Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa

No, onhan se totta, että luulisi tulleen mieleen, jos puhutte toisten epäonnistuneista avioliitoista.

Sinänsä tuommoinen purkautunut, nuoruuden liitto on niin merkityksetön, ettei sitä yleensä edes ajattele. Esim. itse en useinkaan muista olleeni naimisissa vajaat pari vuotta 25-27 -vuotiaana. Se oli kuitenkin teini-iästä alkanut suhde ja saatan muuten sitä kommentoida, mutta tuo avioituminen ei vaan tule helposti mieleen. Se oli niin merkityksetöntä ja jotenkin epätodellistakin, että oikeasti olimme naimisissa. Jäljelle liitosta ei jäänyt mitään. Ei lapsia edes. En kyllä salaakaan asiaa mitenkään, mutta se vaan ei pyöri mielessä tai on niin pieni juttu, ettei ole se pintamuisto siitä suhteesta.

Olen ollut nykyisen kanssa yhdessä yli 14 vuotta ja kaksi lasta. Elämä on pyörähtänyt eteenpäin. Nykyinen toki tietää asian, koska ero oli silloin niin tuore, että siitä puhuttiin paljon. Ja onhan meillä tuolla kirjalaatikossa se vihkiraamattukin...

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei järin syvää vakaumusta ole, mutta jotenkin sitä vielä suht nuorena ei haluaisi naimisissa ollutta ja avioeron läpikäynyttä kumppania. Tai ainakin siitä olisi kiva tietää. Ymmärrän aloittajaa. Nuori tyttöystävä paljastuikin eronneeksi rouvashenkilöksi.

Tässä on se ero ihmisten ajattelussa. Suhde kuin suhde. Oliko sitten naimisissa vai asui vain yhdessä. Se on monelle aika yhdentekevää. Ainoa merkittävä asia on, että on ollut vakava suhde joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

Itse pitäisin aika raskauttavana vikana miehessä sitä että solmii avoliiton kevyesti mutta avioliittoon korkea kynnys. Olennaisin asia eli arki on molemmissa sama eli tuollainen mies kuulostaa hyväksikäyttäjätyypiltä.

Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.

Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap

Saako kysyä, minkä ikäinen olet? Siis elämänkokemuksen kannalta mietin:)

Minä olen N45 ja vanhan liiton immeisiä, eli ei avoliittoa, vaan suoraan naimisiin. En todellakaan voi sanoa että rakkaus oli mitenkään syvää minun ja miehen kesken kun menimme naimisiin, miten voisi ollakaan kun mentiin nopeasti (alle vuosi) naimisiin. Mutta ei tarvitse ollakaan, riittää että tietää et on loppuelämä aikaa tutustua toiseen ja syvennellä suhdetta. Nyt parin vuosikymmenen jälkeen voi jo sanoa että rakkaus on syvä. 

Mutta tässä varmaan näkyy ikäpolvien kuilu, nykyihmiset ajattelee niin eri tavalla monista asioista että joskus pätä huimaa.

Et sä nyt niin vanha ole! Minä olen 43-vuotias ja avoliitto on itselleni ollut ihan luonteva ratkaisu. Avioliitto täysin merkityksetön. Vanhempani ovat olleet naimisissa pian 45 vuotta, mutta itselle aivan sama. Mielestäni meidän sukupolvelle avioliitto on jo aika semmoinen... no, ei kerro oikeastaan monesti mitään. Oma näkemys on, että 80-luvulla viimeksi on rynnitty naimisiin vain ja ainoastaan lapsen takia laajemmin. Eli puhutaan 60-luvun alkupuolen ikäluokista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

Itse pitäisin aika raskauttavana vikana miehessä sitä että solmii avoliiton kevyesti mutta avioliittoon korkea kynnys. Olennaisin asia eli arki on molemmissa sama eli tuollainen mies kuulostaa hyväksikäyttäjätyypiltä.

Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.

Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap

Voi ap, oletko edes mies? Jos tuo kirjoitus oli sinun, niin naurahdin kyllä sen lapsellisuudelle. Oletko lukenut liikaa romanttisia tarinoita ja nyt yrität tuoda tätä yliromanttista höpötystä myös omaan elämääsi? Uskot siis, että kaikki menevät naimisiin Suuresta Rakkaudesta? Miksi ihmeessä nämä Syvät Rakkaudet sitten niin usein hajoavat eroon? Mutta tämä sinun usean vuoden "höpöhöpöavoliitto" oli kehitetty kokoon lähinnä mukavuuden, säästön ja nuoruuden kiiman seurauksena. Jep jep...

