Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuren katraan hoidin kotona, olin kotirouva vai olinko kuitenkin kotiäiti.

Työni tulokset ovat nyt näkyvissä. Kaikki kouluttautuivat yliopistossa ja pärjäävät nyt hyvin maailmalla.

Kotihoito, on varmasti yksi syy, mielestäni.

Meillä taas isäni ja äitini töissä. Sama lopputulos.

Vanhempasi eivät ole siis ydinfyysikkoja. Jos molemmat tekevät uraa niin kukaan ei ehdi olla lasten kanssa. Lapset tietysti haluavat suojella vanhempiaan siltä tiedolta, että jäivät heitteille. Mikä olikaan koulutuksesi? Turha tietty kysyä, kun feikkaat. Pelkkä provo.

Olen toinen. No meillä molemmat vanhemmat tehtiin uraa, ollaan väitelleitä ja palkat ylimmässä desiilissä. Lapset molemmat opiskelevat korkeakoulussa, käyvät säännöllisesti kotona vaikka omillaan asuvat ja soittelevat ilonsa ja murheensa. Akateeminen uraihminen kykenee ottamaan huomioon lasten vaateet, töitä voi tehdä kotoa etänä, lapsia voi ottaa ulkomaan komennuksille mukaan, aur pair hoitaa päivät ja vanhemmat pitävät kotikoulua jne. Lapset ovat saaneet paljon huomiota, varakkuus on mahdollistanut kaiken tuen, harrastuksen, ulkomaan matkat,  opintojen rahoituksen jne mitä ovat tarvinneet. Lapsia on tuettu, mutta kun kumpikin vanhempi on saanut toteuttaa omia kunnianhimojaan ja energiaansa töissä ei lapsista myöskään ole tehty projekteja vanhempien kunnianhimon toteutukseen. Ovat saaneet valita omat uransa, on kannustettu ja pidetty hyvinä sellaisina kuin ovat, eivät ole tulleet hyväksytyiksi vain suoritukseinsa kautta.

Nuo harvat kotirouvat joita tunnen ovat eläneet turhankin paljon lastensa kautta: lasten kouluun on panostettu, lapsia painostettu, suunniteltu näyttävät urat. Ja aikuistettuaan lapset ovatkin vaihtaneet suuntaa, yksi ajaa taksia, yksi vaihtoi lääkiksestä OKL:ään, halusi tavalliseksi opeksi äitinsä suruksi. Jos nainen (tai mies) on onnellinen kotona puuhastelusta ja kotirouva/kotiherrakerhoista niin OK, saahan sitä kotiin jäädä mutta jos purkaa kunnianhimojaan lasten kautta olisi parempi panostaa omaan menestymiseen eikä sälyttää paineita lasten niskaan. Tuntemani kotiin jääneet miehet tuossa paljon parempia: heillä joku oma juttu (esim valokuvaus) jonka kautta toteuttavat itseään eivätkä siksi rasita lapsiaan liikaa.

Höpö höpö. Iänikuista jankutusta, että kotiäitien lapsista"tehdään jotain". Mokomat ajatuksesi joutavat romukoppaan. Ottaahan se tietty koville, että kotirouvien lapset pärjäävät, kun äiti on ollut läsnä elämässä eikä ole idiootti päikyntätien kanssa tarvinnut olla tekemisissä. Meillä mies ansaitsee niin paljon, että on joka vuosi "kateellisien verokalenterissa". Sieltä vaan bongailemaan paremmin ansaitsevia. Meillä myös on ollut au pair (tarkista vielä aur pair). Jos näillä kertomillasi eväillä lapsiasi kasvatat niin onnea! Tunnen montakin perhettä, joissa molemmat vanhemmat "tekee uraa", kukaan ei ehdi olla lasten kanssa. Lapset lähtee sitten Ouluun yliopistoon, kun eivät muualle pääse. Meillä vanhemmat nauttivat viikonlopuista teinien kanssa. Koskaan ei ole tarvinnut viettää "laatuaikaa" viikonloppuisin ruokakaupassa huomiota hakevien lasten kanssa.

