Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden

Käyttäjä8432 kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa käsitellään väitöskirjaani liippaavia teemoja, etenkin sukupolvisuhteiden näkökulmasta. Kokeilenpa siis, että saisinko täältä osallistujia tutkimseeni:

Ovatko vanhempasi kohdelleet sinua huonosti, kun olit lapsi?

Pohditko, miten se näkyy elämässäsi nyt kun olet itse äiti tai isä?

Liity mukaan tutkimusta varten perustetulle keskustelupalstalle!

Väitöskirjatutkimuksessani olen kiinnostunut lapsena koetusta henkisestä kaltoinkohtelusta ja myöhemmistä kolmen sukupolven välisistä suhteista. Henkisellä kaltoinkohtelulla voidaan tarkoittaa kaikkea sellaista vanhempien ja lapsen välistä sanallista ja tunnetason vuorovaikutusta tai laiminlyöntiä, joka voi olla haitallista lapsen kehitykselle. Minua kiinnostaa, millaiset asiat juuri sinä olet kokenut henkisenä kaltoinkohteluna vanhempiesi taholta, miten kokemuksesi tällä hetkellä näkyvät suhteissasi lapsiisi ja vanhempiisi ja millaiset asiat ovat tukeneet sinua vanhemmuudessasi.

Tutkimusta varten on perustettu keskustelupalsta. Siellä voi esiintyä nimimerkillä, mutta minä tutkijana pystyn tunnistamaan kaikki osallistujat. Foorumi on tarkoitettu vertaiskeskustelujen areenaksi ja osallistumisen väyläksi. Palstoilla kirjoitettuja tekstejä käytetään tutkimusaineistona. Kuka tahansa saa halutessaan aloittaa siellä keskusteluja haluamistaan aiheista ja kommentoida muiden tekstejä, kysyä ja jakaa kokemuksiaan, ideoitaan ja vinkkejään. Minä tiedotan siellä tutkimuksen etenemisestä, kysyn tarkentavia kysymyksiä, jaan tutkimustietoa sekä myöhemmin myös alustavia tutkimustuloksia, joita kaikki osallistujat saavat myös kommentoida. Keskustelufoorumille liittyminen on täysin vapaaehtoista ja jokainen osallistuja saa itse päättää kuinka paljon, milloin ja miten haluaa tutkimukseen osallistua.

Palstalle liittyäksesi sinun tulee olla täysi-ikäinen ja olet oman tulkintasi mukaan kokenut lapsena henkistä kaltoinkohtelua vanhempiesi taholta. Sinulla on myös vähintään yksi alaikäinen lapsi. Sivustolle päästäksesi sinun tulee lähettää minulle sähköpostia, jossa kerrot oikean nimesi, ikäsi, lastesi iät sekä mistä kuulit tutkimuksesta. Nämä tiedot tulevat vain tutkimuskäyttöön. Tiedot säilytetään lukitussa tilassa eikä luovuteta muille. Lähetän sinulle linkin sivustolle ja lisätietoa tutkimuksesta.

Ystävällisin terveisin

Sanna Laine

Väitöskirjatutkija

laine.sanna.m(at)student.uta.fi

Montako kertaa tämä on tänne tänään tuupattu, Sanna Laine? Kyseisessä tutkimuksessa on mielestäni otannassa huomattava epäkohta. Jotkut kaltoinkohdellut lapset ovat jättäneet lapset tekemättä. Tarkoittaako Laine, että kaltoinkohdellut, lapsettomat aikuiset eivät liittyisi sukupolvien välisiin suhteisiin?

Meillä suosivat minun lapsia, koska heidän isänsä (eli isovanhempien lapsi) on kuollut. Tämän jälkeen sanoneet jopa ääneen että minun lapset ovat heidän suosikkeja ja ovat vieneet ulkomaille kolme kertaa, muita lapsenlapsia ei kertaakaan. Ei tunnu hyvältä, en todellakaan haluaisi että suosivat lapsiani vain isänsä takia.. Muut miniät osin sanoneet minulle ilkeästikin, että kylläpä kehtaat käyttää isovanhempia hoitajina, muttakun isovanhemmat vaativat. Pelottaa, että muuhun perheeseen välit viilenevät tämän suosimisen takia...

