Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden
On tietysti ensimmäinen. Onko se niin, että näin vaan usein on? Onko se todella niin vaikeaa olla tasapuolinen? Ovat täysin sokeita asialle.
Tästä yhdestä ei saa sanoa mitään vähänkään arvostelevaa, tai komentaa mitenkään, kun on niin ”herkkä”ja älykäs lapsi. Oikeasti on kiero kuin korkkiruuvi, kiusaa muita minkä ehtii ja käyttäytyy muutenkin huonosti.
Muihin lapsenlapsien isovanhemmat suhtautuvat kyllä kriittisesti ja antavat kurinpalautusta. Mistä tällainen voi johtua?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?
Koska hän ei ole vielä isovanhempi itse. Ihminen ajattelee aina omasta näkökulmastaan. Nyt hänellä on enemmän oikeuksia ja vähemmän velvollisuuksia kuin muilla. Varmasti mielipide muuttuu kun asema muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?
Niin lapset toimivat, kun heitä kasvatetaan. Jos lapset on vahvasti opetettu tavoittelemaan hyötyä ja rahaa, sattuu omaan nilkkaan. Lastenlapsien vastuulla ei ole kaitsea isovanhempien tasapuolista kohtelua, kyllä opit lähtee isovanhemmista ja sitä kautta vanhemmista.
:D Kaikki tietää, et lähes joka perheessä miniä päättää tasan tarkkaan kuka suvun jäsen näkee Hänen Lapsiaan, jotka ovat Hänen täydellisen kontrollin ja määräysvallan alla ja omaisuuttaan. Eivät missään nimessä yksilöitä omine tarpeine ja ihmissuhteineen...
Ainahan vanhemmat joutuvat miettimään, kenet päästävät lapsensa elämään. Vanhemmalla on vastuu siitäkin, keneen lapsi kiintyy pienenä, eli kuka on niin turvallinen ja perheen tapoja kunnioittavakin, että voi päästää olennaiseksi osaksi elämää.
Kyllä mä sanoisin, että enemmän vanhemmat jo ihan lastenhoitoavun vuoksi hyväksyvät lapsensa elämään sellaisia ihmisiä joita ei tarvisi. Varmasti joissain perheissä vaimo päättää ne ihmiset joita tavataan, mutta useimmissa kuitenkin mies ja nainen yhdessä.
Meillä tavataan kaikkia isovanhempia, mutta tuttavapiirissä on yksi tapaus jossa naisen vanhempia ei tavata ja yksi tapaus jossa miehen vanhempia ei tavata. Näille on ihan hyvät syyt, näin ulkopuolisen silmin. Joskus anopeillakin on helpompi syyttää miniää/vävyä, kun on vaikeaa kohdata se tosiasia, että oma lapsi ei luota lapsiaan minun seuraan. Miettikää kuinka kipeä asia, ja kuinka helppo projisoida lapsen puolisoon.
Useimmissa tuttavaperheissä isovanhempia tavataan ihan puhtaasti välimatkan yöpymismahdollisuuksien, elämäntilanteen, lasten iän&kehitysvaiheiden mukaan. Tässä voi olla epätasaisuutta isovanhempien kesken, mutta normaaleissa ja terveissä ihmissuhteissa tämäkin ymmärretään.
Helpointa lienee, kun noudattaa sitä omaa aikuista lasta ja hänen perhettä kohtaan hyviä käytöstapoja (sama pätee toki toisinpäin), kunnioittaa tuoreiden vanhempien vanhemmuutta ja heidän rajoja - sikäli kun ystävänkin rajoja kunnioittaisi. Jos ei noilla onnaa, niin vika on muualla. Mutta valitettavasti uskallan väittää, että monille on vaikeaa nähdä oma lapsi aikuisena ja kohdella häntä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.
Ei täydy, olet väärässä. Vanhemmat tekevät arvion lapsen ihmissuhteista vielä kun hän on pieni, lapsi on vanhempien vastuulla ja tähän sisältyy vastuu siitä kenet hänen elämään ottaa.
