Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa

Jos tuo tyttöystävä on sellainen joka on kovasti tentannut sinulta kaikkia mahdollisia yksityiskohtia menneisyydestä niin onhan se vähän outoa. Muuten ei.

No, sanoisin aika suoraan, että muutti jotenkin käsitystä hänestä ihmisenä (siis tuollainen valehtelu) ja tulee todennäköisesti vaikuttamaan siihen, miten häneen luotat pitkään (jos ei aina). Siis sellaisena matter of fact -asiana, jonka kanssa naisen pitää sitten pystyä elämään. Ilman mitään omaa mielipahan purkua tai kiukuttelua.

Tää siksi, koska sellainen pettymys vailla muita tunteita on yleensä tehokkain. Lisäksi siksi, että jos tuohon liittyy jotain isompaa, niin nainen ei mene siilipuolustukseen ja jätä asiaa kertomatta, kun keskittyy vaan sun kanssa tappeluun.

Voi olla, että naista hävettää tyhmä, nopea, naiivi liitto. Tai että kokee vahvasti, että ero on epäonnistuminen ja häpeä. Tai että liitto on ollut jotenkin myrkyllinen, ja muutenkin ikävä. Ehkä mies petti ja jätti.

Eli kertomattomuuden syyt on hänessä itsessään, ei sinussa. Ei se tuota oikeuta, mutta jotain aika selvittämätöntä vois luulla olevan, jos noin nainen on tehnyt. Ei oo normaalia.

Musta on ihan hyvä, ettei alkuvaiheessa tilitetä eksistä mitään. Siitä jää helpsti kuva, että on jotenkin vielä kiinni niissä tai asia ei ole täysin ohi.

Siis oletteko puhuneet aiemmista suhteista, aiemmista asumiskuvioista, jne?

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.

Mikä siinä niin järkyttää?

Oli syy kertomattomuuteen mikä tahansa, se on joka tapauksessa negatiivinen. Mistä tiedät mitä muita luurankoja kaapissa luuraa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Vierailija kirjoitti:

pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.

"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.

Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.

Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?

Tuohan on suoraa valehtelua naiselta siis. Jos olette keskustelleet ystävien epäonnistuneista liitoista ja hänen mielestään asia ei ole tullut esille... Tuossa olisi ollut juuri oikea sauma kertoa omastakin menneisyydestä. Mutta koska hän ei niin tehnyt, niin tuo on valehtelua, ettei oikeaa hetkeä ollut tai asia ei noussut esille. Hänen olisi vain pitänyt selittää, miksi ei kertonut eikä kusettaa, että asiaa ei ole yhtään käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.

"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.

Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.

Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?

Tuohan on suoraa valehtelua naiselta siis. Jos olette keskustelleet ystävien epäonnistuneista liitoista ja hänen mielestään asia ei ole tullut esille... Tuossa olisi ollut juuri oikea sauma kertoa omastakin menneisyydestä. Mutta koska hän ei niin tehnyt, niin tuo on valehtelua, ettei oikeaa hetkeä ollut tai asia ei noussut esille. Hänen olisi vain pitänyt selittää, miksi ei kertonut eikä kusettaa, että asiaa ei ole yhtään käsitelty.

Olen samaa mieltä ja tämä selkärangattomuus hänen puoleltaan ärsyttää myös. Ap

No ei prinssi Harrykaan välittänyt, vaikka Meghan on ollut kerran jo naimissa, ei sunkaan kannata. Mitä väliä, aika tiukkapipolta vaikutat. Vai luulitko saavasi jonkun neitsytmorsiamen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Ei kyllä kannata jatkaa yhteisestä perheestä haaveilemista ennen kuin olet päässyt tästä yli. Muuten tästä tulee se juttu, jonka tulevina vuosina kaivat aina esille, kun teillä on erimielisyyttä jostain.

Ehdotan, että asetut hetkeksi tyttöystävän asemaan: takana kipeä avioliitto ja häpeälliseksi koettu ero. Miten äkkiä itse ryhtyisit tilittämään asiaa uudelle kumppanille? Entä miten helppo olisi ryhtyä puhumaan asiasta sitten, kun siitä on ensin jättänyt kertomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Mä taas ajattelisin että viiden vuoden avoliitto on merkityksellisempi asia kuin lyhyt avioliitto. Toki ero tässä se, että sinä olet kertonut, toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Ei ole irrationaalista vaan ihan ymmärrettävää tunnemylläkkää. Jos itselle avioliitto on vakava askel ja sitä harkitsee pitkään ja hartaasti kenen kanssa haluaa mennä naimisiin, niin kyllähän jonkun pikaliitto voi aika lailla hätkähdyttää. Ihmiset kuitenkin hakevat sellaisia ihmisiä, jotka jakavat samanlaisen arvomaailman.

