Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?

Ei siinä ole mitään väärä. Me elämme juurikin noin. Mies hommaa leivän pöytään minä hoidan kodin ja lapset. Rakastan olla kotiäiti. Meille ainakin tämä järjestely toimii oikein hyvin.

Lol

Tirsk! Hih hih!

Jos ei ole erityisen hyväpalkkaisessa työssä, tulee työeläke olemaan joka tapauksessa pieni. Useimmat pienipalkkaisesta työstä eläkkeelle jääneet saavat pari sataa enemmän mitä takuueläke on. Olen kuunnellut näitä juttuja aika paljon ja kaikille eläkkeen pienuus on tullut yllätyksenä.

Takuueläke on 760 €/kk (ja siihen päälle asumis- ja muut mahdolliset tuet).

Ihan kauhee ajatus. Olet kuin vauva, täysin riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

No jos haluat elää oikeasti kuin vanhan ajan kotirouva niin myy pois pesukone ja mikroaaltouuni ja irtisano vesi- ja sähkösopimus.

Niin ja miehesi pitää ottaa sinut koska vain halua. Se ei ennen ollut edes raiskaus, vaan sinun velvollisuutesi levittää jalat.

Mietin tätä aihetta sattumoisin tänään. Ajattelin että ennen vanhaan oli talo ja maatila yms. Äidin hoidettavana ja lapset menivät siinä sivussa. Nykyään ei ole niin paljoa muuta työtäkotona olevalla äidillä. Itsealoin neljän vuoden kotona olon jälkeen kokea yksinäisyyttä ja ajaittain olin tyytymätön tilanteeseeni. Vaikka talouden puolesta ei ole hätää (mies hoitaa talouden ja perinteiset miehen työt). Ratkaisin tyytymättömyyteni opiskelemalla. Nyt opiskelen neljä päivää viikossa ja saan edelleen olla kotirouva :) pointtini oli se että jotakin työtä tai opiskelua ihminen tuntuu tarvitsevan tai ainakin minä koen niin.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et rupea paasaamaan että se on kaikille paras tapa, tai haukkumaan niitä jotka eivät ajattele samoin.

Tirsk! Hih hih!

Itse en miehenä kyllä suostuisi tuohon diiliin. Aikamoiset paineet asettaisi minulle, jos koko perheen elanto olisi vain minusta kiinni. Entä jos jäisin työttömäksi, vammautuisin työkyvyttömäksi tai vaikka kuolisin? Vaimo olisi ollut kotona vuosikausia, olisi takuuvarmasti vaikea hänen yhtäkkiä työllistyä siinä tilanteessa. Miten hänen ja lasten sitten kävisi? Ja sitäpaitsi kokisin todella ahdistavaksi sen, että vaimoni olisi minusta noin riippuvainen. Sehän käytännössä pakottaisi meidät pysymään yhdessä vaikka mitä tapahtuisi. Minusta ne ovat aina surullisia tilanteita, kun rakkaus on loppu ja haluttaisiin erota, mutta pysytään yhdessä käytännön syistä, kun on se iso asuntolaina ja mökki ja auto ja vene ja lapset. Jos siihen päälle vielä lisäisi sen, että toinen osapuoli on taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta, niin siitä parisuhteesta ei sitten kumpikaan osapuoli voi ilman suuria traumoja lähteä vaikka mikä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en miehenä kyllä suostuisi tuohon diiliin. Aikamoiset paineet asettaisi minulle, jos koko perheen elanto olisi vain minusta kiinni. Entä jos jäisin työttömäksi, vammautuisin työkyvyttömäksi tai vaikka kuolisin? Vaimo olisi ollut kotona vuosikausia, olisi takuuvarmasti vaikea hänen yhtäkkiä työllistyä siinä tilanteessa. Miten hänen ja lasten sitten kävisi? Ja sitäpaitsi kokisin todella ahdistavaksi sen, että vaimoni olisi minusta noin riippuvainen. Sehän käytännössä pakottaisi meidät pysymään yhdessä vaikka mitä tapahtuisi. Minusta ne ovat aina surullisia tilanteita, kun rakkaus on loppu ja haluttaisiin erota, mutta pysytään yhdessä käytännön syistä, kun on se iso asuntolaina ja mökki ja auto ja vene ja lapset. Jos siihen päälle vielä lisäisi sen, että toinen osapuoli on taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta, niin siitä parisuhteesta ei sitten kumpikaan osapuoli voi ilman suuria traumoja lähteä vaikka mikä olisi.

