Lue keskustelun säännöt.
Kun tulit äidiksi, unohditko itsesi ja hukuit vauvakuplaan vai huomioitko yhä myöskin ystäviäsi ja irrotit heille vauvatonta aikaasi?
30.11.2017 |
Itse olen jotenkin surullisin mielin siitä että hyvä ystäväni on nyt täysin hukkunut lapsikuplaansa ja ystäväaika on kokonaan jäänyt paitsioon.
Itse kun tulin äidiksi, niin olin ehkä muutaman kuukauden täysin vauvahuuruissa, mutta kyllä sen jälkeen jo oman jaksamisenkin kannalta oli mahtavaa yhä jatkaa myöskin ystävien tapaamisia ja jättää vauva isälleen siksi aikaa. Tämä ystäväni elää aivan TÄYSIN lapsilleen, emmekä ikinä tapaa enää kahden, aina on lapsi/lapset mukana, koen sen jotenkin hmm....ajattelemattomuudeksi.
Mitä tuumaatte? No varmaankin, että olen itsekäs sika, mutta onko muunlaisia ajatuksia tai kokemuksia? ;)
Kommentit (255)
Joku yksittäinen henkilö täällä näyttää olevan erityisen katkera kaksosten vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväs on oikeesti sulle tärkee niin sun täytyy hyväksyä että hänen elämänsä tärkeysjärjestys on nyt mennyt uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväs on oikeesti sulle tärkee niin sun täytyy hyväksyä että hänen elämänsä tärkeysjärjestys on nyt mennyt uusiksi.
Niin, tälle kaksosten vanhemmaksi sittemmin tulleelle ei ollut. Hänelle oli minä minä se tärkein. Hän oli hyvin loukkaantunut ystävänsä huonosta käytöksestä päättää elää elämäänsä, johon sittemmin tuleva kaksosten äiti olikin vain lehdelläsoittelija. En ihmettele, kaikki ovat hänen kanssaan varmaan vain odotellessaan parempaa seuraa itselleen. Siitä hänen hätänsä, jäänkö yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miten vauvan äiti voisi muka irrottautua vauvasta? Vauvan äiti on vauvan kanssa ja siinä se. En voi ymmärtää, miten jotkut kävisivät muka ilman vauvaa jossain kaverin kanssa tai kävisivät kampaajalla tms. Se ei vain ole mahdollista. Kun on vauvan hankkinut, siinä on kiinni pari vuotta, ja senkin jälkeen melkein kokonaan. En voi ymmärtää, miten helppoa elämää jotkut elävät. Eivätkö teidän miehenne käy töissä!! Yksinhuoltajahan sitä tavallinenkin äiti on. Ei miestä näe kuin vähän ennen puoltayötä.
Mä oon siinä onnellisessa asemassa että mies on yrittäjä ja pääasiallisesti tekee työnsä eli sähköpostit ja puhelinsoitot kotoa. Voin aivan hyvin lähteä käymään jossain vauva-aikanakin. Mutta ei sitä muutamaan kuukauteen kovin pitkään raaski olla poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hukkunut kummankaan kanssa. Se ei ole yhtään minua. Olin heti ihan tavallinen, mutta väsynyt. Esikoisen kanssa olikin ihanaa kun olin ainoa jolla oli lapsi, jolloin lapsettomia menoja ja kavereita oli tarjolla niin paljon kun pääsi ja jaksoi mennä.
Toisin on ollut nyt toisen kanssa. Mun henkinen hyvinvointi on tosi paljon nihkeämpää kuin esikoisen kanssa, kun kaikki on "samassa elämäntilanteessa". En saa siitä mitään voimia. En jaksa kuunnella kavereiden lapsijuttuja, enkä puhua omistani. Vähän niinkuin nähty tämä setti, ja todellakin kaipaisi lapsettomia kavereita. Onneksi olen nyt puolen vuoden sisään pari sellaista uutta saanut, olen myös aloitellut uusia opintoja.
Nykyään kun näen kavereita he puhuvat lapsista ja lapsiin liittyvistä teemoista. Whatsapp kanavat täyttyy lapsijutuista. En vaan jaksa oikein sosialisoida tällä hetkellä kenenkään perheellinen kaverini kanssa.
Lapset ovat 7 ja 1.5v ja olen kotiäiti.