Vanhemmalla on vastuu huolehtia siitä, että lapselle on tarjolla terveitä ihmissuhteita niin aikuisista kuin lapsista - mutta mikään moraalinen tai juridinen velvollisuus ei ole, että nämä ihmissuhteet ovat sukulaissuhteita. Juuret ovat tärkeät, mutta niitä voi antaa lapselle ilman että käydään pakkotutustuttamassa epävakaaseen mummoon tai alkkis pappaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?
Koska hän ei ole vielä isovanhempi itse. Ihminen ajattelee aina omasta näkökulmastaan. Nyt hänellä on enemmän oikeuksia ja vähemmän velvollisuuksia kuin muilla. Varmasti mielipide muuttuu kun asema muuttuu.
Ai anteeksi mitä, vanhemmalla on enemmän oikeuksia ja vähemmän vastuuta kuin muilla? Oletko ihan ajatuksella tuon kirjoittanut? Kenelläkään ei ole niin paljon velvollisuuksia kuin vanhemmalla, tämä on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?
Koska hän ei ole vielä isovanhempi itse. Ihminen ajattelee aina omasta näkökulmastaan. Nyt hänellä on enemmän oikeuksia ja vähemmän velvollisuuksia kuin muilla. Varmasti mielipide muuttuu kun asema muuttuu.
Ai anteeksi mitä, vanhemmalla on enemmän oikeuksia ja vähemmän vastuuta kuin muilla? Oletko ihan ajatuksella tuon kirjoittanut? Kenelläkään ei ole niin paljon velvollisuuksia kuin vanhemmalla, tämä on fakta.
Luitko sinä mihin asiayhteyteen kommenttini liittyi? Tarkoitan muita sukulaisia kohtaan, ihmissuhteissa. Vanhempi (äiti!!) määrittää kaikki perheen ihmissuhteet. Omat sukulaiset on ihan eri asia kuin puolison.... Lapsiparat palloilee siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.
Ei täydy, olet väärässä. Vanhemmat tekevät arvion lapsen ihmissuhteista vielä kun hän on pieni, lapsi on vanhempien vastuulla ja tähän sisältyy vastuu siitä kenet hänen elämään ottaa.
Vanhemmalla on vastuu huolehtia siitä, että lapselle on tarjolla terveitä ihmissuhteita niin aikuisista kuin lapsista - mutta mikään moraalinen tai juridinen velvollisuus ei ole, että nämä ihmissuhteet ovat sukulaissuhteita. Juuret ovat tärkeät, mutta niitä voi antaa lapselle ilman että käydään pakkotutustuttamassa epävakaaseen mummoon tai alkkis pappaan.
Todellakin täytyy. Sehän kun on äidin mielivallan alla päättää kuka on hyvää seuraa lapselle ja kuka ei (ja tätä mielivaltaa käytetään surutta hyväksi). Harva äiti asettuu lapsensa näkökulmasta katsomaan asiaa, vaan ratkaisu tehdään omien mielenoikkujen mukaan. Se on väärin. Lapsella tulee olla oikeus tuntea sukuaan, vaikka mamma ei jaksais millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.
Ei täydy, olet väärässä. Vanhemmat tekevät arvion lapsen ihmissuhteista vielä kun hän on pieni, lapsi on vanhempien vastuulla ja tähän sisältyy vastuu siitä kenet hänen elämään ottaa.
Vanhemmalla on vastuu huolehtia siitä, että lapselle on tarjolla terveitä ihmissuhteita niin aikuisista kuin lapsista - mutta mikään moraalinen tai juridinen velvollisuus ei ole, että nämä ihmissuhteet ovat sukulaissuhteita. Juuret ovat tärkeät, mutta niitä voi antaa lapselle ilman että käydään pakkotutustuttamassa epävakaaseen mummoon tai alkkis pappaan.
