Kun tulit äidiksi, unohditko itsesi ja hukuit vauvakuplaan vai huomioitko yhä myöskin ystäviäsi ja irrotit heille vauvatonta aikaasi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vauvan äiti voisi muka irrottautua vauvasta? Vauvan äiti on vauvan kanssa ja siinä se. En voi ymmärtää, miten jotkut kävisivät muka ilman vauvaa jossain kaverin kanssa tai kävisivät kampaajalla tms. Se ei vain ole mahdollista. Kun on vauvan hankkinut, siinä on kiinni pari vuotta, ja senkin jälkeen melkein kokonaan. En voi ymmärtää, miten helppoa elämää jotkut elävät. Eivätkö teidän miehenne käy töissä!! Yksinhuoltajahan sitä tavallinenkin äiti on. Ei miestä näe kuin vähän ennen puoltayötä.

Kyllähän lapsi/lapset nyt isällään voivat vähän aikaa joskus olla että äiti saa hengähtää!

Eli sen äidin hengähtämiset kuuluvat sun organisoimiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jotenkin sairasta olla mustis ystävän lapsille?

En ole mustis ystävän lapsille, mutta menetin ystävän samalla kun hän niitä sai. Ajattelin josko jollain samanmoisia kokemuksia ja näköjään onkin. Meitä on moneen junaan ja itse olen surullinen että ystävä unohti ystävät sekä kaipaan hänen seuraansa kovasti (siis ilman että lapset ovat aina mukana). Kun miehen ystävät ovat tulleet isiksi, ystävyys on jatkunut eivätkä he vouhota ystäväaikanaan lapsistaan.  Ehkä se on vain surutyö tehtävä ja hyväksyä että entiseen ei ole paluuta, ainakaan hetkeen. Eikä siis ystävän kanssa mitään ryyppyretkiä koskaan ollut, vaan ihan vaan lenkkeilyä, kahvittelua, shoppailua.....tämmöistä tavallista.

No voi luoja mitä uhriutumista. Ehkä ystäväsi ei vain saa noin vaan lastansa hoitoon, jos hän on se, joka on vanhempain/hoitovapaalla. Ja ei se lapsi ikuisesti pieni ole. Pari vuotta ja ystäväsi voi jälleen hyvin käydä kaikkialka ilman lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Välähtäisi mitä? Että mitä sä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Öööö typerä asetelma, että mä muka ystävieni vuoksi irrotin heille vauvatonta aikaani! Ei, jos niin tein, tein sen siksi, että itse halusin tavata heitä ilman kitisevää lasta. Mutta eihän hyvä äiti toimi niin joten en asettanut omia (saati ystävieni) tarpeita vauvani edelle.

Eipäs nyt takerruta yksityiskohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Miten joku kehtaa odotella, että jollain toisella välähtäisi omassa elämässään, mitä MÄ, jolle kukaan ei ole ystävänä velkaa MITÄÄN, haluaisin? Jos joku on mun ystävä, hän nimenomaan ei ole mulle velkaa asioita. Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Välähtäisi mitä? Että mitä sä haluat?

Välähtäisi että joskus voisi lähteä ilman lapsiaankin ystäviä tapaamaan. Tyhmä sanavalinta ehkä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öööö typerä asetelma, että mä muka ystävieni vuoksi irrotin heille vauvatonta aikaani! Ei, jos niin tein, tein sen siksi, että itse halusin tavata heitä ilman kitisevää lasta. Mutta eihän hyvä äiti toimi niin joten en asettanut omia (saati ystävieni) tarpeita vauvani edelle.

Eipäs nyt takerruta yksityiskohtiin.

Ei tuossa ollut mitään yksityiskohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Mun parhailla kavereilla oli vauvat samaan aikaan, kun itselläni. Vietettiin paljon aikaa yhdessä vauvat mukana.

Sama. Kaikki tutut tuntui saavan lapsia samaan aikaan ja ne jotka ei saaneet, ovat muuten vaan tosi kiinnostuneita lapsista ja tykkäävät nähdä myös lapsia. Muut lapsettomat oli muutenkin kiireisiä sinkkuja, joiden kalenterista tapaaminen pitää varata muutamaa viikkoa etukäteen, eli juuri mikään ei muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Välähtäisi mitä? Että mitä sä haluat?

Välähtäisi että joskus voisi lähteä ilman lapsiaankin ystäviä tapaamaan. Tyhmä sanavalinta ehkä.

Ap

Ai luulet, että se on siitä kiinni? Pidätkö muitakin ihmisiä tyhminä kuin saappaita ja kykenemättöminä ajattelemaan omia etujaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Ajatella. Ehkä sun ystävä on odottanut, että SULLA välähtäisi ja tajuaisit, että hän ei ole sun viihdyttämiseen tarkoitettu apuväline, vaan ihminen ihmissuhteineen ja valvollisuuksineen. Aina niistä vauvoista ei vaan pääse eroon. Ne esimerkiksi syövät tiheästi, ennakoimattomalla aikataululla ja vaikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Mulle lapsesta tuli niin luonnollinen osa elämää, eikä henk.koht. mulla ollut mitään tarvetta olla erossa lapsesta, että varmaan jos kaveri ei olisi sanonut että haluaisi olla aikuisten kesken olisin vaan pakannut lapsenkin mukaan.

Ja miksi kukaan loukkaantuisi siitä, että joku haluaa viettää aikaa kahden?