Alalla jolta itse kotirouvauduin on jäätävä krooninen työvoimapula, joten en ole huolissani. Keikkaa heitän tarvittaessa ja jos pakottava tilanne tulisi, voisin hakea viran. Ainahan voi käydä mitä vaan mutta ei elämää kannata elää asenteella "en uskalla, koska mitä jos".

Jos tuo järjestely sopii sinulle ja miehellesi niin go for it!

Mulle ois ihan painajainen olla kotona. Oisin täysin riippuvainen miehestäni ja hänen tuloistaan. Lisäksi tylsistyisin kun koko elämäni pyörisi kodin ympärillä.

Mutta jos unelmoit kotiäityidestä ja se sopii miehellesikin niin mikäs siinä, tee niin kuin sydämesi sanoo.

Naisia on kyllä mahdoton miellyttää. Elämämme varmaan tasa-arvoisimmassa maasa, koko maapallolla, missä yliopiston eliittialoilla on kohta yli 70% naisia.

Sitten jäätte kotiin leipomaan pullaa ja loisimaan OTM-paperit taskussa, kun miehet on raksalla?

Niin minäkin.

M36

Jonkun mielestä on väärin, jonkun toisen mielestä ei ole. Itse en välitä muiden mielipiteistä.

Kaikessa on puolensa eikä kotirouvana/äitinä olokaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Kotitöissä kuluu helposti koko päivä ja lasten hoito on rankkaa vielä kokkaamisesta, pyykinpesusta, silityksestä ym puhumattakaan. Voin sanoa että olen ihan poikki!

Vierailija kirjoitti:

Naisia on kyllä mahdoton miellyttää. Elämämme varmaan tasa-arvoisimmassa maasa, koko maapallolla, missä yliopiston eliittialoilla on kohta yli 70% naisia.

Sitten jäätte kotiin leipomaan pullaa ja loisimaan OTM-paperit taskussa, kun miehet on raksalla?

Juuri näin! Naisena ja feministinä ajatus puistattaa. Ikinä en voisi loisia kotona sillä aikaa, kun mies rehkisi elättääkseen minut. Eri asia tietty jos hoitaisin kotona pientä lasta, se olisi kuitenkin panostamista perheeseen ja väliaikaista, ja se ihan luonnostaankin lankeaa naiselle varsinkin jos imettää. Kyllä nainen on itse vastuussa tuloistaan minun maailmassani, ei se ole miehen tehtävä.

Mutta tämä on vain minun näkemys. Jos kotirouvajärjestely sopii sekä naiselle että miehelle, niin mikäpäs minä olen siihen sanomaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

No kyllä tuo  aika typerää on. Altistaa sut henkiselle, fyysiselle ja varsinkin taloudelliselle väkivallalle. Suosittelen että lue täältä samasta asiasta haaveilleiden kertomuksia maahan putoamisen jälkeen ja lopetat haihattelun. Mikään ei takaa että sulle kertyy omaisuutta joka turvin elelet eläkkeellä.Järki käteen, nainen!

BTW jos todella haluat tuota, heivaa kaikki  nykyajan mukavuudet ja elä kuten ennen elettiin. Sä et tajua ettei se ollut mitään oleilua vaan todella raskasta duunia ilman mukavuuksia.

Kyllä, on olemassa miehiä, jotka harjoittavat taloudellista väkivaltaa pitämällä naisensa rahattomana ja kehnoissa vaatteissa. Ei pääse viraisiin. Kuitenkaan suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia. Ihan sama kuin rupeaisit kaikkia parisuhteita varomaan, kun ne voi altistaa pahoinpitelyille.

Kotiäidille kertyy omaisuutta toki sen mukaan mitä pariskunta sopii ja mikä tilanne naisella muuten on. Hänellähän voi olla perittyä omaisuutta tai sellaista on tulossa. Järkevä perhe ottaa myös miehelle henkivakuutuksen siltä varalta, että perheen elättäjä potkaisee tyhjää. Avioeron kohdalla omaisuushan menee puoliksi. Enemmän se mies siinä riskiä ottaa kun mahdollisesti menettää lapsensa.

Jatkuva pelko suhteessa jostakin kuulostaa kyllä kaikelta muulta kuin tasa-arvoiselta. Miksi kotirouvan puolison pitäisi jatkuvasti olla pelkäämässä että menettää lapset jos ei huolehdi äidin elättämisestä? Mitä tuollainen suhde kertoo lapsille vanhempien väleistä?

Niin, 70-lukuun saakka avioliitoista ei erottu.

Eikä suhteet olleet tasa-arvoisia.

