Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa
28.11.2017 |
pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.
"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.
Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.
Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen puoleni katsoo asiaa siten, että asia oli tyttöystävälleni hyvin herkkä ja yksityinen ja hän katsoi luottavansa minuun niin paljon, että jakoi sen kanssani tietäen ottavansa asiassa riskin, koska on ollut kertomatta siitä niin pitkään ja koska saatan suhtautua kielteisesti myös itse avioliittoon. Olen iloinen, että hän koki voivansa vihdoin kertoa asiasta.
Lisäksi uskon nostavani pisteitäni hänen silmissään, jos saan hoidettua itseni sinuiksi asian kanssa olematta idiootti, mikä on toistaiseksi onnistunut.
Kyllä tästä voi hyvä tulla. Ap
No huh huh. ..onko joku trolleista alkanut nyt esiintyä ap :na (joka alussa vaikutti symppikseltä ). Jos mies ajattelee suhdetta pisteinä ja ehdollistaa valmiuttaan avioliittoon noin. ..tyttöystävän kannattaisi lähteä ja välttää uusi pettymys jo alkumetreillä.
Mun mielestä taas hyvä, että ihmiset pysähtyvät vähän reflektoimaan omia tekemisiään ja tunteitaan ja miten ne vaikuttavat muihin ihmisiin.
Reflektointi jees, ap:n tai tänä esiintyvän trollin tapa käsitteellistää asiaa ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen onnistuu vihdoin kakistamaan tiedon häpeällisestä erostaan, ja toinen ryhtyy marttyyrinä laskemaan, miten suuri osuus perseilykiintiöstä on nyt käytetty. Mä en ennusta tälle suhteelle kovin hyvää tulevaisuutta.
Koen asian niin, että tyttöystäväni piti minulta salassa perustavanlaatuisen häneen liittyvän tiedon. On selvää, että tällainen salailu toistuessaan syö liiton luottamuspääomaa.
Sinulta saa ilmeisesti salata olennaisia asioita parisuhteessa ilman että alat pohtia, mihin vedät rajan. Ap
Minä, minä, minä...
Totta vitussa minua kiinnostaa kuulustella, miltä minusta tuntuu. En aio elää elämääni muiden kynnysmattona omista tunteista ja kannoistani välittämättä. Ap
Kilttimies peilaa tunteitaan ja eläytyy tarinaansa! Popparit kehiin, draamaqueen avautuu!
Vierailija kirjoitti:
No ei prinssi Harrykaan välittänyt, vaikka Meghan on ollut kerran jo naimissa, ei sunkaan kannata. Mitä väliä, aika tiukkapipolta vaikutat. Vai luulitko saavasi jonkun neitsytmorsiamen?
Voi jestas näitä kommentteja... Jos tämän avauksen olisi tehnyt nainen niin kaikki sympatiat menisi naiselle ja mies haukuttaisiin maanrakoon miten on petollinen valehtelija psykopaatti narsisti.
Kyllä puolen vuoden seurustelun alkuaikoina olisi pitänyt jo kertoa aiemmista AVIOliitoista, jos sellaisia on ollut. Jos lapsia olisi tullut tästä liitosta, olisiko nainen salannut nekin? Ja ap on edelleen "tiukkapipo". Hohhoijaa. Sitten vielä heittäydytään kunnolla marttyyreiksi jollain neitsytmorsianheitoilla. Aika iso ero on menettää neitsyytensä ja ensimmäisellä avioliitolla.
No en nyt tuota kutsuisi perseilyksi... Minulla on aika erilainen mielikuva perseilystä.
No miten se vaikuttaa mihinkään, että tyttöystävä on ollut naimisissa? Onko jotain talolainaa tai muita velkoja? Lapsia ei ole? Mikä suhteessanne tämän suhteen on konkreettisesti eri tavalla?
Se vain, että hän ei ole luottanut sinuun niin paljon, ettei ole halunnut kertoa? Koet, että luottamusta onkin vähemmän kuin olit luullut? Vai mikä tässä niin paljon häiritsee?
Kuitenkin aika moni kolmikymppinen on jo toisella tai kolmannellakin kierroksella ainakin vakavien suhteiden suhteen, että se ei kai ole mikään yllätys. Itsekin olet ollut vakavissa suhteissa tätä ennen, vakavammissa kuin mitä tämä nykyinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen puoleni katsoo asiaa siten, että asia oli tyttöystävälleni hyvin herkkä ja yksityinen ja hän katsoi luottavansa minuun niin paljon, että jakoi sen kanssani tietäen ottavansa asiassa riskin, koska on ollut kertomatta siitä niin pitkään ja koska saatan suhtautua kielteisesti myös itse avioliittoon. Olen iloinen, että hän koki voivansa vihdoin kertoa asiasta.
