MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Kyllä luemme. Myös pelaaminen, niin kauan kuin se pysyy kohtuuden rajoissa, on vaativaa aivotreeniä. Suomen aivosäätiön tutkimuksen perusteella pelaavat nuoret suoriutuvat paremmin työmuistitehtävistä, reaktioajat ovat nopeammat ja he pystyvät helpommin vaihtamaan tarkkaavaisuutta näöstä kuuloon ja toisinpäin.

Mutta se heikentää keskittymiskykyä hitaassa tekemisessä kuten lukemisessa. Pelaaminen on nopeasti palkitsevaa, lukemisesta mielihyvä syntyy paljon hitaammin ja voi olla vaikea saavuttaa sitä kun on tottunut nopeaan hauskuuteen. Huomaan tuon itsessänikin. Älypuhelimen näprääminen kiilaa itsellänikin ohi kirjoista. Keskittymiskyky on huonontunut.

Pelaapa jotakin hidastempoisempaa, vaikka Civilizationia tai Crusader Kingsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

En usko. Jos opettaja sanoo jotain tuollaista, hän ei voi olla kovin pätevä opettaja. 

Miksei voisi sanoa? Kyllä jos vanhempi valittaa kuinka lapsi ei viihdy,niin opettaja sanoo kuinka vaikeaa asia on ymmärtää, koska lapsi on luokan suosituin. Ei he ymmärrä miksi suosittu lapsi ei viihdy. Silloinhan syytä pitää nimittäin etsiä muusta kun kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

En usko. Jos opettaja sanoo jotain tuollaista, hän ei voi olla kovin pätevä opettaja. 

Miksei voisi sanoa? Kyllä jos vanhempi valittaa kuinka lapsi ei viihdy,niin opettaja sanoo kuinka vaikeaa asia on ymmärtää, koska lapsi on luokan suosituin. Ei he ymmärrä miksi suosittu lapsi ei viihdy. Silloinhan syytä pitää nimittäin etsiä muusta kun kiusaamisesta.

Syy siihen että pojat ei koulussa viihdy on juuri opettajat. Suurin osa niistä on täysiä kusipäitä.

Yksi teoria on, että 80 % oppilaista saa arvosanoja 7-9. Pojissa huippuyksilöt saavat arvosanaksi 10, mikä ei ole paljoa enempää kuin 8 tai 9, jonka keskinkertaisuudet saavat. Häirikköpojat saavat 4-5, mikä laskee keskiarvoa melko paljon enemmän kuin yksi kympin oppilas voi nostaa. Sukupuoliero kertoo lähinnä sen, että pojissa on enemmän levottomia, joille koulunkäynti ei sovi ja joista tulee isompina pitkäaikaistyöttömiä jännämiehiä. 

Tämä on itseasiassa mielenkiintoinen ilmiö eli miksi tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat. Se, että tytöt olisivat "kiltimpiä", "ahkerampia" ja " heillä on parempi keskittymiskyky", ei riitä selitykseksi. En sano, etteikö se olisi totta usean tytön kohdalla, mutta silloin koululaitos on jotenkin onnistunut unohtamaan pojat. Itsellänikin on yksi 10 tyttö ja annan hänelle täydet pisteet ja arvostuksen sen puolesta, mitä on tehnyt koulun eteen. Silti uskon, että ei hän ole sen älykkäämpi tai parempi kuin pojatkaan, hänellä on vain tietynlaisia ominaisuuksia, jotka suosivat nykyistä koulujärjestelmää. 

On vaikea sanoa, mitä pitäisi muuttaa. Omat pojat ainakin kaipaavat kovasti liikunnallisempia juttuja ja erilaisilla päätelaitteilla työskentelyä. Toinen pojistani on hyvin lahjakas ja älykäs, mutta tyttö kiilaa hänen ohitseen, koska poikani ei jaksa keskittyä ja kärsivällisyys loppuu vähänkin ajattelua vaativissa tehtävissä, joita kyllä on aika vähän peruskoulussa. Pojat tuntuvat enemmän tarvitsevan sellaista opetusta, joka tuottaa pikaista palautetta ja mielihyvää. Voiko koulu lähteä sille tielle, onkin tietysti eri kysymys. 

Yksi selitys voi olla, että tyttöjen keskuudessa koulumenestystä arvostetaan enemmän. Pojilla tuntuu yleisenä trendinä olevan, että jossain vaiheessa peruskoulua niistä "nörteistä" ja älykkäistä pojista muodostuu pieni tiivis ryhmä, jota muut dissaavat. Ehkä kyseessä on kotoa lähtevä ajattelutapa, jota tiedostamatta syötetään eri sukupuolille eri tavalla. 

