Sosiaalitoimistossa nöyryytys

Vierailija kirjoitti:

sosiologi (Hki) kirjoitti:

Yksi tapa saada työttömät hakemaan töitä, olisi ottaa käyttöön ns nöyryys- ja häpeä rangaistukset. Suomessa oli käytössä vielä 1800-luvulla jalkapuu -rangaistus, ja se todettiin tehokkaaksi sanktiomuodoksi. Uskon että nöyryys- ja häpeärangaistuksilla saavutettaisiin hyviä tuloksia myös nykypäivänä

Ei johda hyvään tulokseen. Englannissa on julkaistu tutkimus jonka mukaan työttömien lisä-rankaiseminen ei enää paranna heidän mahdollisuuksiaan, vaan vie sen vähänkin energian pois työnhausta

Rohkaiseminen ja kannustaminen alusta asti on ainoa mistä voi odottaa tuloksia.

Toisaalta joka on jo syrjäytynyt ei kuuntele vaan puolustaa elämäntyyliään loputtomiin.

Häpeää ei suomalaiselle kannata psyykata, se on jo olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä sain selvää. Oletko vammainen?

No onhan nää ihan järjestään sekaisin. Pelastavat maailmaa muovilta ja eivät halua tehdä töitä kun "on henkisesti niin vaikeeta ja ahdistavaa". Toivottavasti näistä nykyajan persevituista päästään vielä eroon niin saadaan Suomi takaisin nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä pistää työttömät leikkimään pupuleikkejä (karenssin uhalla), kun silloin se aika on pois aktiivisesta työnhausta?

On jos se nöyryyttää ja ravistelee hereille, että pitäis ehkä tehdä töitäkin niin sit sais joskus sen elämän takaisin. Kuvottavia nämä nykyajan "ihmiset". Kaikki annetaan valmiiksi, eikä mikään kelpaa ja vielä nirsoillaan ja vätystellaan ja väännetään kaikesta mahdollisesta.

Samaa kyykyttämistä tuo sossujen asioiden käsittely aina on ollut.

80-luvulla jos yksinhuoltajana menit hakemaan treen sosiaalisvirastosta sinulle kuuluvaa tukea, sosiaalitantat alkoivat kyselemään, olisiko parasta antaa lapset tilapäisesti huostaanotetuiksi,että saisit asiasi kuntoon.

Uhkailtiin verhotusti lasten huostaanotolla ja saatiin varmasti asiakas käymään ko. virastossa ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Säästöähän se tuo pitkään jatkuvana toimintapana tuokin.

Ei ottanut kyllä mitään selvää tuosta blogitekstistä, jotain tunnepitoista tajunnanvirtaa ja paljon sisälsi aisoita joista sai kuvan että kirjoittaja on TULKINNUT virkailijan sanat tylyiksi.

Voi hyvinkin olla tuon tekstin perusteella, että virkailija on vain ollut neutraalin asiallinen, ei siis välttämättä mitään ystävällistä lempeyttä äänessään, mutta ei myöskään mitään tylyyttä vaan ihan asiallisesti sanonut asiat joita varmaan päivästä toiseen pyörittelee ja on näin rutinoitunut.

Sen sijaan voin sieluni silmin nähdä miten tämä nöyryytetty on jankannut ja jankannut ja sitten ihmetellyt kun virkailija meinaa turhautua. Ei ole kenties blogin kirjoittaja osannut ilmaista itseään selkeästi ja ymmärrettävästi tai jotakin.

sosiologi (Hki) kirjoitti:

Yksi tapa saada työttömät hakemaan töitä, olisi ottaa käyttöön ns nöyryys- ja häpeä rangaistukset. Suomessa oli käytössä vielä 1800-luvulla jalkapuu -rangaistus, ja se todettiin tehokkaaksi sanktiomuodoksi. Uskon että nöyryys- ja häpeärangaistuksilla saavutettaisiin hyviä tuloksia myös nykypäivänä

Ulkomailta asti tultaisiin tekemään lehtijuttuja, kuinka banaanivaltio on ottanut käyttöön häpeärangaistukset. Muualla maailmassa onneksi ymmärretään sen verran psykologian päälle, että ihmisen saa lamaantumaan rangaistuksilla, uhkaamisella jne., joten niitä ei kannata käyttää. Sen sijaan ihminen saa enemmän aikaan, kun sitä kehuu, kannustaa, rohkaisee jne..

