Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt, tunne oli heti kuin olisin tullut kotiin. Nyt on jo yli parikymmentä vuotta kestänyt liitto takana ja edelleen rakastan ihan hulluna. Kaikki loksahti alusta alkaen kohdilleen ja tuntuu että tunteet vain kasvavat vuosien myötä.

Tuo on niin inhottavaa. :( No en ehkä elämäni rakkautta ole vielä ehtinyt noin menettää, mutta yleensä, kun tapailee miehiä, niin ne joihin edes vähän ihastuu, ovatkin vain läpikulkumatkalla. Sitten ne, joista ei kiinnostu (ei ole ulkonäön kanssa muuten mitään tekemistä, tietäjät tietää), olisivat valmiit vaikka mihin. Argh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt, tunne oli heti kuin olisin tullut kotiin. Nyt on jo yli parikymmentä vuotta kestänyt liitto takana ja edelleen rakastan ihan hulluna. Kaikki loksahti alusta alkaen kohdilleen ja tuntuu että tunteet vain kasvavat vuosien myötä.

Tuo on niin inhottavaa. :( No en ehkä elämäni rakkautta ole vielä ehtinyt noin menettää, mutta yleensä, kun tapailee miehiä, niin ne joihin edes vähän ihastuu, ovatkin vain läpikulkumatkalla. Sitten ne, joista ei kiinnostu (ei ole ulkonäön kanssa muuten mitään tekemistä, tietäjät tietää), olisivat valmiit vaikka mihin. Argh.

Siis me olemme edelleen yhdessä, toivottavasti liittoa on edessä vähintään saman verran kuin takana.

Kyllä mä sanoisin että olen. 

Perheen perustin sellaisen kanssa joka aikanaan tuntui riittävän hyvältä, erosin hänestä kymmenisen vuotta sitten ja nyt olen ollut yhdessä miehen kanssa jonka kanssa tuntuu elämä hyvältä. Rakkaus on rauhallista, seksielämä intohimoista, elämä hyvää.

Huumorintaju, poliittinen kanta, tapa suhtautua elämään on samankaltainen. Voin ensimmäisen kerran elämässäni tukeutua toiseen tarvittaessa täysin, hän myös vaistoaa koska tarvitsen jossain apua eli mun ei tarvitse aina pyytää erikseen jossain tavallisessa jutussa apua.

-Elämä on hyvää nyt ja uskaltaisin sanoa että tämä mies on elämäni rakkaus. Vuodet vierii siivillä ja haluaisin hänen kanssaan vanheta yhdessä.

Yksi oli rakkain kuolemaansa saakka, seurustelu kaatui aikanaan ikäeroon koska hän oli minua 18 vuotta vanhempi.Toinen on se toiseksi rakkain, tämäkin seurustelu kaatui ikäeroon, tällä kerta melkein saman verran toisin päin.

Naimisissa olen soveliaan ikäisen ihan ok -tyypin kanssa. Hänelle olen hyvä vaimo, uskollinen ja kelpo perheenäiti, aika paljon sen takia, että omatunto vähän kalvaa, kun nämä rakkaimmat ovat kuitenkin ne rakkaimmat.

Olin koko nuoruuteni parin-muutaman vuoden suhteissa, joissa kaikissa kipuilin, sillä en tullut ymmärretyksi enkä kohdatuksi syvemmästi niissä, eikä niissä näin ollen oikeaa kumppanuutta ollutkaan.

Lasteni isää rakastin, mutta hän petti luottamukseni totaalisesti. Sen jälkeen olin yksin ja nuoin monta vuotta haavojani, tuloksetta. Vihasin, katkeroiduin maailmalle, masennuin. Lapset kärsivät. Olin ihmisraunio.

Sitten tapasin jonkun, joka oli kokenut saman kuin minä, jolla oli vielä tuoreemmat haavat ja suurempi raivo sisällään.

Puhuimme, puhuimme kokemuksistamme, siinä samalla muusta. Meistä tuli hyvin läheiset, tunnen hänet kuin omat taskuni. Hän on ensimmäinen ihminen, josta elämässäni koen näin. Hän myös sai aikaan minussa valtavan seksuaalisen energian, vaikka luulin olevani siinä mielessä kylmä. Uskomatonta mutta totta.

Tosirakkauden vain tietää jotenkin. Sitä ymmärtää tunnetasolla toista. Vaikkei samanlaisia kokemuksia olisikaan☺

Ja seksi on upeaa. Pelkkä läheisyys, kikkoja ei tarvita... Huh. Tiedät että sun paikka on siinä.