Ja kas kummaa kun ne "epävakaat" ja "epäterveelliset" suhteet tulee aina sieltä puolison puolelta! :D
Kyllä on moraalinen velvollisuus vähintään (ja kiikun kaakun myös juridinen) antaa lapsen tuntea sukuaan. Jos kieltää vain kieltämisen ilosta, kyllä se voidaan ottaa huomioon arvioitaessa hyvän huollon kriteerejä. On äärimmäisen itsekästä kieltää se vain siksi, et itseä ei kiinnosta tai ärsyttää. Mut hyvin yleistä nykyään. Mamman kaverit komppaa vieressä, ei lapsesta väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.
Ei täydy, olet väärässä. Vanhemmat tekevät arvion lapsen ihmissuhteista vielä kun hän on pieni, lapsi on vanhempien vastuulla ja tähän sisältyy vastuu siitä kenet hänen elämään ottaa.
Vanhemmalla on vastuu huolehtia siitä, että lapselle on tarjolla terveitä ihmissuhteita niin aikuisista kuin lapsista - mutta mikään moraalinen tai juridinen velvollisuus ei ole, että nämä ihmissuhteet ovat sukulaissuhteita. Juuret ovat tärkeät, mutta niitä voi antaa lapselle ilman että käydään pakkotutustuttamassa epävakaaseen mummoon tai alkkis pappaan.
Ja kas kummaa kun ne "epävakaat" ja "epäterveelliset" suhteet tulee aina sieltä puolison puolelta! :D
Kyllä on moraalinen velvollisuus vähintään (ja kiikun kaakun myös juridinen) antaa lapsen tuntea sukuaan. Jos kieltää vain kieltämisen ilosta, kyllä se voidaan ottaa huomioon arvioitaessa hyvän huollon kriteerejä. On äärimmäisen itsekästä kieltää se vain siksi, et itseä ei kiinnosta tai ärsyttää. Mut hyvin yleistä nykyään. Mamman kaverit komppaa vieressä, ei lapsesta väliä.
Yritä ymmärtää jonkun miniärukan anoppi: lapsenlapsellesi hyvinvoiva äiti on tärkeämpi asia kuin yksikään tapaaminen mummon kanssa. Tämän saman sanoisi kuka tahansa sosiaalityöntekijä, terveydenhoitaja jne. jos asiasta kysyttäisiin.
En minäkään haluaisi viedä lastani noin käyttäytyvän ihmisen lähelle. Puhut todella ikävästi naisista, jotka ovat äitejä, ja jotka kaipaavat ennen kaikkea hyväksyntää ja tukea kaikessa nyky-yhteiskunnan paineissa. Ne ikävät miniät ovat usein lastenlasten elämän tärkeimpiä ihmisiä, se kannattaa muistaa heistä puhuttaessa.
Yksikään vanhempi ja lapsi ei tee tuolla asenteella varustetulla isovanhemmalla yhtään mitään. Lapsiperheet elävät suht raskasta työarkea mahdollisine univelkoineen ja arjen paineineen, he tarvitsevat henkistä tukea, eivät parjausta ja vaatimuksia. Ei ole pakko auttaa lastenhoidossa, riittää että taputtaa olalle ja sanoo hyvää työtä sinä teet. Jos tähän ei pysty, niin ei kyllä pysty olemaan hyvä mummokaan.
-anoppi ja mummo, jota tavataan ja johon luotetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?
Niin lapset toimivat, kun heitä kasvatetaan. Jos lapset on vahvasti opetettu tavoittelemaan hyötyä ja rahaa, sattuu omaan nilkkaan. Lastenlapsien vastuulla ei ole kaitsea isovanhempien tasapuolista kohtelua, kyllä opit lähtee isovanhemmista ja sitä kautta vanhemmista.
:D Kaikki tietää, et lähes joka perheessä miniä päättää tasan tarkkaan kuka suvun jäsen näkee Hänen Lapsiaan, jotka ovat Hänen täydellisen kontrollin ja määräysvallan alla ja omaisuuttaan. Eivät missään nimessä yksilöitä omine tarpeine ja ihmissuhteineen...