Vierailija kirjoitti:

Viranomaisen kanssa keskusteltaessa nauhoita keskustelu aina oman oikeusturvasi vuoksi. Tämä koskee myös puheluita eli puhelimesta kaiutin päälle ja sitten nauhoittamaan koneella.

Ei sitä noin hankalasti tarvi tehdä. Älypuhelimiin on tarjolla vaikka mitä sovelluksia, jotka nauhoittavat puheluita. Mulla on Call Recorder -niminen ja asetukset säädetty niin, että se tallentaa kaikki paitsi valitsemieni läheisten puhelut (joita on valtaosa puheluista). Niin tulee näppärästi talteen vaikka terveydenhuollon tai viranomaisten puhelut missä vaan ja silloinkin, kun he soittavat mulle päin. Tallennetuista voi sitten valita, mitkä haluaa tallentaa pysyvästi.

Joo, kaikillahan on se älypuhelin, varsinkin toimeentulotuen asiakkailla. Huomaa missä maailmassa jotkut elävät, ette tiedä köyhän elämästä hevonvittua.

Vierailija kirjoitti:

... ja asioitaessa KELAn tai sossun kanssa pitää AINA ja JOKA KERTA olla mukana sanelukone nauhoittamassa käydyt keskustelut. Asiaa ei kannata mainostaa eli kone ei suoraan pöydällä, mutta jos ja kun jälkikäteen tulee vääntöä siitä mitä oli sanottu niin voi itse kirjallisesti esittää asian sanatarkkoina lainauksina.

Viranomaisen kanssa keskusteltaessa nauhoita keskustelu aina oman oikeusturvasi vuoksi. Tämä koskee myös puheluita eli puhelimesta kaiutin päälle ja sitten nauhoittamaan koneella.[/quote] Puhelut on pakko nauhoittaa, mutta sen voi tehdä helpommin sovelluksen avulla. Sovellus tallentaa automaattisesti kaikki puhelut, ja tarpeettomat (eli muiden kuin viranomaisten kanssa käydyt puhelut) voi sitten poistella.

Sovellusten ohella toinen tapa puhelujen nauhoittamiseen on käyttää sanelinta niin, että kytkee sanelimeen piuhan, jonka toisessa päässä on pieni korvamikrofoni. Maksaa noin 20 euroa. Kun mikrofoni on korvassa, sitten vain laitetaan sanelukone tallentamaan ja soitetaan puhelu / vastataan puheluun tavalliseen tapaan.

Olin toisen työni myötä/johdosta/takia muutamia kertoja mukana myös sossun kanssa työskentelemässä sosiaalitoimistossa. Muistan yhden kerran, jolloin nuorelle naiselle oli varattu tapaamisaika. Kutsu oli lähetty hyvissä ajoin, kaikki tiedot mukana, lisäksi pyyntö että jos et pääse paikalle, soita ja peruuta aika niin varataan uusi sopiva tapaaminen.

Kuitenkaan tapaamisaikana ketään ei näy, ei kuulu. kaksi korkeakoulutettua ammatti-ihmistä siinä istuu tyhjänpanttina, odottelee. Molemmilla olisi ollut varmasti muutakin työtä tehtävänä, vaikka toisten asiakkaiden kanssa.

Neiti ei vastaa puhelimeensa, ei soita takaisin.

Muutaman päivän kuluttua soittaa, kysytään että miksi ihmeessä et tullut tapamiseen. "Noku mä lähdin Tampereelle" (Paikkakunta muutettu) .Aha. No ei siinä sitten mitään, olisit voinut ilmoittaa. "Joo".

Sitten pyytää uutta aikaa ja ihan mahdollisimman pian.

Siinä tais käydä niin että uutta aikaa ei tullut mahdollisimman pian vaan ihan sai odottaa jonnin aikaa ennekuin löytyi sopivaa.

