Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?

Eläkkeistäni olisin huolissani. Sitähän ei tiedä, jos mies päättääkin häippästä jossain vaiheessa. 

No meillä on aika lailla noin. Varsin mukavasti elellään omakotitalossa ja mies on ihan vaan keskituloisissa hommissa. Leivät leivon lasten kanssa yhdessä ja porkkanat sun muut kasvatetaan siemenestä ruokapöytään asti, käydään kerhoissa ja puistossa, retkeillään, ihan rikasta elämää vietetään ilman isoja rahoja.

Kaverini katuu todella paljon kotirouvaksi jäämistään. Hän ei ole toistaiseksi löytänyt töitä oltuaan kotona 13 vuotta. Avioliitossa menee huonosti ja haluaisi vaan löytää töitä ja muuttaa omilleen. Harmittelee myös menetettyjä eläkevuosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaisiko ap lapsensa ikivanhojen arvojen mukaan nyös? Piiskaaminen, kaappiin lukitseminen, ilman ruokaa jättäminen ja muu ok, ihan kuin ennen.

No huhhuh. EN ole ap mutta pakko vastata. Ei kaikki noin ennen vanhaan eläneet. Ihan sairas ajatusmaailma sinulla.

Oma mummoni oli kotirouva. Joskus harvakseltaan sijaisti koulussa tunteja mutta muuten oli ihan kotona vaan. Ikinä ei lapsiaan piiskannut tai komeroon lukinnut tai ruuatta jättänyt. Miksi kuvittelet että jos pitää kotirouvana olosta ajatuksena, ihannoisi ilman muuta väkivaltaa?

Ylipäätään ennen vanhana kaikki ei eläneet lapsiaan hakaten. Kumpaakaan vanhemmistani ei ole pienenä fyysisesti rangaistu. ja ihan ovat 50-60-luvulla syntyneet eli ajalla kun sitä ei vielä ollut kukaan kieltänyt.

Yksittäistapauksen käyttäminen esimerkkinä on täysin turhaa eli viestilläsi ei ole mitään merkitystä. Ajan henki ja laki olivat aloittajan ihannemaailmassa sellaisia, että lapsia kuritettiin kovaa. Jos haluaa elää entisen ajan malliin niin totta kai siihen kuuluu myös entisajan suhde lapsiin.

Itsekin joskus haaveilin kotirouvuudesta, siinä on jotain tyydyttävää, kun pitää huolta perheestään, ja aika paljon rahaakin säästyy kotona olemalla.

Kuitenkin sitten päädyin työelämään ja aika rankkaa on välillä ollut. Kun työvuorot sattuivat välillä miehen kanssa vuosia niin, että kun toinen tuli töistä, niin toinen läksi. Lomatkin määräsi työnantaja ja ei ollut vara vaatia niitä yhtäaikaa.

Mitäpä olen hyötynyt 30-vuoden työrupeamasta. 300 euroa minimiä suurempi työeläke ja työssä kipeyneet nivelet.

Jatkossahan meillä ei ainakaan kokopäivätyötä riitä kaikille, niin ehkä kotirouvuudesta vielä tulee vaihtoehto tänne länsimaihinkin, pakko on luultavasti pärjätä vähemmillä tuilla, kun veronmaksajat vähenee.

Jos molemmat puolisot niin haluavat, niin rohkaisisin kokeilemaan  vaikka muutamia vuosia,nythän elinikä on niin pitkä, että ehtii vielä töissäkin käydä, Aika monet pitkäaikaistyöttömät tai jopa ikuisuustyöttömät ainakin maaseudulla kotirouva-elämää käytönnössä viettävätkin.

Aika surullista on, jos lapsia tehdään ja mennään naimisiin ja on jo valmiiksi mielessä, miten käy avioeron sattuessa, niinkuin se olisi joku uusi normaali.

