Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?

Ei ole väärin, mutta miettikää miten järjestette vanhuudenturvasi vedenpitävästi niin, ettei vaikkapa avioero sitä voi viedä pois.

Eläke -asioista naisilla taitaa olla liian suuria toiveita. Jos äiti-ihminen tienaa noin 1500e / kk,  ei siitä kummasti eläkettä tule.  Ihan saman verran vaikka olisi koton lapsia hoitamassa. Nythän hallitus vei virkanaisilta lomarahat pois. Esimerkkejä on eläkeikäisistä , äitini ja useat hänen siskonsa.  Tätini ei ollut koskaan töissä vaan hoiti lapsia kotona ja eli miehensä palkalla Helsigin hienoimmalla alueella diplomaatti-kaupungin-osassa. Mies kuoli jo aikoja sitten, Täti saa kansaneäkettä kaikenlaisten lisien kanssa. Hänen melkein koko vuokransa maksetaan ja lääkkeet ovat ilmaisia. Kesäpaikka on lahjoitettu lapsille. Ei siis ole omaisuutta nimissään. Paperit minä hoidan.  Ikänsä työssä käyneet siskot ovat tiukemmalla.  Minäkin olen ollut pieten lasten kanssa kotona. Minulla on oma auto ja sijoituksia, ja on joillakin rahaa ja apulaisiakin lastenhoitoon, ainakin täällä missä me asumme. Ihme tyyppejä täällä.

Ei ole väärin, mutta nykymaailmassa sillä vaikeuttaa erittäin merkittävästi työllistymistään. Tilanteessa, jossa olet ollut 5-10 vuotta kotona on vaikea hakea oman alan paikkoja kun samoista paikoista taistelee vastavalmistuneita, nuoria ja lapsettomia naisia.

Lisäksi harvalla mies tienaa niin paljon, että siitä elättää perheen SEKÄ samanaikaisesti takaa naiselle vastaavan eläkekertymän mitä naisen työssäolo tekisi.

Ei APn ajatus mahdoton ole mutta ota asia avoimesti puheeksi miehesi kanssa ja keskustelkaa rehellisesti asia halki. Varoitan myös ettei miehesi innotu asiasta ja välinne viilenevät. Sekin on parempi kuin jäädä tietämättömäksi tai antaa pienten lasten kotonaolon "lipsahtaa" pysyvän kotirouvana olon puolelle. Jos miehesi vaatii avioehdon, kannattaa ajatus haudata tai vaihtaa miestä.

Itselläni on mennyt yksi suhde (avoliitto, ei lapsia) nurin avioehdosta ja kotiäityshaaveista.  Pitkässä suhteessa, puhutaessa lapsista ja avioliitosta kerroin etten suostu avioliittoon ilman avioehtoa. Molemmat korkeakoulutettuja mutta omani hieman paremmin palkattu. Jollakin tasolla vaistosin että silloisella naisystävällä oli piiloajatus tehdä lapset ja jäädä tahallaan kotiin minun elätettäväkseni, avioliitto ilman avioehtoa suojanaan tietenkin. Onneksi suhde meni poikki. Nyt onneksi parempi. Kärjistäen:

Nainen - jos haluat jäädä kotirouvaksi, ota asia avoimesti puheeksi ja varmista että mieskin on ymmärtänyt mitä asialla tarkoitat. Samalla suojaa oma taloudellinen tilanteesi.

Mies - jos haluat itsellesi kotirouvan, mieti oletko valmis mahdollisessa avioerossa häviämään puolet työsi tuloksista. Avioehto on ok muttei reilua jos asia on puhuttu etukäteen läpi. Muissa tapauksissa, suojaa oma tilanteesi kuten muutenkin tekisit.

HUOH. Miettikää akat vähän miten paskasti teitä on kohdeltu siinä kotiroolissa. Ei ole yhtäkään maata jossa naisia arvostettaisiin ja jossa olisi perinteinen malli. Saksassakin miehet pomppivat huorissa kun akka menee kotona. En ymmärrä miten ette älyä tätä. Lähes kaikki naiset ottavat edelleen miehen nimen avioliitossa ja alentavat näin kaikkien naisten imagoa ja asemaa.

Välillä tekisi oikeasti mieli kuolla. Naisilla ei ole mitään oikeuksia maailman tasolla ja te vain leikitte leikkikaluja ja omaisuutta vaikka on annettu kaikki mahdollisuudet tehdä toisin. Herätkää.