Eipä auta siis sinun muuta kuin erota tästä nykyisestä suhteestasi, sillä sinulta on nyt vedetty matto alta, sinua on petetty pahimmalla mahdollisella tavalla ja ihanat vaaleanpunaiset prinsessaunelmasi eivät toteutuneet tämän(kään) saastaisen muijan kanssa. Sopisiko tähän loppuun vaikka Jätä se sika, ansaitset parempaa! :D

Miehenä kyllä sanoisin, että olet ihan syystä huolissasi ja pahoilla mielin.

Sillä ei ole mitään väliä, että tyttöystäväsi on ollut naimisissa.

Sillä on väliä, ettei saa sitä kakistettua ulos ajoissa.

Enkä tarkoita että ensimmäisillä tai toisilla treffeillä (itse olisin kyllä maininnut), mutta siinä vaiheessa kun on selvää, että molemmilla on suhteessa vakavia aikeita ja jos (ja kun) puhutaan omasta menneisyydestä, niin onhan se nyt ihan helvetin outoa, jos ei nainen saa sanottua olleensa naimisissa.

Varsinkin, jos se oli ihan merkityksetöntä, niin mikä ongelma sitä nyt on sanoa? Ihmiselle jonka kanssa seurustelee ja on kehittämässä yhteistä tulevaisuutta?

Minusta tuo olisi ongelma. Joko se avioliitto ei ollutkaan kovin merkityksetön tai sitten naisellasi on ylipäänsä vaikeuksia kertoa rehellisesti ja suoraan omista asioistaaan, joka taas voi johtaa vaikeuksiin myöhemmin, jos yhdessä tätä elämän polkua edelleen taaperratte.

Kyllä tuossa ajassa on minusta luonnollista noin suuri asia kertoa. Sen unohtuminen tai merkityksettömänä pitäminen on minusta epäuskottavaa, ja selitykseksi jää lähinnä asian tarkoituksellinen pimittäminen. Se on sitten sinun asiasi hyväksytkö tuollaisen asioiden pimittämisen vai et. Minulle se on yksi epärehellisyyden muoto, vakava asia ja kertoo kyllä jotain ihmisen periaatteista ja toimintatavoista, mutta tuskin riittäisi syyksi suhteen lopettamiseen. Jos vastaavia tapahtuisi useammin niin todennäköisesti lopettaisin jutun siihen. Nuo "ei kuulu sulle" ja "kertomatta jättäminen ei oo valehtelua" ihmiset ovat ihan oma lajinsa joka pariutuu parhaiten keskenään. Minulle avoimuus ja rehellisyys on muutakin kuin suoranaisen valehtelun puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kyllä sanoisin, että olet ihan syystä huolissasi ja pahoilla mielin.

Sillä ei ole mitään väliä, että tyttöystäväsi on ollut naimisissa.

Sillä on väliä, ettei saa sitä kakistettua ulos ajoissa.

Enkä tarkoita että ensimmäisillä tai toisilla treffeillä (itse olisin kyllä maininnut), mutta siinä vaiheessa kun on selvää, että molemmilla on suhteessa vakavia aikeita ja jos (ja kun) puhutaan omasta menneisyydestä, niin onhan se nyt ihan helvetin outoa, jos ei nainen saa sanottua olleensa naimisissa.

Varsinkin, jos se oli ihan merkityksetöntä, niin mikä ongelma sitä nyt on sanoa? Ihmiselle jonka kanssa seurustelee ja on kehittämässä yhteistä tulevaisuutta?

Minusta tuo olisi ongelma. Joko se avioliitto ei ollutkaan kovin merkityksetön tai sitten naisellasi on ylipäänsä vaikeuksia kertoa rehellisesti ja suoraan omista asioistaaan, joka taas voi johtaa vaikeuksiin myöhemmin, jos yhdessä tätä elämän polkua edelleen taaperratte.

Jos naisella ei ollut ennen sitä mitään vakavampia aikeita sp:n suhteen? Mitä sitä nyt kertoa jollekin tapailukaverille koko historiaansa varsinkin silloin kun toinen kertoo edelliset vuosien mittaiset avoliittonsa olleen vain rakkaudettomia. Luulen, että nainen on ajatellut tämänkin suhteen olevan yksi niistä. Myös miehen ilmeisen outo tapa puhua kavereiden suhteista on vaikuttanut asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihan hyvä, ettei alkuvaiheessa tilitetä eksistä mitään. Siitä jää helpsti kuva, että on jotenkin vielä kiinni niissä tai asia ei ole täysin ohi.