Oli syy missä tahansa, toivoisin tähän pikaista parannusta. Kahden pojan ja yhden tytön äitinä olen todennut senkin, että yhteiskunnassa on hieman negatiivinen suhtautuminen poikiin. On ollut helpompi olla äiti tyttärelle yhteiskunnan suunnalta tulevan paineen takia. Tai ainakin itse olen kokenut, että poikien meteli ja isompi tilantarve on nähty häiritsevänä. Ehkä heille itselleenkin on sisäistynyt siitä ajatus, että ovat jotenkin vääränlaisia. 

Ehkä ennemmän pitäisi vain hyväksyä ajatus, että olemme erilaisia. Antaa valita koulussa erilaisia tapoja tehdä asioita. Kaikkien on tehtävä, mutta mitä ja miten, voisi olla jokaisen itse päätettävissä. 

Pojat eivät ymmärtäisi kysymyksiä, eivätkä osaisi kirjoittaa vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Minulla on kutosluokkalainen kympin tyttö. Hänestäkin koulussa on tylsää. Liian helppoa. Erilaista ylöspäin eriyttämistä on pyydetty koko ajan mutta turhaan.

Harrastaako esimerkiksi musiikki? Siitä voisi saada kivan haasteen. Tai uuden kielen opiskelusta. Koodaamistakin voi opetella ihan itse. Jos haasteita ei ole tarpeeksi voi niitä keksiä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Kallistun minäkin siihen suuntaan, että kyse on aika pitkälti juuri tästä. Liikaa itseohjautuvuutta vaativaa työskentelyä, vaikka tosiasia on, että poikien kyvyt juuri sillä alueella kehittyvät huomattavasti myöhemmin kuin tyttöjen. Ja tämä tuore uusi opetussuunnitelma vaatii valitettavasti yhä enemmän nimenomaan itseohjautuvuutta. Hirvittää miten nyt kouluaan aloittelevien poikien oikein lopulta käy, kun meillä on jo nyt yksi "kadotettujen" sukupolvi nuoria/nuoria aikuisia (ei koske tietenkään KAIKKIA poikia, mutta turhan suurta osaa).

Yläasteikäisiä poikia kiinnostaa pleikkari, porno, nuuska ja energiajuomat. Koulu tulee siellä jossain Top 10 jälkeen.

Kyse ei ole siitä että koulu ei maistu vaan siitä että oppi ei mene perille. Siihen kysymykseen tuskin osaa lapsi vastata, jos siihen ei osaa vastata kasvatustieteen asiantuntijatkaan. Pojilta kun kysytään niin lisää pelejä ja vähemmän läksyjä.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteikäisiä poikia kiinnostaa pleikkari, porno, nuuska ja energiajuomat. Koulu tulee siellä jossain Top 10 jälkeen.

Miksi pitäisi kiinnostaa? Vai pelkääkö arvon leidit ettei heistä tule keskiluokkaisen unelmaelämänne rahoittajia, kun eivät opiskele kunnon ammattia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Minulla on kutosluokkalainen kympin tyttö. Hänestäkin koulussa on tylsää. Liian helppoa. Erilaista ylöspäin eriyttämistä on pyydetty koko ajan mutta turhaan.

Harrastaako esimerkiksi musiikki? Siitä voisi saada kivan haasteen. Tai uuden kielen opiskelusta. Koodaamistakin voi opetella ihan itse. Jos haasteita ei ole tarpeeksi voi niitä keksiä itsekin.

Meillä on kaksi kympin poikaa. Kumpikin on sitä mieltä että koulussa on tylsää. Kumpikaan ei pidä koulusta vaikka menestyvät hyvin.

Harrastavat kumpikin soittamista. Käyvät soittotunneilla ja kuuluvat orkesteriin. He saavat siis haasteita ja mielekästä tekemistä harrastuksissaan.

Eivät he kuitenkaan millään taikakeinolla menesty, vaan tekevät läksynsä ja lukevat kokeisiin. Ihan samalla tavalla kuin ne koulussa menestyvät tytötkin tekevät.

Minua häiritsee se että usein väitetään tyttöjen koulumenestyksen johtuvan vain ahkeruudesta, mutta ei huomata että samalla tavalla pojat oppivat kuin tytötkin.

Ei pojillekaan mitään oikotietä ole olemassa.

Muutama vuosi sitten luin artikkelin suomalaisissa päiväkodeissa tehdystä tutkimuksesta. Siinä oli havaittu että pojilta vaaditaan vähemmän kuin tytöiltä.

Toinen huomio oli se, että poikien häiriökäyttäytymistä siedetään ja hyväksytään enemmän kuin tyttöjen.

Tytöiltä odotetaan enemmän osaamista, kärsivällisyyttä ja vastuuta kuin pojilta.