SIlle tosiaan on syynsä miksi teitä paheksutaan, asetatte itsenne hyväksikäytettävään rooliin jossa olette olleet aina miehenne leluja. Edes kirkkomiehet eivät ole uskollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?

En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.

Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?

Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.

Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.

Sinä et nyt vaan suostu ymmärtämään ettei perheen sisällä yhteistuumin sovitussa työnjaossa ole mitään epätasa-arvoista, kunhan se on kaikille ok ja homma toimii.

Ulkopuolisena, miettisin kyllä hieman millaisen mallin lapsilleni tuollaisella työnjaolla annan: äiti hoitaa kodin, isi tuo rahat. Äiti on se jonka vaikutus suurempi lasten koulutukseen, urallaan edennyt äiti näyttää mallia tyttärilleen. No, ne kotirouvan tyttäret oppivat lautasliinojen viikkauksen?

Hmmm. Mieheni äiti on aina ollut todella perinteinen kotirouva. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Tytöistä tuli lakimiehiä, toisella neljä lasta, toisella ei yhtään. Pojasta tuli kansainvälisen suuren yrityksen johtajistoa. Millaisen kuvan se kotirouva-äiti sitten antoi ???? Olen monen monta vuotta ollut kotirouva. Lpaset tietävät että olen se joka päättää asioista. Isä on se joka aina kotona ollessa leikki heidän kanssaan ja luki kirjaa kun olivat pieniä. Nyt kun ovat isompia niin katselevat telkkua yhdessä jne. Iskän kanssa on hauskaa ja äidille luotetaan kaikki ja on ihminen kanssa hoidetaan asioita. Mun mies sanoo lapsille aina että täytyy ensin kuulkaa kysyä äidiltä. Yhdessä sitten miehen kanssa mietitään isoja kuvioita kun lapset eivät ole kuuloetäisyydellä. Voin varmasti sanoa että mieheni kunnioittaa myös minua erityisen suuresti. Nykyään kyllä olen töissä. Ollut puolen vuoden ajan kun mielestäni lapset eivät tarvitse mua koko ajan kotona.

Ei se nyt ihan niinkään ole että ulkomailla miehet vain käyvät huorissa... Nainen on ulkomailla yleensä se joka haluaa eron ja vie mukanaan ensin puolet miehen omaisuudesta ja tulevista rahoista sekä vielä lasten osuuden. Miehet ulkomailla eivät erityisesti halua erota. Täytyy olla todella rikas tai naisen todella tyhmä että ero on miehelle millään tavalla positiivinen asia. Kannattaa erottaa ne poikkeukset joista kirjoitetaan mediassa siitä todellisuudesta jossa eletään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

No kyllä tuo  aika typerää on. Altistaa sut henkiselle, fyysiselle ja varsinkin taloudelliselle väkivallalle. Suosittelen että lue täältä samasta asiasta haaveilleiden kertomuksia maahan putoamisen jälkeen ja lopetat haihattelun. Mikään ei takaa että sulle kertyy omaisuutta joka turvin elelet eläkkeellä.Järki käteen, nainen!

BTW jos todella haluat tuota, heivaa kaikki  nykyajan mukavuudet ja elä kuten ennen elettiin. Sä et tajua ettei se ollut mitään oleilua vaan todella raskasta duunia ilman mukavuuksia.

Kyllä, on olemassa miehiä, jotka harjoittavat taloudellista väkivaltaa pitämällä naisensa rahattomana ja kehnoissa vaatteissa. Ei pääse viraisiin. Kuitenkaan suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia. Ihan sama kuin rupeaisit kaikkia parisuhteita varomaan, kun ne voi altistaa pahoinpitelyille.

Kotiäidille kertyy omaisuutta toki sen mukaan mitä pariskunta sopii ja mikä tilanne naisella muuten on. Hänellähän voi olla perittyä omaisuutta tai sellaista on tulossa. Järkevä perhe ottaa myös miehelle henkivakuutuksen siltä varalta, että perheen elättäjä potkaisee tyhjää. Avioeron kohdalla omaisuushan menee puoliksi. Enemmän se mies siinä riskiä ottaa kun mahdollisesti menettää lapsensa.

Jatkuva pelko suhteessa jostakin kuulostaa kyllä kaikelta muulta kuin tasa-arvoiselta. Miksi kotirouvan puolison pitäisi jatkuvasti olla pelkäämässä että menettää lapset jos ei huolehdi äidin elättämisestä? Mitä tuollainen suhde kertoo lapsille vanhempien väleistä?