Ainahan vanhemmat joutuvat miettimään, kenet päästävät lapsensa elämään. Vanhemmalla on vastuu siitäkin, keneen lapsi kiintyy pienenä, eli kuka on niin turvallinen ja perheen tapoja kunnioittavakin, että voi päästää olennaiseksi osaksi elämää.
Kyllä mä sanoisin, että enemmän vanhemmat jo ihan lastenhoitoavun vuoksi hyväksyvät lapsensa elämään sellaisia ihmisiä joita ei tarvisi. Varmasti joissain perheissä vaimo päättää ne ihmiset joita tavataan, mutta useimmissa kuitenkin mies ja nainen yhdessä.
Meillä tavataan kaikkia isovanhempia, mutta tuttavapiirissä on yksi tapaus jossa naisen vanhempia ei tavata ja yksi tapaus jossa miehen vanhempia ei tavata. Näille on ihan hyvät syyt, näin ulkopuolisen silmin. Joskus anopeillakin on helpompi syyttää miniää/vävyä, kun on vaikeaa kohdata se tosiasia, että oma lapsi ei luota lapsiaan minun seuraan. Miettikää kuinka kipeä asia, ja kuinka helppo projisoida lapsen puolisoon.
Useimmissa tuttavaperheissä isovanhempia tavataan ihan puhtaasti välimatkan yöpymismahdollisuuksien, elämäntilanteen, lasten iän&kehitysvaiheiden mukaan. Tässä voi olla epätasaisuutta isovanhempien kesken, mutta normaaleissa ja terveissä ihmissuhteissa tämäkin ymmärretään.
Helpointa lienee, kun noudattaa sitä omaa aikuista lasta ja hänen perhettä kohtaan hyviä käytöstapoja (sama pätee toki toisinpäin), kunnioittaa tuoreiden vanhempien vanhemmuutta ja heidän rajoja - sikäli kun ystävänkin rajoja kunnioittaisi. Jos ei noilla onnaa, niin vika on muualla. Mutta valitettavasti uskallan väittää, että monille on vaikeaa nähdä oma lapsi aikuisena ja kohdella häntä sen mukaan.
Toisaalta moni aikuinen lapsi ei tajua, että lapsuudenkoti ei ole enää hänen käytössään kuin ennen. Ei voi tulla ja mennä kuten haluaa, ohimennen tyhjentää jääkaappia ja varata kesämökkiä loma-ajaksi itselleen. Kun perustaa oman perheen, pitää osata hyvästellä lapseuudenperhe ja etenkin kaikki se omaisuus, joka lapsena oli automaattisesti kaikkien käytössä. Vanhempien auto, purjevene tai kesämökki eivät olekaan oman perheen ilmaisia käyttökohteita, niiden lainaamiseen pitää olla lupa. Eikä sunnuntaina voi tupsahtaa lasten kanssa mummolaan, koska kotona ei ole ruokaa eikä ulos viitsi lähteä syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.
Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.
Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.
Toisinsanoen kostat viattomalle lapselle hänen äitinsä tyhmyyden. Joten äläpä marttyyriksi ala.
Pitkä ketju ja en jaksa kaikkea lukea.
Kuitenkin isovanhemmilla on täysi oikeus suosia ihan ketä haluavat. Vanhemmillakin on. Mikään laki ei kiellä, mutta se on moraalisesti väärin toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat niin vanhanaikaisia että kuudesta lastenlapsesta suosikki on porukan ainut poika. Ja tätä sukupuolta ihastellaan jopa ääneen tyttöjen kuullen. Minulle tämä vaikeaa vaikka tämä palvottu poikalapsi on omani ja voin vaan kuvitella miltä veljestäni (kolmen ihanan tytön isä) ja tytöistä tuntuu.
Asiasta on aikuisten kesken puhuttu mutta eivät lopeta pojan ympärillä tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.