Mene töihin niin sun ei tartte kuunnella lapsijuttuja.
Siellä vasta joudunko kuuntelemaan, olen neuvolaterkka :D Ensi syksynä aloitan uudet opinnot tyystin toiselta alalta, siihen asti tämä kuopus saa kasvaa rauhassa kotona. Lasten kanssa on ihan mukavaa kotona, en vaan jaksa jauhaa heistä.
Eiiihhh..... 😂
Näin siinä käy kun jossain perhehaaveissa valitsee koulutuspaikkaa lukion jälkeen.... Onneksi ei ole yhtään myöhäistä muuttaa suuntaan ja suunnata sinne kovien tieteiden pariin, mihin olisi varmaan alunperinkin pitänyt suuntautua 😂 Seuraavaksi menen kahvilaan töihin.
T. Maailman surkein neuvolaterkka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, "kaksosten äiti" , menitpä mykäksi!!? Oletko taas "hyvin loukkaantunut"? 😝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hukkunut kummankaan kanssa. Se ei ole yhtään minua. Olin heti ihan tavallinen, mutta väsynyt. Esikoisen kanssa olikin ihanaa kun olin ainoa jolla oli lapsi, jolloin lapsettomia menoja ja kavereita oli tarjolla niin paljon kun pääsi ja jaksoi mennä.
Toisin on ollut nyt toisen kanssa. Mun henkinen hyvinvointi on tosi paljon nihkeämpää kuin esikoisen kanssa, kun kaikki on "samassa elämäntilanteessa". En saa siitä mitään voimia. En jaksa kuunnella kavereiden lapsijuttuja, enkä puhua omistani. Vähän niinkuin nähty tämä setti, ja todellakin kaipaisi lapsettomia kavereita. Onneksi olen nyt puolen vuoden sisään pari sellaista uutta saanut, olen myös aloitellut uusia opintoja.
Nykyään kun näen kavereita he puhuvat lapsista ja lapsiin liittyvistä teemoista. Whatsapp kanavat täyttyy lapsijutuista. En vaan jaksa oikein sosialisoida tällä hetkellä kenenkään perheellinen kaverini kanssa.
Lapset ovat 7 ja 1.5v ja olen kotiäiti.
Mene töihin niin sun ei tartte kuunnella lapsijuttuja.
Siellä vasta joudunko kuuntelemaan, olen neuvolaterkka :D Ensi syksynä aloitan uudet opinnot tyystin toiselta alalta, siihen asti tämä kuopus saa kasvaa rauhassa kotona. Lasten kanssa on ihan mukavaa kotona, en vaan jaksa jauhaa heistä.
Eiiihhh..... 😂
Näin siinä käy kun jossain perhehaaveissa valitsee koulutuspaikkaa lukion jälkeen.... Onneksi ei ole yhtään myöhäistä muuttaa suuntaan ja suunnata sinne kovien tieteiden pariin, mihin olisi varmaan alunperinkin pitänyt suuntautua 😂 Seuraavaksi menen kahvilaan töihin.
T. Maailman surkein neuvolaterkka
No hei, älä nyt! kaverit puhuu lapsista (kun sitten tietää alasi! Aika hauska. Riemumieltä uudelle urallesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät oli lapsen kummeja. Siinähän vauva meni luontevasti ja muu elämä tuli myös käsiteltyä. Lisäksi heillä oli omat elämät ihan ilman minuakin.
Mulla on varmaan jossain määrin erilaisia kaverisuhteita, mutta puolin toisin on ollut aika itsestäänselviö, että vauvavuonna tavataan ystäviä vauvojen kanssa. Mutta toimii ehkä sellaisissa kaverisuhteissa, jotka ovat niin pitkiä ja vakaalla pohjalla, etteivät tarvitse "huoltoa". Nämä ystävät ovat +15vuoden takaa. Monilla kavereilla elämäntilannekin ollut sellainen, etteivät ole noin vaan päässeet irtautumaan lapsesta. Eihän kaikilla mies tee klo 8-16 työtä, joten aikojenkin suhteen voi olla hankalaa.
