Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Kolme kandidaattia mutta eri syistä.

1. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Niin masentava etten ole useista lukuyrityksistä huolimatta kyennyt lukemaan kannesta kanteen.

2. Hitler: Taisteluni

Niin huonosti kirjoitettu että puuduttaa jo ensimmäiseltä sivulta saakka. Tuntuu kuin lusikoisi kylmää puuroa suuhun.

3. Nietzsche: Näin puhui Zarathustra.

Tarkoituksella niin vaikeaselkoinen ja lukijaa harhauttavasti kirjoitettu että on vaikea lukea tätäkään kuin lyhyinä pätkinä. Nuorallakävelijäkohtauksen merkityksen ymmärrän mutta veikkaisin että se on useimmille ajatuksella tätä lukeville se kohta missä laskee kirjan kädestään.

 

En rehellisesti voi sanoa mikä noista on se kaikkein vaikein.

Taisteluni jaksoin sinnillä lukea noin puoleen väliin, mutta ei se ole psykologisesti terveille ihmisille ja oli pakko jättää kesken.

Jos kirja on huono miksi kiduttaa itseään lukemalla se loppuun? Tietysti voi olla myös hyviä kirjoja jotka voivat olla vaikeita siitä syystä että ei tunne sanastoa, tai aihe on vieras.

Nainen.

Luulin että pääsen herkuttelemaan seksikohtauksilla, kun valitsin lukulaariin yläasteella teoksen Alaston salissa. Alle puolivälin jälkeen luovutin ja huomasin myös erheeni kirjan nimen suhteen.

Apinen

Tractatus

Jokin vieraskielinen, josta en tajunnut mitään.

Joycen Ulysses, Leevi Lehdon suomennos.

Oli monia lukuja joista en tajunnut yhtään mitään, että missä mennään. Osasyy tälle se, että päätin olla lukematta niitä Lehdon tekemiä alaviitteitä, joita tosiaan olisi tarvinnut, että kirjasta olisi saanut edes jostain irti. Loppupään luvut olivat kyllä sitten ihan ymmärrettäviäkin. 

Nikolai Gogolin Kuolleet sielut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Platon - Valtio

Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.

Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.

 

Itse koin sen melko helpoksi :p

Niin luit lauseita ilman syvempaa analyysia. Se on filosofian kirja ja siita saa juuri niin vaikealukuisen kuin aivot antaa periksi. Perustekstina toki sen saa luettua niinkuin kaikki kirjat.

Don Quijote. Viela tyon alla. Englannin kielella sivu kerralla. Fiu

Silmarillion.

Joko Don Quijote on mainittu? En ole jaksanut kahlata ketjua alusta asti.

Sedra & Smithin Microelectronic circuits tuntui vaikealta, koska en tiennyt perusteita lukuunottamatta aiheesta mitään.

Tämän päivän vinkkelistä se tuntuu selkokieliseltä ja aivan älyttömän hyvältä perusteokselta.

Joku Miki Liukkosen kirja. 

Luin 14-vuotiaana päättäväisesti alusta loppuun Solshenitzyn Vankileirien saariston, se oli vasta ilmestynyt suomeksi. Oli liian rankka sen ikäiselle, vei yöunet ja pelotti. Tosin oma moka, ei kukaan pakottanut.

Ja sen kuuluisa piipunvalinta kohta.

Les Miserablesin sain luettua loppuun ehkä kymmenennellä yrittämällä. Kirja ei ollut alkua lukuunottamatta edes pitkäpiimäinen. 

Protagoras dialogi.

Joo, itsekin luin vain ykkösosan.