Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani suosivat äärimmäisyyksiin asti sisareni toiseksi vanhinta lasta. Hän on saanut aina isovanhemmilta mitä haluaa ja nyt 8 vuotias saa rahaa ja pappa käyttää kavereineen missä haluaa. Jos tyttö kipaisee koulun jälkeen mummolaan ja sanoo haluavansa Heseen niin pappa vie samantien. Hän on ainut ainut lapsista joka viety matkoille ja jouluna hänelle vielä ylimääräinen lahjakasa mummolassa odottamassa jne jne. Sisarellani on kolme muuta lastakin mutta heitä vanhempani eivät edes halua luokseen kuin tietysti koko perheen vieraillessa. Heitä komennellaan silloinkin tiukasti ja vain yksi lapsista saa herkkuja. 

Hemmoteltu tyttö on ei kestä lainkaan kieltoja ja hän on väkivaltainen sekä häirikko niin koulussa kuin kotonaan. Isovanhemmat syyttävät kaikkia muita tilanteesta ja nyt kun tilanne mennyt niin pitkälle että tämä tyttö sijoitettu osan ajasta perheen ulkopuolelle niin isovanhemmat hemmottelevat entistä enemmän  kotiin tultuaan. Heitä on kielletty ottamasta tyttöä kylään mutta he kuulema tietävät tilanteen parhaiten ja saavat tehdä mitä tahansa. 

Siis tätä yhtä lasta hemmottelevat sekä vanhemmat että isovanhemmat? Miksi näin? Miksi vanhemmat eivät aseta lapselleen rajoja, vaan antavat tilanteen mennä sellaiseksi, että lapsi pitää sijoittaa muualle (isovanhempien toiminta ei ole koskaan sijoittamisen perusteena, jos lapsi ei asu isovanhemmilla, joten heitä ei voi syyttää siitä, että siskosta ja miehestään ei kaikesta päätellen ole vanhemmiksi). Vai onko niin, että lapsi  on pitänyt sijoittaa pois perheestä siksi, että hänellä on siellä liian paha olla ja isovanhemmat ovat vain yrittäneet turvata tälle pikkuiselle edes pienen palan hyvää lapsuutta. Siltä ainakin kirjoituksesi perusteella tuntuu, koska muuten perheestä ei "hajasijoiteta" vain yhtä, ellei tämä ole diagnosoitu erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä nykyajan tasapuolisuuden ajatus, jossa kaikkien pitää saada kaikkea tasan yhtä paljon, on ihan vieras. Sehän edellyttää kaikilta osapuolilta jo melkoista kirjanpitoakin, jotta on rivillä, kuka on saanut mitäkin, milloin ja miten paljon. "Ai sulla olisi hammaslääkäri? No voi kuule, en voi tulla hoitamaan lapsia siksi aikaa, koska mun pitää ensin mennä kolme kertaa hoitamaan siskosi lapsia." 

Omat vanhempani, sisarukseni ja meidän lapsemme emme ole koskaan laskeneet, kuka on saanut mitäkin ja miten paljon. Kaikki ovat kuitenkin saaneet tarvitsemansa. Jos joku on tarvinnut enemmän, hän on saanut enemmän. Aikoinaan siskoni, joka oli avioliitossa, tarvitsi lastenhoitoapua paljon enemmän kuin minä, joka olin yksinhuoltaja. Minusta oli ihan ok, että vanhempani antoivat apuaan siskolleni. Enemmänhän siskoni apua tarvitsi kuin minä. Taloudellista apua on saanut enemmän se, joka on taloudellista apua enemmän tarvinnut. En ole omille lapsillenikaan aina hankkinut kaikkea samaa tai edes yhtä kallista vain siksi, että kun toinen tarvitsee, niin toisenkin pitää saada, vaikkei tarvitsekaan. Kaikilla meillä on erinomaiset ja lämpimät välit toisiimme. 

Erinomainen kommentti, kaikkien kateellisten ja kaunaisten joukossa. Meillä veljeni lapsineen on saanut eniten rahallista tukea ja sisareni eniten lastenhoitoapua. Itse koen kuitenkin olevani se lapsista läheisin. Jokainen on saanut ja antanut toiselle sitä mihin on kyennyt. Ei se minulle kuulu mitä sisarukseni ovat saaneet, eikä kyllä kiinnostakaan. Kaikista lapsista ja lapsenlapsista pidetään ja, jos jostain muita enemmän, ei se ole toisilta pois. On tekopyhää väittää, että kaikista lapsista tulee pitää yhtä paljon. Ihmiset ovat erilaisia, toisen kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin toisen. Välit ovat meilläkin kaikilla perheessä hyvin läheiset. 

