Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (720)
-Zen ja moottoripyörän huolto. Pelkkää jaarittelua aiheesta ”mitä on laatu”.
-Pussikaljaromaania luin kaksi sivua ja lopetin siihen.
Nämä pahimmat lukukokemukset, luen n. 50-60 kirjaa vuodessa.
Gödel, Escher, Bach: an Eternal Golden Braid, kirjoittanut Douglas Hofstadter
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia on olleet Stephen Hawkingin ja Esko Valtaojan kirjat. Minä yritän todella hahmottaa päässäni kaiken näiden kirjojen sisällöstä. En ole ihan täysin onnistunut. Hyvää aivojumppaa!
No nämähän on sellaista kansantajuistettua hömppätiedettä. Enqvist osaa sentään kirjoittaa kohtalaisesti.
Wittgensteinin tuotanto on älyllisesti haastavaa. Välillä ymmärrän että tässä on jotain korkeatasoista oivallusta välillä taas joutuu epäilemään että äijä vaan trollasi aikalaisiaan ja myöhempiä hörhöjä. Muistaakseni W totesi väitöstilaisuudessaan vastaväittäjälleen ettei tämän tule huolestua vaikka ei ymmärräkään väitöskirjasta mitään
Anna Karenina, Jumalat juhlivat öisin ja Majakka. Kaksi ensimmäistä jäivät kesken ja viimeisen selasin hädissäni kirjallisuuden tenttiin tenttiä edeltävänä aamuna. Valitettavasti tenttikysymys oli juurikin majakasta. Kirjoitin teoksesta kuuden sivun esseen. Sain siitä yliopistourani huonoimman arvosanan.
Sodan ja rauhan olen lukenut yhdeksän kertaa, ihan lemppari.
Anna Karenina on lempikirjani, olen lukenut sen useita kertoja.
Jumalat juhlivat öisin kummittelee tuolla minunkin kirjahyllyssä. Taru sormusten herrasta on myös ikuisesti kesken, niin jotenkin tylsää jaarittelua, pitäisi varmaan aloittaa muualta kuin alusta. Esko Valtaojaa luen mielenkiinnolla, mutta sitä ei jotenkin pysty lukemaan montaa lukua putkeen.
Nuorempana jaksoi paremmin ja tuli raamattu, sota ja rauha ja muita tylsiä luettua, koska kuuluu olla luettuna.
Vierailija kirjoitti:
Sadan vuoden yksinäisyys. Niin monta samannimistä hahmoa, että sekaisin menee.
Olen lukenut tämän kolme kertaa. Eka kerralla en ymmärtänyt mitään. Mutta kun seuraavilla kerroilla pääsi jyvälle, niin ei voi muuta sanoa kuin että tää on yksi parhaista kirjoista, mitä olen lukenut.
Minulle vaikein on ollut yläasteella lukemani Tuntematon sotilas. Ensinnäkin siksi, että isovanhempani olivat sodassa olleet ja toiseksi myös se, että kirjassa käytetään niin monia murteita. Piti paljon miettiä mitä mikäkin ilmaus tarkoitti.
Se oli mielestäni paljon vaikeampi kuin monet todella vanhalla kielellä kirjoitetut kirjat.
Puhdistus. Hyvin kirjoitettu, mutta niin ahdistava että itketti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku Ilkka Niiniluodon kirjoittama tenttikirja vuonna keppi ja kivi.
Varmaan joku Johdatus tieteenfilosofiaan. Ei ollut hyvä kirja.
Tästäkin näkyy hyvin miten erilaisia me ihmiset onneksi olemme. Mulle tieteenfilosofia aiheena on ollut silmät avaava maailma.
Kaunokirjallisuudessa tunnen olevani huono suomalainen, kun en voi sietää Päätaloa. En tiedä, mikä siinä tökkii. Mitään muuta luettavaa en ole jättänyt itsepäisesti lukematta, vaikka mulle on yritetty sitä tuotantoa selittää ja ylistää ja avata. Ei mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia on olleet Stephen Hawkingin ja Esko Valtaojan kirjat. Minä yritän todella hahmottaa päässäni kaiken näiden kirjojen sisällöstä. En ole ihan täysin onnistunut. Hyvää aivojumppaa!
No nämähän on sellaista kansantajuistettua hömppätiedettä. Enqvist osaa sentään kirjoittaa kohtalaisesti.
Wittgensteinin tuotanto on älyllisesti haastavaa. Välillä ymmärrän että tässä on jotain korkeatasoista oivallusta välillä taas joutuu epäilemään että äijä vaan trollasi aikalaisiaan ja myöhempiä hörhöjä. Muistaakseni W totesi väitöstilaisuudessaan vastaväittäjälleen ettei tämän tule huolestua vaikka ei ymmärräkään väitöskirjasta mitään
Stephen Hawking ja Esko Valtaoja hömppätiedettä? Taidat elellä toisessa todellisuudessa.
Mankiw: Principles of Macroeconomics.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.
Erittäin hienosti sanottu! Aivan kaamea kirja. Jossain kirjablogissa kehuttiin ja niinhän sitten luin sen sinnillä läpi. Henkinen oksennus ja inho. Ja tosiaan jäi tuollainen inhon muisto. Yök.
Kertokaa miten ja miksi se on niin huono, kiinnostaa!
Eikös se voittanut Finlandian? Luin sen joskus teininä. Ei se nyt niin huono ollut, muttei mikään erityisen hyväkään. Parhaiten jäänyt mieleen kohtaus jossa päähenkilö antaa pienen peikon tyydyttää itseään.
Se on täynnä kliseisiä itsestäänselvyyksiä. Menty koko ajan siitä, missä aita on matalin. Populistinen paskateos.
Päähenkilö on siis homomies, joka pelastaa pikkupoikien kiusaaman peikon. Kyllä, PEIKON, kirjaimellisesti peikon. Tämän peikon kanssa sitten kokee seksuaalisia kokemuksia, eli on siis eläimiinsekaantuja. Lukija pääsee siis ihailemaan muun muassa seuraavan laisia lauseita kirjasta: "Purkauduin kuin tulivuori." Muista henkilöhahmoista ainoa mieleen jäänyt oli alistettu ostovaimo Thaimaasta, jota isäntänsä tykkää tuplapenetroida dildoilla. Lopussa päähenkilö päätyy luolaan peikkoyhdyskuntaan. Peikoilla on konekiväärit.
Mitä muuta voi odottaa Salkkareiden käsikirjoittajalta? Teki muistaakseni mainostekstejä myös muinoin.
...Niinpä.
Rakenne sinänsä on ihan hieno. Hahmot kuvailevat tapahtumia yksikön ensimmäisessä persoonassa, siis omin silmin. Välissä on peikkojen ominaisuuksista kertovia tietokirjamaisia osuuksia.
Hieno rakenne ei kuitenkaan riitä korvaamaan sitä, että kirjasta huokuu se, että se on dollarikuvat silmissä kirjoitettu skandaalinhaluinen teos, mutta kuitenkin niin konformistinen, että mammat voivat posket punoittaen lukea sitä hellan vieressä.
En kykene ymmärtämään, mikä tuossa on olevinaan niin hemmetin hienoa. Populistinen paskateos, en muuta sano. Huonoin kirja, johon koskaan olen tarttunut.
Ayn Rand - Kun maailma järkkyi. 1500 sivua riittänee perusteeksi, tarinakin aika puuduttavaa kapitalismin ylistystä ja hidasta soljumista kohti sosialismin aiheuttamaa tuhoa.
Immaterial Bodies: Affect, Embodiment and Mediation
James Joycen Odysseus. Hitto mikä työmaa.