Vmp. Tietyt adiay tulee kertoa viimeistään kolmansilla treffeillä, 5kk jälkeen. Olisin itse helvetin pettynyt jos mies jättäisi kertomatta jotain niin oleellista itsestään, kuin olleensa naimisissa. Se ei haittaisi rtyä on ollut, mutta sen kertomatta jättäminen haittaisi.

Kai te av-mammat väitätte kohta että on ok myös jättää kertomatta että omaa lapsen???.. eri asia tavallaan joo, mutta nämä ovat isoja ja perustavanlaatuisia asioita jotka sslatessaan ihminen menettää mun luottamuksen.

Toi lapsesta kertomatta jättäminen on tapahtunut mulle.

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.

Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap

Voi ap, oletko edes mies? Jos tuo kirjoitus oli sinun, niin naurahdin kyllä sen lapsellisuudelle. Oletko lukenut liikaa romanttisia tarinoita ja nyt yrität tuoda tätä yliromanttista höpötystä myös omaan elämääsi? Uskot siis, että kaikki menevät naimisiin Suuresta Rakkaudesta? Miksi ihmeessä nämä Syvät Rakkaudet sitten niin usein hajoavat eroon? Mutta tämä sinun usean vuoden "höpöhöpöavoliitto" oli kehitetty kokoon lähinnä mukavuuden, säästön ja nuoruuden kiiman seurauksena. Jep jep...

Eipä auta siis sinun muuta kuin erota tästä nykyisestä suhteestasi, sillä sinulta on nyt vedetty matto alta, sinua on petetty pahimmalla mahdollisella tavalla ja ihanat vaaleanpunaiset prinsessaunelmasi eivät toteutuneet tämän(kään) saastaisen muijan kanssa. Sopisiko tähän loppuun vaikka Jätä se sika, ansaitset parempaa! :D

Mielenkiintoista. Olen täysin varma miehuudestani ja kyllä mä naimisiin menen (menin) vain rakkaudesta ja sama mun puolisolla. Onko joku muukin syy mennä naimisiin? Leskeneläke? No ei kai. Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.

Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap

Voi ap, oletko edes mies? Jos tuo kirjoitus oli sinun, niin naurahdin kyllä sen lapsellisuudelle. Oletko lukenut liikaa romanttisia tarinoita ja nyt yrität tuoda tätä yliromanttista höpötystä myös omaan elämääsi? Uskot siis, että kaikki menevät naimisiin Suuresta Rakkaudesta? Miksi ihmeessä nämä Syvät Rakkaudet sitten niin usein hajoavat eroon? Mutta tämä sinun usean vuoden "höpöhöpöavoliitto" oli kehitetty kokoon lähinnä mukavuuden, säästön ja nuoruuden kiiman seurauksena. Jep jep...

Eipä auta siis sinun muuta kuin erota tästä nykyisestä suhteestasi, sillä sinulta on nyt vedetty matto alta, sinua on petetty pahimmalla mahdollisella tavalla ja ihanat vaaleanpunaiset prinsessaunelmasi eivät toteutuneet tämän(kään) saastaisen muijan kanssa. Sopisiko tähän loppuun vaikka Jätä se sika, ansaitset parempaa! :D

Mielenkiintoista. Olen täysin varma miehuudestani ja kyllä mä naimisiin menen (menin) vain rakkaudesta ja sama mun puolisolla. Onko joku muukin syy mennä naimisiin? Leskeneläke? No ei kai. Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä.

Minusta kylmä ihminen asuu avoliitossa vuosia ilman suurempia tunteita.

Mä menin aikanaan naimisiin 21-vuotiaana teiniseurustelun jälkeen ja erosin 27-vuotiaana. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään maata järisyttävä Suuri Rakkaus, vaan bileet pidettiin siksi, kun muitakaan kekkereitä ei sinä kesänä ollut. Yhdessä oltiin siksi kun ei muutakaan osattu.

En mä edes osaa laskea tuota mitenkään merkityksellisiseksi asiaksi.

Jos nykyinen mieheni olisi alkanut tuota vatvomaan kun aloimme seurustelemaan, olisin todennäköisesti näyttänyt ovea.

