MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?
OPH:n Heinonen sanoo, ettei tiedetä,mistä tyttöjen ja poikien isot ero johtuvat. No, tutkikaa. On siellä täyspalkalla tutkijoita ollut vuositolkulla eri virastoissa ja koulutuksen tutkimuslaitoksessa.
Kommentit (406)
Itselläni on tyttö ja poika. Ja allekirjoitan huomion tyttöjen menestymisestä paremmin.
Omalla kohdallani olen huomannut, että tytöt ovat kunnianhimoisempia suorittajia. Illat jankataan ja tankataan ulkoläksyjä, siinä missä poika vain tekee läksynsä ja käydään yhdessä hankalia asioita läpi. Sen jälkeen hän näkee kavereita ja harrastaa.
Olen huomannut, että uudessa opetussuunnitelmassa jää hirveästi opetusvatuuta kotiin niin tytön kuin pojan osalta. Koulu vaatii tuloksia, mutta tulokset nojaavat kotityöskentelyn varaan.
Eikö se nyt ole aika itsestäänselvää? Tytöt ovat luonnostaan kiltimpiä ja mukautuvampia ja jaksavat keskittyä opiskeluun. Poikia opiskelu ei kiinnosta, koska siinä pitäisi tehdä itse jotain asian eteen ja poistua elämukavuusalueelta. Eli koska tietoa ei kaadeta päähän ja koska se ei ole mielenkiintoista, ei se kiinnosta poikia. Jos koulussa pelattaisiin videopelejä tunneilla, niin ihan varmasti poikia kiinnostaisi enemmän.
Tietenkin tiedetään miksi. Ei vaan haluta sanoa sitä ääneen.
Eikä sitä, että tämä ei ole mitään sattumaa, vaan haluttu ja tilattu tulos. Haluttiin (50-luvusta lähtien, vaikutukset tulivat myöhemmin) että tytöt pärjäisivät paremmin, ja sitten kysyttiin miksi pojat ei enää pärjää, teeskennellään ettei tiedetä.
Suuntaa ei ole koskaan muutettu, koska se merkitsisi joko sukupuolierottelua tai että tytöt eivät pärjäisi yhtä hyvin kun nyt. Molemmat mahdottomuuksia nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki, aivan kaikki hoituu naisten ehdoilla ja naisten eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin tiedetään miksi. Ei vaan haluta sanoa sitä ääneen.
Eikä sitä, että tämä ei ole mitään sattumaa, vaan haluttu ja tilattu tulos. Haluttiin (50-luvusta lähtien, vaikutukset tulivat myöhemmin) että tytöt pärjäisivät paremmin, ja sitten kysyttiin miksi pojat ei enää pärjää, teeskennellään ettei tiedetä.
Suuntaa ei ole koskaan muutettu, koska se merkitsisi joko sukupuolierottelua tai että tytöt eivät pärjäisi yhtä hyvin kun nyt. Molemmat mahdottomuuksia nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki, aivan kaikki hoituu naisten ehdoilla ja naisten eduksi.
perustele, trolliseni
voiks joku selittää miks pojille pitäis opettaa niin eri tavalla? kyll itellekki oli kivaa ku näytettii miten joku juttu toimii käytännössä mut herranjestas ei sitä voi kaikkeen käyttää? jos kaikki pitää näyttää fyysisenä et menis päähän nii mitä siel pääss sitten on? jos pojat on niin levottomia niin miksei käytä energiaa johonki muuhu, vaikka siihen niin suosittuun urheiluun? jos naisopettajia on liikaa niin missä ne miesopettajat on? jos poikien piireissä se kovaäänisin saa huonoi numeroita, niin miten ne muiden itsetunnot on niin alhasia että on pakko sopii joukkoon ja lopettaa oppiminen?
Tilanne ei ehkä ole sama ala-asteilla mutta ainakin yläasteella meillä oli se että luokan kovimmat poltti röökiä ja juopotteli sekä olivat tietenkin ainoita joilla oli tyttöystäviä. Lukiossa tilanne muuttui kun osa oli lähtenyt amikseen, niin ekaa kertaa oli ns. sallittua olla hyvä koulussa ja oli sopivaa kertoa että esim. on lukenut kokeeseen.
En itse ollut luokan parhaita oppilaita mutta parhaiten meidän ikäluokasta kirjoittanut poika (neljä ällää, mafyke ja ai) oli esimerkiksi yläasteella se jolta kiusaajat vaati aina saada kopioida esim. isompia tehtäviä ja jos ei puhumalla saanut niin turpaan tuli. Voi vaan miettiä että oliko se niin kauhean mukavaa olla se luokan paras oppilasm Samalta tyypiltä pöllittiin esim. uusi polkupyörä ja vaikka kaikki tiesivät kuka se on tehnyt, kommentoi rehtori asiaa että ei saa ruveta syyllistämään yksittäisiä oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..
Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.
Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.