Yllättyisit jos tietäisit,  miten lopulta tasa-arvoisia useimmat suhteet olivat. Vaimo on (jos nyt jotkut tyrannimiehet jätetään pois) yleensä määrännyt kaapinpaikan ja sen mihin ne miehen ansaitsemat rahat käytetään. Tapanahan oli, että mies toi tilipussin kotiin ja vaimo laittoi rahat talteen.

Tunnen muutamia muslimiperheitä, ja vaikka naisilla on monessa asiassa matkaa "tasa-arvoon" niin siellä kotona se perheen "kapteeni" useimmiten päättää asioista.

Mistä tasa-arvoisuudesta se kertoo että toinen määrää kaapin paikan tai päättää toisen puolesta mihin hänen rahansa käytetään?

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että nainen on miehen armoilla, mutta ei se välttämättä niinkään ole. Mitä tasa-arvoa sekään lisää, että molemmat käy töissä ja kumpikaan ei ehdi olla lasten kanssaa ihan vaan kotona. Terveitä lapsia silloin ennen kasvatettiin, vaikkei ollut mitään maksullisia harrastuksiakaan. Tietysti nyt on eri aika, mutta ei kannata unohtaa entistäkään, joillekin se voi olla haluttu ja toimivakin vaihtoehto, ainakin jos tyytyy vähempään mammonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

No kyllä tuo  aika typerää on. Altistaa sut henkiselle, fyysiselle ja varsinkin taloudelliselle väkivallalle. Suosittelen että lue täältä samasta asiasta haaveilleiden kertomuksia maahan putoamisen jälkeen ja lopetat haihattelun. Mikään ei takaa että sulle kertyy omaisuutta joka turvin elelet eläkkeellä.Järki käteen, nainen!

BTW jos todella haluat tuota, heivaa kaikki  nykyajan mukavuudet ja elä kuten ennen elettiin. Sä et tajua ettei se ollut mitään oleilua vaan todella raskasta duunia ilman mukavuuksia.

Kyllä, on olemassa miehiä, jotka harjoittavat taloudellista väkivaltaa pitämällä naisensa rahattomana ja kehnoissa vaatteissa. Ei pääse viraisiin. Kuitenkaan suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia. Ihan sama kuin rupeaisit kaikkia parisuhteita varomaan, kun ne voi altistaa pahoinpitelyille.

Kotiäidille kertyy omaisuutta toki sen mukaan mitä pariskunta sopii ja mikä tilanne naisella muuten on. Hänellähän voi olla perittyä omaisuutta tai sellaista on tulossa. Järkevä perhe ottaa myös miehelle henkivakuutuksen siltä varalta, että perheen elättäjä potkaisee tyhjää. Avioeron kohdalla omaisuushan menee puoliksi. Enemmän se mies siinä riskiä ottaa kun mahdollisesti menettää lapsensa.

Jatkuva pelko suhteessa jostakin kuulostaa kyllä kaikelta muulta kuin tasa-arvoiselta. Miksi kotirouvan puolison pitäisi jatkuvasti olla pelkäämässä että menettää lapset jos ei huolehdi äidin elättämisestä? Mitä tuollainen suhde kertoo lapsille vanhempien väleistä?

Niin, 70-lukuun saakka avioliitoista ei erottu.

Eikä suhteet olleet tasa-arvoisia.

Yllättyisit jos tietäisit,  miten lopulta tasa-arvoisia useimmat suhteet olivat. Vaimo on (jos nyt jotkut tyrannimiehet jätetään pois) yleensä määrännyt kaapinpaikan ja sen mihin ne miehen ansaitsemat rahat käytetään. Tapanahan oli, että mies toi tilipussin kotiin ja vaimo laittoi rahat talteen.

Tunnen muutamia muslimiperheitä, ja vaikka naisilla on monessa asiassa matkaa "tasa-arvoon" niin siellä kotona se perheen "kapteeni" useimmiten päättää asioista.

Mistä tasa-arvoisuudesta se kertoo että toinen määrää kaapin paikan tai päättää toisen puolesta mihin hänen rahansa käytetään?

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että nainen on miehen armoilla, mutta ei se välttämättä niinkään ole. Mitä tasa-arvoa sekään lisää, että molemmat käy töissä ja kumpikaan ei ehdi olla lasten kanssaa ihan vaan kotona. Terveitä lapsia silloin ennen kasvatettiin, vaikkei ollut mitään maksullisia harrastuksiakaan. Tietysti nyt on eri aika, mutta ei kannata unohtaa entistäkään, joillekin se voi olla haluttu ja toimivakin vaihtoehto, ainakin jos tyytyy vähempään mammonaan.