Niin, 70-lukuun saakka avioliitoista ei erottu.

Eikä suhteet olleet tasa-arvoisia.

Yllättyisit jos tietäisit,  miten lopulta tasa-arvoisia useimmat suhteet olivat. Vaimo on (jos nyt jotkut tyrannimiehet jätetään pois) yleensä määrännyt kaapinpaikan ja sen mihin ne miehen ansaitsemat rahat käytetään. Tapanahan oli, että mies toi tilipussin kotiin ja vaimo laittoi rahat talteen.

Tunnen muutamia muslimiperheitä, ja vaikka naisilla on monessa asiassa matkaa "tasa-arvoon" niin siellä kotona se perheen "kapteeni" useimmiten päättää asioista.

Mistä tasa-arvoisuudesta se kertoo että toinen määrää kaapin paikan tai päättää toisen puolesta mihin hänen rahansa käytetään?

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että nainen on miehen armoilla, mutta ei se välttämättä niinkään ole. Mitä tasa-arvoa sekään lisää, että molemmat käy töissä ja kumpikaan ei ehdi olla lasten kanssaa ihan vaan kotona. Terveitä lapsia silloin ennen kasvatettiin, vaikkei ollut mitään maksullisia harrastuksiakaan. Tietysti nyt on eri aika, mutta ei kannata unohtaa entistäkään, joillekin se voi olla haluttu ja toimivakin vaihtoehto, ainakin jos tyytyy vähempään mammonaan.

Kyllä meillä ainakin ehditään olla lasten kanssa vaikka molemmilla omat työnsä onkin. Mistään kotirouvuudesta en koskaan ole haaveillut eikä sellaista mallia ole kotoakaan, myös äidillä oli oma työnsä. Kotiäiti äitini on ollut paljon pidempään kuin minä mutta toisaalta isäänsä lapsilleni on hyvinkin lämpimät välit varsinkin nyt kun ovat vähän isompia ja isänsä on kotona enemmän kuin minä.

Toiset ehtii. Työpaikallani tuntuu erityisen kehuskeltava aihe olla juuri se, kun ei ehdi lapsia juuri nähdäkään: lapset kouluun/tarhaan, töihin, kotiin, lapset harrastuksiin jopa neljänä iltana viikossa, lapset harrastuksesta kotiin ja nukkumaan. Joillekin jää vielä yksi ilta itselle mennä harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?

En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.

Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?

Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.

Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.

Sinä et nyt vaan suostu ymmärtämään ettei perheen sisällä yhteistuumin sovitussa työnjaossa ole mitään epätasa-arvoista, kunhan se on kaikille ok ja homma toimii.

Ulkopuolisena, miettisin kyllä hieman millaisen mallin lapsilleni tuollaisella työnjaolla annan: äiti hoitaa kodin, isi tuo rahat. Äiti on se jonka vaikutus suurempi lasten koulutukseen, urallaan edennyt äiti näyttää mallia tyttärilleen. No, ne kotirouvan tyttäret oppivat lautasliinojen viikkauksen?

Oletpa tosiaan yksinkertainen ihminen. Eivät lapset kasvaessaan ole mitään aivottomia nukkeja jotka sokeasti seuraavat vanhempiensa valintoja. On eriasia opettaa lapselle että näinkin voi VALITA kuin että näin on ehdottomasti toimittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

No kyllä tuo  aika typerää on. Altistaa sut henkiselle, fyysiselle ja varsinkin taloudelliselle väkivallalle. Suosittelen että lue täältä samasta asiasta haaveilleiden kertomuksia maahan putoamisen jälkeen ja lopetat haihattelun. Mikään ei takaa että sulle kertyy omaisuutta joka turvin elelet eläkkeellä.Järki käteen, nainen!

BTW jos todella haluat tuota, heivaa kaikki  nykyajan mukavuudet ja elä kuten ennen elettiin. Sä et tajua ettei se ollut mitään oleilua vaan todella raskasta duunia ilman mukavuuksia.

Kyllä, on olemassa miehiä, jotka harjoittavat taloudellista väkivaltaa pitämällä naisensa rahattomana ja kehnoissa vaatteissa. Ei pääse viraisiin. Kuitenkaan suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia. Ihan sama kuin rupeaisit kaikkia parisuhteita varomaan, kun ne voi altistaa pahoinpitelyille.

