En osaa rakastua tavalliseen ihmiseen?
En tiedä miten olisin otsikon kirjoittanut, mutta tarkoitan tällä sitä, että jos en tunne ihmiseen vetoa, niin en kykene muodostamaan hänen kanssa suhdetta. Ihastun ja rakastun niihin, jotka ei tee minulle hyvää. Tiedän, että tämä on sitä traumasuhdetta mitä todennäköisimmin, mutta mua kerta kaikkiaan ällöttää sellaiset hyvät ja normaalit ihmiset ja ahdistun sellaisesta suhteesta. Onko mitään toivoa joskus löytää tasapainoista suhdetta, jossa kokisin aitoa rakkautta molemminpuolin?
Kommentit (59)
Eikö ole päivän selvää, että jos et tunne ihmiseen vetoa et voi luda suhdetta häneen. Itsellä aninakin tuo on lähtökohta, muihin en edes yritä luoda suhdetta. Miksi ihmeessä? Jos toinen ei tunne vetoa minuun, se on taputeltu heti. Jos tuntee, niin sitten katsotaan kuinka pitkälle päästään.
No sitä mä oon miettinyt, että onko se sit vaan niin, että oon vaan tavannut vääränlaisia ihmisiä. Mutta ne joihin oon ollu rakastunut, niin ovat olleet aika hukassa omien tunteidensa kanssa ja olen kyllä varmaan minäkin jollakin tapaa, mutta tiedostan silti paljon näitä asioita. Ne joihin olen ollut rakastunut, niin heillä on saattanut olla mustasukkaisuutta tai liiallista alkoholinkäyttöä, jotka taas eivät tee hyvää, mutta sitten taas sellaiset kiltit miehet eivät viehätä muutakuin ystävänä. Ap
Terapiaan kannattaa mennä. Kiintymyssuhdemallissasi jotain joka ei tee sinulle itsellesi hyvää.
Mulla vähän samaa. En vaan jaksa tylsiä ja tasaisia ihmisiä. Sanottavaa, mielipiteitä ja särmää on syytä olla. Tämä on sitten eri asia kuin joku väkivaltainen jännämies, jotka eivät ole koskaan olleet yhtään tyyppiäni. Mutta en vain pysty suhteeseen jonkun sinänsä mukavan hymistelevät normijampan kanssa, joka ei koskaan haasta minua. Näitä ovat melkein kaikki tapaamani tyypit: silmät ymmyrkäisinä ihastutaan kun minulla on luonnetta, mutta mitään omia mielipiteitä ei ole.
Terapiaan parantamaan omia traumoja, muuta keinoa ei ole (ja sen jälkeenkin joudut ikävä kyllä tietoisesti tekemään asian kanssa töitä). Parantuminen vie aikaa, useita vuosia, mutta se kannattaa kyllä. Lopulta sitten kun saat parannettua kiintymyssuhdetraumasi, alkavat nuo sinua ennen kiehtoneet ihmistyypit ällöttämään sinua :)
Olet jo itsekin tunnistanut että homma ei toimi joten suosittelen että hoidat itsesi kuntoon ja mietit sitten suhteita myöhemmin. Ei kannata ainakaan mitään lisätraumoja hommata jollain sairaalloisen kamalilla suhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samaa. En vaan jaksa tylsiä ja tasaisia ihmisiä. Sanottavaa, mielipiteitä ja särmää on syytä olla. Tämä on sitten eri asia kuin joku väkivaltainen jännämies, jotka eivät ole koskaan olleet yhtään tyyppiäni. Mutta en vain pysty suhteeseen jonkun sinänsä mukavan hymistelevät normijampan kanssa, joka ei koskaan haasta minua. Näitä ovat melkein kaikki tapaamani tyypit: silmät ymmyrkäisinä ihastutaan kun minulla on luonnetta, mutta mitään omia mielipiteitä ei ole.
Haet alitajuisesti jotain isähahmoa et tasaveroista turvallista ja vakaata miestä parisuhteeseen. Hae apua itsellesi.
Joku sittemmin epävakaaksi muuttunut on tokaissut että kenenkään ei pidä olla toisen terveyskeskus.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan kannattaa mennä. Kiintymyssuhdemallissasi jotain joka ei tee sinulle itsellesi hyvää.