Ehkä se ap nyt kuitenkin tarkoitti, että eläisi kuin entisajan kotirouva mutta nykyaikaan sijoittuneena eli ettei nyt sentään kodinkoneita heittäisi pois. Kaipa ne entisajan rouvatkin niitä olisi käyttäneet, jos sellaisia olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

Se on epäreilua miestä kohtaan olettaa, ettei hän saa olla lastenne kanssa yhtä paljon kuin sinä ja että hänen täytyy tehdä töitä elättääkseen sinut. Epätasa-arvon huomaat, kun pohdit, olisitko valmis vaihtamaan osia niin, että sinä painat pitkiä työpäiviä ja mies on kotona lastenne kanssa, pyykkää, tiskaa, siivoaa ja laittaa ruokaa ja sinä elätät työlläsi koko perheenne.

Henk.koht. arvostan nykypäivän tasa-arvoista mallia, jossa molemmat vanhemmat viettävät lasten kanssa aikaa, tuovat rahaa talouteen ja tekevät osuutensa kotitöistä. Ainakin ihannemallissa.

Lapsiakin kohtaan vähän ikävää, jos suhde isään jää etäiseksi. Minä ainakin toivon, että mieheni pitää sitten kunnon isyyslomat, kun lapset on pieniä, että saa muodostettua läheisen ja lämpimän suhteen heihin. Ja itse pystyn sitten vastaavasti palaamaan töihin aiemmin ja luomaan hyvää työuraa, jolla elätän perheeni miehen koti-isäillessä oman lomansa ajan.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaisiko ap lapsensa ikivanhojen arvojen mukaan nyös? Piiskaaminen, kaappiin lukitseminen, ilman ruokaa jättäminen ja muu ok, ihan kuin ennen.

No huhhuh. EN ole ap mutta pakko vastata. Ei kaikki noin ennen vanhaan eläneet. Ihan sairas ajatusmaailma sinulla.

Oma mummoni oli kotirouva. Joskus harvakseltaan sijaisti koulussa tunteja mutta muuten oli ihan kotona vaan. Ikinä ei lapsiaan piiskannut tai komeroon lukinnut tai ruuatta jättänyt. Miksi kuvittelet että jos pitää kotirouvana olosta ajatuksena, ihannoisi ilman muuta väkivaltaa?

Ylipäätään ennen vanhana kaikki ei eläneet lapsiaan hakaten. Kumpaakaan vanhemmistani ei ole pienenä fyysisesti rangaistu. ja ihan ovat 50-60-luvulla syntyneet eli ajalla kun sitä ei vielä ollut kukaan kieltänyt.

Yksittäistapauksen käyttäminen esimerkkinä on täysin turhaa eli viestilläsi ei ole mitään merkitystä. Ajan henki ja laki olivat aloittajan ihannemaailmassa sellaisia, että lapsia kuritettiin kovaa. Jos haluaa elää entisen ajan malliin niin totta kai siihen kuuluu myös entisajan suhde lapsiin.

Sulla on kyllä harvinaisen yksinkertainen maailmankuva. Hyvin mustavalkoinen lapsenomaiseen tyyliin. 

ymmärtänet että ap selvsti ihannoi entisajan hienoja puolia. Hän näkee kotirouvien elämässä ne hienot puolet. Ja ne voi ihan hyvin poimia sieltä tähän nykyaikaiseen maailmaan, ihan ilman niitä valottomia väkivaltasia puolia. Mennyttä voi ihan hyvin ihailla ilman että siitä haikailee huonoja puolia tähän päivään. Jokaisessa ajassa on ollut jotain hyvää, ja niitä hyviä juttuja voi vapaasti ottaa tähän päivään ilman että tarvitsee elää täysin samaan malliin kuin entisaikaan. Tyerää katsoa maailmaa niin mustavalkoisest kuin sinä katsot. 

Olin ensin kotiäitinä ja sittemmin kotirouvana ja olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni.