Kotiäidille kertyy omaisuutta toki sen mukaan mitä pariskunta sopii ja mikä tilanne naisella muuten on. Hänellähän voi olla perittyä omaisuutta tai sellaista on tulossa. Järkevä perhe ottaa myös miehelle henkivakuutuksen siltä varalta, että perheen elättäjä potkaisee tyhjää. Avioeron kohdalla omaisuushan menee puoliksi. Enemmän se mies siinä riskiä ottaa kun mahdollisesti menettää lapsensa.

Jatkuva pelko suhteessa jostakin kuulostaa kyllä kaikelta muulta kuin tasa-arvoiselta. Miksi kotirouvan puolison pitäisi jatkuvasti olla pelkäämässä että menettää lapset jos ei huolehdi äidin elättämisestä? Mitä tuollainen suhde kertoo lapsille vanhempien väleistä?

Niin, 70-lukuun saakka avioliitoista ei erottu.

Eikä suhteet olleet tasa-arvoisia.

Yllättyisit jos tietäisit,  miten lopulta tasa-arvoisia useimmat suhteet olivat. Vaimo on (jos nyt jotkut tyrannimiehet jätetään pois) yleensä määrännyt kaapinpaikan ja sen mihin ne miehen ansaitsemat rahat käytetään. Tapanahan oli, että mies toi tilipussin kotiin ja vaimo laittoi rahat talteen.

Tunnen muutamia muslimiperheitä, ja vaikka naisilla on monessa asiassa matkaa "tasa-arvoon" niin siellä kotona se perheen "kapteeni" useimmiten päättää asioista.

Mistä tasa-arvoisuudesta se kertoo että toinen määrää kaapin paikan tai päättää toisen puolesta mihin hänen rahansa käytetään?

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että nainen on miehen armoilla, mutta ei se välttämättä niinkään ole. Mitä tasa-arvoa sekään lisää, että molemmat käy töissä ja kumpikaan ei ehdi olla lasten kanssaa ihan vaan kotona. Terveitä lapsia silloin ennen kasvatettiin, vaikkei ollut mitään maksullisia harrastuksiakaan. Tietysti nyt on eri aika, mutta ei kannata unohtaa entistäkään, joillekin se voi olla haluttu ja toimivakin vaihtoehto, ainakin jos tyytyy vähempään mammonaan.

Kyllä meillä ainakin ehditään olla lasten kanssa vaikka molemmilla omat työnsä onkin. Mistään kotirouvuudesta en koskaan ole haaveillut eikä sellaista mallia ole kotoakaan, myös äidillä oli oma työnsä. Kotiäiti äitini on ollut paljon pidempään kuin minä mutta toisaalta isäänsä lapsilleni on hyvinkin lämpimät välit varsinkin nyt kun ovat vähän isompia ja isänsä on kotona enemmän kuin minä.

Toiset ehtii. Työpaikallani tuntuu erityisen kehuskeltava aihe olla juuri se, kun ei ehdi lapsia juuri nähdäkään: lapset kouluun/tarhaan, töihin, kotiin, lapset harrastuksiin jopa neljänä iltana viikossa, lapset harrastuksesta kotiin ja nukkumaan. Joillekin jää vielä yksi ilta itselle mennä harrastuksiin.

Jos lapset sekä minä harrastetaan lähes joka päivä jotakin eihän me näyttäisi vaikka en olisi töissäkään. Meillä lapsilla on toinen vanhempikin eikä minulla ole huono omatunto siitä vaikka en joka ilta lapsia näekkään. En näe heitä aina vuorotyöntakia vaikka ei harrastuksia olisikaan.

Kotirouvuus ja kotiäitiys minusta on hiukan eri asioita. Kotiäiti palaa tai aloittaa työt usein viimeistään siinä vaiheessa kun lapset aloittaa (esi)koulun. Kotirouvia ei usein ole aikomustakaan mennä töihin jos se ei ole ihan pakollista syystä tai toisesta.

Mielenkiintoinen aihe menossa! Miten olette varautuneet tilanteeseen, jos miehenne sattuu jäämään työttömäksi tai muuten estyy tekemästä työtä ( työtapaturma, sairaus tms. )...vaihtuvatko roolit mahdollisesti tällöin?

