Harkitsen lapsen hankkimista yksin, mutta osaisinko kasvattaa hänet?
Olen 34v nainen, ja tässä muutaman vuoden deittailtuani laihoin tuloksin, olen alkanut miettiä, että hankkisin lapsen yksin. Työskentelen yrittäjänä, mutta pidän työstäni ja sen sallimasta vapaa-ajasta ja vapaudesta, joten uskon, että saisin sen sovitettua lapsiarjen ympärille. Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään unelma, koska haluaisin ennen kaikkea lapselle kahden vanhemman ydinperheen. Oma perhe on aina ollut haaveeni, mutta valitettavasti en ole löytänyt sellaista miestä, joka olisi tarpeeksi luotettava perheenperustamista ajatellen.
Tiedän ystävieni elämää sivusta seuranneena, että yksinhuoltajan elämä on rankkaa etenkin, jos ei ole tukiverkkoja. Todennäköisesti muuttaisin takaisin kotipaikkakunnalle pieneen kuntaan, jossa vanhempani ja sisareni asuvat. En usko, että saisin vanhemmiltani lastenhoidossa sen kummemmin tukea kuin kukaan muukaan, enkä sitä odotakaan. Mutta pienellä paikkakunnalla elämä olisi ehkä hallittavampaa kuin kaupungissa, ja asumiskustannukset murto-osan nykyisistä. Ehkä lapsen tullessa kouluikään muuttaisin suuremmalle paikkakunnalle paremman koulun perässä.
Eniten huolestuttaa, kuinka hyvin osaisin kasvattaa lapsen yksin. Olen lukenut eräitä mielestäni hieman kyseenalaisia tutkimuksia siitä, että yksinhuoltajaäitien lapset pärjäävät koulussa keskimäärin kahden vanhemman kodissa kasvaneita huonommin. Haluan kuitenkin lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Taloudellisesti uskon siihen pystyväni, mutta raha ei ole kaikki kaikessa.
Onko tällä palstalla muita naisia, jotka ovat hankkineet lapsen yksin?
Kommentit (20)
Lastenkasvatus ei ole vaikeaa. Kaikenlaiset ihmiset ympäri maapallon selviytyvät siitä. Toki tietyt perusasiat tulee muistaa, kuten se, että lapsen tehtävä on totella vanhempaansa eikä päinvastoin.
Kuulostaa epäuskottavalta, että ei löytäisi miehiä, jotka olisi pelkästään luotettavia.
Tuleeko tuo luotettavuus siis sen jälkeen kun mies on komea pitkä jännä statusrahamies?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epäuskottavalta, että ei löytäisi miehiä, jotka olisi pelkästään luotettavia.
Tuleeko tuo luotettavuus siis sen jälkeen kun mies on komea pitkä jännä statusrahamies?
Jestas ei. Moni mies hakee kodinhoitajaa ja kohtua.
Se että ylipäätään mietit tätä tarkoittaa, että olet valmiimpi vanhemmaksi ja kasvattavaksi kuin noin 80% lapsen vanhemmista tai kasvattajista.
Kaksplussa foorumilla on itseelliset vanhemmat ryhmä. Facessa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epäuskottavalta, että ei löytäisi miehiä, jotka olisi pelkästään luotettavia.
Tuleeko tuo luotettavuus siis sen jälkeen kun mies on komea pitkä jännä statusrahamies?
Komeus on katsojan omissa silmissä, pituudella ei merkitystä kunnollisuuden kannalta, jännä ei automaattisesti tarkoita pahaa asiaa
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epäuskottavalta, että ei löytäisi miehiä, jotka olisi pelkästään luotettavia.
Tuleeko tuo luotettavuus siis sen jälkeen kun mies on komea pitkä jännä statusrahamies?
Et ilmeisesti ole koskaan deittaillut naisena.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epäuskottavalta, että ei löytäisi miehiä, jotka olisi pelkästään luotettavia.
Tuleeko tuo luotettavuus siis sen jälkeen kun mies on komea pitkä jännä statusrahamies?
Pitäisikö ap:n valita itselleen lyhyt, ruma, tylsä, työtön sossupummi miehekseen, jos pitkät, komeat, jännät miehet ovat pahoja?
Onhan toki toinen vaihtoehto. Katseke kotimiestä. Marginaalinen ryhmä. Niitä on.
Rosebrides.com search osiosta hakee perhekeskeisiä kokkaamisesta ja käsitöistä pitäviä miehiä. Rentmen.eu sekä male escort/gigolos haulla enempi. Ehdottomasti tutustu tarjolla oleviin miehiin. Googleta nimi sekä teet selväksi millaista diiliä oot tarjoamassa.
Parhaat lähtökohdat elämään on lapsella, joka kasvaa ydinperheessä. Et näytä ollenkaan pohtivan sitä, mitä isättömyys saattaa aiheuttaa lapselle.
