Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Vierailija
29.11.2017 |

Loppuun asti?

Kommentit (720)

Vierailija
481/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Goethen näytelmä Faust, osa 2. En ymmärtänyt yhtään mitään.

Osa 1 oli hieman vaikea ymmärtää, mutta ymmärsin tärkeimmät jutut ja kirja oli jokseenkin viihdyttävä, joten eipä se haitannut että sitäsuntätä jäi ymmärtämättä.

Mutta osa 2 oli kirjoitettu vielä vaikeaselkoisemmin kuin osa 1, paljon vaikeaselkoisemmin. Mun teki mieli jättää osa 2 kesken, mutta en jättänyt, osittain toivoin että kunhan jatkan lukemista niin alkaisin jotain ymmärtää. Oli turha toivo. Olipahan täysin turha "lukukokemus".

Kun sain luettua osan 2 loppuun niin ajattelin itsekseni tyyliin "Ilmeisesti olen nyt lukenut tämän kirjan. Mitä tässä tapahtui, mistä tässä oli kyse? En tiedä."

Vierailija
482/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homeroksen Ilias ja Odysseia, englanniksi. Oli ihan hirveää, ja siihen meni kauan, mutta sisulla sen tein. Olin nimittäin ostanut tuon antikvariaatista matkalla iltavuoroon, ja työpaikan taukohuoneessa tyhjensin reppua laittaakseni eväät jääkaappiin. Siirsin kirjan varovasti pöydälle, jolloin miespuolinen, tuolloin jo keski-iän ylittänyt työkaveri alkoi nauraa vedet silmissä, että mitä minä oikein kuvittelen. Että pelkän peruskoulun käynyt tytönheitukkako se meinaa lukea tuollaisen. 

Sisuunnuin niin, että luin. Englannin kielen taitoni ei ollut tuolloinkaan huono, mutta olihan se oikeasti ihan toivottoman tuskainen teos lukea. Valitettavasti tuo työkaveri ehti menehtyä ennen kuin sain opuksen luettua, mutta luotan siihen että Pietari siellä portilla ensimmäisenä ilmoitti, että se tyttö teki sen. Tai jos ei Pietari, niin joku muu.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut lukevat käännettyjä kirjoja, vaikka suomenkielinenkin käännös olisi tehty. Ja taisit itsekin huomata, ettei pk-pohja ihan riittänyt... :D

Touhuissani jäi sana pois. Eli miksi jotkut lukevat jostain muusta kielestä ENGLANNIKSI käännettyjä kirjoja, vaikka suomenkielinenkin käännös olisi olemassa!

Minä ainakin luen usein englannniksi, koska monet suomennokset ovat vähän kökköjä, varmaan tekijät suhteilla päässeet kääntäjiksi johonkin kirjapainoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
483/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sadan vuoden yksinäisyys. Niin monta samannimistä hahmoa, että sekaisin menee.

Minä otin ruutupaperia ja piirsin sukupuun, jotta pystyin lukemaan tuon kirjan. Suosittelen sekä kirjaa että sukupuuta! Aloitin Gabriel Garcia Marquzin kirjat tuosta ja oli pakko saada kaikki muukin suomennettu tuotanto luettavaksi. äni. Aivan hullua huumoria, mielettömän kiinnostavia tarinoita, välillä surun kyyneleitäkin.   

Vierailija
484/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Paolo Coelhon kirjoissa on niin paljon viisautta per sivu, että lukeminen on tavallansa vaikeaa.  Kuin pään läpi humahtaisi suuri aalto, jossa on ihmiskunnan keräämää viisautta miljoonien vuosien ajalta.  Muistan että lepäilin aina 10 sivua luettuani. Ainut kirja, joka on antanut vastaavia kokemuksia Coelhon mestariteosten lisäksi on Timo Soinin Maisterisjätkä.

Paul Coelho tuotanto on läpeensä pateettista sitä itseään, pyörä kerrotaan uudestaan keksittynä.

Vierailija
485/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadan vuoden yksinäisyys. Niin monta samannimistä hahmoa, että sekaisin menee.

Minä otin ruutupaperia ja piirsin sukupuun, jotta pystyin lukemaan tuon kirjan. Suosittelen sekä kirjaa että sukupuuta! Aloitin Gabriel Garcia Marquzin kirjat tuosta ja oli pakko saada kaikki muukin suomennettu tuotanto luettavaksi. äni. Aivan hullua huumoria, mielettömän kiinnostavia tarinoita, välillä surun kyyneleitäkin.   

Marquezin löysin 1970-luvun lopussa. Enpäs sitten ollutkaan ainoa, joka teki tuollaisen sukupuun Macondon väestä! Löysin sen paperikasoistani hiljakkoin, täytyykin pistää se kirjan sivujen väliin, on hyödyllinen.