Olen kyllä sitä mieltä, että ei todellakaan ole ok, että yhtä sisarusta esimerkiksi avustetaan auton/asunnon hankinnassa ja muita ei. Varsinkin jos on kyse sisarusparvesta, jossa ollaan hyvin samanikäisiä ja joista kenelläkään ei ole jotakin erityistarvetta, esimerkiksi vaikkapa jotakin elämää rajoittavaa sairautta tai vammaa, jonka vuoksi tämä yksi oikeasti tarvitsee enemmän apua. Jos ostat vanhimmalle lapselle auton, joudut ostamaan auton myös kaikille nuoremmille. Jos rahat riittävät vain vanhimman lapsen autoon, et voi ostaa sitä hänellekään, koska muuten tilanne on epätasa-arvoinen ja epäreilu. Nämä ovat varmaan juuri niitä asioita, jotka sitten nousevat riidanaiheiksi viimeistään mahdollisessa perinnönjaossa. Parhaiten isovanhemmat ja vanhemmat auttavat suvun nuoria jättämällä näille kokemuksen oikeudenmukaisuudesta ja tukemalla vahvoja sisarus- ja serkussuhteita. Se ei todellakaan onnistu, jos yhtä tai kahta suositaan ylitse muiden ja muita mollataan.

Ei kukaan varmaan tässä ketjussa puhu mistään lahjakirjanpidosta ja laske sentilleen, että jokainen isovanhempien lahjoittama potkupuku on tasan samanarvoinen. Nyt on kyse isommista jutuista. Sitä paitsi suosiminen voi olla myös henkistä, eli yhtä nostetaan jalustalle, teki tämä mitä tahansa, ja muihin suhtaudutaan nuivasti tai ainakin välinpitämättömästi. Varmasti on tilanteita, että joku lastenlapsista saattaa tuntua erityisen mukavalta isovanhempien mielessä muihin verrattuna, jos vaikka luonteet kohtaavat ja kiinostuksenkohteet ovat samat. Näissäkin tilanteissa isovanhempi-ikään ehtineen ihmisen pitäisi kuitenkin pystyä tasapuolisuuteen ja panna omat mieltymykset taka-alalle - sitä perusteellisemmin, mitä pienemmistä lapsista on kyse.

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?

Minun kohdallani minä saan kyllä eniten huomiota ja olen ensimmäinen lapsenlapsi. Mutta meidän kohdallamme se johtuu siitä, että olen ainoa joka mummoon pitää yhteyttä ja ainoa joka asuu samassa kaupungissa. Meillä on mennyt sen verran ikävästi, että serkkuni on adoptoitu jo pieninä kauas eri perheisiin, eli esim. Jouluja, synttäreitä ja tälläisiä emme voi emmekä ole viettäneet yhdessä. Mummo ei siis kovin hyvin tunne heitä, joten minä saan enemmän juurikin vaikka lahjoja, koska mummo tiätää mistä tykkään ja näin. Mutta serkut kyllä saavat kaiken haluamansa, jos vain kysyvät :) ja heillä on onneksi kuitenkin lisää mummoja ja ukkeja adoptioperheensä mukana :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.

Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.

Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.

No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.

Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.

Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?

1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.

2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.

3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.

4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.

Siis mitäh? Miten poikanne on tuollaisen noita-akan kanssa tehnyt lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.

Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.

Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.

No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.

Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.

Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?

1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.

2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.

3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.

4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.

Siis mitäh? Miten poikanne on tuollaisen noita-akan kanssa tehnyt lapsen?

Tämän anopin tarinat ovat vähän omituisia. Ei kannata ehkä ottaa ihan täydestä. Aukkoja tarinassa ja pientä liioittelun makua...