Ja me tosiaan istuttiin siellä odottamassa häntä, että HÄNEN asiansa olisi hoidettu taas vähän eteenpäin ja parempaan suuntaan. On kuukauden bussikorttia ja on tukitoimia ja on jos jotakin ohjaajaa. Mutta kun ei vaan viitti tulla edes paikalle.

Niin kyllä mä ainakin ymmärrän että sosssut väsyy näihin tyyppeihin.

Vierailija kirjoitti:

sosiologi (Hki) kirjoitti:

Yksi tapa saada työttömät hakemaan töitä, olisi ottaa käyttöön ns nöyryys- ja häpeä rangaistukset. Suomessa oli käytössä vielä 1800-luvulla jalkapuu -rangaistus, ja se todettiin tehokkaaksi sanktiomuodoksi. Uskon että nöyryys- ja häpeärangaistuksilla saavutettaisiin hyviä tuloksia myös nykypäivänä

Ulkomailta asti tultaisiin tekemään lehtijuttuja, kuinka banaanivaltio on ottanut käyttöön häpeärangaistukset. Muualla maailmassa onneksi ymmärretään sen verran psykologian päälle, että ihmisen saa lamaantumaan rangaistuksilla, uhkaamisella jne., joten niitä ei kannata käyttää. Sen sijaan ihminen saa enemmän aikaan, kun sitä kehuu, kannustaa, rohkaisee jne..

Jostakinhan ne rahat on silti otettava, että sinä saat jatkaa "vapaata ajatteluasi", tietokoneella istumista, kahvin juontia ja tupakan polttoa. Olet kuvottavuuden perikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene itse sinne töihin ja katsotaa kuinka kauan empatiaa riittää. Voin sanoa, että harva jaksaa sillä alalla pitkään, ja missäköhän on suurin syy. Ilkeissä asiakkaissa. Siinä kyynistyy vuosien saatossa väkisellä. Mulla sympatiat täysin sossujen puolella.

Terv. Entinen sossu

Ei se naisten hommaa olekaan. Miespuolinen sukulaiseni on ollut sosiaalityöntekijänä 80-luvulta ja jaksaa hyvin. Kuten hänen miespuoliset kollegansa. Miehet eivät vie töitä kotiin, niin kuin kuulemma kaikki naispuoliset työntekijät tekevät, ja naiset muutenkin ottavat itseensä ja loukaantuvat helposti työhän liittyvistä asioista.

Jostain kumman syystä naiset saavat tappouhkauksia ja asiakas saattaa ilmestyä kotiovelle huutelemaan.

Jep... Valitettavasti ei ole harvinaista, että ihmiset ovat törkeämpiä, röyhkeämpiä, uhkaavampia ja vaativampia naisia kohtaan (näkyy mm. naispoliitikkojen saamien törkyviestien määrässä ja laadussa). En yhtään epäile, ettei näkyisi myös tuossa työssä. Kannattaa ehkä yrittää tarkkailla sitä miten asiakkaat oikeasti käyttäytyvät eri ihmisiä kohtaan, eikä vain olettaa että toiset "muuten vain" uupuvat ihan samasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Olin toisen työni myötä/johdosta/takia muutamia kertoja mukana myös sossun kanssa työskentelemässä sosiaalitoimistossa. Muistan yhden kerran, jolloin nuorelle naiselle oli varattu tapaamisaika. Kutsu oli lähetty hyvissä ajoin, kaikki tiedot mukana, lisäksi pyyntö että jos et pääse paikalle, soita ja peruuta aika niin varataan uusi sopiva tapaaminen.

Kuitenkaan tapaamisaikana ketään ei näy, ei kuulu. kaksi korkeakoulutettua ammatti-ihmistä siinä istuu tyhjänpanttina, odottelee. Molemmilla olisi ollut varmasti muutakin työtä tehtävänä, vaikka toisten asiakkaiden kanssa.

Neiti ei vastaa puhelimeensa, ei soita takaisin.

Muutaman päivän kuluttua soittaa, kysytään että miksi ihmeessä et tullut tapamiseen. "Noku mä lähdin Tampereelle" (Paikkakunta muutettu) .Aha. No ei siinä sitten mitään, olisit voinut ilmoittaa. "Joo".

Sitten pyytää uutta aikaa ja ihan mahdollisimman pian.

