Lue keskustelun säännöt.
Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?
Oletko kenties yhdessä elämäsi rakkauden kanssa? Oletko menettänyt suuren rakkauden? Vai uskotko koko "elämän rakkauteen"?
Kommentit (243)
Olen. Tajusin sen itseasiassa eilen.
Mulla on mies, joka tekis mitä vaan tehdäkseen mut onnelliseksi. Meillä on samanlainen huumorintaju ja toiveet tulevaisuuden suhteen, enkä ole koskaan kokenut samanlaista kemiaa kenenkään muun kanssa.
Niinkuin elämässä yleensä, ollaan koettu ala- ja ylämäet, niistä aina selvitty yhdessä. Vahvempana kuin aiemmin.
Hän on mun paras ystävä ja mun mielestä maailman komein mies. En vaihtaisi. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen loytanyt kahdesti. Eronnut kummastakin ja ehka joskus viela loytyy kolmaskin.. en kylla oikeesti usko. Ja en ymmarra miten rakkaus samaan ihmiseen voisi pysya koko elaman. On upeaa rakastaa, mutta on myos upeaa siirtya elamassa eteenpain ja uusin juttuihin!
144 jatkaa viela., etta toinen niista oli se ihana ensimmainen pitka suhde ja toinen ex-aviomies. Siina valissa oli kaikenlaista kivaa ja yksi avoliittokin, mutta sita en laske suureksi rakkaudeksi. Oli vain pieni rakkaus.
Olen. En ole yhdessä. Olen menettänyt elämänilon ja rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Aviomieheni. 18,5 vuotta yhdessä, 17 vuotta aviossa ja kolme lasta.
Olimme jo 31v ja 37v kun löysimme toisemme. Suhteita molemmilla takana, ei lapsia, mutta avioliittomme oli ensimmäinen molemmille.
Paras mies jonka olen koskaan tuntenut. Rakastan ja kunnioitan häntä. Tiedän, että vasta kuolema meidät erottaa.
Olen.Ollaan tunnettu 10 vuotta, aina ollut jotain muuta(itsellä tai hänellä parisuhde) mutta tiesin kokoajan, että hänet haluan. Sitten jätin aviomieheni ja siitä asti ollaan seurusteltu, nyt pari vuotta ja meillä on jo yhteinen lapsi. Olen niin onnellinen, kun kaikki on viimeinkin niinkuin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon löytäneeni... Emme tosin ole enää yhdessä, hänen tunteensa eivät olleet yhtä vahvoja kuin minun.
En varmaankaan tule ikinä kokemaan mitään vastaavaa.
Useankin olen löytänyt. Ei kaikkien kanssa voi mennä naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt, mutta emme voi koskaan olla yhdessä. Miehen kaikki sukulaiset katkaisisivat välit häneen, jos tietäisivät hänen rakastuneen minuun.
Miltä tuntuu elämän rakkaus, kertokaa? Mistä tiedätte, että juuri teidät on luotu toisillenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma. Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni ja olen vielä nuori. Alussa tietysti kaikki oli täydellistä, olin todella rakastunut. Nyt kun asumme yhdessä ja olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin, tuntuu välillä että olemme liiankin erilaisia. Kun ei ole vertauspohjaa eikä kokemusta muista, niin en tiedä miltä "sen oikean" löytäminen tuntuu. Ehkä se tuntuu tältä, tai sitten sen pitäisi tuntua ihan erilaiselta ja en vain tiedä sitä koska en ole vielä löytänyt sitä ihmistä...
Samanlainen tilanne meikäläisellä.
Olen. Ja saamme pian toisemme. Nyt ollaan vielä tahoillamme naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt. Olen kuitenkin pitkässä avioliitossa miehen kanssa, jota rakastan. Mies on mielestäni komea, olemme hyvä tiimi, pyöritämme arkea sujuvasti yhdessä, nautimme toistemme seurasta ja meillä on todella aktiivinen, kumpiakin tyydyttävä seksielämä. Ihan hyvä tuuri on siis käynyt, olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Olemme käyneet yhdessä läpi paljon ja olleet toistemme tukena, luotamme toisiimme 100%.
Mutta elämää suurempaa, pakahduttavaa rakkautta ja syvää sielunkumppanuutta en tätä miestä kohtaan ole kokenut.
Olen, vasta viisikymppisenä. Nyt tuntuu että yhdessä olo on iloista, onnellista ja helppoa. Tottakai välillä mökötämme hetken puolin tai toisin, mutta keskustelemme ja se menee ohi.
Olin melkein 20 vuotta naimisissa ok miehen kanssa. Rakastin häntä, mutta emme koskaan olleet ihan samalla aaltopituudella emmekä olleet kiinnostuneet samanlaisista asioista.
Tosi rakkauden tunnistin siitä helppoudesta, ei pelejä, ei tarvitse peitellä omituisia puoliaan, vaan toinen on yhtä omituinen. Olemme omituisia yhdessä ja meillä on todella kivaa.
Nykyään olen sitä mieltä, että elokuvissa kuvattua rakkautta on olemassa, ja sitä kannattaa etsiä ja odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt. Hän ei ole kylläkään vaimoni, jonka kanssa takana hyvin pitkä liitto. Kun hänet kohtasin oli minulla meneillään uusi elämäntilanne, olin työkomennuksella ja riitaisaan liittooni lopen kyllästynyt. Ensimmäisen satunnaisen kahdenvälisen keskustelun jälkeen havahduin ajattelevani häntä jatkuvasti. Pahinta että koin kaiken vastavuoroisena, joka vain syvensi tunteitani. Lopulta hän muutti toisaalle ja vain ikävä jäi. Elättelen toivoa yhteisestä tulevaisuudesta, mutta elämäntilanteesi tulisi muuttua ensin.
Oletko itse eronnut, vai roikutko huonossa avioliitossasi odottamassa sitä yhteistä tulevaisuutta rakkaasi kanssa? Pitäisikö sinun itsesi ensin muuttaa elämäntilanteesi? Toisaalta, hyvin miesmäinen tapa toimia, jos näin.
Olen löytänyt, tunne oli heti kuin olisin tullut kotiin. Nyt on jo yli parikymmentä vuotta kestänyt liitto takana ja edelleen rakastan ihan hulluna. Kaikki loksahti alusta alkaen kohdilleen ja tuntuu että tunteet vain kasvavat vuosien myötä.
Löysin elämäni rakkauden. Harmi vaan että minä en ollut hänen elämänsä rakkaus. Haikailen tuon miehen perään varmasti ikuisesti. Kymmeniä miehiä treffannut hänen jälkeen mutta en tunne heitä kohtaan mitään.
Olen löytänyt, monesti. Ei ole vain yhtä elämän rakkautta, niitä on monta. Jotkut päättyy ennen kuin on kunnolla alkaneetkaan, jotkut jatkuu pidempään
Sitä kannattaisi varmaankin kysyä häneltä.