Miksi joku riskeeraa kotisynnytyksessä sekä oman, että lapsen hengen?

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa ei kukaan auta, vaikka vauvan sykkeen putoaminen nähdään monitorista. Sairaalan kätilö ei tee mitään auttaakseen, vaikka näkee, että vauva kuolee hapenpuutteeseen. En luota sairaaloihin eikä siellä synnyttäminen todellakaan ole turvallista. Naivia olettaa, että sairaalassa kätilö seuraa vauvan vointia ja sinua ja vauvaa voitaisiin jotenkin auttaa.

 

                  🙄😡  No, mitä kotona tekisit  vastaavassa tilanteessa ? 

Synnytyksessä synnyttäjän tärkein tarve on turvan tunne. Turva auttaa kehoa suoriutumaan synnytyksestä ja synnytys edistyy normaalin fysiologisesti eteenpäin. Kun taustalla on onnistunut tai onnistuneita alatiesynnytyksiä, riskit ovat pienemmät. Toki aina olemassa. 

 

Sairaalassa kätilöt tarkkailevat tilannetta etänä ruuduilta. Yhdellä kätilöllä voi olla kolme synnyttäjää hoidettavana samaan aikaan, mitä kun hätä iskee useammalla? Kotisynnytykseen synnyttäjä ostaa kätilön/kätilöt olemaan läsnä synnytyksen ajan.

Turvan tunne tulee turvallisista tutuista ihmisistä. Kätilöt ovat huippuja, mutta vieraita ihmisiä, eikä kaikkien kanssa kemiat kohtaa. Lisäksi kätilöillä on suuntauseroja ja eroja tavoissa toimia. Sairaalassa et tiedä kenet ja millaisen saat, mikä jännittää monia. Joillain on taustalla huonoja kokemuksia sairaalasynnytyksestä tai jopa kokemuksia synnytysväkivallasta, eli on kävelty synnyttäjän itsemääräämisoikeuden yli. Tällöin turvallisen ihmisen tarve erityisesti korostuu. 

Muistaakseni kotikätilöillä on myös vauvan virvoitteluun jotain tarvikkeita mukana, tarvittaessa on siirryttävä sairaalaan. Useat kotisynnytykset myös siirretään sairaalaan tarvittaessa ajoissa. 

 

Itse toivon saavani jälleen synnyttää mahdollisimman luonnollisesti sairaalassa, ilman puuttumista, mutta tarkkailussa ja komplikaatioita varten lähellä apua. Toivoisin saavani saman kätilöavun kuin kotikätilöltä saisin. Riippuu kiireestä ja resursoinnista, mikä ei ole omissa käsissäni. Ymmärrän siis kotisynnyttäjiä. En silti valitsisi niin. Mutta olen harkinnut asiaa. Toivoisin että synnytyssairaaloissa olisi ns synnytyspesiä tuttuine kätilötiimeineen, eli tutut ihmiset, ja synnyttää voisi alusta loppuun samassa tutussa paikassa. Ei niin, että ensin kotona, sitten siirryt hankalasti sairaalaan, tutkimushuoneeseen, osastohuoneeseen, synnytyssaliin.

On helppo arvostella, jos ei ole synnyttänyt tai ollut huonoja kokemuksia synnytyksestä, tai matka synnyttämään ei ole pitkä. 

Pelottaisi kyllä synnyttää kotona. 

Emme olisi kumpikaan selvinneet kotisynnytyksestä. Onneksi en ole hullutuksiin taipuvainen. Ei olisi tullut mieleenkään moinen

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa ei kukaan auta, vaikka vauvan sykkeen putoaminen nähdään monitorista. Sairaalan kätilö ei tee mitään auttaakseen, vaikka näkee, että vauva kuolee hapenpuutteeseen. En luota sairaaloihin eikä siellä synnyttäminen todellakaan ole turvallista. Naivia olettaa, että sairaalassa kätilö seuraa vauvan vointia ja sinua ja vauvaa voitaisiin jotenkin auttaa.