Olen tuo samanlaiset kokemukset omaavan kumppaniksi löytänyt.

Olen, tyttäreni. Miehiä tulee ja menee, lapsi on sydämessä aina.

Kyllä kaikkiin neljään kysymykseen otsikkoa myöten.

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt, mutta parisuhteeseen meistä ei olisi. Jos saisi vain kosketella ja olla lähellä ilman sitä parisuhde-elämää ja velvollisuuksia.

Mikä estää toimimasta niin? Ei rakkauden tarvitse aina tarkoittaa parisuhdetta, yhteenmuuttoa, asuntolainaa ja kahta lasta. Tällaiset mallit ovat vain kulttuurisesti sisäistettyjä ihanteita, jotka eivät kaikille toimi.

Itse tiedän nyt ensimmäistä kertaa, mitä puhdas, pyyteetön rakkaus toiseen aikuiseen todella tarkoittaa. En ole suhteessa kyseisen henkilön kanssa, vaikka olemme molemmat vapaita: erilaiset elämäntilanteet, päivärytmit ja tulevaisuuden haaveet estävät meitä pariutumasta perinteisessä mielessä. Tarvitsemme molemmat myös paljon omaa tilaa ja aikaa, joten senkin vuoksi esim. yhteenmuutto voisi johtaa katastrofiin. Vietämme kuitenkin paljon ihanaa, intensiivistä kahdenkeskistä aikaa ja jaamme itsemme toisen kanssa kaikilla tasoilla. Seksi on upeaa ja tuntuu vain paranevan ajan myötä. Ymmärrys sielujen tasolla on uskomatonta, vaikka ulkoisten vaikutteiden perusteella meidän voisi luulla olevan toistemme vastakohtia. Minulla ei ole mitään haluja kahlita tätä henkilöä sitoumuksin, vaan toivon hänen valitsevan seurani aina uudestaan omasta vapaasta tahdostaan. Olen tämän rakkauden myötä itse "uskollinen" hänelle, vaikka mitään sitoumuksia ei olekaan: en vain pystyisi kuvittelemaan samanlaista läheisyyttä kenenkään muun kanssa.

Osaan olla onnellinen ja kokonainen yksinkin, mutta täytyy sanoa, että tämä rakkaus tuo valtavasti iloa ja upeita kokemuksia elämääni. Se antaa voimaa ja luo mahtavan mallin esim. toisen ihmisen kunnioituksesta ja kohtaamisesta. Pystyn soveltamaan näitä malleja myös muiden ihmisten kanssa, joten tämä rakkaus kertautuu ja loistaa myös muulle maailmalle. Rakkauden muotoja on erilaisia, mutta aidosti ilmenneenä sen vaikutukset ovat aina ihmeitä tekeviä. Tämän olen saanut todistaa omassa elämässäni jo monta kertaa.

Olen, rakkaat kissani <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt, mutta parisuhteeseen meistä ei olisi. Jos saisi vain kosketella ja olla lähellä ilman sitä parisuhde-elämää ja velvollisuuksia.

Mikä estää toimimasta niin? Ei rakkauden tarvitse aina tarkoittaa parisuhdetta, yhteenmuuttoa, asuntolainaa ja kahta lasta. Tällaiset mallit ovat vain kulttuurisesti sisäistettyjä ihanteita, jotka eivät kaikille toimi.

Itse tiedän nyt ensimmäistä kertaa, mitä puhdas, pyyteetön rakkaus toiseen aikuiseen todella tarkoittaa. En ole suhteessa kyseisen henkilön kanssa, vaikka olemme molemmat vapaita: erilaiset elämäntilanteet, päivärytmit ja tulevaisuuden haaveet estävät meitä pariutumasta perinteisessä mielessä. Tarvitsemme molemmat myös paljon omaa tilaa ja aikaa, joten senkin vuoksi esim. yhteenmuutto voisi johtaa katastrofiin. Vietämme kuitenkin paljon ihanaa, intensiivistä kahdenkeskistä aikaa ja jaamme itsemme toisen kanssa kaikilla tasoilla. Seksi on upeaa ja tuntuu vain paranevan ajan myötä. Ymmärrys sielujen tasolla on uskomatonta, vaikka ulkoisten vaikutteiden perusteella meidän voisi luulla olevan toistemme vastakohtia. Minulla ei ole mitään haluja kahlita tätä henkilöä sitoumuksin, vaan toivon hänen valitsevan seurani aina uudestaan omasta vapaasta tahdostaan. Olen tämän rakkauden myötä itse "uskollinen" hänelle, vaikka mitään sitoumuksia ei olekaan: en vain pystyisi kuvittelemaan samanlaista läheisyyttä kenenkään muun kanssa.