Juu kuulostaa tutulta.. Aivan kuten mieheni ja heidän perheessä. Yksi suosikkilapsi, ja hänen lapsensa, etenkin esikoinen on ylitse muiden. Anoppi puhuu myös pahaa muista lapsistaan tasapuolisesti, mutta ei koskaan tästä yhdestä. Hän on kaiken arvostelun ulkopuolella, ja samoin on tämä ensimmäinen lapsenlapsi. Eipä kyllä tämä suosikkilapsi kovin onnellinen ole elämässään ettei sen puoleen. Tiedä sitten onko mikä vaikuttanut mihinkin. Aina tyytymätön kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?

Niin lapset toimivat, kun heitä kasvatetaan. Jos lapset on vahvasti opetettu tavoittelemaan hyötyä ja rahaa, sattuu omaan nilkkaan. Lastenlapsien vastuulla ei ole kaitsea isovanhempien tasapuolista kohtelua, kyllä opit lähtee isovanhemmista ja sitä kautta vanhemmista.

Meillä minä ja veljeni olemme niitä "huonompia" lapsenlapsia. Serkkuni puolestaan (ei ole ensimmäinen lapsenlapsi) on se, joka käy pari-kolme kertaa vuodessa isovanhempien kanssa etelässä, sai teininä ammattitason meikit, kävi pukeutumisneuvojilla ym. jotta oppii korostamaan parhaita puoliaan... Oli käytännössä jatkuvasti isovanhemmilla, joten heillä ei ollut aikaa/tilaa/jaksamista/halua olla meidän kanssa tekemisissä - ellei meitä tarvittu johonkin työhön. Ne harvat kerrat (muutama kerta vuodessa) kun nähtiin, meissä oli pelkkää vikaa serkkuun verrattuna (huono koulu, huono maku, huono kasvatus...).

Välimatkaa oli alle kilometri.

Nykyään isoäiti muistaa minua ja lapsiani jouluna, muttei halua olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.

Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.

Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.

No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.

Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.

Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?

1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.

2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.

3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.

4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.

Siis mitäh? Miten poikanne on tuollaisen noita-akan kanssa tehnyt lapsen?

Tämän anopin tarinat ovat vähän omituisia. Ei kannata ehkä ottaa ihan täydestä. Aukkoja tarinassa ja pientä liioittelun makua...

Mitä aukkoja tarinassa?

Tuohon, että isovanhempien pitää saada olla kaikkien lastenlasten kanssa yhtä paljon.

Me olemme töissä ja haluamme olla itse lastemme kanssa illat ja viikonloput. Hoidamme itse harrastuskuskaukset ym. Emme käy baareissa, joten emme tarvitse la-illan hoitoapua.

Lastemme serkut ovat isovanhemmilla, koska vanhemmat työttömiä, isovanhemmat hoitavat kuskaukset koska vanhimmilla ei autoa, mukana reissuissa koska vanhemmilla ei rahaa omiin reissuihin....

Eli olemmeko huonoja ihmisiä, koska pidä isovanhempia seura-automaattina ja taksina?

Vierailija kirjoitti:

Ukko35 kirjoitti:

Meillä mummo vei esikoista etelään yms, itse kuopuksena en saanut edes istua saman pöydän ääressä kun kahvia juotiin. Tämä ei ollut kovin reilua.

Niin, tätä voisi isovanhemmat miettiä. Jos vie yhtä lastenlasta lomille ja kustantaa muita arvokkaita spesiaalijuttuja, pystyykö ja jaksaako tasapuolisesti tarjota tätä kaikille seuraavillekin lapsenlapsille.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Esim. Mun lapsilla on serkkuja ikähaarukalla 2-24v. On ihan selvää, että isovanhemmat ovat olleet aivan erilaisessa kunnossa tuolloin yli 20 v sitten kuin nyt. Ei voi mitenkään olettaa ja odottaa samaa hoitopanosta kuin silloin.

Olennaista mun mielestä on se, että olemassaoleville annetaan tasapuolisesti. Ei niin, että kun joku sai jotain 20 vuotta sitten, niin toistenkin pitää saada nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hauskinta" tässä on se, että isovanhemmat ei edes tajua. Onhan se nyt ihan normaalia, että yksi lapsenlapsi saa reilusti satasen maksaneen härpäkkeen ja sisarukset konvehtirasian jaettavaksi. Joo...

