Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Katja Kettu: Kätilö

On vaan niin huono.

Vierailija kirjoitti:

Taru Sormusten Herrasta. 

Hidastempoista jaarittelua. Hahmot psykologisessa mielessä köyhiä, samaistumispintaa ei juuri kenessäkään.

Piti aloittaa monta kertaa alusta. Sain väkisin puristettua loppuun samalla kun mietin, että mikähän kumma minussa on vialla, kun ei uppoa millään. 

Taru sormusten herrasta on kuusi kirjaa, mutta julkaistu trilogiana kustannussyistä. Ehkä se on jaarittelua nykyaikana, jos erehtyy taustoittamaan vallitsevaa maailmaa ja tarinaa. Itse näen jaaritteluna sen, jos kirjailija toistaa täsmälleen samaa teemaa hieman eri sanoin yhä uudestaan ja uudestaan. 

aapinen

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Aina aloitan ja lopetan kesken. Ei vaan pysty. Yritän joka kesä lukea jonkun klassikon. Sota ja rauha, Tolstoin, oli hyvä. Sotakuvaukset pitkästytti. Dostojevsky menee, rakastan. Tosin maisemakuvaukset hypin yli. Vanhatestamentti jäi kesken. Ahdistava kirja. 

Saviaho-Sailas-Ylinen: Julkisen talouden suunnittelu ja budjetointi. Opintojen yhteydessä kauan sitten, mutta on yhä auttanut paljon kansantalouden ymmärtämisessä.

Stanislav Lem: Kyberias. Oikeasti hirmuisen hauska ja viihdyttävä scifi-kirja, mutta vitsejä ja absurdiuksia on niin paljon että niihin väsyy ja täytyy pitää aina hetki taukoa.



 

Margaret Drabblen The Middle Ground oli niin tuskastuttavan huono, teennäinen ja väkinäisen ajankohtainen, että sen lukeminen loppuun kävi työstä. Ärsyttävää oli etenkin se, miten Drabble käsittelee ajankohtaisia asioita 1980-luvun Englannissa varoen järkyttämästä aikalaistensa mielipiteitä suuntaan taikka toiseen, niin kuin kirjailijan tarkoituksena olisi vain sanoa, "Olen tätä päivää." Päähenkilön veli on homo ja hänet kuvataan ajankohdalle ominaiseen tyyliin puolivillaisen patologisoivasti. Hänkin tuntuu olevan mukana vain luomassa vaikutelmaa ajan hermolla olevasta kirjailijasta.

Oneiro. Finlandia-voittaja muutaman vuoden takaa ja luin kyllä loppuun saakka, mutta harvoin olen niin sekavaa kirjaa lukenut.

Anna Karenina oli tylsä, Haiteksti oli vain ärsyttävä. Myöskään Kotiopettajattaren romaani ei ollut niin hyvä kuin hehkutuksista luulin. Sinuhe Egyptiläisen taas ahmin 14-vuotiaana parissa illassa

Puhelinluettelo .Paljon nimiä ja numeroita.

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta trilogia, voi sitä tylsyyttä, jäin noin sivulle sata, yritin muutaman vuoden päästä uudelleen, enkä päässyt silloinkaan pidemmälle

Frodon ja Samin tallaaminen Mordoriin on pitkästyttävä kohta, mutt kun sen jaksaa kahlata, muuttuu kirja taas kiinnostavaksi.

Exodus / Leon Uris. Rapiat 600 sivua ei niin kevyttä luettavaa. Kesken jäi...

Vierailija kirjoitti:

sotaa ja rauhaa koetin lukea mutta ku 50 sivun jälkeen ei edelleenkään ollu muuta tapahtumaa kuin lueteltuja herttuaita ja kreivejä ilman mitään sen enempää kuvausta meni hermot ja heitin kirjan seinään.

Jotkut ian m banksin kirjoista ovat hieman samanlaisia, 100 sivua voi helposti lukea ilman että on hajuakaan tarinan konstekstista. Siellä kyl tapahtuu mutta kun mikään ei liity mihinkään muuhun eikä tiedä maailmaa ollenkaan mitä koskee... niin melko hämmentävää. Ne ovat yliäätänsä sillai 50/60 ovatko kunnolla luettavissa selkeällä kontekstilla. Sitten ku maailma selkene pitänee käytännössä aloittaa kokonaan alusta ja lukea ensimmäiset 200 sivua uudestaan.

Tai sitten vaan lukea joku arvostelu täynnä sploilereita ekana, ehkä sekin toimisi.

Ei se nyt noin vaikea ole. Ensimmäinen kolmasosa on tylsä, mutta menee ihan nopeasti silmäilemällä läpi. Täytyy vaan välillä googlata henkilöhahmot jotta on vähän kartalla heistä käytetyistä eri nimistä, sekä historiallisista henkilöistä. (Joskus puhutaan etunimellä, joskus sukunimellä, joskus tittelillä tms..) Loppupuoliskolla tai siinä kaksintaistelusta lähtien joutuukin keskittymään, mutta se onkin todella nautinnollista luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Gravity's Rainbow ja jo mainittu Karamazovin Veljekset.

Gravity's Rainbowissa useita hyviä irtovitsejä. Sisältö aukenee suht helposti googlen avulla, muuten kyllä on aika haastava.

Vierailija kirjoitti:

James Joyce: Odysseus

Et ole vielä tainnut avata Finnegans Wakea?

Vierailija kirjoitti:

Protagoras dialogi.

Sehän on humoristinen.

Umberto Econ Faucoultin heiluri. Tämän sain siis kuitenkin luettua. Lukuisia täällä jo mainittuja ja muita esim. Danten Paratiisia en vain ole yrityksistä huolimatta kyennyt lukemaan loppuun.

Mika Waltarin Nuori Johannes.

Kertoo matkasta kirkolliskokoukseen.

Tunnen yhden toisen, joka on lukenut sen alusta loppuun.

Tylsyysasteelta vaikea oli Tad Williamsin taru kolmesta miekasta ensimmäinen suomennettu osa, pääsin kirjan kolmannella yrittämällä loppuun kun oli niin nukuttavan tylsä, sarja parani siitä sitten oikein huimasti joten kannatti lopulta.



Aiheeltaan vaikea ja surullinen lukukokemus oli Deborah Spungenin "Nancy".

Varmaankin Turms kuolematon. Yleensä siis en väkisin tahkoa kirjoja loppuun, mutta tää oli sellainen ikään kuin haaste mun miehen taholta En tykännyt tästä juurikaan. Esim Sinuhe paljon parempi mielestäni, Turms oli sekava ja ihmeellistä jaarittelua.