Ihanko tosissaan uskot että koulu on pojille liian helppoa, vaikka juuri nousi iso kohu tutkimustuloksista, joiden mukaan nuoret hädintuskin osaavat lukea?
Vai huomasitko vain mahdollisuuden korostaa itsesi ja lapsesi paremmuutta ja kiillottaa sädekehääsi, ja tartuit siihen?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt ole aika itsestäänselvää? Tytöt ovat luonnostaan kiltimpiä ja mukautuvampia ja jaksavat keskittyä opiskeluun. Poikia opiskelu ei kiinnosta, koska siinä pitäisi tehdä itse jotain asian eteen ja poistua elämukavuusalueelta. Eli koska tietoa ei kaadeta päähän ja koska se ei ole mielenkiintoista, ei se kiinnosta poikia. Jos koulussa pelattaisiin videopelejä tunneilla, niin ihan varmasti poikia kiinnostaisi enemmän.
Siihen riittäisi ihan kaksi k:lla alkavaa sanaa, jotka on naisten (eli tyttöjen) takia poistettu koulutuskulttuurista. Olet oikeassa siitä, että tytöt ovat kilteimpiä ja mukautuvempia, ja jaksavat keskittyä opiskeluun, mutta se ei tarkoita etteikö kaikkien tiedossa olisi myös ne motivaattorit, jotka toimivat pojille. Niitä ei vaan haluta käyttää, eikä niistä haluta puhua.
Vierailija kirjoitti:
- Siirryin yläasteelle. Sitten sain päivittäin turpaani, ja turpaan saamisen pelko oli päivittäistä. En nukkunut öisin, ja koulussa lähinnä makasin pulpetilla. Ketään ei kiinnostanut, ongelmahan oli oppilaan huono käytös, tottakai. Arvosanat romahtivat. Esimerkkinä voin kertoa tapauksesta, jossa vanhemmat opiskelijat kiduttivat minua porukalla käytävällä. Naisopettaja käveli ohi, ja koska nämä pojat olivat ns. "mukavia poikia", totesi vain heille että "leikkikää pojat vähän rauhallisemmin". Siis wtf? Kuuden sällin porukka piirittämässä päätä lyhyempää poikaa, ja opettaja käskee "leikkiä rauhallisemmin?! Tähän loppui oma luottamukseni opettajiin.Pääsin kuitenkin vanhoilla opeilla lukioon, ja siellä yritin tsempata, mutta vaikeaa oli.
Pojat painivat ja kurmuuttavat toisiaan ihan jatkuvasti vaikka se on koulussa kiellettyä. Opettaja ei osaa lukea juuri sinun ajatuksiasi siitä, ettei halua tuota painimista (kun sitä lähes kaikki harrastavat). Jos olisit avannut suusi ja ilmoittanut haluavasi tämän pelleilyn loppuvan, olisi open reaktio täysin toinen. Jos näytät siltä, ettet halua aikuisen apua, et sitä myöskään helposti saa. Tämä nujakointi on juuri sitä fyysisyyttä, jota moni mies sinne kouluun on tässäkin keskustelussa halunnut.
Jos koet tulleesi kiusatuksi, nosta äläkkä.
Vierailija kirjoitti:
Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.
Ei heikentänyt poikaa. Läksyt teki nopeasti ja mieliaineita oli lukiossa pitkä matikka ja fyke. Ja oli aina yli 9.
Vierailija kirjoitti:
Pojat eivät menesty koulussa, kun eivät tee töitä. Kotona jo opetettu, ettei tarvi nähdä vaivaa vaan pelataan ja mässytetään sipsejä. Tytöiltä vaaditaan kotonakin enemmän kotitöihin osallistumista.
Tuo on nimenomaan se keskeinen asia. Pojilta ei kotona vaadita yhtään mitään. Äidit tykkää hemmotella poikiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin tiedetään miksi. Ei vaan haluta sanoa sitä ääneen.
Eikä sitä, että tämä ei ole mitään sattumaa, vaan haluttu ja tilattu tulos. Haluttiin (50-luvusta lähtien, vaikutukset tulivat myöhemmin) että tytöt pärjäisivät paremmin, ja sitten kysyttiin miksi pojat ei enää pärjää, teeskennellään ettei tiedetä.
Suuntaa ei ole koskaan muutettu, koska se merkitsisi joko sukupuolierottelua tai että tytöt eivät pärjäisi yhtä hyvin kun nyt. Molemmat mahdottomuuksia nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki, aivan kaikki hoituu naisten ehdoilla ja naisten eduksi.
Uu, nyt on kunnon salaliittoteoria-shittiä! Foliohattu päähän ja menox.