Siinä tais käydä niin että uutta aikaa ei tullut mahdollisimman pian vaan ihan sai odottaa jonnin aikaa ennekuin löytyi sopivaa.

Ja me tosiaan istuttiin siellä odottamassa häntä, että HÄNEN asiansa olisi hoidettu taas vähän eteenpäin ja parempaan suuntaan. On kuukauden bussikorttia ja on tukitoimia ja on jos jotakin ohjaajaa. Mutta kun ei vaan viitti tulla edes paikalle.

Niin kyllä mä ainakin ymmärrän että sosssut väsyy näihin tyyppeihin.

Miksi te istutitte kahta korkeakoulutettua työntekijää tapaamisissa? Kuulostaa melkoiselta tyhjäkäynniltä ja resurssien tuhlaamiselta. Eikö yksi työntekijä olisi riittänyt? Jos verrataan esimerkiksi lääkärien työhön, niin yksinhän he työskentelevät. Lääkärin työ on niin helppoa, että sen voi tehdä yksinkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene itse sinne töihin ja katsotaa kuinka kauan empatiaa riittää. Voin sanoa, että harva jaksaa sillä alalla pitkään, ja missäköhän on suurin syy. Ilkeissä asiakkaissa. Siinä kyynistyy vuosien saatossa väkisellä. Mulla sympatiat täysin sossujen puolella.

Terv. Entinen sossu

Mieheni on sosiaalityöntekijä, ja hänellä on työpaikallaan miespuolinen sosiaalityöntekijätyökaverikin. Mies kertoo, että naispuoliset sosiaalityöntekijät uupuvat, ottavat asiat henkilökohtaisesti, vievät töitä jokainen kotiin asti, kun taas mies osaa jättää ne työt työpaikalle, eivätkä uuvu.

Miehesi työpaikka on harvinaisuus. Sosiaalityöntekijöistä on vain noin 11% miehiä, joista iso osa työskentelee muussa kuin perussosiaalityöntekijän työssä. Miehiä on sosiaalityöntekijän koulutusohjelmaan hakijoinakin selkeä vähemmistö, ammatti ei kiinnosta miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene itse sinne töihin ja katsotaa kuinka kauan empatiaa riittää. Voin sanoa, että harva jaksaa sillä alalla pitkään, ja missäköhän on suurin syy. Ilkeissä asiakkaissa. Siinä kyynistyy vuosien saatossa väkisellä. Mulla sympatiat täysin sossujen puolella.

Terv. Entinen sossu

Ei se naisten hommaa olekaan. Miespuolinen sukulaiseni on ollut sosiaalityöntekijänä 80-luvulta ja jaksaa hyvin. Kuten hänen miespuoliset kollegansa. Miehet eivät vie töitä kotiin, niin kuin kuulemma kaikki naispuoliset työntekijät tekevät, ja naiset muutenkin ottavat itseensä ja loukaantuvat helposti työhän liittyvistä asioista.

Jostain kumman syystä naiset saavat tappouhkauksia ja asiakas saattaa ilmestyä kotiovelle huutelemaan.

Niin, voisiko se johtua siitä, että alle kymmenesosa sosiaalityöntekijöistä siellä aikuissosiaalityön puolella on miehiä. Jos sosiaalitoimistossa on 12 sossua, joista yksi on mies, niin onhan siinä melkoinen todennäköisyys, että joku niistä 11 naisesta saa tappouhkauksia ja muuta ahdistelua osakseen.

59 jatkaa... Ja kun itse olin tekemässä sijaisuutta aikoinaan melko suuressa sosiaalitoimistossa, meillä vain sosiaalijohtaja oli mies, kaikki muut naisia. Edes lastensuojeluun ei ollut yhtään mieshakijaa.

Vierailija kirjoitti:

IsoJorma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yleistä joillain paikkakunnilla. Itse olen joutunut asioimaan sossun kanssa toimeentulotukisyistä muutaman kerran viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihan tuuripeliä. Mutta missään ei ole niin tylyt ja asiattomat sossut kuin Helsingissä Kalliossa. Onneksi olen itse kova luu, mutta mitäs ne jotka ovat vaikka vakavasti masentuneita, päihdeongelmaisia, huumausaineongelmaisia jne?