Omat lapset eivät olleet isänsä vanhemmille niitä tärkeitä, isän siskon tytölle maksoivat vaihtovuoden Etelä-Amerikassa, meidän lapset eivät ole saaneet mitään. Mummille kun olivat menossa, lapset yhdessä, niin vastaus oli että älkää nyt tulko kun serkku on täällä. Nykyään kaipaa meidän seuraa. Ikävää, ei tee mieli mennä kun 20 vuotta kohdellut kaltoin, enkä koe edes velvollisuudeksi ☺️

Vierailija kirjoitti:

Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.

Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.

Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.

Sairasta kostaa lapselle, se, että miniän käytös ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä nykyajan tasapuolisuuden ajatus, jossa kaikkien pitää saada kaikkea tasan yhtä paljon, on ihan vieras. Sehän edellyttää kaikilta osapuolilta jo melkoista kirjanpitoakin, jotta on rivillä, kuka on saanut mitäkin, milloin ja miten paljon. "Ai sulla olisi hammaslääkäri? No voi kuule, en voi tulla hoitamaan lapsia siksi aikaa, koska mun pitää ensin mennä kolme kertaa hoitamaan siskosi lapsia." 

Omat vanhempani, sisarukseni ja meidän lapsemme emme ole koskaan laskeneet, kuka on saanut mitäkin ja miten paljon. Kaikki ovat kuitenkin saaneet tarvitsemansa. Jos joku on tarvinnut enemmän, hän on saanut enemmän. Aikoinaan siskoni, joka oli avioliitossa, tarvitsi lastenhoitoapua paljon enemmän kuin minä, joka olin yksinhuoltaja. Minusta oli ihan ok, että vanhempani antoivat apuaan siskolleni. Enemmänhän siskoni apua tarvitsi kuin minä. Taloudellista apua on saanut enemmän se, joka on taloudellista apua enemmän tarvinnut. En ole omille lapsillenikaan aina hankkinut kaikkea samaa tai edes yhtä kallista vain siksi, että kun toinen tarvitsee, niin toisenkin pitää saada, vaikkei tarvitsekaan. Kaikilla meillä on erinomaiset ja lämpimät välit toisiimme. 

Erinomainen kommentti, kaikkien kateellisten ja kaunaisten joukossa. Meillä veljeni lapsineen on saanut eniten rahallista tukea ja sisareni eniten lastenhoitoapua. Itse koen kuitenkin olevani se lapsista läheisin. Jokainen on saanut ja antanut toiselle sitä mihin on kyennyt. Ei se minulle kuulu mitä sisarukseni ovat saaneet, eikä kyllä kiinnostakaan. Kaikista lapsista ja lapsenlapsista pidetään ja, jos jostain muita enemmän, ei se ole toisilta pois. On tekopyhää väittää, että kaikista lapsista tulee pitää yhtä paljon. Ihmiset ovat erilaisia, toisen kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin toisen. Välit ovat meilläkin kaikilla perheessä hyvin läheiset. 

Arvostelustasi heijastuu kokemattomuus ja ymmärtämättömyys. Tässä ihmiset puhuvat nyt sitä, jotkut lapsenlapsista jäävät huomiotta, ja joutuvat katsomaan vierestä, kun toiset saavat kaiken huomion isovanhemmiltaan. Sitä et ole sitä kokenut ja se on hyvä. Älä kuitenkaan arvostele niitä, jotka sitä surevat sitä asiaa, kun et tiedä, mitä he joutuvat käymään läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.

Ei täydy, olet väärässä. Vanhemmat tekevät arvion lapsen ihmissuhteista vielä kun hän on pieni, lapsi on vanhempien vastuulla ja tähän sisältyy vastuu siitä kenet hänen elämään ottaa.

Vanhemmalla on vastuu huolehtia siitä, että lapselle on tarjolla terveitä ihmissuhteita niin aikuisista kuin lapsista - mutta mikään moraalinen tai juridinen velvollisuus ei ole, että nämä ihmissuhteet ovat sukulaissuhteita. Juuret ovat tärkeät, mutta niitä voi antaa lapselle ilman että käydään pakkotutustuttamassa epävakaaseen mummoon tai alkkis pappaan.

Todellakin täytyy. Sehän kun on äidin mielivallan alla päättää kuka on hyvää seuraa lapselle ja kuka ei (ja tätä mielivaltaa käytetään surutta hyväksi). Harva äiti asettuu lapsensa näkökulmasta katsomaan asiaa, vaan ratkaisu tehdään omien mielenoikkujen mukaan. Se on väärin. Lapsella tulee olla oikeus tuntea sukuaan, vaikka mamma ei jaksais millään.