Hoitajat olivat yllättyneitä tuloksista, sillä olivat luulleet kohdalleen kaikkia lapsia samalla tavalla. Tutkimuksessa mukana olleissa päiväkodeissa jopa kiinnitettiin huomiota lasten tasa-arvoiseen kohteluun.

Sen tutkimuksen mukaan syyt poikien heikompaan koulumenestyksen lähtevät jo sieltä päiväkodista, jossa tytöille on isommat vaatimukset kuin pojille.

Ja sama linja vaatimusten suhteen jatkuu koulussa.

Vierailija kirjoitti:

No kun on kysytty ja asioita muutettu, valinnaisuuksia lisätty, pakkoja vähennetty, kirjoista luovuttu ja siirrytty digiin. Ja pojat oppivat entistä huonommin. Täällä yritettiin avata keskustelua miesten kouluvastaisesta kulttuurista, akateemisenkin miesten oppineisuutta vastustavista diskursseista, mutta siitä ei saakaan keskustella, meni poistoihin. Eli ei näytä hyvältä jatkonkaan kannalta.

Tämä on tärkeä pointti.

Itse olen saanut kuulla homovihjailuja pojistani, vain sillä perusteella että menestyvät koulussa ja pitävät lukemisesta.

Heille pitäisi kuulemma keksiä miehekkäitä harrastuksia että oppisivat heteroiksi. Painia ja jääkiekkoa on ehdotettu pojille sopiviksi harrastuksiksi.

Nämä kommentit ovat olleet hyvin hämmentäviä. Niistä on tullut sellainen olo, että olisi hyväksytympää olla koulussa huonosti menestyvä poika kuin hyvin menestyvä poika.

Aina on tiedetty, että toiminnallisesti suuntautuvat kärsivät koulun opetustyylistä. Ja toisinpäin. Osa tykkää teoria-aineista, mutta inhoaa esim.liikuntaa ja pitävät kotitaloutta turhana. Koulu ei juuri tue kuin yhdenlaista oppimista vaikka tuostakin on puhuttu iänkaiken.

Tytöiltä vaaditaan jo lapsena enemmän tietynlaista käytöstä kuin pojilta. Tyttöjen odotetaan olevan hiljaisia, kärsivällisiä, ahkeria, hoitavan hommansa, auttavan kotitöissä ja pienten sisarusten peräänkatsomisessa jne.

Tytöt oppivat jo pienestä, että on velvollisuuksia ja ne pitää hoitaa, aina ei ole kivaa ja pitää vaan kestää.

Pojat kaipaavat hierarkiaa ja kilpailua. Tehdään käytännön projekteja ryhmissä esim. rakennetaan rc-auto osista ja kisataan niillä, voittajille palkinto. Samalla voidaan sitten opiskella vaikka fysiikkaa siitä mikä tekee autosta nopeamman. Ongelma on että tytöt eivät kiinnostuisi tästä mutta mitäs väliä jos poikia ei kiinnosta istua paikallaan ja kuunnella luentoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun on kysytty ja asioita muutettu, valinnaisuuksia lisätty, pakkoja vähennetty, kirjoista luovuttu ja siirrytty digiin. Ja pojat oppivat entistä huonommin. Täällä yritettiin avata keskustelua miesten kouluvastaisesta kulttuurista, akateemisenkin miesten oppineisuutta vastustavista diskursseista, mutta siitä ei saakaan keskustella, meni poistoihin. Eli ei näytä hyvältä jatkonkaan kannalta.

Tämä on tärkeä pointti.

Itse olen saanut kuulla homovihjailuja pojistani, vain sillä perusteella että menestyvät koulussa ja pitävät lukemisesta.

Heille pitäisi kuulemma keksiä miehekkäitä harrastuksia että oppisivat heteroiksi. Painia ja jääkiekkoa on ehdotettu pojille sopiviksi harrastuksiksi.

Nämä kommentit ovat olleet hyvin hämmentäviä. Niistä on tullut sellainen olo, että olisi hyväksytympää olla koulussa huonosti menestyvä poika kuin hyvin menestyvä poika.

Totta, pojissa tunnutaan arvostavan enemmän fyysistä pärjäämistä urheilussa, lätkänpelaamista, reipasta, ronskia ja äänekästä poikaa enemmän kuin kirjoja lukevaa rauhallista tutkijaa. Tällaisesta käytöksestä pörrötetään ylpeänä pojan päätä: ”Isän poika”

Kirjojen lukeminen katsotaan ’pehmeiksi’ ja ’naisellisiksi’ hommiksi ja olen kuullut monen miehen kehuskelevan naureskellen sille, että ovat lukeneet viimeksi kokonaisen kirjan yläasteella. Siinäpä sitten pojalle mallia, että kirjat eivät ole tosimiesten hommaa :(.