Miehen rahoilla ei taida kuitenkaan saada sille kotirouvalle sivistystä tai käytöstapoja (ks vastaus yllä)? 

Eikö sinua ällöttäisi olla taloudellisesti riippuvainen? Antaisiko miehesi sinulle sitten taskurahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäoikeudenmukaista miehelle minusta. Nykyään on niin paljon arkea helpottavia koneita, että tuohan olisi silkkaa loisimista. Eihän se ole väärin haluta helppoa elämää, mutta ei ole oikein tasapuolista.

Lastenkasvatuksesta et tunnu tietävän mitään jos ajattelit että lapsia hoitaessa ja kasvattaessa loisitaan:D? Vai laiskotellaan:D Et tunnu olevan yhtään perillä perheen perustamisesta tai lastenkasvatuksesta. Sinun kaltaisiasi "loisia" on nähty, tulevat meille finedining, kun omat rahat ei riitä:D Nauran kaltaisillesi aina jälkikäteen:D Rakkaan mieheni kanssa päätimme yhdessä näin ja nyt teinit huippulukioissa. Kyllä kannatti. Sinun kannattaa harkita kiinalaista robottityttöystävää. Tuolla asenteella kukaan nainen ei sinua halua.

Jokainen toki elää tavallaan, mutta aika naiiveja ja itsekäitä ajatuksia on näillä kotirouvilla.

Meillä mies oli hyvin tienaava yrittäjä, kun lapsi syntyi. Minä hoidin vauvaa kotona ja opiskelin yliopistossa. Mies maksoi silloin pääosin meidän elämisen, enkä olisi itse voinut kuvitellakaan vaihtoehtoa, että jäisin kotiin ikuisesti lasta hoitamaan, miehen elätettäväksi.

Miksi en olisi halunnut jäädä kotiin, niin mm. siksi, että näin, että kyllä mieskin kuormittuu töistä vaikka hyvin tienaa. Ei olisi ollut oikein, että hän raataa ja minä alan vain nauttia. Minulla on aina ollut myös omia tavoitteita ja olen halunnut uran ja perheen. Pullat ehtii leipoa, kodin siivota ja lasten kanssa touhuta töiden jälkeenkin. Sehän just on sitä perhe-elämää, että touhutaan yhdessä. Kaupungilla shoppailua ja tyhjänpäiväistä kahvittelua en kaipaa. Muutenkaan en ole mikään järjestöihminen ja en tosiaan voisi kuvitella, että minun tehtävä olisi odotella kotona. Kaikki kotityöt ehtii kyllä tehdä töiden ohellakin. Meillä sekä minä että mieheni tiskaa, pyykkää, siivoaa, laittaa ruokaa jne. En voisi kuvitella, että kaikki tuo olisi minun vastuulla. Ja varmasti joku siellä miettii, että vaihdanko auton renkaat ja silittääkö mies meidän verhot, niin ei. Kumpikaan ei joudu tekemään mitään mitä ei osaa ja mikä hoituu helposti toiselta. Puolisoni oli jo meidän tavatessa kykynevä laittamaan ruokaa ja painamaan pyykkikoneen nappia, eikä se taito onneksi kadonnut parisuhteen myötä.

Meillä lapsi kävi alkuun lyhyitä päiviä perhepäivähoitajalla, mutta kun sain oman alan töitä, jäi meillä mies hoitamaan lasta. Hän otti takaisin sen ajan, minkä oli menettänyt vauva-aikoina. Eli häin sai vuorostaan viettää aikaa lapsen kanssa kiireettömästi.

Itse halusi ja nautti koti-isän roolista täysillä.