Suvun ensimmäinen sidotaan puuhun ja viimeisen syövät muurahaiset, vai miten se meni.

Vierailija
486/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

RAAMATTU! Ei helvetti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
487/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaunokirjallisuudesta Saatana saapuu Moskovaan

Vierailija
488/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

E. Kreyszig: Advanced Engineering Mathematics, 9th edition

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
489/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitettavasti aika on suonut lempeän unohduksen ja sekä kirjoittaja että teoksen nimi ovat pyyhkiytyneet muististani, mutta joskus vuosia sitten jouduin lukemaan jonkin johtamisen kurssin tenttiin erään väitöskirjan, joka oli ihan totaalista p*skaa. Kurssin luennoinut dekaani oli itse ollut vastaväittäjänä, ja ilmeisesti jyrännyt koko opuksen. Halusi sitten kuitenkin laittaa vahingon kiertämään ja piinata meidä opiskelijaparkoja :D Muistan ko. tuotosta lukiessani hetkittäin nauraneeni, mutta suurimman osan ajasta lähinnä itketti ajan tuhlaaminen moiseen kötöstykseen. No, tentti meni hyvin, että kai se tarkoituksensa täytti...

Vierailija
490/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on lueteltu paljon kirjoja, joita olen itsekin pitänyt haastavina (mm. venäläisiä klassikkotiiliskiviä), mutta jotenkin tuntuu, että osa täällä puhuu aivan eri aiheesta. Muutamassa kommentissa on mainittu Paulo Coelho. Kiinnostaisi tietää, mikä tekee hänen teksteistään vaikeita? Itse olen lukenut pari Coelhon teosta, jotka mielestäni ovat aivan tyhjää höttöä, kertaistumalta luettavia satuja, joiden yksinkertaisuus suorastaan suututtaa. Pitääkö joku ihan oikeasti niitä vaikeina?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
491/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Heh, tästä muistin, että minulla taitaa olla Anna Karenina kesken edelleen, aloitin lukemaan sitä varmaan joskus yli 20v sitten :D Nyt se on ollut pitkään poissa silmistä ja poissa mielestä, koska kirjat ovat majailleet laatikoissa jo vuosikaudet. Ehkä tartun siihen uudelleen, kun saadaan remonttia eteenpäin ja kirjat hyllyyn...

Vierailija
492/720 |
12.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homeroksen Ilias ja Odysseia, englanniksi. Oli ihan hirveää, ja siihen meni kauan, mutta sisulla sen tein. Olin nimittäin ostanut tuon antikvariaatista matkalla iltavuoroon, ja työpaikan taukohuoneessa tyhjensin reppua laittaakseni eväät jääkaappiin. Siirsin kirjan varovasti pöydälle, jolloin miespuolinen, tuolloin jo keski-iän ylittänyt työkaveri alkoi nauraa vedet silmissä, että mitä minä oikein kuvittelen. Että pelkän peruskoulun käynyt tytönheitukkako se meinaa lukea tuollaisen. 

Sisuunnuin niin, että luin. Englannin kielen taitoni ei ollut tuolloinkaan huono, mutta olihan se oikeasti ihan toivottoman tuskainen teos lukea. Valitettavasti tuo työkaveri ehti menehtyä ennen kuin sain opuksen luettua, mutta luotan siihen että Pietari siellä portilla ensimmäisenä ilmoitti, että se tyttö teki sen. Tai jos ei Pietari, niin joku muu.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut lukevat käännettyjä kirjoja, vaikka suomenkielinenkin käännös olisi tehty. Ja taisit itsekin huomata, ettei pk-pohja ihan riittänyt... :D

Touhuissani jäi sana pois. Eli miksi jotkut lukevat jostain muusta kielestä ENGLANNIKSI käännettyjä kirjoja, vaikka suomenkielinenkin käännös olisi olemassa!

Minä ainakin luen usein englannniksi, koska monet suomennokset ovat vähän kökköjä, varmaan tekijät suhteilla päässeet kääntäjiksi johonkin kirjapainoon.

Minä luen englanninkieliset kirjat englanniksi, ja kaiken muun luen suomen kielellä, esim. ruotsin kielestä käännetyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
493/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Heh, tästä muistin, että minulla taitaa olla Anna Karenina kesken edelleen, aloitin lukemaan sitä varmaan joskus yli 20v sitten :D Nyt se on ollut pitkään poissa silmistä ja poissa mielestä, koska kirjat ovat majailleet laatikoissa jo vuosikaudet. Ehkä tartun siihen uudelleen, kun saadaan remonttia eteenpäin ja kirjat hyllyyn...

Mulla se oli monta vuotta hyllyssä, keväällä tartuin siihen kun jouduin lomautetuksi ja aikaa riitti. Mä kyllä pääasiassa tykkäsin, vaikka oli siinä sellaisia osia, jotka olisi ihan mielellään vaan skipannut. Hetkittäin raskas lukukokemus, mutta hetkittäin meni ihan ahmimalla. Ei missään nimessä kuitenkaan vaikein lukemani.