Juu, oikein inhottaa jo tuleva joulu. Taas saa meidän pienet katsella, kun heidän tätinsä lapsi riehuu ja kiljuu lahjaläjänsä kanssa mummin ja papan olohuoneessa keskipisteenä. Me kun saadaan vain suklaakonvehtirasiat ja joulukortit. Olen miettinyt, että pitäisiköhän tuostakin epäreilusta tekopyhästä sukujoulusta ottaa ero ja viettää ihan oma joulu. Pienet ovat jo alkaneet tajuta, että tuossa on jotakin epäreilua.

Ai olet miettinyt? En ymmärrä sun kaltaisiasi ihmisiä, jotka vievät lapsiaan tällaisiin sadistisiin näytelmiin statisteiksi. JA sä vielä mietit??

Olen lukenu av-palstalla montakin aiheeltaan samantapaisia ketjuja syrjimisestä, epätasa-arvosta jne.

Ja aina kun olen niitä lukenut, jään miettiin mitä ihmettä ihmiset? 

Täällä on tullut esille kaksi tekosyytä (ainakin minulle), miksi jotkut uhriutuvat epätasa-arvoiseen käytökseen :

1) Perheen/suvun siteet, joita vaikea murtaa

2) Kulissit, ei uskalleta puolustaa itseään, edes sen vertaa että suojelisi omia lapsiaan

Anteeksi, mutta minusta paskimmat tekosyyt mitä voi olla. 

Miten joku voi perustella, että on niin vaikeaa katkaista näitä suhteita ja siksi vien lapseni sudenluolaan kokemaan henkistä väkivaltaa, kun se on NIIN vaikeeta katkaista välit perheeseen/sukuun, koska on myös ne KULISSIT, voi luoja mikä paskamyrsky siitä nousee ja kuinka minut mustamaalataan ja kuinka minun perheeni ei sitä tässä nyt kestä, kun minusta nyt muutenkin puhutaan seläntakana aivan kaameita asioita ja nyt tässä mietin pystynkö vielä SEN yhden joulun kulssien takia kärjisteleen. (115 vastaus kyseiseen joulu-pohdinta kommenttiin täysi <3 minulta)

Selittäkää minulle tuo logiikka äidit ja isät?

Jos te ette yksinkertaisesti pysty laittamaan välejä poikki (mikä usein on tälläisissä pahimmissa tilanteissa ainoa vaihtoehto niin oman, kuin lastensa parhaaksi) niin miksi viette lapset sinne? Jättäkää lapset pois ja menkää ilman lapsia. Keksikää edes jotain käytännön ratkaisuja, ai niin, mutta siitäkin saa kuulla vaikka mitä kamaluuksia ja ne kulissit...

Kauhistus, minulla ei ole lapsia, mutta minulla on kokemusta siitä paskamyrskystä minkä aiheutin kun 16v. Olin jo tarpeeksi ''aikuinen'' laittamaan suvun ja perheeni toimintaan stoppia. Sain myös sukuni ja perheeni takia hermoromahduksen prosessin jälkeen. 

Naurattaa nykyään kun terapeutitkaan ei uskonu sitä mitä kerroin suvustani ja perheestäni.

Mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi, sillä hermoromahdus oli minulle pieni hinta siitä, että en perseennuolijaksi/matelevaksi palvelijaksi ryhtynyt

Harmittaa kun ei ollut sitä minusta huolestunutta, tilanteesta tietävää äitiä suojanani, sillä tekisin muutamat asiat toisin jos edes joku aikuinen olisi katsonut minua silmiin ja sanonut: Minä uskon sinua.

Eikä oltais sanottu: Tajuutsä yhtään mitä sä puhut? Etkö ymmärrä, kuinka tyhmä oot, et voi niin sanoa. Tajuutsä mitä sä voit mahdollisesti tehdä jos näytät noita kellekään, poista ne, tai noh et kyllä voi tajuta kun oot niin saamaton, ruma, laiska, läski tyhmä.

Jos edes joku aikuinen olisi ollut siinä minua puolustamassa, minulla olisi tänäkin päivänä suvultani saadut viestit puhelimessani ja olisin vienyt ne  poliisille.

 Eikä suosioni pahemmin ole kasvanu suuremmassa suvun piirissä sieltä -0 pohjalukemista, mutta yksittäisiä myönnytyksiä on tullut ja joihinkin ihmisiin etäiset, mutta hyvät välit nykyään.  Eli altavastaajana hyvä saavutus. 

