Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?

Uskoin äitiä joka tolkutti että mitään sellaista romanttista rakkautta ei ole. Niinpä otin mieheksi sellaisen josta ajattelin että on ihan hyvä valinta. Meillä oli melkein kahdenkymmenen vuoden liitto ja lapsi. Sen sijaan että olisimme kasvaneet enemmän ja enemmän läheisiksi, kasvoimme kauemmaksi ja liitto oli lopussa kurja.

Vasta erottuamme, viisikymppisenä, kun ei ollut enää painetta pariutua ja perustaa perhe, löysin oikean rakkauden. Juuri sellaisen mistä elokuvat kertovat.

Vasta tässä vaiheessa kuulin että äiti oli myös alkanut olla isän janssa järkisyistä, eikä rakkaudesta, ja siksi hän opetti minulle niin.

Kyllä olen löytänyt. Emme kumpikaan usko "yksi ainoa oikea" -ajatteluun mutta molemmat koemme löytäneemme toisistamme elämän suuren rakkauden. Jätimme molemmat avopuolisomme toistemme vuoksi. Molemmilla oli alusta saakka todella varma olo  siitä että kuulumme yhteen.

Kyllä. Ja naimisissa ollaan. Onnellisesti, intohimoisesti ja todellakin ollaan molemmat se puuttuva palanen toiselle. Usein nauretaan, miten kaksi rakkauteen kyynistyneet käänsivät kelkkansa, kun tiemme kohtasivat. Ja se iski ja lujaa. Ollaan niin kliseisesti juuri kaikkea sitä mistä rakkauslauluissa lauletaan ja " mitö vain elokuvissa tapahtuu"

<3

En ole vielä löytänyt, mutta toivoisin sen tapahtuvan pian! ❤

Ei ikinä tullut vastaan. Ihastuin palavasti kerran hyvin nuorena ensisilmäyksellä mutta sen jälkeen ei ole napannut. Enää en edes yritä ja uskon että oma elämänpolkuni tarkoitti minut elämään ilman puolisoa. :)

Olen löytänyt, kauan sitten, mutta en saanut pitää häntä. En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Vetovoimaa ja yhteyttä, ymmärrystä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Elämäni rakkaus ei ole elämänkumppanini. Rakastan kyllä paljon myös elämänkumppaniani ja meillä on selkeästi ollut tässä elämässä tarkoitus olla yhdessä. En kuitenkaan tiedä, miten käy tulevaisuudessa. Enkä ole ihan varma, onko elämänkumppanini tavannut omaa elämänsä rakkautta. En ole koskaan tuntenut olevani itse se. Ja kuitenkin tällä hetkellä varmaan rakastamme toisiamme tavallaan enemmän kuin muita.

Haaveilen, että jossain vaiheessa saisin olla edes jollain tapaa elämäni rakkauden kanssa. Vaikka hyvänä ystävänä, jos ei muuta. Vuosien ja vuosien kuluminenkaan ei ole pyyhkinyt häntä mielestäni. Ei tätä pysty selittämään, mutta ne ymmärtää, jotka on itse saman kokeneet.

Kyllä ainakin nyt siltä tuntuu, että avopuolisoni on elämäni rakkaus.

Mistäs sitä tietää, mitä elämä tuo tullessaan.

En ole varma. Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni ja olen vielä nuori. Alussa tietysti kaikki oli täydellistä, olin todella rakastunut. Nyt kun asumme yhdessä ja olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin, tuntuu välillä että olemme liiankin erilaisia. Kun ei ole vertauspohjaa eikä kokemusta muista, niin en tiedä miltä "sen oikean" löytäminen tuntuu. Ehkä se tuntuu tältä, tai sitten sen pitäisi tuntua ihan erilaiselta ja en vain tiedä sitä koska en ole vielä löytänyt sitä ihmistä... 

Joo. Teininä löysin. Meillä on parisuhdetta kestänyt kohta 40 vuotta ja toissa viikolla mies kertoi, että ei enää rakasta minua. Olen ihan shokissa, en tiedä yhtään, miten tästä eteenpäin. Kaikkein hulluinta on, että viimeisin vuosi on ollut mukavaa kummallekin. Vähän aikaisemmin elämässä oli vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta nekin selvittiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni suurin rakkaus on Jeesus. Eli kyllä, olen löytänyt tosirakkauden!

Niin minäkin. Tässä varmaan kuitenkin tarkoitettiin ihan ihmisten välisiä suhteita. Vaikea uskoa, ettet sitä tajunnut, mutta jos vielä riittää intoa niin kerro mitä ajattelet ihmisten välisestä rakkaudesta. Minua ainakin kiinnostaa uskovaistenkin ajatukset..

Omasta puolestani voin vastata, että ajatukset asiasta eivät ole kovin jäsentyneet. Uskon kyllä, että Jumala johdatti meidät yhteen. Emme olleet tosin uskossa. Yleisesti ottaen en tiedä. Sen tiedän, ettei kaikille ainakaan ole mitään toista ihmistä katsottuna, vaan myös yksin voi olla menettämättä mitään.

Olen! Mutta olin jo luopunut toivosta.

Löysin ja menetin. Sen jälkeen oli muutama tuhoon tuomittu yritys tapailla. Nyt en edes hae mitään. Täytän elämäni muilla asioilla. Miehet kyllä katsovat minua missä sitten liikunkin, mutta olen ottanut etäisen asenteen. Rakkauteni oli ja meni. Onneksi sain sellaisen kokea.

😭😭😭

Löysin, mutta menetin. Rytäkässä meni myös hyvä ystävä. He ovat yhdessä nyt. Tuskin tapaan enää ketään kenen kanssa olisi voimia suhteeseen

En tiedä koko elämästä, mutta olen löytänyt ihmisen jonka kanssa minun on tällä hetkellä parempi olla kuin kenenkään kanssa ennen. Tunnettu 3 vuotta, suhteessa vuosi.

Olen löytänyt. Monta kertaa!

Kyllä. Mutta hän kuoli nyt kesällä ja tuska on valtava.

Haluan lähteä mukaan, että saisin vain olla hänen kanssaan.

Löysin ja pienen ohikiitävän hetken hänen kanssa sainkin viettää ennen kuin pääsin käsistäni.

Kyllä, näin uskon. En ole koskaan kokenut oloani näin hyväksi, rakastetuksi ja turvalliseksi kuin nykyisen puolisoni kanssa. 

Löysin ja menetin toiselle. Muutama vuosi jo aikaa teidemme erkanemisesta enkä ole pystynyt jatkamaan eteenpäin.