Osaan olla onnellinen ja kokonainen yksinkin, mutta täytyy sanoa, että tämä rakkaus tuo valtavasti iloa ja upeita kokemuksia elämääni. Se antaa voimaa ja luo mahtavan mallin esim. toisen ihmisen kunnioituksesta ja kohtaamisesta. Pystyn soveltamaan näitä malleja myös muiden ihmisten kanssa, joten tämä rakkaus kertautuu ja loistaa myös muulle maailmalle. Rakkauden muotoja on erilaisia, mutta aidosti ilmenneenä sen vaikutukset ovat aina ihmeitä tekeviä. Tämän olen saanut todistaa omassa elämässäni jo monta kertaa.

Peukuttaisin tätä kirjoitusta monta kertaa, jos se olisi mahdollista.

Olen löytänyt. En tiedä uskonko "elämäni rakkauteen" sillä tavalla kuin aloittaja sen ajattelee, mutta olen yhdessä ihmisen kanssa jota olen rakastanut yli puolet elämästäni, jonka kanssa olen kasvanut aikuiseksi, perustanut perheen, rakentanut elämän. Riippumatta siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu (jos esim. jäisin leskeksi niin olisinko lopun elämäni ilman romanttista rakkautta, en tiedä?) niin tämä ihminen on elämäni rakkaus. Ei välttämättä ainoa mutta melko todennäköisesti :) En usko että se on mikään tähtiin kirjoitettu kohtalo ja että jos häntä ei olisi niin olisin elänyt koko elämäni ilman rakkautta, mutta löysimme toisemme ja olemme myös valinneet toisemme, ja se riittää.

Juuri palasin suuren rakkauteni luota, tapasimme viimeistä kertaa tänävuonna. Hän lähtee tänään lomille ja palaa vasta uutenavuonna.

Hetki kahvittelua, jutustelua, muistelua kuluneista vuosista (tänään kulunut 7v "ensitapaamisesta" pitkän välirikon jälkeen) ja syvä lämmin halaus joka sai mut itkemään. Niin hyvältä se tuntui. Kotona ei kukaan halaa, mieheni ei sellaisesta piittaa.

Koko kotimatkan laulatti, sain paljon rakastavaa energiaa tähän päivään!

23

Musta ihmisellä voi olla useampi "elämänsä rakkaus". Itse ainakin koen mulla olevan niitä kaksi. Toisen kanssa ollaan onnellisesti kihloissa ja siinä on vaan kerta kaikkiaan paras mies mitä maa päällään kantaa. Toisen kanssa vähän menetettiin mahdollisuus vuosia sitten eikä siinä mitään, ollaan vieläkin ystäviä ja välitän hänestä todella paljon, mutta pidetään pientä sellaista etäisyyttä ettei koko ajan päätä vaivaisi tässä kohtaa tarpeettomat mitä jos -ajatukset. Varmaan jos tilanne taannoin olisi ollut meille otollinen voisimme nyt olla onnellisesti yhdessä, mutta tääkin tilanne on molemmille onnellinen. Joten siis rakkauksia voi olla useampia ja se on sitten elämästä ja valinnoista kiinni ns. mitä kukkaa kastelee ja antaa kukoistaa.

Rakastan lapsiani, miestä ei ole elämässäni. Tärkeintä on kyky rakastaa ja parisuhde ei ole se ainoa muoto,

En usko tällaiseen, mutta mieheni on silti elämäni rakkaus sikäli, etten ikimaailmassa vaihtaisi häntä pois.

Olen kyllä löytänyt elämäni rakkauden.

Aloin seurustella lapseni isän kanssa lukiossa. Seurusteltiin, opiskeltiin, rakastettiin, elettiin, mentiin naimisiin, kärsittiin lapsettomuudesta, hoidatettiin vuosia Väestöliitossa, rakastettiin, saatiin keskenmenoja, mentiin adoptiojonoon, saatiin yllärilapsi, ajauduttiin erilleen, erottiin.