Ala on naisvaltainen, se on yksi ongelma. Harva naisope ensinnäkään ymmärtää poikien maailmaa ja sitä että pojat eivät jaksa samanlaista pikkunäpertelyä ja asioiden vatvomista kuin tytöt. Toiseksi monella naisopettajalla ei ole sellaista auktoriteettia jolla se luokka saadaan kuriin. Voi myös olla että jos kotona isä on se joka pitää kuria ja äiti silittää, ei opettajaankaan suhtauduta kovin vakavasti. 

Miesopettajat asennoituvat opettamiseen rennommin eivätkä takerru jokaiseen pikkuasiaan. Onhan täälläkin nähty näissä opeketjuissa kuinka naisopet stressaavat siitä miten kuluttavaa opetustyö on ja illatkin menee töitä tehdessä. Miesopettajat menevät kotiin ja päivä on pulkassa. Silti hommat tulee hoidettua. 

Noin yleisesti kouluissa on ihan liikaa kaikkea turhaa nipottamista ja nysväämistä. Jos ajatellaan että työnkuva on muuttunut jo kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluessa tosi paljon niin paljonko se vielä muuttuu. Millä tavalla nykyinen koulu valmentaa muuttuvaan yhteiskuntaan ja siihen että töitä tullaan entistä enemmän tekemään etänä ja hyvin itsenäisesti, tulee uudenlaisia ammatteja, vaaditaan vankkaa teknologista osaamista jne? Kaiken maailman jokien tuntemisella ei kukaan työllistä itseään (paitsi opettaja), saati sillä onko se kirjain juuri mallin mukainen.

Mielestäni nykyinen koulujärjestelmä myös aliarvioi oppilasta. Samoja aakkosia ja numeroita jankataan ensin eskarissa ja sitten ekalla, askarrellaan jotain kivaa vessapaperirullista, kaikenlaista näpertelyä mikä ei poikiin iske ollenkaan. Siinä vaiheessa on jo kouluinnostus lakastumassa. Ne asiat mitkä poikia yleensä kiinnostavat, no, niitäpä ei ole. Kun ei opettajalla ole osaamista teknisemmistä jutuista tai  kiinnostusta niihin niin niitä ei sitten tehdäkään. 

Pojat eivät menesty koulussa, kun eivät tee töitä. Kotona jo opetettu, ettei tarvi nähdä vaivaa vaan pelataan ja mässytetään sipsejä. Tytöiltä vaaditaan kotonakin enemmän kotitöihin osallistumista.

Tässä miehistä kokemusta vuosien takaa koulumaailmasta:

- Olin juuri sellainen poika, jolle koulu oli ns. tylsää. Arvosanat olivat korkeita. Neljännellä luokalla lopetin kotiläksyjen tekemisen, koska en nähnyt niissä hyötyä. Yllättäen arvosanat eivät laskeneet mihinkään.

- Siirryin yläasteelle. Sitten sain päivittäin turpaani, ja turpaan saamisen pelko oli päivittäistä. En nukkunut öisin, ja koulussa lähinnä makasin pulpetilla. Ketään ei kiinnostanut, ongelmahan oli oppilaan huono käytös, tottakai. Arvosanat romahtivat. Esimerkkinä voin kertoa tapauksesta, jossa vanhemmat opiskelijat kiduttivat minua porukalla käytävällä. Naisopettaja käveli ohi, ja koska nämä pojat olivat ns. "mukavia poikia", totesi vain heille että "leikkikää pojat vähän rauhallisemmin". Siis wtf? Kuuden sällin porukka piirittämässä päätä lyhyempää poikaa, ja opettaja käskee "leikkiä rauhallisemmin?! Tähän loppui oma luottamukseni opettajiin.Pääsin kuitenkin vanhoilla opeilla lukioon, ja siellä yritin tsempata, mutta vaikeaa oli.

Yleisesti ottaen opetushenkilökunta, varsinkin yläasteella, on aika surkeaa huomaamaan ne ongelmatapaukset. Yleensä huomio kiinnitetään niihin, jotka kärsivät näiden ongelmatapausten takia, ja siksi käyttäytyvät "sopimattomasti". Kyllä hei mua tää aihe kiinnostaa, mutta kun viimeyönä tuli nukuttua 45 minuuttia kiitos kouluunlähtemisstressin. Siksi nukun tällä pulpetilla.

Ja se kivakoulu on täysi vitsi, jota nämä pahimmat urvelot käyttävät oikein ylpeästi hyväkseen.

Peleissä on sellainen hyvä/huono puoli, että useimmiten ne opettavat siihen että ahkeruudella ja päättäväisyydellä pääsee vaikka kiven läpi. Valitettavasti tosi-elämässä tämä ei toimi, koska täällä se kivi voi hakata jatkuvasti astalolla päähän.

Yritä siinä sitten keskittyä.