Toivon että asia selvitetään perinpohjaisesti, nimenomaan niin että tämä uskalletaan kohdata ns. sukupuoliasiana ja että mahdolliset sukupuolierot uskalletaan myös myöntää. Minä olen yrittänyt kasvattaa lapsiani niin, että heiltä vaaditaan ja odotetaan samat perusasiat kuten että koulu hoidetaan ja muut otetaan huomioon, sukupuolesta viis. Tuloksena so far pärjäävä, omiin kykyihinsä luottava tyttö ja onneton poika, joka kokee koko ajan epäonnistuvansa ja tuottavansa pettymyksiä muille. Emme ole halunneet olla se perhe, joka odottaa pojalta vähemmän kuin tytöltä, mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että samojen asioiden vaatiminen voi olla myös liian tasapäistävää. En tiedä, Toistaiseksi lähes kaikki stereotypiat sukupuolieroista ovat meillä olleet alusta asti nähtävissä, vaikka tietoisesti ollaan yritetty kasvattaa tasan. Kyllä sukupuoli on myös biologiaa, ei vain yhteiskunnan lokerointia.
Jos kysyttäisiin niin vastaus olisi "että saa räplätä älupuhelinta ja pyöritellä spinneriä tunnilla, energiajuomaa hörppien"
Kuvitteletko ap, että tytöt viihtyvät koulussa? Lapsen koko peruskoulunkäyntiä on rasittanut meluisat tunnit, keskittyminen on vaikeaa kun osa pojista vetää jotain omaa showtaan.
Nyt sitten kokeisiin luku on vaikeaa, kun tunnilta ei ole jäänyt juuri mitään mieleen... muuta kuin se melu.
Seuraavat asiat ovat pielessä koulussa:
-oppilasarviointi: opettajat antavat aivan liian hyviä numeroita oppilaille, joka ei osaa kirjoittaa edes yhtä lausetta ilman kielivirheitä eikä osaa laskea edes kahden kertotaulua oikein. Nykyinen hyssyttely ja ylipositiivisuuden korostuminen on johtanut siihen, että oppilaiden todellinen osaamattomuus peitellään ja suorastaan vaaditaan hyväksymään se, ettei tee koulussa mitään! On jo hyvä saavutus, jos tulee kouluun ja on yksi kynä mukana.
Opettajia on kalliilla koulutettu neuropsykologian propagandaan, että jokainen yrittää oman parhaansa:ei yritä!
-em.on hämärtänyt koulun tehtävän: se on oppimista varten eikä oleskelua ja hengaamista varten. Työnteko on se, mikä puuttuu liian monelta oppilaalta. Ei viitsitä yrittää yhtään, ei kuunnella eikä välitetä ja tämä asenne tulee myös kotoa liiankin usein avoimesti tai peiteltynä.
-johtopäätöksenä on aivan taattua, että jatkossakin peruskoulusta päästetään luku-ja kirjoitustaidottomia
Mitä pitäisi tehdä? Eriyttäminen eritasoisiin ryhmiin pitäisi viedä pitemmälle. Todelliset oppimisvaikeudet erikseen ja häiriköt erikseen. Kouluissa pitäisi olla erityisopettajia ja mielenterveyshoitajia paljon enemmän. Rahaa ei koskaan ole näihin mutta tietokoneisiin on. Arvovalinta.
T.yläkoulun ope
Vielä 10 vuotta sitten pojat pärjäsivät koulussa paljon nykyistä paremmin, joissain aineissa paremminkin kuin tytöt. Varmaan olisi järkevää katsoa mikä oli silloin toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vielä 10 vuotta sitten pojat pärjäsivät koulussa paljon nykyistä paremmin, joissain aineissa paremminkin kuin tytöt. Varmaan olisi järkevää katsoa mikä oli silloin toisin?
Monet koululuokat ovat todella rauhattomia. Tarkkiksia ei ole. Kukaan ei ole miettinyt onko tyttöjen etu olla häirikköluokassa, 8 tyttöä ja 12 poikaa.
Sitä ei kysytä pojilta itseltään siksi, koska kukapa haluaisi suututtaa naiset. Naisilla pitää olla oikeus jatkaa naurettavaa höpöttämistään, miten he aina tietävät kaiken millä tavalla me miehet mistäkin asiasta ajattelemme.
Tuo on niin totta ja valitettavan tuttua ettei poikien tarvitse tehdä mitään kotona eikä edes tietää mistään muista kuin niistä omista kiinnostavista jutuista.
Tiedän yhden hieman kömpelön ja aran nuoren miehen. Peruskoulusta selvisi seiskan keskiarvolla ja siitä lukioon miettimään "mikä voisi kiinnostaa isona".
Ensimmäisenä vuonna huomasi ettei pärjää kun pitäisi oikeasti nähdä vaivaa opintojen eteen. Pääsi kuitenkin ylioppilaaksi rimaa hipoen, päättötodistuksen keskiarvo 5,4.
Nyt sitten armeijaan pitäis lähteä. Ei ole tehnyt päivääkään töitä lukion jälkeen. Pelaa pleikkarilla ja tietokoneella illat ja yöt, heräilee iltapäivällä. Vanhemmat vaan toteavat että kyllä meidän poika itse tietää ja osaa tehdä valinnat sitten kun on valmis, ei saa hoputtaa eikä painostaa!