Tämä. Jos terapiaan meno ei tällä hetkellä ole sinulle mahdollista, niin tutustu eri kiintymyssuhdemalleihin itsenäisesti esim. kirjojen ja YouTube -kanavien kautta. Suosittelen myös kaikkia saman asian kanssa painivia tietoisesti haastamaan ajatusmallejaan. Minä kärsin pitkään siitä, että ajattelin mustavalkoisesti ihmisiä olevan vain kahta tyyppiä: a) ne mielenkiintoiset ja "aidot" mutta tasapainottomat ja keskenkasvuiset sekä b) ne tunne-elämältään terveet ja tasapainoiset mutta tylsät ja "laumasieluiset". Näinhän asia ei ole ja on paljon ihmisiä, jotka ovat mielenkiintoisia persoonia mutta myös tasapainoisia ja ystävällisiä. Tervehtymiseni myötä olen oppinut näkemään, että aitous ja persoonallisuus ovat eri asia kuin piittaamattomuus, impulsiivisuus, empatiakyvyttömyys ja "särmikkyys".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan kannattaa mennä. Kiintymyssuhdemallissasi jotain joka ei tee sinulle itsellesi hyvää.
Tämä. Jos terapiaan meno ei tällä hetkellä ole sinulle mahdollista, niin tutustu eri kiintymyssuhdemalleihin itsenäisesti esim. kirjojen ja YouTube -kanavien kautta. Suosittelen myös kaikkia saman asian kanssa painivia tietoisesti haastamaan ajatusmallejaan. Minä kärsin pitkään siitä, että ajattelin mustavalkoisesti ihmisiä olevan vain kahta tyyppiä: a) ne mielenkiintoiset ja "aidot" mutta tasapainottomat ja keskenkasvuiset sekä b) ne tunne-elämältään terveet ja tasapainoiset mutta tylsät ja "laumasieluiset". Näinhän asia ei ole ja on paljon ihmisiä, jotka ovat mielenkiintoisia persoonia mutta myös tasapainoisia ja ystävällisiä. Tervehtymiseni myötä olen oppinut näkemään, että aitous ja persoonallisuus ovat eri asia kuin piittaamattomuus, impulsiivisuus, empatiakyvyttömyys ja
Osut täysin oikeaan havainnoissasi. Ehdottomuus ja mustavalkoisuus että on vain noita kuvaamiasi A ja B-tyypin ihmisiä johtaa harvoin hyvään ja aitoon rakkauteen. Vuoristorataan helposti kyllä johtaa.
On se mahdollista muttei välttämättä helppoa. Itselläni on kaksi pitkää traumaterapiajaksoa takana ja edelleen alkuperäisten psyyken rakenteiden vääntäminen uuteen uskoon on kuin tervassa rämpimistä. Kun kaikki kehossa ja mielessä on oppinut ja kasvanut perinpohjaisesti yhteen muottiin, on sitä äärimmäisen vaikea muuttaa jälkeenpäin. Tähän mennessä olen ratkaissut asian pysyttelemällä yksin, koska en halua suhdetta, jossa mua pahoinpidellään, eikä mielestäni ole reilua olla ihmisen kanssa, jonka hyvyys oksettaa. Ehkä vielä jonain päivänä olen "normaali", mutta odotukset eivät kyllä sen suhteen ole korkealla. Hyvin mahdollisesti ehdin kuolla ennen sitä. Onneksi menee tämä elämä yksinkin.
Ap:n tapauksessa ei ole kyse mistään traumasta. Vain siitä, että naisia kiinnostaa ennemmin "vahva", kuin "heikko" mies. Evoluution tuoma kirous naisille. Hyvät miehet ovat alitajuisesti miehiä, jotka eivät kykene puolustamaan itseään ja perhettään. Kaukana historiassa oli hyvä, jos mies oli mahdollisimman häijy ja julma, jotta leiri pysyi koskemattomana.
Yksi asia mikä apn kannattaisi esimerkiksi terapian kautta oivaltaa on että rakkaus parisuhteessa on myös valintaa eikä pelkkää tunnetta. Lisäksi parisuhteessa tulee aikoja jolloin sen eteen työskennellään. Disney- tai somefantasiat eivät ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen jänniksen vetää puoleensa :D
Luin että jäniksen :)
Yksi vinkki aplle ihan oman hyvinvointinsa vuoksi. Pysy kaukana miehistä jotka flirttailevat julkisesti avoimien suhteiden hyvyydestä tai yrittävät uudelleenmääritellä sitä mitä sana pettäminen tarkoittaa.
Terapiaan kannattaa apn mennä pöyhimään menneisyyttään jotta ymmärtää itseään paremmin. Elämme vain kerran ja elämää ei kannata tuhlata vuoristoratasuhteissa missä mikään ei ole oikeasti totta.
Naiset ei rakastu normaaliin miehiin vaan rikollisiin ja väkivaltaisiin narsisti miehiin. Ei ole mikään uusi juttu niin se vaan menee. Ihan voi lehdistäkin lukea miten julkkis naiset tai normaalit rakastuu mielenvikaisiin miehiin.
Hoida päänuppisi kuntoon ensin tai ole itseksesi