Meillä suhde on ollut koko ajan tasa-arvoinen, yhteiset rahat ja yhteinen tili, molemmilla samat luottokortit, molemmilla yhtä iso ja hyvä auto. Koko omaisuus molempien nimissä. Koskaan ei ole tarvinnut pyytää rahaa tai kysyä lupaa vaan ihan itse olen voinut hankkia, mitä olen halunnut. Eläkkeen on mies tietenkin maksanut ja sitä on tällä hetkellä kertynyt jo reilusti enemmän kuin suomalainen keskivertoeläke on ja varsinaiseen eläkeikään minulla on vielä kymmenisen vuotta.

Ei valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ap nyt kuitenkin tarkoitti, että eläisi kuin entisajan kotirouva mutta nykyaikaan sijoittuneena eli ettei nyt sentään kodinkoneita heittäisi pois. Kaipa ne entisajan rouvatkin niitä olisi käyttäneet, jos sellaisia olisi ollut.

Tottakai käytti, kotirouvillehan niitä entisaikaan ensisijaisesti markkinoitiinkin! Kai kaikki on nähneet näitä 50/60-lukujen mainoksia joissa rouvat ihailevat kuinka helppoa on nykyaikana kotia hoitaa kun on pyykkikone ja astianpesukone tms helpotuksia. Harvalla toki vielä oli siihen maailman aikaan VARAA siihen mutta se on toissijaista. Kyllä he ilomielin ottavat kaiken taakkaa vähentävän yleensä vastaan ne nuoret kotirouvat. Lähinnä vanhukset saattoivat suhtautua niuhosti niihin - aivan kuten tänäkin päivänä vanhat ihmiset suhteutuu uuteen tekniikkaan usein karsastaen.

Jos mies tienaa kahden hengen palkan niin siitä vaan.Harva tienaa ja erotessa olet heikoilla.

Ei.

Ei väärin, mutta kunnianhimotonta ja vanhanaikaista. Eli kuka mitäkin arvostaa. Ja jos pöydän taloon tuova mies on normaalituloinen, niin myös köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

No kyllä tuo  aika typerää on. Altistaa sut henkiselle, fyysiselle ja varsinkin taloudelliselle väkivallalle. Suosittelen että lue täältä samasta asiasta haaveilleiden kertomuksia maahan putoamisen jälkeen ja lopetat haihattelun. Mikään ei takaa että sulle kertyy omaisuutta joka turvin elelet eläkkeellä.Järki käteen, nainen!

BTW jos todella haluat tuota, heivaa kaikki  nykyajan mukavuudet ja elä kuten ennen elettiin. Sä et tajua ettei se ollut mitään oleilua vaan todella raskasta duunia ilman mukavuuksia.

Kyllä, on olemassa miehiä, jotka harjoittavat taloudellista väkivaltaa pitämällä naisensa rahattomana ja kehnoissa vaatteissa. Ei pääse viraisiin. Kuitenkaan suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia. Ihan sama kuin rupeaisit kaikkia parisuhteita varomaan, kun ne voi altistaa pahoinpitelyille.

Kotiäidille kertyy omaisuutta toki sen mukaan mitä pariskunta sopii ja mikä tilanne naisella muuten on. Hänellähän voi olla perittyä omaisuutta tai sellaista on tulossa. Järkevä perhe ottaa myös miehelle henkivakuutuksen siltä varalta, että perheen elättäjä potkaisee tyhjää. Avioeron kohdalla omaisuushan menee puoliksi. Enemmän se mies siinä riskiä ottaa kun mahdollisesti menettää lapsensa.

Jatkuva pelko suhteessa jostakin kuulostaa kyllä kaikelta muulta kuin tasa-arvoiselta. Miksi kotirouvan puolison pitäisi jatkuvasti olla pelkäämässä että menettää lapset jos ei huolehdi äidin elättämisestä? Mitä tuollainen suhde kertoo lapsille vanhempien väleistä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihanteellista, mutta tulee miehelle kalliiksi. Ja kun haluat uudet kengät, laukun, hiuskiinnettä, kampaajakäynnin, tuleeko niistä neuvottelu?

Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.

Teemu Selänne pystyy pitämään kotirouvaa, mutta harvalla Suomessa on siihen varaa. Yleensä tarvitaan molempien tulot että pystytään harrastaan ja hankkimaan kaikki tarpeellinen ja päästään vielä sinne Thaimaahan ja laskettelemaan.

Tästä tuli mieleen Sirpan hauskat jutut naisista,työstä ja lasten tekemisestä.Noh,saattoi se olla kännissäkin.

.976

En ymmärrä sitä, miten joku voi luottaa yhteenkään mieheen niin paljon, että lähtisi tuohon? Ellei ole tarkoituskaan pärjätä loppuelämäänsä kotirouvailemalla vaan sitten keksii jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihanteellista, mutta tulee miehelle kalliiksi. Ja kun haluat uudet kengät, laukun, hiuskiinnettä, kampaajakäynnin, tuleeko niistä neuvottelu?

Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.

Teemu Selänne pystyy pitämään kotirouvaa, mutta harvalla Suomessa on siihen varaa. Yleensä tarvitaan molempien tulot että pystytään harrastaan ja hankkimaan kaikki tarpeellinen ja päästään vielä sinne Thaimaahan ja laskettelemaan.

Aikuisten parisuhteissa ei aleta pohtimaan mitään hiusukiinteiden kustannusten allokointia. T: Kolme vuotta jo kotona viihtynyt äiti ja vaimo., jonka mies on ihan normaaleissa duunaritöissä

Tänne tällä viikolla juuri kirjoitteli mies, joka kustansi vaimon opiskelun ja häntä risoi kun vaimo osti kampaamosta shampoota omalla opintotuella eikä laittanut sitäkin rahaa säästöön. Nainen oli aiemmin kustantanut miehen opiskelut. Mies laittoi tonnin kuussa säästöön ja marisi ripsiväreistä ja yukanpesuaineista. Että näin.

On

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

No kyllä tuo  aika typerää on. Altistaa sut henkiselle, fyysiselle ja varsinkin taloudelliselle väkivallalle. Suosittelen että lue täältä samasta asiasta haaveilleiden kertomuksia maahan putoamisen jälkeen ja lopetat haihattelun. Mikään ei takaa että sulle kertyy omaisuutta joka turvin elelet eläkkeellä.Järki käteen, nainen!

BTW jos todella haluat tuota, heivaa kaikki  nykyajan mukavuudet ja elä kuten ennen elettiin. Sä et tajua ettei se ollut mitään oleilua vaan todella raskasta duunia ilman mukavuuksia.

Kyllä, on olemassa miehiä, jotka harjoittavat taloudellista väkivaltaa pitämällä naisensa rahattomana ja kehnoissa vaatteissa. Ei pääse viraisiin. Kuitenkaan suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia. Ihan sama kuin rupeaisit kaikkia parisuhteita varomaan, kun ne voi altistaa pahoinpitelyille.

Kotiäidille kertyy omaisuutta toki sen mukaan mitä pariskunta sopii ja mikä tilanne naisella muuten on. Hänellähän voi olla perittyä omaisuutta tai sellaista on tulossa. Järkevä perhe ottaa myös miehelle henkivakuutuksen siltä varalta, että perheen elättäjä potkaisee tyhjää. Avioeron kohdalla omaisuushan menee puoliksi. Enemmän se mies siinä riskiä ottaa kun mahdollisesti menettää lapsensa.

Jatkuva pelko suhteessa jostakin kuulostaa kyllä kaikelta muulta kuin tasa-arvoiselta. Miksi kotirouvan puolison pitäisi jatkuvasti olla pelkäämässä että menettää lapset jos ei huolehdi äidin elättämisestä? Mitä tuollainen suhde kertoo lapsille vanhempien väleistä?

Niin, 70-lukuun saakka avioliitoista ei erottu.