Lue keskustelun säännöt.
Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?
Oletko kenties yhdessä elämäsi rakkauden kanssa? Oletko menettänyt suuren rakkauden? Vai uskotko koko "elämän rakkauteen"?
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta jätin hänet, koska haluan sairastaa yksin enkä kuormittaa häntä. Ero oli kipeä ja ajattelen häntä edelleen päivittäin, mutta vielä raskaampaa olisi olla hänelle riippakivi ;(
Kerroitko hänelle eron syyn, vai jäikö se hänelle mysteeriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt. Ja alan epäillä, ettei sellaista miestä ole olemassa, joka pääsisi panssarini läpi. En tiedä miksi, on mutta on vaikea päästää toinen ihminen oikeasti lähelle ja avautua. Antaa kaikkensa, hyvän ja huonon ja luottaa, että toinen jää.
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt kaksikin ja tunteet olleet molemminpuoliset. Jotenkin kuitenkin molemmissa romeo&juliamaisesti emme ole voineet alkaa yhteistä elämää, vaikka kumpikin rakkaus esteistä huolimatta kesti vuosia. Rakastan kumpaakin edelleen.
Tosirakkaus ei ole sellainen, jossa suostutaan olemaan erillään ja roikkumaan omissa liitoissa siitä huolimatta. Voi olla ystävyyttä, voimakasta ihastumista tai intohimoa, mutta ei syvällistä ja suurta rakkautta.
Olen itse löytänyt sellaisen ja menisin vaikka vuorten läpi tämän vuoksi. En ikinä voisi suostua pitämään tällaista jonain sivusuhteena, koska meillä on koko elämä jonka haluamme ja joka täytyy jakaa yhdessä.
Yksi on päässyt panssarini läpi jollain oudolla tavalla. On eronnutkin mutten usko yhteiseen tulevaisuuteen millään tavalla. Joidenkin kanssa sitä vain kokee vahvaa henkistä yhteyttä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ja en tule löytämään. En pysty kiintymään kehenkään ja rakkaus on minulle aivan outo käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. ❤ En usko että voisin rakastaa ketään näin kuin rakastan miestäni. Alku oli melko epävarmaa, mutta jostain se rakkaus roihahti ja tuntuu että rakastan päivä päivältä enemmän. Neljä vuotta on yhdessä kuljettu ja toivottavasti vielä vuosia eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Valitettavasti hän on naimisissa, kuten minäkin.
Löysin vuosia sitten, mutta hänellä oli toisena rakkautena viina ja huumeet ja sekainen elämä ja olisin hajonnut siihen jos olisin jäänyt. No hajosin tosin vaikka lähdinkin siitä. Silti itse rakkauteen noilla asioilla ei ollut mitään tekemistä, hänen sieluaanhan rakastin, ja rakastan vieläkin. Olen koittanut pyristellä pois noista tunteista vuosikaudet, muttei ne muutu. En usko että pystyn rakastamaan ketään yhtä kokonaan koskaan. Olen koittanut seurustella tuon jälkeen, muttei suhteistani tule yhtään mitään. Ei hän ollut ensimmäinen rakkauteni, mutta elämäni rakkaus taisi olla. Maailma muuttui kun lähdimme erilleen ja haluaisin vieläkin välillä huutaa että miksi hän jätti minut yksin tähän kylmään maailmaan. Toisinaan toivon ettei hän olisikaan (ainut) elämäni rakkaus vaan voisin tavata jonkun toisen joka olisi. Tai että pystyisin vielä johonkin muuhun suhteen. Ei sen tunteen ja yhteyden jälkeen mikään muu vaan enää oikein tunnu miltään. Ehkä en pääse vain kohtaloani karkuun, en tiedä. Toisaalta toivon että ehkä joskus, joskus voisimme olla vielä yhdessä, hän jättäisi narkkarin elämänsä...mutta niin. Tavattiin pari vuotta sitten ja kaikki välillämme oli tallella niinkuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon löytäneeni. Molemmilla ikää yli 40, takana pitkät liitot ja lapset tehtyinä.
Emme uskoneet kumpikaan enää mihinkään tällaiseen, mutta niin se vaan iski.
Olen kotona, turvassa, rakastettu, haluttu ja onellinen.
Vierailija kirjoitti:
en usko rakkauteen
Selitä. Älä silitä vaan selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Valitettavasti hän on naimisissa, kuten minäkin.
Oletko sinä puolisosi elämän rakkaus?
Olen. Ja myös menettänyt hänet.
"Sinä olit minulle se oikea. Minä vain olis sinulle se väärä."
Olen löytänyt, vaikka ei ollakaan yhdessä. Ainakin sain tietää, millaisia tunteita "se oikea" herättää.
Olen löytänyt. 2,5 vuotta sitä kesti ja sitten menetin hänet. Oma mokani, en näyttänyt arvostustani hänelle tarpeeksi. Ehkä aloin pitämään vähän itsestäänselvyytenäkin, vaikka rakastin niin paljon kuin mies voi naista rakastaa. Meillä kipinät lensivät niin hyvässä kuin pahassakin, mutta olin siinä uskossa että selviämme mistä vaan, kunnes hän sitten pudotti pommin.
Erosta on nyt vuosi aikaa ja rakastan häntä edelleen. En saa mentyä eteenpäin, olen joutunut torjumaan parikin hyvää naista kun en saa tätä elämäni rakkautta mielestäni. Mietin, millä tämän rakkauden saisi tapettua. Pelkään, ettei se kuole koskaan ja koko loppuelämä menee yksin tämän takia.