Höpö höpö, viidessä minuutissa olin leikkaussalissa. Kotona olisimme molemmat kuolleet

Esim kohdun atonia tappaa ilman sairaalaympäristöä. Siis se missä kohtu ei supistu normaalisti ja verta tulee litrakaupalla kuin härän kurkusta. On yllättävän yleistä. Joillakin auttaa pelkkä oksitosiini ja painelu, osa tarvitsee kymmeniä yksikköjä lisäverta ja kohdunpoiston. 

Ottaen huomioon miten vähän Suomessa kotisynnytetään. Neljä kotisynnytyksessä kuollutta vauvaa vuonna 2024 on järkyttävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon miten vähän Suomessa kotisynnytetään. Neljä kotisynnytyksessä kuollutta vauvaa vuonna 2024 on järkyttävän paljon.

Siis pelkästään Uudellamaalla kuollut lukuisia vauvoja vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on onnistuneita synnytyksiä takana, riski on aika pieni. Toki aina mahdollinen. Kotona on mukavempi ja helpompi synnyttää, kun on tuttu ja turvallinen ympäristö.

 

       Mukavuus vastaan turvallisuus. Kumpi  oikeasti tärkein ?🙄

      Kummassa on eniten kuolemantapauksia ?

     Sanomattakin  pitäisi olla selvää kummassa

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain menee pieleen ja synnyttäjä alkaa vuotaa massiivisesti niin hengenlähtö voi olla minuuteista kiinni...

Ehtiikö siinä ajassa muka oikeasti sairaalaan, ainakaan ilman ambulanssia?  Itse en uskaltaisi ikinä riskeerata

Ei ehdi. Onneksi synnytin sairaalassa, sain jälkeisvaiheessa juuri mainitsemasi massiivisen verenvuodon ja ihan muutamassa minuutissa olin vuotanut miltei 3 litraa. Onneksi leikkaussali oli kirjaimellisesti samalla käytävällä! Minullakin oli täysin ongelmaton raskaus ja synnytys, mutta istukka oli jostain syystä kasvanut liian syvälle kohtuun kiinni. No, kohtu saatiin pelastettua mutta ison verenhukan vuoksi en pystynyt imettämään kun maitoa ei tullut, ja veriarvojen normalisoituminen kesti vuoden. Sain toki useamman pussin verta sairaalassa, mutta kotiutuessakin hb oli vain himpun päälle 70. Juuri oman kokemukseni vuoksi kammottaa ajatella kaikkia kotisynnytyksiä.

Tiesin että sairaalassa synnytysmetodit ovat synnytyksen vastaiset ja lisäksi huumaaminen ja kontrollointi sekä häirintä saattavat itsessään aiheuttaa vaaratilanteita. Ja siellä nämä itse aiheutetut ongelmat ratkaistaan äiti silpomalla tai lapsi väkivaltaisesti pillusta repimällä, vaikutti yksinkertaisesti turvallisemmalta synnyttää kotona. Ja näin se olisi ollutkin, ellei mies olisi aiheuttanut ongelmia kotona. 

Loppupäätelmä kokemuksestani on se, että jos enää koskaan synnytän, teen sen yksin eikä kukaan saa tietää asiasta päästäkseen häiritsemään tai kohdistamaan minuun ja vauvaan seksuaalista väkivaltaa.

Lääketiede on brändännyt itsensä "avuksi" synnytyksessä, mutta näin ei todellakaan ole. Jos viitsii ottaa vähääkään selvää, miten ihminen luonnostaan synnyttää, lääketieteellisellä metodiikalla ei ole sen kanas mitään tekemistä. Päin vastoin, käytänteet tulevat perversioista ja jopa kirjaimellisesti teurastamosta (sektio on teurastajan kehittämä "synnytysavustusmetodi"). Lääketiede ei ole todellakaan sitä, mitä brändäys antaa ymmärtää sen olevan. Lisäksi suomalaisessa kulttuurissa on aivan jäätävä määrä misogyniaa ja vihaa naiseutta kohtaan, joista yksi on tämä, että nainen ja lapsi pyritään erottamaan ja heitä pyritään pahoinpitelemään lähes keinolla millä hyvänsä.