Mutta olen kyllä tavannut ystäviä ilman lastakin ihan vauvavuonna, iltamenoihin tosin osallistunut vasta lapsen ollessa isompi. Ystävyydet ovat sietäneet tämänkin, samoin kuin minä olen sietänyt ystäviltä samaa. Tärkeintä minun hyvinvoinnilleni oli kuitenkin se yksin vietetty oma aika - kun ei tarvinnut vuorovaikuttaa kenenkään kanssa.
Enemmänkin kokisin sen vaikeaksi ystävien suhteen, jos ei puhuttaisi mistään muusta kuin niistä vauvoista, jos ei riittäisi kiinnostusta toisen elämään ja ei olisi halua pitää yhteyttä ylipäätään. Vauvavuonna on jotenkin helppo ymmärtää, että tavataan vauvojen kanssa. Sitten jo liikkuvan ja puhuvan lapsen mukaan otto on jo rasite, kun haluaa oikeasti jutella jostain aikuisten kesken. Tyyliin hauskaa silloin tällöin, mutta ei joka tapaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai huomioitko yhä ystäviäsi..... tunge ap ystäväsi perseeseesi, sinä se et huomioi heitä. Heillä on uusi elämäntilanne saatanan ei-universumin-napa.
Vierailija kirjoitti:
Joku yksittäinen henkilö täällä näyttää olevan erityisen katkera kaksosten vanhemmille.
Niin näyttää olevan. Putki jäänyt ilmeisesti päälle eikä pysty katkaisemaan kun on jo heti aamusta täytynyt aloittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäänyt vauvakuplaan vaan olisin mielelläni nähnyt enemmän kavereitani, edes kerran kahdessa viikossa. Kaverit kuitenkin näkivät asian niin että jäin. Syynä oli mustasukkainen ja kontrolloiva mies, joka kieltäytyi jäämästä kotiin tai soitteli perään jos jonnekin pariksi tunniksi menin. En tiennyt miten asiasta olisin kavereilleni tai kenellekään muullekaan avautunut. Itsestä huolehtiminenkin jäi kun se nähtiin heti muiden miesten vikittelynä. Ulkopuolisille tilanne on siis varmasti näyttänyt siltä että äitiys vei mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku yksittäinen henkilö täällä näyttää olevan erityisen katkera kaksosten vanhemmille.
Niin näyttää olevan. Putki jäänyt ilmeisesti päälle eikä pysty katkaisemaan kun on jo heti aamusta täytynyt aloittaa?
Vitun nössö, täytyykö sun olla kännissä, että pystyt raivoamaan anonyymeille? Mahtaa olla heikko itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut muita mahdollisuuksia tavata ystäviä kuin tuoda lapsi mukana. Joskus maksoin hoidosta MLL hoitajalle mutta ei sitä kovin usein viitsi tehdä. Muita apuja siis ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En jäänyt vauvakuplaan vaan olisin mielelläni nähnyt enemmän kavereitani, edes kerran kahdessa viikossa. Kaverit kuitenkin näkivät asian niin että jäin. Syynä oli mustasukkainen ja kontrolloiva mies, joka kieltäytyi jäämästä kotiin tai soitteli perään jos jonnekin pariksi tunniksi menin. En tiennyt miten asiasta olisin kavereilleni tai kenellekään muullekaan avautunut. Itsestä huolehtiminenkin jäi kun se nähtiin heti muiden miesten vikittelynä. Ulkopuolisille tilanne on siis varmasti näyttänyt siltä että äitiys vei mennessään.
Surullista. Sun ystävänä oli varmaankin samanlaisia minä minä tyyppejä, kuin itsekeskeinen, omahyväinen kaksosten äiti -tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku yksittäinen henkilö täällä näyttää olevan erityisen katkera kaksosten vanhemmille.
Niin näyttää olevan. Putki jäänyt ilmeisesti päälle eikä pysty katkaisemaan kun on jo heti aamusta täytynyt aloittaa?
Vitun nössö, täytyykö sun olla kännissä, että pystyt raivoamaan anonyymeille? Mahtaa olla heikko itsetunto.
Minä luulen, että tällä on vaan jäänyt lääkkeet ottamatta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku yksittäinen henkilö täällä näyttää olevan erityisen katkera kaksosten vanhemmille.
Niin näyttää olevan. Putki jäänyt ilmeisesti päälle eikä pysty katkaisemaan kun on jo heti aamusta täytynyt aloittaa?