Ja täällä kun on se mummon kirjotus tiukoista ehdoista miten ja milloin saa tavata lapsenlastaan ja nyt onkin hirviö mummo ja jotain paskaa sen mummon on pitänyt aiheuttaa jopa ennen ensimmäistä tapaamista, kun miniä ja miehensä niin käyttäytyy. Jne. jne.  Talonvakuutuksia ei suostunu allekirjoittamaan jne. 

Minä uskon, että tuo on mahdollista, hyvinkin mahdollista. Minä mummo uskon sinua, sillä tiedän että niitä narsisteja on oikeesti olemassa (tiedän narsisti kortti) Eikä uhrien tarinoita ikinä uskota, muut kuin ne, mitä se oikeesti on ja miksi on haastavaa kertoa omista kokemuksistaan. Ne tarinat on uskomattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosin sitä lapsenlasta, jonka vanhemmat kohtelevat minua parhaiten. Esikoinen eli pojanpoika oli äidilleen niin tärkeä, että en edes ristiäisissä saanut vauvaa pidellä, vaikka äidinäiti sai sylitellä pientä niin paljon kuin halusi. Alusta asti minulle tehtiin selväksi, että perheen asioihin ei ole syytä puuttua ja vierailut pitää sopia etukäteen, mielellään ei edes kotiin vaan läheiseen kahvilaan. Ymmärsin asian ja pidin etäisyyttä.

Sitten syntyi toinen lapsenlapsi, tyttärelle. Tänä vauvaa sain käydä katsomassa jo sairaalassa samoin kuin toinen isoäiti. vauvantuoksuiseen kotiin olin aina tervetullut eikä tytär sanellut, millaisia rahalahjoja on tuotava, että vauva saa kaiken tarpeellisen.

Nyt 5 vuotta myöhemmin saan miniältä toistuvasti kuulla, että suosin toista lapsenlasta. Olen kuulemma itsekäs tyranni, kun en suostu ymmärtämään, miten paljon pojanpoika menettää, kun en ole hänelle läheinen. Silti kun katson peiliin, en näe siellä tilanteeseen syyllistä, minähän toimin vain niin kuin miniä halusi.

No miniäsi on oikeassa. Vain itsekäs ihminen kostaa lapselle tämän vanhempien käytöksen, johon lapsi ei itse ole todellakaan ollut syyllinen.

Olet siis samaa mieltä kuin miniä, että yhteinen aika lapsenlapsen kanssa ei kuulu minulle, mutta rahaa tälle 5v ikäiselle pitäisi antaa noin 800 e/v. Sillä korvaisin pojanpojalle se, että olen joka viikko tekemisissä serkun (tyttärenpojan) kanssa jopa tämän kotona. Mielenkiintoinen näkökanta eli ensin estetään olemasta lapsenlapsen kanssa ja sitten halutaan maksua siitä, että ei olla lapsenlapsen kanssa.

Mistä tuollainen 800 euron summa on koostunut ja miten se on esitetty? Miksi et siitä heti maininnut. Oletko muistanut pojanpoikaasi hänen syntymäpäivinää ja jouluisi, kun jätit mainitsematta. Kerropa mitä tapahtui ennen pojanpoikasi ristiäisiä ja miksi olet saanut ohjeen, että vierailut pitää sopia etukäteen? Ettei sattuisi olemaan jotain sellaista pohjalla, minkä jätät kertomatta. Onko tyttäresi ollut sinulle suosikkilapsesi?

1) tapahtui ennen pojanpojan syntymää: kysyin noin 2 kk ennen H-hetkeä, että miten toivotaan tapahtuvan, saammeko tulevan ukin kanssa tulla katsomaan lasta sairaalaan. Vastaus oli, että ei, sinne ei tule kukaan ihmettelemään ja tauteja tuomaan. Sanoin, että sopii meille. Kun poika ilmoitti lapsen syntyneen, niin laitoin onnittelut ja kirjoitin, että kutsukaa vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei koskaan tullut. Ristiäisiin seurakuntatalolle kutsuttiin, siellä meidän puolen suku ei saanut koskea vauvaan (eikä meillä ole mitään tarttuvia tauteja, siitä ei ole kyse). Lähtiessä kiitin mukavasta tilaisuudesta ja toisin, että tullaan paremmalla ajalla vauvaa katsomaan, kun teille sopii. Kutsua ei tullut. Etäisyyttä meidän ja pojan perheen välillä on noin 11 km.