Tähän on aika yksinkertainen ja helppo vastaus, käyttäytykää niin että miniälläkin on kiva tulla kylään. Älkää uuvuttako heitä vaatimuksilla, unohtako hyviä käytöstapoja, piilonaljailko tai päsmäröikö heidän lapsien suhteen. Älkää yrittäkö viedä miniän paikkaa lasten äitinä. Ihan samoja juttuja, mitä suurin osa noudattaa ystäviensä kanssa, mutta sen kamalan miniän suhteen onkin ihan sama mitä suustaan päästää.

Lapselle on tärkeintä vanhemman, erityisesti äidin, hyvinvointi. Joskus suvun tapaaminen ja äidin hyvinvointi eivät käy yhteen, ja silloin äidin hyvinvointi menee sukutapaamisten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?

Koska hän ei ole vielä isovanhempi itse. Ihminen ajattelee aina omasta näkökulmastaan. Nyt hänellä on enemmän oikeuksia ja vähemmän velvollisuuksia kuin muilla. Varmasti mielipide muuttuu kun asema muuttuu.

Minä olen lapseton, ja ilman isovanhempia kasvanut (kaikki kuolleet ennen syntymääni), mutta laitanpa silti lusikkani soppaan. Isovanhempien tasapuolisuudella varmaan tarkoitetaan sitä, että jos on 2 lasta, joista molemmilla on lapsia, niin saman perheen lapsia kohdellaan samalla tavalla. Ja jos perheet ovat paikalla yhtä aikaa, kaikkia lapsua kohdellaan samalla tavalla.

Esimerkiksi jos perhe 1 on viettämässä joulua isovanhemmilla, toiselle lapsenlapselle ei anneta 10 pakettia ja toiselle 1 pakettia, vaan suunnilleen saman verran. Ja lahjat ja niiden arvo on totta kai riippuvainen lasten iästä. Jos teinille ostaa iPhonen, niin ei sille kolmivuotiaalle tarvitse samanlaista, tai edes saman arvoista lahjaa, vaan jotakin mistä se pienempi tykkää yhtä paljon kuin teini puhelimestaan.

Toinen esimerkki on se, jossa molemmat perheet ovat joulua viettämässä isovanhemmilla yhtä aikaa. Voi olla, että toiset asuvat lähempänä, ja lapset ovat näin ollen tutumpia. Silti jos yksi lapsi saa ottaa herkkua, muutkin lapset saavat. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Näin minä näen sen, mitä isovanhempien tasapuolisuudella halutaan. Isovanhemmilla on oikeus ajatella lapsenlapsistaan mitä haluavat, mutta niitä ajatuksia ei tuoda esille niille lapsille.

Jos taas mietitään sitä, paljonko isovanhemmat auttavat lapsiaan ja heidän perheitään, niin tärkeintä on se, että kaikki lapset kokevat, että apua tarviessaan, tai pyytäessään, he kaikki saisivat apua. Eli apua ei kielletä keneltäkään, kaikkia autetaan sen mitä pystyy ja tarvetta on, tasapuolisesti. Jos joku ei ikinä apua tarvi, ja katkeroituu siitä että sisarus saa apua sitä tarvitessaan, niin silloin kyse on jostain muusta kuin mistä nyt puhutaan.

Meillä miehen siskon lapsi on sen puolen mummin ja ukin ykkös tähti. Meidän lapsille 2,5v ikäero ja tämä tyttö syntynyt meidän tyttöjen välissä, ja aina kun isovanhemmat ostavat meidän vanhimmalle jotain vaatetta niin painotetaan oikein että ostettii nyt tällänen ja tämän voi sitten antaa välissä käyttöön "maijallekkin", saattaahan se olla että kestää vielä sen jälkeen teidän nuorimmalle... kaiken huippu oli pyörä, jonka halusivat väen väkeen ostaa mutta seuraavana kesänä olisi pitänyt jo pyörä joutaa meiltä pois "maijalle" vaikka pyörä oli vielä hyvä meidänkin tytölle, en antanut periksi..

Kyllä jotkin isovanhemmat suosivat. Oma äitini hoitaa päivittäin sekä hommaa KAIKEN veljen esikoispojalle mm.Vaunut,Rattaat,Polkutraktorit,Luistimet,Sukset yms,yms... Tätä jatkunut siis vuosien ajan...

