Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa
28.11.2017 |
pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.
"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.
Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.
Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?
Kommentit (160)
Kysy erikseen onko ollut vankilassa, koulukodissa, pidätettynä, huorannut maksusta, saanut sukupuolitartunnan, ollut mielisairaalassa, tehnyt anortin, ulosotossa jne. Kunnon kuulustelulla tausta selviää ja ei voi todeta unohtaneensa kertoa. Taustaratsia jos kantti kestää. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin otsikosta tyttöystävän olleen naimisissa samaan aikaan, kun seurusteli ap:n kanssa. Näin ei ollut, niin aivan turhaa mölyä menneistä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävän kannalta tämä saattaa näyttää hyvinkin siltä, että hän on vihdoin saanut rakennettua luottamusta ja kerättyä rohkeutta kertoakseen tämän hänelle vaikean asian. Viisi kuukautta seurustelua ei ole kovin pitkä aika.
Wtf? Se, että on joskus ollut naimisissa, ei ole "vaikea asia". Se on ihan perustieto ihmisen henkilöhistoriassa. Ei vanhoista suhteistaan tarvitse avautua, mutta kyllä niistä lapsista, avioliitoista, sukupuolitaudeista ja rikostuomioista vain täytyy olla rehellinen.
Täälä akat kirjottaa että avioliitot on ollut lyhyitä ja ei niin kovin merkityksellisiä. Yksikin toteaa olleensa pariinkin otteeseen aviossa. Valioainesta puolisoiksi?
Sinäsä ymmärrän, mutta silti epäilisin toisen sitoutumista riippuen miksi avioliitto johti sitten eroon. Haluaako selvittää jatkossakaan ongelmia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet täällä sekoittavat valehtelun ja mainitsematta jättämisen. Valehtelua olisi ollut, jos kysyttäessä olisi sanonut että ei ole ollut naimisissa vaikka oikeasti onkin. Asiasta puhumattomuus ei ole välttämättä paha asia, jos hän itse kertoi kun tunsi olevansa valmis siihen etkä saanut tietää asiasta muuta kautta. Voi olla myös hänelle haastavaa luottaa epäonnistuneen liiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Täälä akat kirjottaa että avioliitot on ollut lyhyitä ja ei niin kovin merkityksellisiä. Yksikin toteaa olleensa pariinkin otteeseen aviossa. Valioainesta puolisoiksi?
Ja mies ollut tunteettomasti pitkään avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kerro ihmisestä kovin hyvää jos on ollut naimisissa vajaan vuoden. Ja varsinkin kun avioliitto on selvästi ap:lle iso juttu, on aika selvää että tyttöystävälle avioliitto ei ole mikään big deal jos voi mennä puolitutun kanssa naimisiin ja erota saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Minä kerroin nykyiselle miehelleni seurusteluvaiheessa nuoruuden avioliitosta. En yhtään muista missä vaiheessa se tuli esiin, mutta ei se tosiaan ole sellainen asia mitä välttämättä haluaa heti ensimmäisenä mainostaa, koska kyllähän sen kokee aikamoisena epäonnistumisena. Tuo takana ollut ero (josta siinä vaiheessa oli kuitenkin jo 6 vuotta) mietitytti kyllä miestä, pelkäsi vähän alkuun jätänkö sitten hänetkin.
Myöskään appivanhemmille en tullut mainostaneeksi, että olen jo toisella kierroksella. Tapasin heidät vain muutaman kerran ennen naimisiinmenoa ja pian sen jälkeen alkoi vauvanodotus. Eipä siinä missään kohtaa tuntunut kovin luontevalta selostaa nuoruuden hairahduksiaan (ei se ero, vaan se naimisiinmeno) vaikka ei se toisaalta ollut myöskään sellainen asia, jota olisin viimeiseen asti salannut.
Näiden kahden avioliiton välissä olin myös kertaalleen kihloissa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, olenko siitä koskaan miehelle kertonut. Omalle teinilleni tulin kertoneeksi, kun oli puhetta rasismista ja aloin itsekin miettiä, olenko rasisti. Sitten totesin, että en varmaan ole, kun olen ollut afrikkalaisen kanssa kihloissakin. Tästä riitti teinille päivittelyn aihetta vähäksi aikaa :-)
Kyllä ihmiset muuttuvat ja kasvavat aikuisiksi. Jos on nuoruudessa tullut tehneeksi jotain harkitsematonta, niin ei se tarkoita etteikö siitä olisi voinut oppia ja ettei nykyisin enää tekisi samalla tavalla. Sen puolesta on minusta vähän turha ruveta luettelemaan kaikkia aiempia tekemisiään. Aiempi avioliitto tai rikostuomiot on toki sellaisia isoja asioita joista on syytä kertoa, mutta voi tosiaan olla vaikeaa löytää sopivaa kohtaa tuoda niitä esiin.
