Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Platon - Valtio

Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.

Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.

 

Itse koin sen melko helpoksi :p

 

Eihän se mikään erityisen pitkä ole. Siinä on vain kohtia missä pitää keskittyä miettimään mitä kirjoittaja OIKEASTI haluaa sanoa. Filosofiassa on usein niin paljon sitä syvällistä merkitystä sinänsä yksinkertaisen sanoman takana.

Muutaman lauseen mittaisesta havainnosta riittää aivoille pureskeltavaa päiväkausiksi jos niin haluaa.

Niinpä. On kaksi täysin eri asiaa lukea ja ymmärtää lukemansa. :p

Sofia Oksasen kirjoja olen yrittänyt lukea useasti mutta ei sitä naiseudesta uhriutumista puhdasta miesvihaa jaksa lukea että pääsisi loppuun asti

Suuri Illusioni

lukiossa.

Kalevala teininä....

Umberto Eco - focaultin heiluri

Vierailija kirjoitti:

Sofia Oksasen kirjoja olen yrittänyt lukea useasti mutta ei sitä naiseudesta uhriutumista puhdasta miesvihaa jaksa lukea että pääsisi loppuun asti

Tätä samaa ajattelin itsekin. En nyt enää muista, että mitä Oksasen kirjaa yritin lukea ja pääsin puoleen väliin asti, mutta sitten alkoi ihan liikaa ahdistamaan.

Dostojevskin Idiootti. Luin vielä lopulta kahteen kertaan, lähes tuhat sivua pientä tekstiä. Hyvä kirja.

Päätalon Iijoki-sarja. Olavi Paavolaisen tuotanto.

Kalevala lukioaikana. Ihan järkyttävää tuubaa, en jaksanut muutamaa sivua pidemmälle, vaikka oli tarkoitus lukea kokonaan. 

Varmaan se Sinuhe Egyptiläinen, Minea jakson lopussa vitutti niin että heitin kirjan roskiin. No, muutaman viikon suremisen jälkeen päätin kuitenkin jatkaa ja lukea sen loppuun.

Ympäristöoikeuden tenttikirjat oikisessa. Ne jäänyt hankalina mieleen. 

asianajaja, N53

Taru Sormusten Herrasta. 

Hidastempoista jaarittelua. Hahmot psykologisessa mielessä köyhiä, samaistumispintaa ei juuri kenessäkään.

Piti aloittaa monta kertaa alusta. Sain väkisin puristettua loppuun samalla kun mietin, että mikähän kumma minussa on vialla, kun ei uppoa millään. 

Sirpa Kähkönen "36 Uurnaa". Tolkutonta soopaa.

Vierailija kirjoitti:

Taru Sormusten Herrasta. 

Hidastempoista jaarittelua. Hahmot psykologisessa mielessä köyhiä, samaistumispintaa ei juuri kenessäkään.

Piti aloittaa monta kertaa alusta. Sain väkisin puristettua loppuun samalla kun mietin, että mikähän kumma minussa on vialla, kun ei uppoa millään. 

Mutta se maailmanluonti, yksityiskohdat ja kauniit maisemat Mordorin ulkopuolella saivat minut lukemaan kirjan yläasteella. Haastavin kirja on ollut Ernest Hemingwayn Kirjavat Satamat parikymppisenä, olen nopea lukija ja hänen hidas yksinkertainen tyylinsä olivat raivostuttavia, mutta tiesin myös kirjan olevan ehdottomasti hyvä. Tarun sormusten herrasta luin noin viikossa ja kirjavaa satamaa luin pari kuukautta, tosin luin muuta siinä välillä kun sulattelin lukemaani.

aiempi vielä, rakastan kirjailijoita kuin Douglas Adams, Neil Gaiman ja Terry Pratchett, eli pidän yksityiskohtaisesta huumorista.

Saatanalliset säkeet. 

Franz Kafkat. Yritin jo yläasteella, tappoi hetkeksi mielenkiinnon lukemiseen.

Heidi Liehu rakentaa pilvilinnoja uskonnon perustuksille. Yksikään lause ei kanna, kaikki sortuu. Rakennusmateriaaleina filosofioiden määritelmähässäköitä. Pitäisi olla uskossa että tekstiä voisi lukea, vaatii lujaa sokeaa uskoa että jokin väite pitäisi paikkansa. Tiiliskiven toiselle sivulle päässeiile aukeaa valaistus. nii varmaa joo.

Brett Easton Ellis, American psycho.

Vierailija kirjoitti:

The Developing Personality Through the Life Span oli aika haastava.

Peruskauraa. Psykan tenttikirja ollut itsellä. Olen psykologian opettaja. 

Heppahöperön käsikirja. Tirsk!