Omaa lastani 2v äitini ei ole edes pitänyt sylissä

Minun vanhemmillani ei ole muita lapsenlapsia kuin meidän neljä lastamme. Esikoinen on ylitse muiden, toinen saa jotain huomiota, kahta pienintä eivät noteeraa ollenkaan (lapset nyt 14, 12, 9 ja 7). Tyyliin, tulevat kylään, tuovat esikoiselle vaikka 50e, tokalle suklaalevyn ja kahdelle nuorimmalle ei mitään. Esikoista vinkuvat kylään koko ajan.

Yllättäen välit ovat melko jäätävät tästä syystä, eivät edes tajua kun yritän selittää miten epäreilua tämä on. Ja ovat ihmeissään mikseivät saa nähdä lapsia kuin tyyliin pari kertaa vuoteen. Vuosia yritin tiivistä suhdetta ylläpitää, mutta kun lapset (myös kultalapsi) alkoivat oireilla, pakko on ollut kontakti laittaa minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.

Ei täydy, olet väärässä. Vanhemmat tekevät arvion lapsen ihmissuhteista vielä kun hän on pieni, lapsi on vanhempien vastuulla ja tähän sisältyy vastuu siitä kenet hänen elämään ottaa.

Vanhemmalla on vastuu huolehtia siitä, että lapselle on tarjolla terveitä ihmissuhteita niin aikuisista kuin lapsista - mutta mikään moraalinen tai juridinen velvollisuus ei ole, että nämä ihmissuhteet ovat sukulaissuhteita. Juuret ovat tärkeät, mutta niitä voi antaa lapselle ilman että käydään pakkotutustuttamassa epävakaaseen mummoon tai alkkis pappaan.

Todellakin täytyy. Sehän kun on äidin mielivallan alla päättää kuka on hyvää seuraa lapselle ja kuka ei (ja tätä mielivaltaa käytetään surutta hyväksi). Harva äiti asettuu lapsensa näkökulmasta katsomaan asiaa, vaan ratkaisu tehdään omien mielenoikkujen mukaan. Se on väärin. Lapsella tulee olla oikeus tuntea sukuaan, vaikka mamma ei jaksais millään.

Tähän on aika yksinkertainen ja helppo vastaus, käyttäytykää niin että miniälläkin on kiva tulla kylään. Älkää uuvuttako heitä vaatimuksilla, unohtako hyviä käytöstapoja, piilonaljailko tai päsmäröikö heidän lapsien suhteen. Älkää yrittäkö viedä miniän paikkaa lasten äitinä. Ihan samoja juttuja, mitä suurin osa noudattaa ystäviensä kanssa, mutta sen kamalan miniän suhteen onkin ihan sama mitä suustaan päästää.

Lapselle on tärkeintä vanhemman, erityisesti äidin, hyvinvointi. Joskus suvun tapaaminen ja äidin hyvinvointi eivät käy yhteen, ja silloin äidin hyvinvointi menee sukutapaamisten

Lisäisin tähän yhden yksityiskohdan omasta kokemuksesta: Älä jatkuvalla syötöllä ällistele miniällesi oman tyttäresi kasvatusvalintoja, se on todella kiusallista. Sen voi tulkita kahdella tavalla: Joko pidät poikaasi tytärtäsi arvokkaampana tai sitten haukut meitäkin selän takana. Kumpikaan näistä ei ole hyvä vaihtoehto.

niin ite mulla löytyy ruotsalainen rikas eno, joka väittää että sen lapset ois parempia kun meijjän. Vaan koska yhen kerran yks "juoppo" kadulla piteli mun vauvaa kun melkkee hukkasi se (TAVALLAAN) en hukannu. 😩

Olin ensin äitipuoli ja äitini seurasi sivusta, kuinka lasten isovanhemmat suosivat toista lapsista ja äitini mielestä tämä oli niin väärin. No, sain itse kaksi lasta, joista isompaa äitini hoiti paljon, kun opiskelin. Nykyisin äitini asuu kauempana, emmekä näe monta kertaa vuodessa. Kun käymme esim. jouluna, haluaa äitini antaa lapsille rahaa. Ihan sumeilematta antaa isommalle enemmän. Kyse ei ole siitä, että pienempi olisi asiaa ymmärtämätön pikkulapsi, kyllä hän ymmärtää oikein hyvin. Olen tyrmistynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä suosivat minun lapsia, koska heidän isänsä (eli isovanhempien lapsi) on kuollut. Tämän jälkeen sanoneet jopa ääneen että minun lapset ovat heidän suosikkeja ja ovat vieneet ulkomaille kolme kertaa, muita lapsenlapsia ei kertaakaan. Ei tunnu hyvältä, en todellakaan haluaisi että suosivat lapsiani vain isänsä takia.. Muut miniät osin sanoneet minulle ilkeästikin, että kylläpä kehtaat käyttää isovanhempia hoitajina, muttakun isovanhemmat vaativat. Pelottaa, että muuhun perheeseen välit viilenevät tämän suosimisen takia...

