Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Ap.on ollut pitkässä avoliitossa rakastamatta. Kyllähän se että on ollut valmis avioitumaan ja ottamaan riskin kertoo suuremmasta kyvystä sitoutua.

Niin ap sanoi, että tämä on ensimmäinen nainen, johon on palavasti rakastunut, ja jonka kanssa voisi kuvitella saavansa lapsiakin. Eihän se sitä tarkoita, etteikö ap:n ja avovaimon välillä olisi ollut myös rakkautta. Mutta ei ilmeisesti yhtä intohimoista kuin tämän nykyisen kanssa. Mutta onko tämä rakkaus juuri sen vuoksi niin intohimoista ja palavaa, koska kyseessä on juurikin edellä kuvatun lainen tuuliviirinainen. Tunteet nousevat pintaan voimalla ja heti mennään naimisiin, mutta kyllä ne sitten kuihtuvatkin yhtä nopeasti, samoin kuin se avioliitto...

Menevänsä naimisiin ja saavansa lapsia. Jotkut lataa avioliittoon hirveästi merkityksiä ja pitävät omia avoliittojaan jotenkin lievempänä historiana. Toisille kynnys avioliittoon on sama kuin avioliittoon. Musta jälkimmäinen tapa on rehellisempi. ..valinnat näkyvämpiä.

Siis kynnys avioliittoon sama kuin avoliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Mä taas ajattelisin että viiden vuoden avoliitto on merkityksellisempi asia kuin lyhyt avioliitto. Toki ero tässä se, että sinä olet kertonut, toinen ei.

Hän sanoi kokevansa asian myös näin. Kaiken kaikkiaan hän kertoi liiton olleen virhe, jonka hän nuoruuden typeryydessään teki ja että hänellä oli epäileväinen olo koko asiasta jo häitä odottaessa.

Minulla on toisaalta hiukan sellainen olo, että olen antanut asialle isommat mittasuhteet kuin sille kuuluisi antaa. Itse kukin tekee elämässään virhearviointeja ja niistä sitten yleensä oppii. Ap

Jotkut ihmiset nyt vaan ovat luonteeltaan vähän salailevia. Voi olla, että tyttöystävä häpeää sitä, että avioliitto meni pieleen. 5kk on loppupeleissä aika lyhyt seurusteluaika, kun aikuisten ihmisten suhteista puhutaan ja mielestäni ihan hyvä, että hän nyt uskaltautui puhumaan siitä, vaikka asia selvästi arka olikin.

Suosittelisin, että etenette rauhallisesti. Toki sinullakin ap on oikeus omiin tunteisiisi, jos koet asian ikävänä, koeta käsitellä sitä esim. puhumalla jollekin läheiselle tai vaikka jossain kriisiavussa tms. matalan kynnyksen paikassa, jonne voi mennä ilmaiseksi juttelemaan ammattilaisen kanssa. Sitten vaan eteenpäin, tähän suhteeseen keskittymään.

Kyllä se siitä.

Valmistaudu, olet aviomies numero kaksi sarjassa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla nuorilla naisilla on menneisyydessä jos jonkinlaista lorttoilua, on ollut kikkeliä suussa ja anaalissa, kuten olet tälläkin palstalla kuullut. Jos tuo on mennyt vihille ensin, kai sillä on jonkinlainen omatunto. Jonka tosin jo käytti.

Hyyyiiiii! Toisen kikkeli suussa???!!!?!

Realismia kehiin. Mitähän seuraavaksi paljastuu ajan kuluessa. Mistä muusta on valehdellut? Mieti vielä suhdetta. Ja tee avioehto jos naimisiin aiot.

Miespuolinen kaverini sai tietää 2 v yhdessä oltuaan, että nainen on ollut naimisissa toisenkin kerran. Tiesi siihen asti vain yhdestä kerrasta. Minä kerroin, kun en tiennyt että kaverini ei tiedä asiaa. Se oli aika vaivaannuttava tilanne myös minulle.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset nyt vaan ovat luonteeltaan vähän salailevia. Voi olla, että tyttöystävä häpeää sitä, että avioliitto meni pieleen. 5kk on loppupeleissä aika lyhyt seurusteluaika, kun aikuisten ihmisten suhteista puhutaan ja mielestäni ihan hyvä, että hän nyt uskaltautui puhumaan siitä, vaikka asia selvästi arka olikin.