Olin sinkkuna 9 v kunnes... Ilotulitus, valot - oikea tähtisade... Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuut... Yhtäkkiä sydän tietää mitä sydän haluaa, rakkaus on hyökyaalto nyt se vyöryy rantaan... Rakastettiin, perustettiin uusioperhe, rakastettiin...

Ja mitä tapahtui. Olut vei miehen.

Erottiin. En voi olla alkoholistin kanssa.

Ja mitä nyt. Itken yksin pimeässä yötä päivää... Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuut...

Kaunis päivä meni jo.

Olen kirjoitti:

Olen kyllä löytänyt elämäni rakkauden.

Aloin seurustella lapseni isän kanssa lukiossa. Seurusteltiin, opiskeltiin, rakastettiin, elettiin, mentiin naimisiin, kärsittiin lapsettomuudesta, hoidatettiin vuosia Väestöliitossa, rakastettiin, saatiin keskenmenoja, mentiin adoptiojonoon, saatiin yllärilapsi, ajauduttiin erilleen, erottiin.

Olin sinkkuna 9 v kunnes... Ilotulitus, valot - oikea tähtisade... Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuut... Yhtäkkiä sydän tietää mitä sydän haluaa, rakkaus on hyökyaalto nyt se vyöryy rantaan... Rakastettiin, perustettiin uusioperhe, rakastettiin...

Ja mitä tapahtui. Olut vei miehen.

Erottiin. En voi olla alkoholistin kanssa.

Ja mitä nyt. Itken yksin pimeässä yötä päivää... Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuut...

Kaunis päivä meni jo.

Mulla on ollut muutama suuri rakkaus elämässä.

Ensimmäisen tapasin 19-vuotiaana, se oli kaunista. Mutta hän oli avioerolapsi, ja häntä sitoutuminen ahdisti, ja hän lähti. Vuosia myöhemmin hän myönsi, ettei olisi ikinä pitänyt erota. Se oli elämämme rakkaus ja sössimme sen.

Toisen tapasin 25-vuotiaana, hän tuntui heti siltä, että hänen kanssa voi perustaa perheen, ja tehdä kaikkea yhdessä elämässä. Hän oli 19 vuotta elämäni mies, mutta lopulta minun oli annettava periksi, sillä alkoholi vei hänet. Suren vieläkin menetettyä yhteistä perhe-elämää, vanhuutta ja isovanhemmuutta.

Kolmannen tunsin vain vuoden verran. Hän oli ja on sielunkumppani, tuntui kuin olisimme tunteneet aina, ehkä jo edellisissä elämissä. Silloin vasta opin, mitä on pyyteetön rakkaus. Sellainen, joka haluaa toiselle kaikkea hyvää, eikä ole nälkäinen, mustasukkainen eikä pelokas. Olimme kuitenkin jo sen ikäiset, että elämämme olivat liian kaukana toisistaan, ei niitä juuria voinut enää repiä irti. Jouduimme päättämään erota, ja olla vain etäisiä ystäviä. Muuten olisimme olleet kaipauksen tuskassa lopun ikää. Välillä otamme yhteyttä tietääksemme, että toisella on kaikki hyvin.

Nyt minulla on elämäni rakkaus. Se on lämmintä, luottavaista, intohimoista, pidättelemätöntä. Ensimmäinen rakkauteni opetti minua, että ei saa paeta. Toinen opetti minua, että kannattaa pysyä yhdessä vuosia, ja että kurjat asiat pitää uskaltaa puhua.

Ja sielunkumppanini opetti minulle, että oikeaa rakkautta on olemassa, sen tarkoitus ei ole pelata pelejä, saada eikä vaatia, vaan olla aito ja rehellinen, antaa ja luottaa.

En oo löytänyt! Osin siitä haaveilen vaikka järjellä tiedänkin että alkaa olla liian myöhä. Pitempiä seurustelusuhteita takana, niissä olen rakastanut, mutta sellainen syvä yhteisymmärrys kuitenkin puuttunut, ei ole tuntunut kodilta. Onnekkaita ovat he jotka ovat löytäneet. Olisi ihanaa kokea.

Olen löytänyt <3 niin suuren rakkauden ettei suurempaa voi löytyä. Mikä ihmeellisintä, en olisi koskaan uskonut vielä muutama vuosi sitten että näkisin häntä edes enää koskaan, vaikka ihan sisimmässäni tiesin että nähdäänkin joskus vielä. Nyt vain pelkään että tiemme erkanisivat syystä tai toisesta enkä koskaan enää häntä näkisi.