Btw siittävä koiras ei myöskään kuulu synnytkseen. 

Koska ne on tyhmiä ja uskoo jonkun toisen tyhmän sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Emme olisi kumpikaan selvinneet kotisynnytyksestä. Onneksi en ole hullutuksiin taipuvainen. Ei olisi tullut mieleenkään moinen

Sairaalassa myös aika railakkaasti valehdellaan ja dramatisoidaan synnytyksen tapahtumia heidän edukseen. Iso osa kompilikaatioista johtuu tiomenpiteistä itsestään ja sitten kun niitä alkaa ilmenemään ja lumipallo alkaa vörymään, alkaa myös tämä valehtelu, että "onneksi olitte täällä niin pystyttiin auttamaan".

Sama kun kysyisi miksi joku syö epäterveellistä ruokaa ja syöttää sitä myös lapsilleen riskeeraten mllempien hengen, tai tekee ihan mitä vaan. Oppikaa jo että se on kaikkien omalla vastuulla mitä ne tekee, ei tää maailma sillä muutu että kokoajan pällistellään miksi joku tekee asioita eri tavalla kuin toiset, niillä on omat syyt ja varmaan tiedostavat riskit myös. 

Itselläni on yksi lapsi jonka synnytin sairaalassa. Synnytys meni muuten tosi hyvin, mutta istukka ei irronnut normaalisti ja jouduin synnytyksen jälkeen nukutuksessa tehtävään kaavintaan. Menetin tämän takia puolitoista litraa verta, hengenlähtö ei käsittääkseni ollut lähelläkään koska olin siellä sairaalassa.

Tästäkin huolimatta saattaisin valita seuraavaksi synnytykseksi kotisynnytyksen tietyillä ehdoilla. En luota hoitohenkilökuntaan tai sairaalaan ympäristönä. 

Ensinnäkin "kodin" olisi syytä sijaita sairaalan vieressä eli käytännössä se sitten varmaan olisi hotellihuone tms. Palkkaisin doulan ja kätilön, tosin he tuskin kerkeäisivät paikalle kun aika koittaisi vaan vauva tulisi vauhdilla ulos (ensimmäinen synnytykseni kesti ihan alusta loppuun asti 4,5 vai 5,5 tuntia, en enää muista tarkkaan).

Ensimmäisessä synnytyksessäni taktikoin ja menin sairaalaan vasta kun en enää  pystynyt olemaan kotona. Ajomatka sairaalalle oli vain 5 minuuttia niin tämä oli hyvä ratkaisu. Päädyin tähän ratkaisuun ihan siitä syystä että en halunnut synnytyksen keskeytyvän tai hidastuvan liian ajoissa sairaalaan menon takia vaan halusin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. Sairaalaan mennessäni olin jo 8 senttimetriä auki kun kätilö pääsi paikkojani katsomaan. Siinä vaiheessa homma ei enää keskeydy. Olin puoli tuntia sairaalassa ennen ponnistusvaihetta ja tunnin sisällä sairaalaan saapumisesta vauva oli ulkona. Eli ajoitukseni oli siltä osin täydellinen.

Toki aina eivät asiat mene kuin strömssössä ja siinä kohdin on hyvä jos on sairaalassa jo valmiiksi.

Vaikeita asioita nämä. Asiasta pitäisi keskustella enemmän yhteiskunnallisella tasolla ja järjestää asiat sillä tavalla että naiset eivät tuntisi tulevansa petetyiksi yhteiskunnan taholta näissä asioissa. En yhtään entisenä synnytyskammoisena ihmisenä ihmettele jos joku ketjussa mainituista syistä jättää lapset hankkimatta. 