Okei, sain teiltä vastauksia. Suurin osa äideistä ei halua enää viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan kun saa lapsen/lapsia ja ystävä (eli minä) on paha ihminen kun näin tahtoisi olevan, edes joskus. Vähän odotinkin tämänkaltaisia vastauksia täältä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Minä jatkan nyt töitäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Ajatella. Ehkä sun ystävä on odottanut, että SULLA välähtäisi ja tajuaisit, että hän ei ole sun viihdyttämiseen tarkoitettu apuväline, vaan ihminen ihmissuhteineen ja valvollisuuksineen. Aina niistä vauvoista ei vaan pääse eroon. Ne esimerkiksi syövät tiheästi, ennakoimattomalla aikataululla ja vaikeasti.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun lapsi oli n. puolivuotias niin lapsella oli jo niin tarkka ruokarytmi, että pystyi hyvin lähtemään pidemmäksikin aikaa tapaamaan kaveria.

Tietty mieheni on alusta asti hoitanut lasta ihan samoin kun minäkin niin lapsi ei ollut mitenkään erityisesti minussa kiinni.

Lapsi ei myöskään enää vuodenikäisenä käynyt lainkaan rinnalla niin lähdin ihan helposti jo viikonloppureissuillekin, vaikka en oikeastaan itse olisi mitään taukoa vauvasta tarvinnut mutta tiesi, että mies tykkää olla lapsen kanssa kahden ja kaveri tykkää tavata vain ilman lasta. Eli tavallaan laiton omat tarpeeni hyllylle siksi aikaa kun olin erossa lapsesta.

Mitä ystäväsi sanoo kun ehdotat, että näkisitte kahdestaan?

Jotenkin ei uskalla edes sanoa, että mitäs jos vaikka jättäisit lapset kotiin...Olen vain odottanut että josko ystävällä välähtäisi. Pelkään loukata.

Ap

Mulle lapsesta tuli niin luonnollinen osa elämää, eikä henk.koht. mulla ollut mitään tarvetta olla erossa lapsesta, että varmaan jos kaveri ei olisi sanonut että haluaisi olla aikuisten kesken olisin vaan pakannut lapsenkin mukaan.

Ja miksi kukaan loukkaantuisi siitä, että joku haluaa viettää aikaa kahden?

En tiedä, ehkä kokisi sen jotenkin hyökkäyksenä lapsiaan vastaan tms.?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Okei, sain teiltä vastauksia. Suurin osa äideistä ei halua enää viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan kun saa lapsen/lapsia ja ystävä (eli minä) on paha ihminen kun näin tahtoisi olevan, edes joskus. Vähän odotinkin tämänkaltaisia vastauksia täältä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Minä jatkan nyt töitäni.

Ap

Joku ei kestä tarkastelua omassa toiminnassaan :)

Vierailija kirjoitti:

Okei, sain teiltä vastauksia. Suurin osa äideistä ei halua enää viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan kun saa lapsen/lapsia ja ystävä (eli minä) on paha ihminen kun näin tahtoisi olevan, edes joskus. Vähän odotinkin tämänkaltaisia vastauksia täältä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Minä jatkan nyt töitäni.

Ap

Vaikutat nyt hieman marttyyriltä

Ehdota, että lähdetäänkö vaikka skumppalasillisille. Ei voi lapsi tulla mukaan.

En hukkunut. Painotin miehelle jo ennen raskautta että mitään kotiin jumahtavaa verkkaripöksyistä vauvanhoitokonetta minusta ei sitten tule, ja mieskin ymmärsi miten tärkeää oli toimia niin että molemmille jäi aikaa hoitaa myös niitä sosiaalisia suhteita. Omat ystävät toki asuu suurimmaksi osaksi lähellä, mikä helpotti,ja loput ulkomailla joten heitä en näkisi usein muutenkaan. Ystävät olivat myös suuri tuki ja turva vauva-aikana, ja minäkin olen vuorostani hoitanut heidän lemmikkejään ja myöhemmin lapsiaan. Koitin pitää vauvahuuruissani huolen siitä että puheenaiheet pyörisivät muunkin kuin kakkavaippojen ympärillä - itsekin oli virkistävää puhua jostain muusta. Ystävyyssuhteet säilyivät hyvinä ja lähimmät ystäväni ovat kahdelle lapselleni rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

En hukkunut. Painotin miehelle jo ennen raskautta että mitään kotiin jumahtavaa verkkaripöksyistä vauvanhoitokonetta minusta ei sitten tule, ja mieskin ymmärsi miten tärkeää oli toimia niin että molemmille jäi aikaa hoitaa myös niitä sosiaalisia suhteita. Omat ystävät toki asuu suurimmaksi osaksi lähellä, mikä helpotti,ja loput ulkomailla joten heitä en näkisi usein muutenkaan. Ystävät olivat myös suuri tuki ja turva vauva-aikana, ja minäkin olen vuorostani hoitanut heidän lemmikkejään ja myöhemmin lapsiaan. Koitin pitää vauvahuuruissani huolen siitä että puheenaiheet pyörisivät muunkin kuin kakkavaippojen ympärillä - itsekin oli virkistävää puhua jostain muusta. Ystävyyssuhteet säilyivät hyvinä ja lähimmät ystäväni ovat kahdelle lapselleni rakkaita.

Tulin vielä sanomaan: KIITOS, OLET IHANA! <3 Ja ymmärsit pointtini.

Ap