Vierailija
494/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Marja-Leena Vartiainen: Hänen olivat linnut. Luin sen kirjallisuushistorian kurssilla yliopistossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
495/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läheltä liippasi. Melkein otin tämän takia selvää siitä, kuka Maisa Torppa on. Onneksi tajusin heti, ettei sillä ole mitään väliä.

Vierailija
496/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en oikein pidä kirjoista.

Vierailija
497/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Weiss: Business ethics : a stakeholder and issues management approach

En oikein tiedä miksi tuo tökki niin jumalattoman paljon kun ei sinällään ollut mitenkään vaikea, mutta lukeminen oli silkkaa kidutusta alusta loppuun ja jouduin lukemaan osioa useampaan kertaan kun ajatus vain harhaili ja unohdin kaiken heti luettuani. 650 sivua liibalaabaa etiikasta ja muuta rasittavaa hömppää

Vierailija
498/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä hetkellä menossa The dream of the red chamber, kiinalaisen klassikon englanninkielinen käännös vuodelta 1891. Olen päätynyt lukemaan jokaisen kappaleen 4-5 kertaa enkä siltikään tajua kaikkea.

Vierailija
499/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Paolo Coelhon kirjoissa on niin paljon viisautta per sivu, että lukeminen on tavallansa vaikeaa.  Kuin pään läpi humahtaisi suuri aalto, jossa on ihmiskunnan keräämää viisautta miljoonien vuosien ajalta.  Muistan että lepäilin aina 10 sivua luettuani. Ainut kirja, joka on antanut vastaavia kokemuksia Coelhon mestariteosten lisäksi on Timo Soinin Maisterisjätkä.

Jotain Coelhoa yritin lukea, mutta ei pystynyt. Niin paskaa höpsismiä ettei voi lukea.

Vierailija
500/720 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina, kahlasin tätä 1,5 vuotta, mutta sain loppuun! Eikä se ole vaikea sinänsä, mutta pitkäveteinen ja sovinistinen. Jotkut kirjat ei vaan vie mukanaan, vaan joka lause pitää lukea väkisin.

Heh, tästä muistin, että minulla taitaa olla Anna Karenina kesken edelleen, aloitin lukemaan sitä varmaan joskus yli 20v sitten :D Nyt se on ollut pitkään poissa silmistä ja poissa mielestä, koska kirjat ovat majailleet laatikoissa jo vuosikaudet. Ehkä tartun siihen uudelleen, kun saadaan remonttia eteenpäin ja kirjat hyllyyn...

Mulla se oli monta vuotta hyllyssä, keväällä tartuin siihen kun jouduin lomautetuksi ja aikaa riitti. Mä kyllä pääasiassa tykkäsin, vaikka oli siinä sellaisia osia, jotka olisi ihan mielellään vaan skipannut. Hetkittäin raskas lukukokemus, mutta hetkittäin meni ihan ahmimalla. Ei missään nimessä kuitenkaan vaikein lukemani.

Minä periaatteessa muistaakseni tykkäsin kanssa, mutta jotkut osiot olivat vaan niin paikallaanpolkevia, että puuduin niihin. Siitäkin huolimatta, että lukuhistoriassani on melkoinen määrä kaikenlaisia tiiliskiviä, jotka olen suorastaan laukannut läpi. No, ehkä aika on joskus kypsä myös tuolle :D 

Tästä tulikin mieleeni jatkokysymys: Onko kellekään muulle käynyt niin, että opiskeluaika on vienyt ilon ns. vapaa-ajan lukemisesta? Itse luin ennen yliopistoaikoja useamman kirjan viikossa, mutta opiskelu jotenkin turrutti lukemiseen, ja tuli melkein huono omatunto silloin, kun olisi lukenut jotain vain omaksi ilokseen sen sijaan, että olisi tarttunut Kotlerin, Parasuramanin tai muun vastaavan tuotantoon :-/ Valmistumisesta on jo pieni ikuisuus, mutta silti lukeminen ei ole palannut aiemmalle tasolleen, mikä oikeasti harmittaa. Okei, pikkulapsiarjessa aikaa lukemiselle on lähinnä illalla ennen nukkumaan menoa, ja omalla kohdallani se tuppaa siirtämään nukahtamisaikaa turhan paljon, koska yhtään parempaa kirjaa ei malta laskea käsistään. Mutta välillä on aikoja, kun todella kaipaan lukemista (muidenkin kuin lastenkirjojen, niitä toki tulee luettua lähes kyllästymiseen asti ja monet lasten suosikit osaan jo ulkoa...), se vaan olisi niin ihanaa puuhaa, kun saisi rauhassa keskittyä. Ehkä taas joskus...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kolme