Tässä yksi petollinen akka. Kihlaus on merkityksellinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävän kannalta tämä saattaa näyttää hyvinkin siltä, että hän on vihdoin saanut rakennettua luottamusta ja kerättyä rohkeutta kertoakseen tämän hänelle vaikean asian. Viisi kuukautta seurustelua ei ole kovin pitkä aika.
Wtf? Se, että on joskus ollut naimisissa, ei ole "vaikea asia". Se on ihan perustieto ihmisen henkilöhistoriassa. Ei vanhoista suhteistaan tarvitse avautua, mutta kyllä niistä lapsista, avioliitoista, sukupuolitaudeista ja rikostuomioista vain täytyy olla rehellinen.
Jos rehellisesti kertoo olleensa naimisissa ja eronneensa, on melko todennäköistä, että joutuu kertomaan aiheesta myös hiukan lisää - juuri niitä vaikeita asioita, joista puhutaan vain jos rohkeus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kerro ihmisestä kovin hyvää jos on ollut naimisissa vajaan vuoden. Ja varsinkin kun avioliitto on selvästi ap:lle iso juttu, on aika selvää että tyttöystävälle avioliitto ei ole mikään big deal jos voi mennä puolitutun kanssa naimisiin ja erota saman tien.
Taas tässä kaksinaamaisuuden huippua. ..avoliitossa varmaan vois olla ollut kymmenen kanssa. ..
Vierailija kirjoitti:
Taas on lortot linjalla.
Onneksi kaksinaamaiset pökäleetkin heräs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälä akat kirjottaa että avioliitot on ollut lyhyitä ja ei niin kovin merkityksellisiä. Yksikin toteaa olleensa pariinkin otteeseen aviossa. Valioainesta puolisoiksi?
Ja mies ollut tunteettomasti pitkään avoliitossa.
Miksi ostaa lehmä kun maitoa saa ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälä akat kirjottaa että avioliitot on ollut lyhyitä ja ei niin kovin merkityksellisiä. Yksikin toteaa olleensa pariinkin otteeseen aviossa. Valioainesta puolisoiksi?
Ja mies ollut tunteettomasti pitkään avoliitossa.
Miksi ostaa lehmä kun maitoa saa ilmaiseksi?
Niin...huono mies linjalla, meepä äidin tissille.
Jospa röllit menisitte pois pilaamasta asiallista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on lortot linjalla.
Onneksi kaksinaamaiset pökäleetkin heräs
Ja lortot antaa kolmesta aukosta.
Sillai pääsee naimisiin vaikka kolmannen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on lortot linjalla.
Onneksi kaksinaamaiset pökäleetkin heräs
Ja lortot antaa kolmesta aukosta.
Pökäleen haaveissa.
Toinen onnistuu vihdoin kakistamaan tiedon häpeällisestä erostaan, ja toinen ryhtyy marttyyrinä laskemaan, miten suuri osuus perseilykiintiöstä on nyt käytetty. Mä en ennusta tälle suhteelle kovin hyvää tulevaisuutta.
Minä kerroin nykyiselle miehelleni seurusteluvaiheessa nuoruuden avioliitosta. En yhtään muista missä vaiheessa se tuli esiin, mutta ei se tosiaan ole sellainen asia mitä välttämättä haluaa heti ensimmäisenä mainostaa, koska kyllähän sen kokee aikamoisena epäonnistumisena. Tuo takana ollut ero (josta siinä vaiheessa oli kuitenkin jo 6 vuotta) mietitytti kyllä miestä, pelkäsi vähän alkuun jätänkö sitten hänetkin.
Myöskään appivanhemmille en tullut mainostaneeksi, että olen jo toisella kierroksella. Tapasin heidät vain muutaman kerran ennen naimisiinmenoa ja pian sen jälkeen alkoi vauvanodotus. Eipä siinä missään kohtaa tuntunut kovin luontevalta selostaa nuoruuden hairahduksiaan (ei se ero, vaan se naimisiinmeno) vaikka ei se toisaalta ollut myöskään sellainen asia, jota olisin viimeiseen asti salannut.
Näiden kahden avioliiton välissä olin myös kertaalleen kihloissa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, olenko siitä koskaan miehelle kertonut. Omalle teinilleni tulin kertoneeksi, kun oli puhetta rasismista ja aloin itsekin miettiä, olenko rasisti. Sitten totesin, että en varmaan ole, kun olen ollut afrikkalaisen kanssa kihloissakin. Tästä riitti teinille päivittelyn aihetta vähäksi aikaa :-)
Kyllä ihmiset muuttuvat ja kasvavat aikuisiksi. Jos on nuoruudessa tullut tehneeksi jotain harkitsematonta, niin ei se tarkoita etteikö siitä olisi voinut oppia ja ettei nykyisin enää tekisi samalla tavalla. Sen puolesta on minusta vähän turha ruveta luettelemaan kaikkia aiempia tekemisiään. Aiempi avioliitto tai rikostuomiot on toki sellaisia isoja asioita joista on syytä kertoa, mutta voi tosiaan olla vaikeaa löytää sopivaa kohtaa tuoda niitä esiin.