Vitun nössö, täytyykö sun olla kännissä, että pystyt raivoamaan anonyymeille? Mahtaa olla heikko itsetunto.
Minä luulen, että tällä on vaan jäänyt lääkkeet ottamatta....
Etkö tajua, miten väärin se "kaksosten äidiksi" tullut toimi lapsia saanutta ystäväänsä kohtaan? Oli tälle hyvin loukkaantunut, vaikka itse oli oikea moukka loukkaantumisineen! Eikö kukaan ole hänelle siitä jo sanonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin sairasta olla mustis ystävän lapsille?
En ole mustis ystävän lapsille, mutta menetin ystävän samalla kun hän niitä sai. Ajattelin josko jollain samanmoisia kokemuksia ja näköjään onkin. Meitä on moneen junaan ja itse olen surullinen että ystävä unohti ystävät sekä kaipaan hänen seuraansa kovasti (siis ilman että lapset ovat aina mukana). Kun miehen ystävät ovat tulleet isiksi, ystävyys on jatkunut eivätkä he vouhota ystäväaikanaan lapsistaan. Ehkä se on vain surutyö tehtävä ja hyväksyä että entiseen ei ole paluuta, ainakaan hetkeen. Eikä siis ystävän kanssa mitään ryyppyretkiä koskaan ollut, vaan ihan vaan lenkkeilyä, kahvittelua, shoppailua.....tämmöistä tavallista.
Ymmärrän ajatuksiasi, koska ajattelin aikoinaan, kun olin itse vielä lapseton, samaan tapaan kuin sinä nyt. Eräs ystäväni piti ystävyydessämme vuosien tauon aikaan, jolloin hänellä oli kolme pientä lasta. Olin hänelle siitä hyvin loukkaantunut tuohon aikaan, enkä voinut ymmärtää ystäväni käytöstä. Nykyisin ymmärrän paremmin kuin hyvin, koska sain itse kaksoset eikä minullakaan ollut aikaa kavereille heidän vauvavuosinaan. Elämänrytmi on niin toisenlainen ja usein on niin väsynytkin, ettei vaan jaksa. Keskity nyt muihin kavereihisi ja anna ystävällesi aikaa oman perheensä kanssa. Ystävyytenne voi vielä vuosien myötä muuttua ennalleen tai ainakin enemmän toivomaasi suuntaan, kunhan hänen lapsensa kasvaa.
Tulin pikaisesti kurkkaamaan mitä vastauksia ketjuun on tullut ja on joukossa hirmu asiallisiakin kommentteja, kiitos niistä. Tälle kommentoijalle vielä että olen itsekin äiti, kuten aloituksessa mainitsinkin. :) Ja hukuin itsekin sinne vauvakuplaan muutamaksi kuukaudeksi, mutta sen jälkeen suorastaan kaipasin jkv lapsivapaatakin aikaa. Ystäviä en halunnut tukahduttaa vauvajutuillani, joten juttelimme muista asioista ja itsekin sain hieman vauvavapaata aikaa. Iltamenoja en ole oikeastaan koskaan harrastellutkaan. Kiva vastaus sinulta ja olen pahoillani että joku täällä on erityisen pahalla päällä kaksosten vanhemmille.
Ap
Miten kehtaakin olla vielä, että "olin hyvin loukkaantunut" ei siis käsitä olleensa täysi typerys ja moukka, jonka kuuluisi hävetä käytöstään, eikä levitellä sitä keskusteluissa, kuin ois ollut ihan oikein nyt kokea itsensä hyvin loukkaantuneeksi siinä tilanteessa. Selkeästi hänellä on kasvu ihan kesken.
Mulla on kolme lasta ja tykkään nähdä ystäviäni enimmäkseen ilman lapsia. Mun vauvat eivät ole kuitenkaan huolineet pulloa, joten en ole pystynyt alle puolivuotiaista kovin pitkäksi aikaa irtautumaan. Mulle on myös ollut tärkeää että vauvoille ei ole tullut kovin paljon/pitkiä erossaoloja minusta, joten vauva-aikoina on ollut joskus järkevintä nähdä vauvan kanssa, kun sitten taas liikunnan harrastaminen oli mulle aika välttämättömyys ja se oli hankalampaa vauvan kanssa.