Lisäksi uskon nostavani pisteitäni hänen silmissään, jos saan hoidettua itseni sinuiksi asian kanssa olematta idiootti, mikä on toistaiseksi onnistunut.
Kyllä tästä voi hyvä tulla. Ap
No huh huh. ..onko joku trolleista alkanut nyt esiintyä ap :na (joka alussa vaikutti symppikseltä ). Jos mies ajattelee suhdetta pisteinä ja ehdollistaa valmiuttaan avioliittoon noin. ..tyttöystävän kannattaisi lähteä ja välttää uusi pettymys jo alkumetreillä.
Pisteiden nostaminen on ihan yleinen sanonta hyvän vaikutuksen tekemisestä. Haluan siis tehdä tyttöystävääni hyvän vaikutuksen tämän(kin) asian hoitamisessa.
En ymmärrä, mitä tarkoitit avioliittoon valmiuden ehdollistamisella? Haluan hänen kanssaan avioon olemassa olevilla tiedoilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
No miten se vaikuttaa mihinkään, että tyttöystävä on ollut naimisissa? Onko jotain talolainaa tai muita velkoja? Lapsia ei ole? Mikä suhteessanne tämän suhteen on konkreettisesti eri tavalla?
Se vain, että hän ei ole luottanut sinuun niin paljon, ettei ole halunnut kertoa? Koet, että luottamusta onkin vähemmän kuin olit luullut? Vai mikä tässä niin paljon häiritsee?
Kuitenkin aika moni kolmikymppinen on jo toisella tai kolmannellakin kierroksella ainakin vakavien suhteiden suhteen, että se ei kai ole mikään yllätys. Itsekin olet ollut vakavissa suhteissa tätä ennen, vakavammissa kuin mitä tämä nykyinen on.
Tämä on mukavan tervejärkinen näkökulma mietittäväksi. Kiitos.
Tiedostin heti itse, että tämä asia on minulle tunne- eikä järkiasia, joten tällainen kontekstiin laitto on varsin hyödyllistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä hyvin. 5 kk on ihan liian pitkä aika tuollaisen asian kertomiseksi. Oikea hetki olisi viimeistään siinä vaiheessa kun deittailu on alkanut edetä siihen suuntaan, että se voisi muuttua seurusteluksi. Eli käytännössä hyvin pian. Naimisissa oleminen on vähän eri asia kuin joku lapsuuden lemmikkihamsteri. Se otetaan keskustelussa esiin koska se on tärkeää eikä vain odoteta sattuisiko puoliso kysymään, että "onko sulla muuten ollut aikaisemmin aviomies tai vaikka joku lemmikki?".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa. Ei tosta mitään tule noilla aineksilla.
Ei tainnut daami ottaa sua kovin vakavasti kun 5 kuukauden seurustelun jälkeen vasta koki että tästä vois jotain tullakin. Ja luotti niin paljon että kertoi kipeitä taustojaan. Ei ollut siis mitään rakkautta ensi silmäyksellä. Tää ei ollu se romanttisin tarina, eli jos se häiritsee, niin lopeta suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus pitää ansaita ja se tulee ajan kanssa. Tyttöystäväsi ei vielä ollut valmis kertomaan.
Minulla meni yli kaksi vuotta, ennen kuin kerroin poikaystävälleni eräistä menneisyyteni vaikeista asioista. Halusin kertoa niistä omilla ehdoillani, ajan kanssa, kun olen valmis. Vaikka aihetta oltaisiin sivuttu yleisellä tasolla aikaisemmin, olisin kyllä loukkaantunut, jos hän olisi suuttunut siitä, että jätin silloin kertomatta "kun oli muutenkin puheena".
En tiedä millainen tuo tyttöystäväsi avioliitto on ollut, tai liittyykö siihen jotain kipeitä asioita, mutta harva haluaa seurustelun alkuajoilla vuodattaa kaikkea uuden kumppanin niskaan. Ja oikeus olla kertomatta yksityisasioistaan, jotka eivät siihen uuteen kumppaniin suoranaisesti liity, on aina suurempi kuin kumppanin oikeus tietää. Sellaista oikeutta ei itse asiassa ole, vaan se on ihan luottamuksen kautta rakentuva asioiden ihannetila, joka monelle on varmasti suhteen edellytys. Se, miten nopeasti tuo tarvittava luottamuksen aste saavutetaan, riippuu sitten ihan tilanteesta ja henkilöstä. Eri asia olisi sitten joku sukupuolitauti tai vastaava, josta pitää jo lainkin mukaan kertoa jos asiat siihen pisteeseen etenevät. Mutta ei uudella kumppanilla ole mitään automaattista oikeutta tietää entisistä suhteista, vaikka useimmar sitä varmaan toivottavana pitävätkin.