Miniä sitä, miniä tätä.... missä on sen miniän mies? Eikö silläkin ole sanansa sanottavana asiaan? Entä, jos olet poikasikin mielestä raskas ihminen, eikä hänkään halua, että hänen lapsensa tapaa isovanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.
Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.
Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.
Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.
Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.
Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?
Niin lapset toimivat, kun heitä kasvatetaan. Jos lapset on vahvasti opetettu tavoittelemaan hyötyä ja rahaa, sattuu omaan nilkkaan. Lastenlapsien vastuulla ei ole kaitsea isovanhempien tasapuolista kohtelua, kyllä opit lähtee isovanhemmista ja sitä kautta vanhemmista.
:D Kaikki tietää, et lähes joka perheessä miniä päättää tasan tarkkaan kuka suvun jäsen näkee Hänen Lapsiaan, jotka ovat Hänen täydellisen kontrollin ja määräysvallan alla ja omaisuuttaan. Eivät missään nimessä yksilöitä omine tarpeine ja ihmissuhteineen...
Ainahan vanhemmat joutuvat miettimään, kenet päästävät lapsensa elämään. Vanhemmalla on vastuu siitäkin, keneen lapsi kiintyy pienenä, eli kuka on niin turvallinen ja perheen tapoja kunnioittavakin, että voi päästää olennaiseksi osaksi elämää.
Kyllä mä sanoisin, että enemmän vanhemmat jo ihan lastenhoitoavun vuoksi hyväksyvät lapsensa elämään sellaisia ihmisiä joita ei tarvisi. Varmasti joissain perheissä vaimo päättää ne ihmiset joita tavataan, mutta useimmissa kuitenkin mies ja nainen yhdessä.
Meillä tavataan kaikkia isovanhempia, mutta tuttavapiirissä on yksi tapaus jossa naisen vanhempia ei tavata ja yksi tapaus jossa miehen vanhempia ei tavata. Näille on ihan hyvät syyt, näin ulkopuolisen silmin. Joskus anopeillakin on helpompi syyttää miniää/vävyä, kun on vaikeaa kohdata se tosiasia, että oma lapsi ei luota lapsiaan minun seuraan. Miettikää kuinka kipeä asia, ja kuinka helppo projisoida lapsen puolisoon.
Useimmissa tuttavaperheissä isovanhempia tavataan ihan puhtaasti välimatkan yöpymismahdollisuuksien, elämäntilanteen, lasten iän&kehitysvaiheiden mukaan. Tässä voi olla epätasaisuutta isovanhempien kesken, mutta normaaleissa ja terveissä ihmissuhteissa tämäkin ymmärretään.
Helpointa lienee, kun noudattaa sitä omaa aikuista lasta ja hänen perhettä kohtaan hyviä käytöstapoja (sama pätee toki toisinpäin), kunnioittaa tuoreiden vanhempien vanhemmuutta ja heidän rajoja - sikäli kun ystävänkin rajoja kunnioittaisi. Jos ei noilla onnaa, niin vika on muualla. Mutta valitettavasti uskallan väittää, että monille on vaikeaa nähdä oma lapsi aikuisena ja kohdella häntä sen mukaan.
Toisaalta moni aikuinen lapsi ei tajua, että lapsuudenkoti ei ole enää hänen käytössään kuin ennen. Ei voi tulla ja mennä kuten haluaa, ohimennen tyhjentää jääkaappia ja varata kesämökkiä loma-ajaksi itselleen. Kun perustaa oman perheen, pitää osata hyvästellä lapseuudenperhe ja etenkin kaikki se omaisuus, joka lapsena oli automaattisesti kaikkien käytössä. Vanhempien auto, purjevene tai kesämökki eivät olekaan oman perheen ilmaisia käyttökohteita, niiden lainaamiseen pitää olla lupa. Eikä sunnuntaina voi tupsahtaa lasten kanssa mummolaan, koska kotona ei ole ruokaa eikä ulos viitsi lähteä syömään.