Itse tein lapsen yksin enkä ole hetkeäkään katunut, ihana lapsi ja välillä raivostuttava teini.
Nyt jo täysi-ikäinen, ylioppilas ja tällä hetkellä työelämässä.
Asiat järjestyy aina, vaikka joitain vaikeita ja raskaita hetkiäkin on ollut.
Toiveissa itsellänikin oli aikanaan hyvä parisuhde missä lapsia, mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Ai, lisää huumeidenkäyttäjiä ja rikollisia tehtailemassa?
Suurin osa huumeidenkäyttäjistä ja vankiloissa istuvista rikollisista on rikkinäisistä perheistä tai yksinhuoltajien kasvattamia. Ilman isää lapset eivät saa miehen mallia, ja kasvavat kieroon.
Olen pahoillani, mutta tämä on totuus.
Jos mielestäsi "osaisit" kasvattaa lapsen kaksin jonkun toisen kanssa, osaat aivan varmasti tehdä sen yksinkin. Osaaminen on lainausmerkeissä siksi, että kyseessähän ei ole mikään ihmeellinen erikoistaito. Jokainen normaalijärkinen osaa kasvattaa lapsen.
Tärkeä kysymys on se tukiverkko. Jo lähtökohtaisesti yhden vanhemman perhe on hauraampi kuin kahden vanhemman. Mitä lapselle tapahtuu, jos joudut auto-onnettomuuteen ja kuolet? Kuka hänestä huolehtii sen jälkeen?
Ei nuoren ihmisen ennenaikainen kuolema tietysti yleistä ole, mutta sekin mahdollisuus pitää ottaa huomioon.
Muuten kannustan sinua hankkimaan lapsen, jos sellaista toivot ja jos muut edellytykset ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat lähtökohdat elämään on lapsella, joka kasvaa ydinperheessä. Et näytä ollenkaan pohtivan sitä, mitä isättömyys saattaa aiheuttaa lapselle.
Sitähän mä tässä nimenomaan mietin. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi olla ilman isää kuin kärsiä huonosta isästä. Olisihan se ihanaa, jos löytyisi parisuhde, mutta kun on näin paljon pettymyksiä takana, en oikein jaksa uskoa.
Et hanki! Se on lapsen pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein lapsen yksin enkä ole hetkeäkään katunut, ihana lapsi ja välillä raivostuttava teini.
Nyt jo täysi-ikäinen, ylioppilas ja tällä hetkellä työelämässä.
Asiat järjestyy aina, vaikka joitain vaikeita ja raskaita hetkiäkin on ollut.
Toiveissa itsellänikin oli aikanaan hyvä parisuhde missä lapsia, mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Kasvatitko siittiöt myös itse?
Voi kuule kun ethän sinä koskaan voi tietää lasta hankkiessasi onko sinulla puolisoa siinä mukana enää lapsen synnyttyä. Itselleni kävi niin, että aviopuolisoni pelehti työpaikkarakkauden kanssa koko vauvan odotuksen ajan ja lopulta viikkoa ennen synnytystä tilanne paljastui ja olin synnyttämässä yksin ja tiesin jääväni yksinhuoltajaksi. Rankka tilanne, mutta sain ihanan lapsen, mies paljastui ääliöksi, joka ei koskaan juuri ollut lapsensa elämässä. Lapseni oli vajaa 4v. kun tapasin miehen, joka oli ihana ja myös upea isä lapselleni ja myöhemmin hän adoptoi lapseni tämän ollessa jo täysi-ikäinen. Lapseni on kokenut hänet aina isäkseen ja heillä on läheiset välit.
Näinkin voi käydä, että yhdessä hartaasti suunniteltu ja odotettu lapsi ei takaa ettet jää yksinhuoltajaksi. Suunniteltu yksinhuoltajuus on valinta josta varmasti selviää.
Voisin kuvitella, että yksinhuoltajuuteen on myös helpompi asennoitua kun se todella on oma valinta alun alkaenkin, eikä taustalla ole raskasta eroa ja perheen hajoamista sekä siitä seuranneita ongelmia. Veikkaan, että nuo mainitsemasi tilastoerotkin voi selittyä osin tällä. Iso asia on myös se, että talousasiat ovat kunnossa - monessa mielessä pienemmät riskit silloin.
Eniten ehkä pohtisin sitä, jos ainoalle huoltajalle tapahtuu jotain (esim. vakava sairastuminen tms.). Kuka lapsesta huolehtii silloin? Toisaalta elämässä voi sattua mitä vaan ja myös molemmille vamhemmille, joten liikaa ei kannata pahimmille skenaarioillekaan uhrata ajatuksia..
Eli tsemppiä vaan! Ihan varmasti osaat :)
Tasapainoisen yksilön kasvamiseen tarvitaan mies ja nainen, näiden tasapainoinen terve suhde toisiinsa sekä heidän suhde lapseen.