Tässä tilanteessa tietynlainen suosiminen on ymmärrettävää. Lapsilla ei ole isää, isovanhemmilla on ikävä poikaansa. Tottakai leski tarvitsee enemmän apua, kuin pariskunnat.

Tuollainen suosiminen on ikävää.

Onneksi lastani ei erityisesti suosi muut kuin äitini, jolle hän on ainut lapsenlapsi.

Kolikolla on kuitenkin toinen puoli.

Olin jo edesmenneen isoäitini komas lapsenlapsi ja anoa, joka tuli hänen kanssaan pikkulapsesta saakka juttuun.

Voisin jopa väittää, että olin ainoa ihminen, joka häntä pyyteettä ja vilpittömästi rakasti, sillä on hän hyvin hankala ihminen, mutta meillä vain synkkasi hyvin.

Minä en koskaan kerjännyt suosiota ja minua nolotti hirvittävästi hänen kuuluttaessaan isänisäni hautajaisissakin, ettei hänellä oli enää ketään muuta kuin minut. :/

Oli hyvin tukalaa istua naama hehkuen siinä setien, serkkujen ja ennen kaikkea sisarusteni läsnäollessa...

Meillä miehen veljen esikoispoika on saanut kaiken valmiina appiukolta ja anopilta. Kaikki on maksettu kun poika on lempilapsen jälkikasvua. Asunto, mersu yms. Onneksi hänen vaimo käy töissä.

Itselläni ei ole koskaan ollut läheiset välit isovanhempiini juurikin tämän epätasapuolisuuden vuoksi. Kun synnyin, olin toisten isovanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi. Mummi oli sanonut, ettei ole valmis vielä isovanhemmaksi. No, siinä vaiheessa kun veljeni syntyi, hän olikin valmis. Alkoi vuosien suosiminen. Mummi saattoi esim. yhtäkkiä antaa veljelleni rahaa tai lahjoja ilman syytä, mutta ei minulle mitään. Hän myös kehui veljeäni kaikesta mahdollisesta, kun minä olin ilmaa siinä vieressä. Lapsena tätä oli vaikea ymmärtää, mutta onneksi tämä ei vaikuttanut minun ja veljeni väleihin. Kun olin aikuinen ja mummi kuoli, en itkenyt hänen kuolemaansa, vaan sitä miksi en kelvannut hänelle koskaan.

Toiset isovanhempani suosivat serkkujani, mutta se ei koskaan haitannut minua erityisemmin. Asuimme kaukana ja nuo serkut asuivat lähellä isovanhempia, joten ihan luonnollista, että heille muodostui läheisempi suhde heihin. Minua ei haittaa, vaikka emme ole läheisiä edelleenkään isovanhempien kanssa. Tässä suvussa kuitenkin suosimista tapahtunut monessa sukupolvessa jo ja tuloksena on tosi paljon kateutta ja katkeruutta. Mummoni ei ole tämän takia väleissä omien sisarustensa kanssa ja äitini on hyvin katkera ja kateellinen omille sisaruksilleen. Valitettavasti näyttää siltä, että suosiminen periytyy ja aiheuttaa paljon hallaa perheiden välisiin suhteisiin.

Mieheni suvussa on puolestaan ollut tosi erilaista, sillä siellä kaikki ovat läheisiä keskenään ja isovanhemmat ovat kohdelleet tasapuolisesti kaikkia. Mieheni usein ihmetteleekin minun sukuni touhuja. Voi olla siis hankala ymmärtää, mitä kaikkea suosiminen voi saada aikaan, jos ei ole itse sitä kokenut.

Moi kuulostaa selvästi narsisti mummulta vain 1 lempilapsi muiden väheksyminen narsisti myös pettäp salaa valehtelee kyvyttömyys myötätuntoon kateus kuuluu myös muiden haukkuminen t Jari kokemusta on 

vali vali

Vierailija kirjoitti:

Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.

Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.

Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin,

ETKÄ TIETENKÄÄN, voi muistuttaa miniän vaatimusta aikoinaan miniälle ? (olet siis pitkävihainen ja ilkeä mummeli ?)