2) lahjat: ensimmäisenä jouluna pojanpoika oli noin 6 kk ikäinen, kysyin puhelimessa lahjatoivetta. Poika sanoi, että ei ole tarvetta lahjalle, mutta miniä huuteli taustalta, että "älä anna niiden tuoda mitään krääsää, me tarvitaan uusi jalkalamppu". Seuraavana päivänä tuli viesti ja kuva lampusta, Arco, hintaa yli 1000e. Ostimme Ruskovillan kypärämyssyn. Paha virhe, se palautettiin meille heti joulun jälkeen, koska sitä ei pyydetty eikä se ollut merkkituote. 1v synttäreille ei tullut kutsua, ne olivat kuulemma perhejuhla (miniän suvulle), joten laitoimme kortin. Sama toistui vuosi toisensa perään eli jouluksi lahjatoive oli perheelle, ei lapselle, ja syttärikutsua ei tullut. Kutsun sijaan tuli tarkat ohjeet siitä, mitä lapsi tarvitsee eli yli 100 euron legopakkaus, akkukäyttöinen auto jne. Samalla tuli lappunen, jossa kerrottiin, mitä serkku oli saanut, joten pojanpojalle piti korvata serkun lahjojen verran rahana.

3) vierailut: emme suostuneet asuntolainan takaajiksi noin 6 vuotta sitten, joten miniä ilmoitti, että ei sitten ole tulemista katsomaan heidän kotiaan, jos ei osallistu sen maksamiseen (takaaja ei tosin yleensä ole maksaja...) ja sen jälkeen tapaamiset pojan kanssa on hoidettu läheisessä kahvilassa, jossa pojanpoikakin on muutaman kerran ollut mukana.

4) suosikkilapsi: tyttäreni on varmasti ollut suosikkilapsi, jos vertaa, mitä kaikkea hän on saanut suhteessa miniään.

Siis mitäh? Miten poikanne on tuollaisen noita-akan kanssa tehnyt lapsen?

Tämän anopin tarinat ovat vähän omituisia. Ei kannata ehkä ottaa ihan täydestä. Aukkoja tarinassa ja pientä liioittelun makua...

Tällä palstalla lähtökohtaisesti uskotaan vain miniää eikä koskaan anoppia. Odottakaapa vain, kyllä tekin tulette olemaan siinä paljon parjatussa anopin asemassa joku päivä ;)

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapuolisuus edellyttää tasapuolisuutta molemmin puolin! Jos yhtä lapsenlasta saa tavata vaikka joka päivä, mutta toisen lapsenlapsen tapaamiselle syynä on joka kerta vanhempien tarve omaan aikaan kerran kuukaudessa, ei isovanhempien ilo saada olla lapsenlapsen kanssa, niin väkisinkin käy mielessä, että lastenlasten perheet eivät ole tasapuolisia isovanhempia kohtaan.

Moni isovanhempi pitää kirjaa siitä, että saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Jostain syystä tasapuolisuus ei ulotu siihen, että isän ja äidin vanhemmat saisivat olla yhtä paljon lapsenlapsensa kanssa.

Minun mielestäni (henkilökohtaisesti, moni mamma voi olla eriä mieltä), tuollaista tasapuolisuus vaatimusta ei voida asettaa niin vanhemmille kuin isovanhemmille. Tapaamisfrekvenssiin vaikuttavat henkilökemiat, välimatkat, mahdolliset jomman kumman osapuolen "käytösongelmat", terveydentilat jne. Jokaisella on oikeus määrittää omat rajat sen suhteen kuinka usein on valmis tapaamaan - ja tämä ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pitäisi pitää etäällä itsestä. Ja ihan sama pätee isovanhempia kohtaan.

Tasapuolisuuden tulee ulottua siihen, että saman perheen lapsia tavataan yhtä usein ainakin mahdollisuuksien mukaan, lapsia ei vertailla keskenään ääneen, kaikkia kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja materiaalisilla lahjoilla ei ole kohtuuttomia hintaeroja. Eli oikeastaan sellaisista asioista, mitkä kuuluvat ihan yleisesti hyvien käytöstapojen piiriin.