Jep. Sama meininki muuten toisessa päässä Suomea. Jouduin muinoin asioimaan sossun kanssa naamatusten, kun olin lähdössä etelään pääsykokeisiin ja piti hakea täydentävää toimeentulotukea matkojen maksamiseen. Oli toinen kerta kun yritin sisään yliopistoon. Olin hyvin nöyrä ja asiallinen tapaamisessa, tarpeeni oli aito. Sosiaalitoimiston nainen taas tuli tapaamiseen puoli tuntia myöhässä ja pahantuulisena kuin perseelle ammuttu karhu. Tapaamisessa sossu silmäili minut päästä jalkoihin ja heitti ivallisesti, että "Miks sulle pitäis antaa rahaa? Miten muka aiot päästä yliopistoon sisään tällä kertaa kun et päässyt viimeksikään?" Ai että tuntui pahalta pahasti masentuneelle köyhän perheen nuorelle jolla ei kauheasti toivoa tulevaisuudesta. Tällä ihmisellä oli minun koko tulevaisuuteni käsissään, ja se käytti sitä valtaa kostaakseen minulle oman huonon päivänsä. Sain häpeän kyyneleet pidäteltyä tapaamisen loppuun saakka ja ulkona tirautin kyyneleet. Tuli sentään tuet perässä...

No pääsitkö sinne yliopistoon?

Pääsin. Mutta en sillä yrittämällä.

Kai jouduit kuitenkin maksamaan ne rahat takaisin? Ottaa välillä niin päähän, kun toisille maksellaan pääsykoekustannuksia ja itse joutunut kykkimään mansikkapelloilla ja hakkaamaan halkoja saadakseen edes vähän lisää rahaa päästäkseen pääsykokeisiin ja sitten hankkiakseen tietokoneen opiskelua varten. Toisille yhteiskunnan eläteille kustantaa sossu varmaan koneetkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin toisen työni myötä/johdosta/takia muutamia kertoja mukana myös sossun kanssa työskentelemässä sosiaalitoimistossa. Muistan yhden kerran, jolloin nuorelle naiselle oli varattu tapaamisaika. Kutsu oli lähetty hyvissä ajoin, kaikki tiedot mukana, lisäksi pyyntö että jos et pääse paikalle, soita ja peruuta aika niin varataan uusi sopiva tapaaminen.

Kuitenkaan tapaamisaikana ketään ei näy, ei kuulu. kaksi korkeakoulutettua ammatti-ihmistä siinä istuu tyhjänpanttina, odottelee. Molemmilla olisi ollut varmasti muutakin työtä tehtävänä, vaikka toisten asiakkaiden kanssa.

Neiti ei vastaa puhelimeensa, ei soita takaisin.

Muutaman päivän kuluttua soittaa, kysytään että miksi ihmeessä et tullut tapamiseen. "Noku mä lähdin Tampereelle" (Paikkakunta muutettu) .Aha. No ei siinä sitten mitään, olisit voinut ilmoittaa. "Joo".

Sitten pyytää uutta aikaa ja ihan mahdollisimman pian.

Siinä tais käydä niin että uutta aikaa ei tullut mahdollisimman pian vaan ihan sai odottaa jonnin aikaa ennekuin löytyi sopivaa.

Ja me tosiaan istuttiin siellä odottamassa häntä, että HÄNEN asiansa olisi hoidettu taas vähän eteenpäin ja parempaan suuntaan. On kuukauden bussikorttia ja on tukitoimia ja on jos jotakin ohjaajaa. Mutta kun ei vaan viitti tulla edes paikalle.

Niin kyllä mä ainakin ymmärrän että sosssut väsyy näihin tyyppeihin.

Miksi te istutitte kahta korkeakoulutettua työntekijää tapaamisissa? Kuulostaa melkoiselta tyhjäkäynniltä ja resurssien tuhlaamiselta. Eikö yksi työntekijä olisi riittänyt? Jos verrataan esimerkiksi lääkärien työhön, niin yksinhän he työskentelevät. Lääkärin työ on niin helppoa, että sen voi tehdä yksinkin?