Mikä siitä avioliitosta tekee jotenkin tärkeemmän ja suuremman asian ku 5v avoliitto?Kai siinäkin suhteessa yhtälailla pysyvästi pyritään olemaan.ehkä neito halus aikanaan oman prinsessapäivän ja sen sai,loppu ei sitten ollukaa satua vaan mitä lie.Toisen menneisyydestä löytyy varmaan aina jotain,joka häiritsee,jos antaa häiritä.tunteilleen ei mitään voi,mutta kannattaa huolestua omasta käytöksestään jos huomaa olevansa mustasukkainen kumppaninsa aiemmista suhteista.muista ettei teitä ja teidän juttua ollut silloin,nyt on joten älä munaa sitä tollasella.Eri juttu jos kumppani selvästi haikailee menneitä,silloi on parempi peruuttaa vaikka kuinka saatanasti sattuis,myöhemmin se sattuu vielä kovempaa.Ehkä se on myöhemmin aika puhua noista asioista,kyllä niistä puhutaan kun ollaan siihen valmiita.Nautit yhdessäolosta ja tulevasta,siihen sä voit vaikuttaa,anna menneen olla. T:Yhden suhteen menneitä kaivellen totaalisesti pilannut mies 34v

Jos tuo asia unohtuu kertoa niin mitähän muuta on unohtunut? Epäluotettava. Ei jatkoon.

Onko tyttöystävälläsi ollut suhde avioliittonsa ja teidän suhteenne välissä? Asutteko yhdessä?

Porvoossa tapahtuu..

Olen sellainen kalkattaja, että luultavasti tuollainen asia olisi tullut esiin jo ekoilla treffeillä, mutta ymmärrän hyvin jos muut eivät ole niin ulospäinsuuntautuneita. Luonnekysymys tämä siis on aika pitkälle ja tietenkin myös luottamuskysymys. Nainen on ollut ihan tyttönen mennessään naimisiin ja naimisiin meno on ollut hänelle varmaan lähinnä yhdet kivat juhlat ennen kuin muut kaverit ovat ehtineet, siis sellainen askel ylöspäin tytöstä naiseksi ja rouvaksi. Jotkut menevät vain ehkä hätäpäissään kihloihin ja muuttavat yhteen, mutta tämä nuori pariskunta järjesti hieman isommat bileet. Ehkä pariskunta oli silloin sitä mieltä, että tässä se on, mutta lapsellinen temppu se taisi kuitenkin lähinnä olla. Aloittajan viiden vuoden avoliitto hyvin nuorena on taas minun mielestä ollut jo enemmän tarkoituksen hakuinen ja siinä on jo totisesti yritetty yhteistä tulevaisuutta. Viisi vuotta on pitkä aika parikymppiselle, sitä on ap:n turha yrittää kiistää mitenkään. Siinä on hankittu yhdessä jo kaikki ja tulevaisuutta siinä on ajateltu. Mutta jos ap kovasti kärsii naisen menneisyydestä, niin ei siinä auta kuin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

Niillä oli varmaan ihana hääyö ja lasten nimet valmiiksi mietittyinä.

Haista vittu. Ap

Tämä kertoo aloittajasta sen olennaisen. Nämä hänen kaksi sanaa ovat hänellä varmasti usein käytössä.

Olisio ap mielestäsi naisen pitänyt heti ensimmäisillä treffeillä tuumata: "By the way, olin tuossa parisen vuotta sitten jonkin aikaa naimisissa, mutta nyt jo eronnut." Luultavimmin olisit kääntynyt kannoillasi ja häipynyt sujuvasti takavasemmalle, koska et halunnut kierrätettyä naista.

Vierailija kirjoitti:

Olisio ap mielestäsi naisen pitänyt heti ensimmäisillä treffeillä tuumata: "By the way, olin tuossa parisen vuotta sitten jonkin aikaa naimisissa, mutta nyt jo eronnut." Luultavimmin olisit kääntynyt kannoillasi ja häipynyt sujuvasti takavasemmalle, koska et halunnut kierrätettyä naista.

Ei kait AP odottanutkaan että ekoilla, toisilla tai kolmansillakaan. Viiteen kuukauteen mahtuu monta treffiä joissa tuon olisi voinut kertoa. Itselleni tuntuisi oudolta jos noin kauan pitää pantata. Me miehen kanssa puhuttiin nämä läpi toisilla treffeillä.

Up