Jos aletaan puhumaan siitä, että kaikkien isovanhempien tulee "saada " saman verran lapsista irti, niin aletaan mennä metsään ja lujaa. Lapsi ei ole objekti, lelu jota lainataan toisille, tai lemmikki jota viedään halittavaksi hellyydenkaipuisille isovanhemmille, tädeille ym. Lapsi on ihan oikea tunteva ja ajatteleva ihminen, ja juuri siitä tässä ketjussa oikeastaan puhutaan. Lapsi ei ole mikään "hyödyke", josta kaikkien tulisi saada nauttia, vaan ihan aito, oikea ihminen.

Miksi asetat tasapuolisuuden vain isovanhempien asiaksi? Eikä sinusta muka lasten ja lastenlasten tule kohdella isovanhempien tasapuolisesti eli jakaa esim. juhlapyhät tasan eikä sen mukaan, missä on omasta mielestä kivaa? Tai miksi sinusta sairaalaan vauvaa katsomaan ei tarvitse hyväksyä kaikkia isovanhempia? Eikö myös mummi ole tunteva ja ajatteleva ihminen, ei pelkkä hoito- ja maksuautomaatti?

Niin lapset toimivat, kun heitä kasvatetaan. Jos lapset on vahvasti opetettu tavoittelemaan hyötyä ja rahaa, sattuu omaan nilkkaan. Lastenlapsien vastuulla ei ole kaitsea isovanhempien tasapuolista kohtelua, kyllä opit lähtee isovanhemmista ja sitä kautta vanhemmista.

:D Kaikki tietää, et lähes joka perheessä miniä päättää tasan tarkkaan kuka suvun jäsen näkee Hänen Lapsiaan, jotka ovat Hänen täydellisen kontrollin ja määräysvallan alla ja omaisuuttaan. Eivät missään nimessä yksilöitä omine tarpeine ja ihmissuhteineen...

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on kaksi lapsenlasta eli minun lapseni, esikoinen on aina ollut lempilapsi eikä sitä ole edes yritetty nuoremmalta mitenkään isovanhempien taholta piilottaa, esikoinen on ollut aina se ihana kiltti enkeli ja kuopus hankala riesa, luonteeltaan he ovat aivan päinvastaiset eli esikoinen aina ollut enemmän itseään esiintuova ja vaativa ja kuopus hyvin myötäilevä ja vaatimaton. Lapset ovat jo aikuisia ja kohtelu ei ole koskaan muuttunut, kuopus on isovanhemmille aivan vieras ihminen, eivät koskaan kysy kuulumisia eikä muutenkaan hänen elämänsä kiinnosta, esikoinen yhä edelleen saa isovanhempiensa huomion, lahjat jne.. olen tuosta todella katkera, mitkään puheet vuosien varrella eivät ole tilannetta muuttaneet.. näen vieläkin silmissäni tilanteen kun isovanhemmat tulivat kylään ja tuliaisia oli esikoisellle ja  kuopukselle ei mitään, sen pienen pojan katseen kun kaikki meni siskolle vaikka miten nätisti odotti omaa vuoroaan..

Miksi ette puuttuneet asiaan?!??!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen suosiminen aiheuttaa kuilua sisarusten tai serkusten välille, eli pitkäaikaista vahinkoa.

Aiheuttaa muuten erityisen suurta vahinkoa sille suositulle, josta helposti kasvaa hyvin itsekäs! Eikä ole kuitenkaan asemaansa valinnut kun muut lapset (omat sisarukset ja serkut) syrjivät

Tulee mieleen, onko yhden syrjiminen opetettu tai ainakin suvaittu toisille lapsille?

En oikein ymmärtänyt mitä ajat takaa. Mut itse tarkoitin sitä, että muut lapset (inhimillisenä reaktiona) alkaa helposti katkeroitua ja kadehtia, jolloin tämä lellikki jää ulkopuolelle. Tämä taas sit voi hakea tukea entistä enemmän sieltä mistä tietää sitä saavansa (eli suosijoilta) ja näin kierre on valmis!

Ei se ole helppoa sille suositullekaan. Se on hirveä riippakivi kannettavaksi elämässä, jos kasvaa esim narsistiseksi tai muuten uskomaan itsestään liikoja.