Olen vähän keräilijä ja suunnitelija ja nyt olen tyytyväinen asumiseemme.
Olen survivalisstihenkinen ollut aina ja nykyään yhä enemmän. Nimittäin maailmantilanne ihan tosissaan ei näytä kovin tasapainoiselta ja taattu rauha ei ole varmaa missään.
Tällä hetkellä tontillamme on kaksi kaivoa ja yksi vielä ihan tontin rajalla eikä naapuri (sen maalla) edes varmaan muista että se on siellä.
Puita on liiterissä seuraavaksi n. 5 talveksi, pönttöuunit nuohooja huoltanut juuri. Pari meni käyttökieltoon, mutta ne on semmoisissa huoneissa joita ei talvisin lämmitetä.
Tontilla on kaadettavia puita niin paljon, ettei ne lopu meidän aikana ollenkaan. Perunamaani, sekä juurekset kasvaa ja riittää talven yli mainiosti.
Helloja puuhella, ja kaksi kaasuhellaa sekä uunit. Sähköhellaa en edes huoli. Kellari, kylmäkaapit, maakellari.
Ikkunat tiivistetty, porstuat kunnostettu, uudet ovet ja lukot niissä.
Varaudun keräämällä tietoa, taitoja ja varusteita ja pitämällä jatkuvasti yllä ruokavarastoa jonka avulla pärjäämme vähintään muutaman kuukauden omillamme.
Jatkuvasti mietin jotain niksejä ja ideoita, jonka avulla voisi taas selvitä jos tarvetta tulee. Jokainen perhe on erilainen ja jokaisella perheellä on erilaiset tarpeet ja lähtökohdat joiden mukaan pitää miettiä tilannettaan ja sitä, millaiset asiat sitä voivat uhata.
Jos on ihan uusi asian suhteen, niin suosittelen hankkimaan kotiin ruokavaraston eli kotivaran, joka riittää kattamaan aluksi viikon ruokatarvikkeet vettä unohtamatta. Jo se pelkästään on enemmän kuin suurella osalla ihmisistä on. Kun perusvarastot ovat kunnossa, voi varastoja ja tietoja alkaa pikkuhiljaa laajentaa.
Suosittelen lämpimästi, että ihmiset alkaisivat hieman tarkastelemaan ympäristöään missä omaa perhettään kasvattelevat, että miltä se näyttää jos jokin maailmanlaajuinen/eurooppalainen/suomalainen katastrofi koittaa. Pelkästään jatkuvasti kiihtyvä ilmastonmuutos saatta tehdä tässä jo meidän lähitulevaisuudessa suuria mullistuksia elämänmenoon!
Valitettavasti kaupungissa asuvilla ei ole mitään mahdollisuutta varautua yhtään mihinkään. Ovat täysin yhteiskunnan avun armoilla. Mikä sinänsä on jo aika huolestuttava ajatus, jos itse eläisin perheeni kanssa kaupungissa.
Oman perheeni turvallisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta huolehtiminen on ihan ykkösasia. Tai ainakin pitäisi olla.
Toisaalta nykyvanhemmat paskat välittää muutenkaan mistään, kunhan nauttivat omasta ajasta ja ystävistään. Perheet ja lapset menee siinä sivussa miten menee.