Tai miten olette suhtautuneet ajatukseen ettei säästöön jää normaali palkasta todennäköisesti juuri mitään, kun kaikki menee elämiseen ja pakollisiin kuluihin ym. lasten hyvinvointiin? Eikö se luo taloudellista turvattomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väärää siinä olisi? Kuulostaa ihanalta. Toki aina on näitä omaan elämäänsä tyytymättömiä jotka tulevat kertomaan miksi kukaan ei saa elää niinkuin haluaa vaan niinkuin he kertovat, mutta toisesta korvasta sisään jne..

Siinä on se väärä, että sitten yksi aikuinen elättää koko perheen. Tuossa käy helposti niin, että isä katoaa töihin ja näkee lasta vain viikonloppuisin. Entä jos mieskin haluaa hoitaa lastaan?

Tuo on hyvä ottaa puheeksi jo ennen lasten tuloa.

Mikäs siinä jos molemmille järjestely sopii. Käytännössä Suomessa töissäkäyvän puolison pitää kyllä tienata tosi hyvin jos yhden palkalla meinaa verojen jälkeen koko perhe pärjätä. Ja ne lapsetkin on pieniä vain hetken, on hyvä myös miettiä mitä sen jälkeen.

Mä olen kotirouva, kohta viiskymppinen. Akateeminen tutkinto mutta ei ikinä tuntunut omalta alalta. Kuten ei oikein mikään koskaan. Aina ollut kympin tyttö ja vanhemmat + minä itsekin oletin, että kunnon akateeminen tutkinto on se mun juttu. Ei kuitenkaan ollut. Tapasin mieheni opiskeluaikana ja olemme molemmat keskiluokkaisesta perheestä, jossa kummankin äidit olleet kotona. Asiasta ei koskaan puhuttu mutta lasten saannin jälkeen se oli meille itsestäänselvyys, että jään pidemmäksi aikaa kotiin. Aika vain piteni koko ajan ja loppujen lopuksi todettiin ihan ääneen, että tää on meille paras ratkaisu :) Viihdyn kotona mutta en ole kuitenkaan mikään pullantuoksuinen mamma. Omat sosiaaliset verkostot tärkeitä ja teen paljon työtä järjestöissä ja aikanani lasteni koulun puitteissa (vanhempainyhdistys, luokan varainkeruu...). Mies tienaa todella hyvin. Oli onnekas, kun ajautui vähän vahingossa opintojen loppusuoralla alalle, jossa on mahdollisuus ansaita paljon. Ei avioehtoa. Lisäksi olen ainut lapsi, joka tulee perimään sen verran, että sillä pärjään esim. eläkkeellä, jos vaikka mies jättäisi vanhuuden kynnyksellä.

Meille ja minulle tämä on paras ratkaisu ja millään muulla ei ole väliä. Kerran täällä eletään ja jokaisen pitäisi uskaltaa elää omannäköistä elämää :) Muiden mielipiteistä välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe menossa! Miten olette varautuneet tilanteeseen, jos miehenne sattuu jäämään työttömäksi tai muuten estyy tekemästä työtä ( työtapaturma, sairaus tms. )...vaihtuvatko roolit mahdollisesti tällöin?

Tai miten olette suhtautuneet ajatukseen ettei säästöön jää normaali palkasta todennäköisesti juuri mitään, kun kaikki menee elämiseen ja pakollisiin kuluihin ym. lasten hyvinvointiin? Eikö se luo taloudellista turvattomuutta?

Useinhan taloudellisiin muutoksiin joudutaan varautumaan joka tapauksessa. Jos toisen (tai molempien) tulot on niin suuret että sillä kevyesti perheen elättää jää yleensä säätöjä ja niitä on jäänyt jo ennen lapsia. Monet varautuu myös muutoksiin vapaaehtoisin vakuutuksin, jolloin toimeentulo ei juurikaan tipu.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä jos molemmille järjestely sopii. Käytännössä Suomessa töissäkäyvän puolison pitää kyllä tienata tosi hyvin jos yhden palkalla meinaa verojen jälkeen koko perhe pärjätä. Ja ne lapsetkin on pieniä vain hetken, on hyvä myös miettiä mitä sen jälkeen.

Miksi perheen toimeentulo ei olisi turvattu lasten muutettua kotoa jos se on sitä ollut siihenkin asti. Toimettomuudesta ja pelkästään kotona puuhailua kotirouvuus ei automaattisesti tarkoita.

Suomessa muuten e ole tätä "50-luvun kotirouvakulttuuria" koskaan ollutkaan. Suomihan oli tuolloin pula-aikaa elävä maatalousyhteiskunta ja naisten työpanos oli välttämätön. Yleensä työnjako meni niin että nainen hoiti karjan ja mies pellot. Myös kaupunkilaisnaisista valtaosa kävi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?