Suosittelisin, että etenette rauhallisesti. Toki sinullakin ap on oikeus omiin tunteisiisi, jos koet asian ikävänä, koeta käsitellä sitä esim. puhumalla jollekin läheiselle tai vaikka jossain kriisiavussa tms. matalan kynnyksen paikassa, jonne voi mennä ilmaiseksi juttelemaan ammattilaisen kanssa. Sitten vaan eteenpäin, tähän suhteeseen keskittymään.

Kyllä se siitä.

Näin. Ei kantsi ap ajatella niin, että reagoi jotenkin ylimitoitetusti ja pitää vaan tukahduttaa oma mielipaha. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa. Kaikenlaiset tunnereaktiot ovat mahdollisia ja luonnollisia. Jos se sinua järkytti, niin sitten näin kävi ja se on ihan yhtä oikeutettu reaktio kuin jokin muukin. Juttelette ja käsittelette asian kunnolla läpi, koska selvästi sinä kaipaat sitä asian yli pääsemiseksi. Jos nainen suhteestanne ja sinusta välittää, niin kyllä hän on valmis ottamaan myös sinun tunteesi huomioon ja keskustelemaan asiasta.

Se on kuvatunlainen, ei   kuvatun   lainen.

Vähän niin kuin erilainen on erilainen, ei eri   lainen, eikä  eriN lainen.

Vierailija kirjoitti:

Valmistaudu, olet aviomies numero kaksi sarjassa.

En nyt haluaisi kyynistyä ihan tähän malliin, koska siitä seuraisi yksinäinen elämä ja tämä tilanne ei kuitenkaan ehkä ihan tyhjene siihen, että kyseessä on impulsiivinen sarja-avioituja. Ap

Minä jäisin miettimään, mitä muuta nainen on vain "unohtanut" kertoa.

Kyllä tuollainen asia tulee yleensä esiin ensimmäisillä tai toisilla treffeillä. Ainakin itselleni olisi mahdotonta olla mainitsematta tuosta, kun parisuhdehistoriasta kuitenkin keskustellaan. Siinä mielessä tuo on varoitusmerkki.

Tyttöystävän kannalta tämä saattaa näyttää hyvinkin siltä, että hän on vihdoin saanut rakennettua luottamusta ja kerättyä rohkeutta kertoakseen tämän hänelle vaikean asian. Viisi kuukautta seurustelua ei ole kovin pitkä aika. 

Vierailija kirjoitti:

Realismia kehiin. Mitähän seuraavaksi paljastuu ajan kuluessa. Mistä muusta on valehdellut? Mieti vielä suhdetta. Ja tee avioehto jos naimisiin aiot.

Kysyin, onko muita yllätyksiä. Ei kuulemma ole. On selvää, että se oli siinä, jos tuon jälkeen paljastuu muuta vastaavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realismia kehiin. Mitähän seuraavaksi paljastuu ajan kuluessa. Mistä muusta on valehdellut? Mieti vielä suhdetta. Ja tee avioehto jos naimisiin aiot.

Kysyin, onko muita yllätyksiä. Ei kuulemma ole. On selvää, että se oli siinä, jos tuon jälkeen paljastuu muuta vastaavaa. Ap

Niin, ellei sitten taas käytä tuota selitystä, että aihe vain ei ole noussut tarpeeksi suoraan esille. 

Älä ainakaan rakkauden huumassa mene naimisiin. Avoliittoa suosittelen tässä tapauksessa. Valheellinen suhteen alku ei lupaa hyvää. Onhan näitä tuttavapiirissä nähty. "Aviopuolison valitessaan ihminen valitsee ongelmansa." Tämä koskee meitä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realismia kehiin. Mitähän seuraavaksi paljastuu ajan kuluessa. Mistä muusta on valehdellut? Mieti vielä suhdetta. Ja tee avioehto jos naimisiin aiot.

Kysyin, onko muita yllätyksiä. Ei kuulemma ole. On selvää, että se oli siinä, jos tuon jälkeen paljastuu muuta vastaavaa. Ap

Niin, ellei sitten taas käytä tuota selitystä, että aihe vain ei ole noussut tarpeeksi suoraan esille. 

Fool me once jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

No ei se toivottavasti enää ole. Erottu, päästy yli, omaisuus jaettu ja jatkettu elämää. Ei sen entisen avioliiton pitäisi enää sitten olla merkityksellinen, kun ollaan jo uutta kumppania etsimässä. Ei siinä mielestäni kannata jäädä vellomaan ja tuntemaan häpeää tai epäonnistumisen tunteita, ihan turhaa painolastia se on. Hyvä jos asia on käsitelty ja on valmis uuteen suhteeseen. Ei yhden epäonnistuneen avioliiton tarvitse olla joku loppuelämän mukana kulkeva vankila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Realismia kehiin. Mitähän seuraavaksi paljastuu ajan kuluessa. Mistä muusta on valehdellut? Mieti vielä suhdetta. Ja tee avioehto jos naimisiin aiot.