Minäkin ymmärrän ap:ta.
Minua jännitti kertoa kumppaniehdokkaalle heti alussa, että olen eronnut. Tiedostin, että asia saattaa häiritä häntä niin, ettei haluakaan edetä jutussa pidemmälle. Olimme molemmat silloin alle kolmekymppisiä, ja siinä iässä avioliitosta eronneita ei vielä niin paljoa ole, vaikka seurustelutaustaa olisikin. En kuitenkaan olisi voinut olla asiasta kertomatta! Kuten täällä on jo todettu, avioliitto on tärkeä osa henkilön historiaa.
Olen surrut sitä, että olen jo kertaalleen häät kokenut. Olisin halunnut kokea sen kaiken ensimmäistä kertaa nykyisen kumppanin kanssa. Ehkä hänkin olisi halunnut. Meidän polku ei kuitenkaan kohdannut kuin vasta siinä vaiheessa, kun elettyä elämää oli minun osaltani takana jo yhden avioliitonkin verran. Olemme asiasta keskustelleet ja asia on käsitelty. Keskitymme nykyiseen suhteeseen ja toisiimme.
Uskon, että teilläkin on mahdollisuus vielä jatkaa, ap. Ehkä tyttöystäväsi jännitti reaktiotasi kuten minäkin, mutta ei uskaltanut asiaa sanoa heti, ja ajan kuluessa siitä tuli yhä vaikeampaa. Sinullakin on kuitenkin oikeus tunteisiisi ja on ymmärrettävää, että nyt kuohuu. Keskustellen eteenpäin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen puoleni katsoo asiaa siten, että asia oli tyttöystävälleni hyvin herkkä ja yksityinen ja hän katsoi luottavansa minuun niin paljon, että jakoi sen kanssani tietäen ottavansa asiassa riskin, koska on ollut kertomatta siitä niin pitkään ja koska saatan suhtautua kielteisesti myös itse avioliittoon. Olen iloinen, että hän koki voivansa vihdoin kertoa asiasta.
Kyllä tästä voi hyvä tulla. Ap
Sulla on aika kummallinen tapa ilmaista iloasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap
No huhheijaa vaan... Voin vain kuvitella sinut ja jos olisin nainen, niin juoksisin. Jo aloituksessa käyttämäsi sanavalinnat ovat naurettavia ja mustasukkaisuus historiaa kohtaan on kuvottavaa. Et sinä mitään aikuista naista sinne nyrkin ja hellan väliin pysty ottamaan, vaan tarvitsisit jonkun nuoren immen, jolla ei ole minkäänlaista mieshistoriaa ja pystyisitkö muovaamaan hänestä itsellesi juuri mieleisen paketin. Tee naisellesi palvelus ja jätä hänet. Hän ei tarvitse sinun kaltaista pelleä elämäänsä. Älkää nyt hyvänen aika ainakaan tehkö lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Perseilykiintiö? Oletko täysi-ikäinen? Tarkistapa vielä että olet mies? Hetero?
Aika neitimäinen olet kyllä. Voi kyynel kun olet mielesi pahoittanut.
Voiko tuollaista "miestä" ottaa kovin tosissaan ja mitä henk koht asioita kannattaa kertoa, ettei niitä ole mammasivustolla itketty heti?
Amen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin. 5 kk on ihan liian pitkä aika tuollaisen asian kertomiseksi. Oikea hetki olisi viimeistään siinä vaiheessa kun deittailu on alkanut edetä siihen suuntaan, että se voisi muuttua seurusteluksi. Eli käytännössä hyvin pian. Naimisissa oleminen on vähän eri asia kuin joku lapsuuden lemmikkihamsteri. Se otetaan keskustelussa esiin koska se on tärkeää eikä vain odoteta sattuisiko puoliso kysymään, että "onko sulla muuten ollut aikaisemmin aviomies tai vaikka joku lemmikki?".
Nainen ei luottanut aloittajaan ja kun vihdoin luotti ja uskalsi kertoa, niin turpaan tuli. Ei olisi kannattanut luottaa.
Perseilykiintiö? Oletko täysi-ikäinen? Tarkistapa vielä että olet mies? Hetero?
Aika neitimäinen olet kyllä. Voi kyynel kun olet mielesi pahoittanut.
Voiko tuollaista "miestä" ottaa kovin tosissaan ja mitä henk koht asioita kannattaa kertoa, ettei niitä ole mammasivustolla itketty heti?