Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?
Oletko kenties yhdessä elämäsi rakkauden kanssa? Oletko menettänyt suuren rakkauden? Vai uskotko koko "elämän rakkauteen"?
Kommentit (243)
Joo, luulisin, mutta se on naimisissa, minä en.
Luulin löytäneeni. Kunnes petti. Yhdessä edelleen, mutta ei ole enää elämäni rakkaus.
Tavallaan löysin, mutta vaikka tähdet olivat sitä mieltä, että kuulumme yhteen niin ei se silti toiminut. Kumpikin yhtä omapäisiä...
Löysin ja menetin samantien. Parhaat on aina varattuja.
En tiedä. Luulin nuorena niin kun yhteen mentiin. Nyt 16 vuotta yhteistä matkaa takana, lapset koulussa. Aika on mennyt äkkiä, on ollut pääasiassa hyvää ja turvallista, mutta aikuisuus on ollut myös aika raskasta ja kaikkea muuta kuin romanttista huumaa. Vielä muutama vuosi sitten rakastin miestäni aika intohimoisesti, nykyään jotenkin laimeammin, en tiedä voiko hormoonitasot olla jo niin huonot alle 40-vuotiaana? Tunteet on latistuneet ja menen vähän autopilotilla arkea ja juhlaa. En tunne itseäni enää kovin seksuaaliseksi olennoksi ja myöskään en oikein osaa enää elää hetkessä enkä toisaalta myöskään unelmoida tulevaisuudesta yhdessä.
En osaa sanoa, olemmeko sittenkin väärät kumppanit toisillemme, vai onko tämä vain jokin vaihe, keski-iän kriisi tai muu vanhenemiseen liittyvä juttu? Kunnioitan häntä kyllä ihmisenä mutta "se jokin" on jäänyt viime aikoina puuttumaan. Haluaisin kuitenkin uskoa että vielä 35-vuotispäivän jälkeenkin voi olla intohimoa toiseen ja elämään yleensä. Voiko?
Olen löytänyt elämäni rakkauden.
Tämä on mun ystävä, rakastaja ja kumppani.
Ennen en edes tiennyt mitä toi tarkoittaa.
Löysin elämäni rakkauden vähän yli kaksi vuotta sitten. Hänen kanssaan tuntui ja tuntuu vaan niin erilaiselta kuin muiden kanssa. Hänen kanssaan on niin varma olo. Missääm vaiheessa ei ollut mitään pelailua tai muuta sellaista turhaa paskaa. Tiesimme vain, että kuulumme yhteen. Rakastan häntä aina vain enemmän. Hän on maailman ihanin mies ja olen hänen kanssaan vain niin onnellinen. <3
En ole vieläkään löytänyt ja aikaa alkaa jo olla vähän. Nimim. 70v. 😄
Olen löytänyt elämäni miehen ja suuren rakkauteni 41 v. sitten
Rakkaustarinani alkoi arkisesti ihastuksella. Tyttö oli kaunis ja seksi hyvää. Mitään suuria tunteita ei minulla tuolloin ollut.
Kaikki muuttui 9 vuotta myöhemmin ensimmäisen lapsen synnyttyä. Lapsen myötä minusta tuli epäitsekäs ja ymmärsin, mitä rakkaus tarkoittaa. Hellyys ja toisen huomioonottaminen on avioliittomme kulmakiviä.
Olen, elämäni rakkaus tuli vastaan juuri kun olin menettänyt toivon siitä että voisin löytää ketään mun vierelleni kulkemaan tätä elämää yhdessä :)
Olen, mutta jätin hänet, koska haluan sairastaa yksin enkä kuormittaa häntä. Ero oli kipeä ja ajattelen häntä edelleen päivittäin, mutta vielä raskaampaa olisi olla hänelle riippakivi ;(
Olen löytänyt. Monien kokemusten ja vuosien jälkeen, vihdoin. En ole koskaan ollut näin varma. Toivon vielä, että minä olen hänelle se oikea.
En ole. Olen kyllä.löytänyt hyvän miehen rinnalleni ja hyvän isän lapsilleni.
On, aviomieheni. Tunteet aika arkisia monen vuosikymmenen jälkeen, mutta minusta elämän ei tarvitse ollakaan mikään vuosituhannen tarina, ilotulitusta ja tunteiden paloa. Tämä pieni mukava ja toimiva ja toista kunnioittava arki, se riittää <3
Olen. 15 v. Nyt naimisissa oltu ja pari lasta.
Rakkaus on ja pysyy, oli sitten ala-tai ylämäkeä.
Elämäni rakkaus on pieni ihana "mieheni", muita en nyt halua tai tarvitse. Isänsä ei arvoansa ymmärrä, mutta se on hänen tappionsa. Tämä pieni ihana mies on keskiössä nyt ja niin kauan kunnes hän ehkä perustaa oman perheen. Vasta sitten, jos sittenkään, on tilaa kenellekään muulle, nyt on hyvä näin.
Löysin -95. Lähti 2001 ulkomaille työharjoitteluun 4kk:ksi. Nyt on about 17 vuotta menny.
Ei ole vieläkään tullu siltä harjoittelulta takasin.