Toki näin on. Ei voi paukata kenellekään kotiin vaatimaan mitään. Lapsetkaan eivät ole vanhempiensa jatkeita tai hyödykkeitä, kun ovat lapsuudenkodistaan pois muuttaneet. Heiltäkään ei voi vaatia enää mitään vastoin heidän tahtoaan. Edes sukulaisuuden perusteella.
Olisipa edes yksi isovanhempi joka käyttäytyisi suht inhimillisesti lapsia kohtaan. Kateellinen olen niille jotka sellaisen omaavat. Alkoholisti, mielenterveystapaus ja yks joka ei vain välitä. No, ehkäpä itse ymmärrän olla tulevaisuudessa viisaampi.
Itse en vanhempana suostuisi siihen jos omien lapsien välille kävisi niin että isovanhemmat suosisivat yhtä. En päästäisi esim. matkoille jne. jos aina pääsee vain se yksi ja sama lapsi.
Serkusten välillä tilanne on hankala, mutta yleensä homma kusee sitten omaan nilkkaan. Niin kuin moni täällä sanoo, on teillä "sorretuilla" paremmin kasvatetut lapset. Suositut ja lellityt eivät maailmassa pärjää. Hyvin kasvatetut ovat realistisia ja raivaavat itse tiensä onneen eivätkä tee sitä muiden kustannuksella.
Onhan se kurjaa, olen itsekin kärsinyt eriarvoisuudesta serkusten välillä. Itse en saanut edes synttärikorttia eikä mummi synttäreitäni muistanut koskaan. Sen sijaan serkuille meni itse ihan kylään ja vei lahjat. Sama juttu jouluisin. Itse koenkin ettei minulla ole koskaan ollut isovanhempia (yksi mummi oli konkreettisesti elossa, mutta ei muuten elämässä ollenkaan). Ilmankin olen pärjännyt, mutta se on ollut iso aukko lapsena jota sai itkeä. Toivottavasti omat lapset eivät tästä joudu kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju ja en jaksa kaikkea lukea.
Kuitenkin isovanhemmilla on täysi oikeus suosia ihan ketä haluavat. Vanhemmillakin on. Mikään laki ei kiellä, mutta se on moraalisesti väärin toisella tavalla.
Millainen ihminen vetoaa lakiin, tehden lapselle ja hänen sisaruksilleen vahinkoa! Samalla pääsee eroon omasta lapsestaan -lastenlasten vanhemmista.
Omilla vanhemmillani on kolme lastenlasta, siskon kaksi, jotka ovat lukiolaisia, 3-4 vuotta meidän teiniä vanhempia. Vanhempani ovat osallistuneet näiden siskon lasten elämään paljonkin, olleet osallisina isovanhempien päivissä, käyneet hoitamassa heitä 400 km päässä, kun lapset ovat olleet sairaana (vaikka vanhempien työnantaja järjestää tällaisissa tapauksissa hoitajan kotiin). Siskon lapset ovat viettäneet loma-aikoina mummolassa viikonkin kerrallaan.
Meidän lasta ovat joskus suostuneet katsomaan puolisen tuntia, kun heillä vieraillessaan olemme miehen kanssa käyneet pikaisesti kaupoilla. Koskaan eivät ole sen kummemmin lasta hoitaneet, eikä lapsi ole koskaan ollut mummolassa yökylässä. Arvatenkin eivät koskaan ole osallistuneet päiväkodin tai koulun juhliin, johon myös isovanhemmat on kutsuttu. Asumme 70 km päässä heistä.
Ja mikä on lopputulos. Siskon täysi-iän kynnyksellä olevat lapset vierailevat edelleen mummolassa mielellään. Meidän lapsi ei ole suostunut 11 vuotta täytettyään juuri koskaan enää lähtemään meidän kanssa mummolaan vierailulle.
Alue: Aihe vapaa
Käytännössä miniä päättää lapsen puolesta oman tahtonsa mukaan. Ei se lapsi ole yhtään enempää vanhempiensa hyödyke, vaan täytyy antaa lapselle mahdollisuus tutustua omiin sukulaisiinsa tasapuolisesti.