Olen synnyttänyt kotona, tosin Saksassa jossa se on yleisempää. Minä hyväksyn ihan täysin sen, että synnytykseen voi kuolla, niin äiti kuin lapsi. En nähnyt mitään tarvetta yrittää tätä erityisesti välttää. Halusin vaan mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen, ja jos luonto sitten olisi. määrännyt, että minä tai vauva on liian heikko selviämään, niin sitten olisi ollut niin ja olisipa taas heikot geenit poistuneet geenipoolista. Nyt kotona syntynyt esikoinen on jo 18-vuotias nuori mies :) (Mulla on myös Suomessa kokemus yhdestä sairaalasynnytyksestä Salon aluesairaalassa. Oli kyllä ahdistava ja epämiellyttävä kokemus kotisynnytykseen nähden)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on onnistuneita synnytyksiä takana, riski on aika pieni. Toki aina mahdollinen. Kotona on mukavempi ja helpompi synnyttää, kun on tuttu ja turvallinen ympäristö.

 

       Mukavuus vastaan turvallisuus. Kumpi  oikeasti tärkein ?🙄

      Kummassa on eniten kuolemantapauksia ?

     Sanomattakin  pitäisi olla selvää kummassa

Kumpi vaan. Ja asiasta voidaan neuvotella vaikka sitten uudestaan, kun miehiä ja vauvoja r aisktaan j silvotaan samalla intensiteetillä, kuin naisia. Nykyään kaikki seksuaailväkivalta kohdisuu vain naiseen ja jopa vauva, joka on osa naisen seksuaailsuutta äitiyden muodossa, välineellistetään tätä vastaan. Satuttamaan tätä.

Lääketiede edustaa misogynian huippua tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin että sairaalassa synnytysmetodit ovat synnytyksen vastaiset ja lisäksi huumaaminen ja kontrollointi sekä häirintä saattavat itsessään aiheuttaa vaaratilanteita. Ja siellä nämä itse aiheutetut ongelmat ratkaistaan äiti silpomalla tai lapsi väkivaltaisesti pillusta repimällä, vaikutti yksinkertaisesti turvallisemmalta synnyttää kotona. Ja näin se olisi ollutkin, ellei mies olisi aiheuttanut ongelmia kotona. 

Loppupäätelmä kokemuksestani on se, että jos enää koskaan synnytän, teen sen yksin eikä kukaan saa tietää asiasta päästäkseen häiritsemään tai kohdistamaan minuun ja vauvaan seksuaalista väkivaltaa.

Lääketiede on brändännyt itsensä "avuksi" synnytyksessä, mutta näin ei todellakaan ole. Jos viitsii ottaa vähääkään selvää, miten ihminen luonnostaan synnyttää, lääketieteellisellä metodiikalla ei ole sen kanas mitään tekemistä. Päin vastoin, käytänteet tulevat perversioista ja jopa kirjaimellise

                   Seksuaalista väkivaltaa ,huumaaminen ? 😅 Olet sekopää, toivottavasti ei periydy ja toivottavasti et lisäänny 🙄

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kotona, tosin Saksassa jossa se on yleisempää. Minä hyväksyn ihan täysin sen, että synnytykseen voi kuolla, niin äiti kuin lapsi. En nähnyt mitään tarvetta yrittää tätä erityisesti välttää. Halusin vaan mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen, ja jos luonto sitten olisi. määrännyt, että minä tai vauva on liian heikko selviämään, niin sitten olisi ollut niin ja olisipa taas heikot geenit poistuneet geenipoolista. Nyt kotona syntynyt esikoinen on jo 18-vuotias nuori mies :) (Mulla on myös Suomessa kokemus yhdestä sairaalasynnytyksestä Salon aluesairaalassa. Oli kyllä ahdistava ja epämiellyttävä kokemus kotisynnytykseen nähden)

Jep ja kaikissa tapauksissa se että jompi kumpi kuolee ei ole edes kiinni heikkoudesta. Lapsia syntyy myös r aiskattuina psykopaattigeeneillä varustettuna. Luonnossa eläimet, jotka synnyttävät useiden koiraiden poikasia kerralla, saattavat poistaa porukasta yhde poikasen huonon perimän vuoksi. Se että suomessa vaalitaan jokaista syntyvää lasta johtaa siihen, että täällä menestyy myös psykopaattinen ja muuten viallinen geeniperimä. Kun kyseessä on vauva niin se todennäköisesti saa vain vähän harmia aikaan. Mutta se vauva kasvaa aikuiseksi mieheksi.