Kysyin, onko muita yllätyksiä. Ei kuulemma ole. On selvää, että se oli siinä, jos tuon jälkeen paljastuu muuta vastaavaa. Ap

Niin, ellei sitten taas käytä tuota selitystä, että aihe vain ei ole noussut tarpeeksi suoraan esille. 

Jotkut ne on vuosikymmeniä taitavia tässä. 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Mä taas ajattelisin että viiden vuoden avoliitto on merkityksellisempi asia kuin lyhyt avioliitto. Toki ero tässä se, että sinä olet kertonut, toinen ei.

Hän sanoi kokevansa asian myös näin. Kaiken kaikkiaan hän kertoi liiton olleen virhe, jonka hän nuoruuden typeryydessään teki ja että hänellä oli epäileväinen olo koko asiasta jo häitä odottaessa.

Minulla on toisaalta hiukan sellainen olo, että olen antanut asialle isommat mittasuhteet kuin sille kuuluisi antaa. Itse kukin tekee elämässään virhearviointeja ja niistä sitten yleensä oppii. Ap

Nuorena juuri voi avioitua herkästi. Eräs ystäväni meni naimisiin 18-vuoden iässä ja erosi vuoden jälkeen. Taustalla uskonnollinen perhe ja muutoksen mahdollisti se että nuoripari muutti opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin ja erilaiseen ilmapiiriin. Sisäiseltä merkitykseltään tuo ei ehkä ollut sen enempää kuin aika tyypillinen teinien lyhyt yhteisasuminen. Mutta koska avioliitto, se näyttää monien (paljon kirjavammankin avoliittohistorian omaavien ) silmissä vakavammalta kuin se olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset nyt vaan ovat luonteeltaan vähän salailevia. Voi olla, että tyttöystävä häpeää sitä, että avioliitto meni pieleen. 5kk on loppupeleissä aika lyhyt seurusteluaika, kun aikuisten ihmisten suhteista puhutaan ja mielestäni ihan hyvä, että hän nyt uskaltautui puhumaan siitä, vaikka asia selvästi arka olikin.

Suosittelisin, että etenette rauhallisesti. Toki sinullakin ap on oikeus omiin tunteisiisi, jos koet asian ikävänä, koeta käsitellä sitä esim. puhumalla jollekin läheiselle tai vaikka jossain kriisiavussa tms. matalan kynnyksen paikassa, jonne voi mennä ilmaiseksi juttelemaan ammattilaisen kanssa. Sitten vaan eteenpäin, tähän suhteeseen keskittymään.

Kyllä se siitä.

Täysin samaa mieltä. Itse olen myös ollut naimisissa ja eronnut ja sekä avioliittoon että eroon liittyy kipeitä ja hankalia asioita. Kun eron jälkeen rupesin seurustelemaan, kerroin rehellisesti sekä avioliitosta että erosta ja sen syistä poikaystävälleni. Hän kehitti asiasta kamalan ongelman ja oli exästäni järjettömän mustasukkainen ja häntä omia sanojaan lainaten vitutti että olin ollut jo naimisissa. Exäni nousi joka riidassa esille, vaikka riita olisi koskenut jotain ihan muuta. Lopulta suhde onneksi päättyi ennenkuin homma meni täysin sairaaksi.

Voitte uskoa ettei tämän kokemuksen jälkeen tehnyt mieli ihan ensimmäiseksi ottaa asiaa esille seuraavassa suhteessa. Ehkä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen kerroin asiasta nykyiselle miehelleni joka suhtautui asiaan todella hyvin. Asiasta ei ikinä riidellä enkä enää häpeä kertoa ihmisille olleeni naimisissa aiemmin.

Yhä minua kyllä jollain tasolla harmittaa ja surettaa että olen eronnut. Tosiaan luulin silloin olevani tuon ihmisen kanssa lopun elämää ja eron jälkeen olin kuin tuuliajolla, yhtäkkiä yksin. Ero oli siis todella raju ja traumaattinen kokemus, verrattavissa läheiseni kuolemaan.

Toivottavasti ap pääset asiasta yli etkä ainakaan tee asiasta samanlaista mörköä kuin exäni. Tsemppiä teille!