En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.

Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?

Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.

Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.

Sinä et nyt vaan suostu ymmärtämään ettei perheen sisällä yhteistuumin sovitussa työnjaossa ole mitään epätasa-arvoista, kunhan se on kaikille ok ja homma toimii.

Ulkopuolisena, miettisin kyllä hieman millaisen mallin lapsilleni tuollaisella työnjaolla annan: äiti hoitaa kodin, isi tuo rahat. Äiti on se jonka vaikutus suurempi lasten koulutukseen, urallaan edennyt äiti näyttää mallia tyttärilleen. No, ne kotirouvan tyttäret oppivat lautasliinojen viikkauksen?

Hmmm. Mieheni äiti on aina ollut todella perinteinen kotirouva. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Tytöistä tuli lakimiehiä, toisella neljä lasta, toisella ei yhtään. Pojasta tuli kansainvälisen suuren yrityksen johtajistoa. Millaisen kuvan se kotirouva-äiti sitten antoi ???? Olen monen monta vuotta ollut kotirouva. Lpaset tietävät että olen se joka päättää asioista. Isä on se joka aina kotona ollessa leikki heidän kanssaan ja luki kirjaa kun olivat pieniä. Nyt kun ovat isompia niin katselevat telkkua yhdessä jne. Iskän kanssa on hauskaa ja äidille luotetaan kaikki ja on ihminen kanssa hoidetaan asioita. Mun mies sanoo lapsille aina että täytyy ensin kuulkaa kysyä äidiltä. Yhdessä sitten miehen kanssa mietitään isoja kuvioita kun lapset eivät ole kuuloetäisyydellä. Voin varmasti sanoa että mieheni kunnioittaa myös minua erityisen suuresti. Nykyään kyllä olen töissä. Ollut puolen vuoden ajan kun mielestäni lapset eivät tarvitse mua koko ajan kotona.

No jonkun verran sinulla taitaa olla koulutuksessa aukkoja kun oman kokemuksen ja tutkimuksista tulevan tilastollisen tuloksen sotket, oma kokemus oikeampi kuin laajasta otoksesta laskettu tulos? Mutta käytetään sukuasi ja sukuani esimerkkinä. Miehesi äiti oli perinteinen kotirouva: hänen poikansa etsi vaimokseen kotirouvaksi suostuvan vaimon, niitä ei paljon ikäluokassasi, toinen tyttäristä jätti lapset tekemästä, ei uskonut lasten ja uran sopivan samaan yhtälöön? Itse tulen perheestä jossa äitini ja molemmat mummoni koulutettuja ja olleet työelämässä, sisareni kuten minäkin korkeastikoulutettu, molemmilla veljilläni korkeasti koulutetut vaimot joista toinen olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaa kotiin vaikka lapset jo kouluikäisiä, mutta veljeni painosti vaimonsa takaisin töihin, halusi tasaisempaa työnjakoa perheen ja työn välillä molemmille, ei halua jäädä ulkopuoliseksi omassa perheessään vaikka uraa tekeekin ja rahaa tuo huomattavasti enemmän. Kuinka noissa kotirouvamalleissa miehet koskaan kykenevät  pitämään vanhempaislomia jotka toivon mukaan tulevat lakisääteiksi tulevaisuudessa, naiset omivat lapset ja miehet valjastetaan perheen elättämiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

Ei tuossa ole mitään väärää mutta suosittelen silti hankkimaan jonkun koulutuksen ja tekemään vaikka edes osa-aikatyötä, jos elämässä kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa niin et putoa täysin tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väärää siinä olisi? Kuulostaa ihanalta. Toki aina on näitä omaan elämäänsä tyytymättömiä jotka tulevat kertomaan miksi kukaan ei saa elää niinkuin haluaa vaan niinkuin he kertovat, mutta toisesta korvasta sisään jne..

Siinä on se väärä, että sitten yksi aikuinen elättää koko perheen. Tuossa käy helposti niin, että isä katoaa töihin ja näkee lasta vain viikonloppuisin. Entä jos mieskin haluaa hoitaa lastaan?

Tuo on hyvä ottaa puheeksi jo ennen lasten tuloa.

No tietenkään näin ei voi elää miehen kanssa joka itse haluaa jäädä hoitamaan lasta, vaan ihmisen kanssa jolle järjestely on myös ok. Mitä nyt et ymmärrä?