Äläpä kuule vaivaa päätäsi tälläisella asialla, josta et oikeestaan mitään tiedä. Voit rauhalliisin mielin luottaa siihen, että korkeakoulututkinnon suorittaneet sosiaalityöntekijät tekevät työtään juurikin niiden lakien ja asetusten mukaan ja puitteisissa, mitä Eduskunta on asiassa säätänyt. Ettei sun tartte oikeestaan pohtia tämmöisiä resurssiongelmia ollenkaan. Ne on isommissa kokouksissa näin harkittu. Samoten ei kannata enää tälle päivää sun käyttää energiaa siihen, että keksisit lisää korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka tekevät työtään yksin.  Voi sitten tämäkin keskustelu jatkua ehkä vähän hedemällisemmissä merkeissä.

sosiologi (Hki) kirjoitti:

Yksi tapa saada työttömät hakemaan töitä, olisi ottaa käyttöön ns nöyryys- ja häpeä rangaistukset. Suomessa oli käytössä vielä 1800-luvulla jalkapuu -rangaistus, ja se todettiin tehokkaaksi sanktiomuodoksi. Uskon että nöyryys- ja häpeärangaistuksilla saavutettaisiin hyviä tuloksia myös nykypäivänä

Mitä töitä?

Avoimia työpaikkoja on noin 20 - 30 000 ja työttömiä yli 500 000 (mukaanlukien tempputyöllistetyt, harmaantyön väki eli piilotyöttömät ja 9 euron orjat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin toisen työni myötä/johdosta/takia muutamia kertoja mukana myös sossun kanssa työskentelemässä sosiaalitoimistossa. Muistan yhden kerran, jolloin nuorelle naiselle oli varattu tapaamisaika. Kutsu oli lähetty hyvissä ajoin, kaikki tiedot mukana, lisäksi pyyntö että jos et pääse paikalle, soita ja peruuta aika niin varataan uusi sopiva tapaaminen.

Kuitenkaan tapaamisaikana ketään ei näy, ei kuulu. kaksi korkeakoulutettua ammatti-ihmistä siinä istuu tyhjänpanttina, odottelee. Molemmilla olisi ollut varmasti muutakin työtä tehtävänä, vaikka toisten asiakkaiden kanssa.

Neiti ei vastaa puhelimeensa, ei soita takaisin.

Muutaman päivän kuluttua soittaa, kysytään että miksi ihmeessä et tullut tapamiseen. "Noku mä lähdin Tampereelle" (Paikkakunta muutettu) .Aha. No ei siinä sitten mitään, olisit voinut ilmoittaa. "Joo".

Sitten pyytää uutta aikaa ja ihan mahdollisimman pian.

Siinä tais käydä niin että uutta aikaa ei tullut mahdollisimman pian vaan ihan sai odottaa jonnin aikaa ennekuin löytyi sopivaa.

Ja me tosiaan istuttiin siellä odottamassa häntä, että HÄNEN asiansa olisi hoidettu taas vähän eteenpäin ja parempaan suuntaan. On kuukauden bussikorttia ja on tukitoimia ja on jos jotakin ohjaajaa. Mutta kun ei vaan viitti tulla edes paikalle.

Niin kyllä mä ainakin ymmärrän että sosssut väsyy näihin tyyppeihin.

Miksi te istutitte kahta korkeakoulutettua työntekijää tapaamisissa? Kuulostaa melkoiselta tyhjäkäynniltä ja resurssien tuhlaamiselta. Eikö yksi työntekijä olisi riittänyt? Jos verrataan esimerkiksi lääkärien työhön, niin yksinhän he työskentelevät. Lääkärin työ on niin helppoa, että sen voi tehdä yksinkin?

Ei ole sulla näköjään hajuakaan lääkärin tai muiden virkailijoiden kuten sosiaalityönrekijöiden työstä. Se ei ole pelkästään sitä että jokainen virkailija tapaa itsekseen asiasta, vaan myös moniammatillista yhteistyötä ja tapaamista. Sillon kaikki asiakkaan kanssa työskentelevät pääsevät keskustelemaan keskenäänä ja asiat tulee käsiteltyä usealta eri kantilta samaan aikaan. Eli päinvastoin tämä ei ole mitään resurssien tuhlausta vaan tehokasta ja asiakkaan kannalta parempaa työskentelyä.