Pari vuotta meni niin, että olisin halunnut itse enemmän aikaa perheelle, mutta kun pääsin etenemään omalla uralla ja mies tekee jälleen töitä yrittäjänä, mutta lyheyempää päivää kuin ennen, niin nyt meillä molemmilla on sekä työt että aikaa perheelle. Käytännössä ollaan töissä lapsen koulussaoloaika. Kumpikin tehdään kuuden tunnin päivää. Itse olen tehnyt vuosien työn mm. hankkinut työkokemusta 10 v ja suorittanut korkeakoulututkinnon ja tähdännyt siihen, että saan hyvää tuntipalkkaa eikä tarvi tehdä pitkää päivää eikä onneksi enää iltavuoroja, kuten vuosia tein, ainakaan nyt kun lapsi on vielä pieni.

Jos olisin nämä vuodet ollut kotiäiti, ei minulla olisi työpaikkaa eikä työkokemusta ja mies olisi jounut raatamaan nämä vuodet ja ohittanut täysin ne pikkulapsivuodet, kun opeteltiin pyörällä ajamista ja aloitettiin ensimmäiset harrastukset.

Jos toinen sairastuisi tai tulisi ero, niin kummallakin on työ ja toimeentulo. Minusta tuo parisuhteeseen rentoutta ja tasa-arvoa, kun molemmat käy töissä ja molemmat saa viettää aikaa lapsen kanssa. Koen, että näytän myös omalle tytölle roolimallia, että nainen voi tavoitella hyvää työtä ja uraa. Nainen ja mies voi kumpikin laittaa ruokaa ja hoitaa kotia.

Itse olen ns ”osittain” kotirouva. Teen osa-aikatyötä läheiseni yrityksessä 20-40 h /kk. Paljon jää siis aikaa kodin hoitamiseen. Hoidan ruoka-ostokset, ruoanlaiton, pyykit, siivoamisen jne. Mieheni tykkää tilanteesta, eritoten siitä että kun saapuu ruokatunnilla kotiin syömään, on vaimo kotosalla ja ruoka juuri valmistunutta. Tulemme toimeen näillä tuloilla mitä on. Enkä todellakaan vaihtaisi tästä tilanteesta täysi-aikaiseen työhön! Elämä on ihanaa juuri näin, energiaa riittää mieleisiin harrastuksiin ja ennen kaikkea olemme mieheni kanssa onnellisia!

En tajua mikä ihanne on Suomessa elää elämä rankasti töitä tehden? Mitä muisteltavaa jää vanhoille päiville, jos edes niitä päiviä tulee, kuitenkin nuorenakin kuolee ihmisiä?

Muista, että "vanhan ajan kotirouvana" olo pitää sisällään monia asioita, ei vain kotona oloa ja tavallista taloudenhoitoa. Tässä mummini, aidon vanhan ajan kotirouvan ohjeet:

-sisusta koti kattokruunuilla, ryijyillä ja hapsumatoilla tms. esineillä, joiden ylläpito ja puhdistus vie aikaa

-pidä koti militantin siistinä ja hella kuumana, äläkä koskaan istu jouten (oli talossa vieraita tai ei)

-tarkkaile naapureitasi ja pidä huoli, että teillä on aina kaikki yhtä hienoa tai mielellään vähän paremmin

-vältä turhaa lasten kanssa seurustelua ja kaveerausta (heille riittää, että katto on pään päällä, lakanat mankeloituja ja ruokaa pöydässä)

-pidä huoli, että lapsesi ovat edustavia. Teinitytölle kannattaa esimerkiksi huomauttaa heti paksuista pohkeista ja pistää hänet tiukalle kalanmaksaöljykuurille

-siedä aviomiestäsi aina kun voit

-lähde kotoa vain mittatilaustyönä ommelluissa muodikkaissa vaatteissa, äläkä unohda tyylikästä lierihattua

-polta tupakkaa, mutta vain salaa

-muista kertoa lapsillesi usein ja pienestä pitäen, ettet koskaan olisi halunnut lapsia

Näillä vinkeillä pitäisi onnistua. Onnea valitsemallasi tiellä äläkä kuuntele epäilijöitä :) harvalla on kuitenkin pokkaa ryhtyä vanhan ajan kotirouvaksi enää nykypäivänä.

Miehille palkat korkeammiksi ja naiset kotia säästettäis naiste mielenterveysongelmilta ja perheet voisi paremmin.

Mies50v