Mutta sitä lyhyttä kestoa enemmän tuossa varmaan harmittaa se asian peittely. On vähän huolestuttavaakin, jos nainen aikoo käsitellä asian tuolla tavalla ohittaen ja unohtaen ja toivoo sinulta samaa. Epäonnistuneesta liitosta kun toivoisi ainakin hänen oppineen jotakin ja käsitelleen asian myös niin, että pystyy siitä rehellisesti ja avoimesti uudelle kumppanille kertomaan. Joku kirjoitti tuolla aikaisemmin, että edellisistä suhteista kertominen saattaa tarkoittaa sitä, ettei ole päässyt niistä vielä yli. Itse näkisin tässä tapauksessa vähän toisin päin: jos pystyy puhumaan eron syistä ja pystyy tarkastelemaan, mikä meni vikaan suhteellisen objektiivisesti, niin nainen voi jopa ollakin valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Jos hän ei tätä pysty vielä tekemään, niin toistuvatko samat virheet sinun kanssasi? Voiko hän mitenkään olla yhtä vakavissaan sinun suhteesi, kuin sinä hänen, jos hän ei ole käsitellyt vielä eroaan ja sen tuomaa häpeää ja pettymystä? Oletko sinä sittenkin vain se laastarisuhde, jossa vielä kerätään niitä palasia kokoon?

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Ap.on ollut pitkässä avoliitossa rakastamatta. Kyllähän se että on ollut valmis avioitumaan ja ottamaan riskin kertoo suuremmasta kyvystä sitoutua.

Kyllä se jotain ihmisestä kertoo jos lyhyen seurustelun jälkeen mennyt naimisiin! Voi olla tuuliviiri tai tekee harkitsemattomia päätöksiä. Voi myös jahdata toisen omaisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Ap.on ollut pitkässä avoliitossa rakastamatta. Kyllähän se että on ollut valmis avioitumaan ja ottamaan riskin kertoo suuremmasta kyvystä sitoutua.

Niin ap sanoi, että tämä on ensimmäinen nainen, johon on palavasti rakastunut, ja jonka kanssa voisi kuvitella saavansa lapsiakin. Eihän se sitä tarkoita, etteikö ap:n ja avovaimon välillä olisi ollut myös rakkautta. Mutta ei ilmeisesti yhtä intohimoista kuin tämän nykyisen kanssa. Mutta onko tämä rakkaus juuri sen vuoksi niin intohimoista ja palavaa, koska kyseessä on juurikin edellä kuvatun lainen tuuliviirinainen. Tunteet nousevat pintaan voimalla ja heti mennään naimisiin, mutta kyllä ne sitten kuihtuvatkin yhtä nopeasti, samoin kuin se avioliitto...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Ap.on ollut pitkässä avoliitossa rakastamatta. Kyllähän se että on ollut valmis avioitumaan ja ottamaan riskin kertoo suuremmasta kyvystä sitoutua.

Niin ap sanoi, että tämä on ensimmäinen nainen, johon on palavasti rakastunut, ja jonka kanssa voisi kuvitella saavansa lapsiakin. Eihän se sitä tarkoita, etteikö ap:n ja avovaimon välillä olisi ollut myös rakkautta. Mutta ei ilmeisesti yhtä intohimoista kuin tämän nykyisen kanssa. Mutta onko tämä rakkaus juuri sen vuoksi niin intohimoista ja palavaa, koska kyseessä on juurikin edellä kuvatun lainen tuuliviirinainen. Tunteet nousevat pintaan voimalla ja heti mennään naimisiin, mutta kyllä ne sitten kuihtuvatkin yhtä nopeasti, samoin kuin se avioliitto...

Menevänsä naimisiin ja saavansa lapsia. Jotkut lataa avioliittoon hirveästi merkityksiä ja pitävät omia avoliittojaan jotenkin lievempänä historiana. Toisille kynnys avioliittoon on sama kuin avioliittoon. Musta jälkimmäinen tapa on rehellisempi. ..valinnat näkyvämpiä.