Kyllä meillä ainakin ehditään olla lasten kanssa vaikka molemmilla omat työnsä onkin. Mistään kotirouvuudesta en koskaan ole haaveillut eikä sellaista mallia ole kotoakaan, myös äidillä oli oma työnsä. Kotiäiti äitini on ollut paljon pidempään kuin minä mutta toisaalta isäänsä lapsilleni on hyvinkin lämpimät välit varsinkin nyt kun ovat vähän isompia ja isänsä on kotona enemmän kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?

En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.

Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?

Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.

Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.

Sinä et nyt vaan suostu ymmärtämään ettei perheen sisällä yhteistuumin sovitussa työnjaossa ole mitään epätasa-arvoista, kunhan se on kaikille ok ja homma toimii.

Ulkopuolisena, miettisin kyllä hieman millaisen mallin lapsilleni tuollaisella työnjaolla annan: äiti hoitaa kodin, isi tuo rahat. Äiti on se jonka vaikutus suurempi lasten koulutukseen, urallaan edennyt äiti näyttää mallia tyttärilleen. No, ne kotirouvan tyttäret oppivat lautasliinojen viikkauksen?

Minäkin mietin pitkään aiemmin, että onko siinä jotain väärää jos ainut uratavoite minulla on koskaan ollut olla kotiäiti. En ikinä osannut haaveilla mistään tietystä ammatista ja uralla eteneminen oli minulle täysin utopiaa. Opiskelin suoraan lukion jälkeen yliopistossa itselleni maisterin paperit alalla, josta tiesin, etten koskaan halua työllistyä. Opiskelin heti perään vielä ammattikorkeatutkinnon täysin eri alalta. Niistä töistä jopa pidin. Sitten tapasin mieheni ja hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen mieheni kysyi minulta, että "Sä et taida olla ollenkaan uraihminen. Haaveiletko kotiäitinä olemisesta?" ja jotenkin noin suoraan kysymykseen uskalsin vastata myöntävästi.

Lukion päättymisestä on nyt se 12 vuotta, pari tutkintoa tehtynä, viimeiset 2 vuotta olen ollut kotiäitinä ja täytyy sanoa, että olen sen oman urani ja paikkani tässä maailmassa löytänyt! Vaikein tätä on ollut selittää omille vanhemmilleni. Mieheni on onneksi pitänyt puoliani ja koittanut saada vanhempiani tajuamaan, että heidän tyttärensä on syntynyt äidiksi eikä uraohjukseksi. Vanhemmat vain jaksavat aina laulaa sitä samaa virttä: "Miksi sinä heität itsesi hukkaan noin, sulla on aina ollut päätä opiskella enemmän kun meillä.".

Taloudellisesti meillä on käynyt onnenpotku. Mies tekee vuorotöitä, joista parhaimmillaan saa nelisen tonnia. Asumme miehen perintönä saamassa talossa, jossa on oma kaivo ja lämmitys tapahtuu puilla, joten vesilaskuja ei ole ja sähkölaskutkin ovat aika minimaaliset. Ne lämmityspuut kaadetaan tuosta omasta metsästä. Suurin kuluerä talossa on kiinteistövero ja vakuutukset. Yksi vähän isompi investointi oli pihaan tehty porakaivo. Aiemmin olimme rengaskaivon varassa ja se oli niin kiusallisen tyhmään kohtaan tehty, että oli käytännössä aina vajaa puolillaan. Niin että sille, joka oli sitä mieltä että heitä mikro, astianpesukone ja pyykinpesukone pois: minä pesin ensimmäiset puolitoista vuotta lakanapyykit pulsaattoripesukoneessa ja loput käsin. Mikroa ja astianpesukonetta emme omista. Vanha rengaskaivo toki aiheutti myös sen, että talvella kaikki vesi haettiin muualta. Silloin se astioiden tiskaaminen alkoi puuhellalla vesien tiskivesien lämmittämisellä, samoin pyykinpesuvesi lämmitettiin puuhellalla. Ja miksi puuhellalla kun on sähköliesikin? Palaa kohtaan: "sähkölaskutkin ovat aika minimaaliset".

Kesäisin pidän kasvimaata, syksyisin mies metsästää ja minä kerään sieniä ja marjoja. Meillä on iso kellari, jossa on mehut ja hillot, kaksi isoa arkkupakastinta, joista toisessa on lihat ja toisessa marjat, kasvimaan aarteet ja leivät, joita yleensä leivon isomman satsin kerralla.

Olen sitä mieltä, että tämä tilanne on meille se täydellisin. Ja myönnän, että ilman miehen perimää taloa tämä elämäntyyli ei olisi tässä mittakaavassa mahdollista.