MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Eipä taida olla kovinkaan hedelmällistä kysellä pojilta, sillä vastaus on itsestään selvä: Ei kiinnosta, tylsää, akkojen juttuja ...

Niin kauan kuin "Pojat on poikia" -sanonnan avulla kuitataan kaikki poikien typeryydet, niin on turha odottaa, että kiinnostus kouluun ja oppimiseen heräisi. Valitettavasti maassamme on erittäin suuri määrä perheitä, erityisesti miehiä, jotka eivät arvosta koulua ja opiskelua millään tavalla. Uhotaan vain, että ei ole itsekään tarvinnut mitään koulua ja kuitenkin on pärjännyt elämässä. Kuitenkin maailma muuttuu vauhdilla eikä heikolla kansakoulutodistuksella ole enää mitään jakoa, ei edes peruskoulutodistuksella. Jo nyt on kolmannen polven työttömiä yhteiskunnan elättejä, joilla olisi ollut mahdollisuus koulua käymällä kohentamaan tilannettaan, mutta kun kotoa ei tullut minkäänlaista tukea, niin siinäpä se sitten oli. 

Vierailija kirjoitti:

Pojat tarvisi perinteisempää koulua: kuria, opettajajohtoista opiskelua ja selkeitä läksyjä. Kun olen alakoulun opettajia seurannut, niin ne "armeijatyyppiset" miesopettajat saa pojat kukoistamaan. Niillä luokilla on osaavat ja toimeliaat pojat, energiset. Siellä ei lässytetä ja miesopettajalla on jämäkkä ääni, jolla pojat laitetaan ojennukseen vähän armeijatyyliin. Samalla pojat tykkää opettajastaan. On paljon toimintaa, pelataan pelejä ulkona yms. Toisaalta sitten laitetaan pojat tekemään asiat kunnolla sinne vihkoon. Ei hyväksytä mitään puolivillaista. Nämä pojille sopivat opettajat on vaan kovin katoava luonnonvara. Joitain yksittäisiä on. Aikaisemmin vanhanpolven seminaariopettajat monet oli tässä hyviä.

Uusi ops on viimeinen niitti.

Meilläkin oli tuollaisia opettajia ja ne olivat perseestä. Paras opettaja oli rauhallinen ja sivistynyt eläkeikää lähestyvä mies, jonka tunneilla oli filosofisia keskusteluja ja pohdintoja. Toki oli meilläkin poikia, jotka tykkäsivät armeijaopettajista. Nämä nykyään 20+v miehet tarvitsisivat vieläkin armeijaopettajia elämäänsä, kun aamulla ei jaksa nousta eikä kalsareita vaihtaa, kun kukaan ei käske. Itseohjautuvuus 0

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida olla kovinkaan hedelmällistä kysellä pojilta, sillä vastaus on itsestään selvä: Ei kiinnosta, tylsää, akkojen juttuja ...

Niin kauan kuin "Pojat on poikia" -sanonnan avulla kuitataan kaikki poikien typeryydet, niin on turha odottaa, että kiinnostus kouluun ja oppimiseen heräisi. Valitettavasti maassamme on erittäin suuri määrä perheitä, erityisesti miehiä, jotka eivät arvosta koulua ja opiskelua millään tavalla. Uhotaan vain, että ei ole itsekään tarvinnut mitään koulua ja kuitenkin on pärjännyt elämässä. Kuitenkin maailma muuttuu vauhdilla eikä heikolla kansakoulutodistuksella ole enää mitään jakoa, ei edes peruskoulutodistuksella. Jo nyt on kolmannen polven työttömiä yhteiskunnan elättejä, joilla olisi ollut mahdollisuus koulua käymällä kohentamaan tilannettaan, mutta kun kotoa ei tullut minkäänlaista tukea, niin siinäpä se sitten oli. 

Eikö ennen "pojat olleet poikia" vai miksi muutos on tapahtunut? Mikä on muuttunut entisestä tähän päivään mentäessä? Ei ainakaan asennoituminen poikien typeryyksiin

Meillä sai kotona valtavan moraalisaarnan ja pienempänä risua persuksille jos kokeesta tuli mitään 9:ää huonompaa. Niin minä kuin veljenikin. Ammattikoulu ei ollut mikään vaihtoehto, vaan molemmille tehtiin selväksi, että koulu jatkuu oman paikkakunnan lukiossa, minkä jälkeen mennään yliopistoon. Ei ole varmaan mikään oppikirjan mukainen tapa kasvattaa lapsia, mutta maistereita olemme molemmat, eli jossain on onnistuttu. Voi olla että sillä on ollut asiaan osuutensa, että jo lapsena tehtiin selväksi se, missä rima on ja ettei sitä sopinut alittaa missään tilanteessa. Ja vanhempamme ovat 50-luvulla syntyneitä, eivätkä siis mitään pula-ajan kasvatteja.

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida olla kovinkaan hedelmällistä kysellä pojilta, sillä vastaus on itsestään selvä: Ei kiinnosta, tylsää, akkojen juttuja ...

Niin kauan kuin "Pojat on poikia" -sanonnan avulla kuitataan kaikki poikien typeryydet, niin on turha odottaa, että kiinnostus kouluun ja oppimiseen heräisi. Valitettavasti maassamme on erittäin suuri määrä perheitä, erityisesti miehiä, jotka eivät arvosta koulua ja opiskelua millään tavalla. Uhotaan vain, että ei ole itsekään tarvinnut mitään koulua ja kuitenkin on pärjännyt elämässä. Kuitenkin maailma muuttuu vauhdilla eikä heikolla kansakoulutodistuksella ole enää mitään jakoa, ei edes peruskoulutodistuksella. Jo nyt on kolmannen polven työttömiä yhteiskunnan elättejä, joilla olisi ollut mahdollisuus koulua käymällä kohentamaan tilannettaan, mutta kun kotoa ei tullut minkäänlaista tukea, niin siinäpä se sitten oli. 

Samaa mieltä, että osasyy on asenteissa. Harvoin on kuitenkaan huomautettu, että asenteet ovat kulttuuri- ja luokkasidonnaisia. Ne huonosti pärjäävät lukutaidottomat pojat ovat suureksi osaksi kantasuomalaisia poikia alemmista yhteiskuntaluokasta Pohjois- ja Itä-Suomesta. Helsingissä kantasuomalaisten keskiluokkaisten perheiden pojat yleensä saavat kaikenlaista tukea opintoihinsa. En muista tällä hetkellä omista keskiluokkaisista tuttavistani ketään, jonka poika EI olisi lukiossa tai korkeakoulussa.

Usein on nostettu maahanmuuttajapojat yhtenä helposti syrjäytyvänä ryhmänä, mutta aika suuri osa maahanmuuttajavanhemmista on hyvinkin koulutusmyönteistä ja vaativat lapsiltaan menestystä. Tästähän on kertonut usein esim. Ali Jahangiri, joka on itse valmistunut Aalto yliopistosta vaikka toimii juontajana ja koomikkona, veljensä taas on lääkäri. Tunnen myös aasialaistaustaisia perheitä, joissa vanhemmat ovat itse matalasti koulutettuja, mutta kannustavat ja tukevat rahallisestikin lapsiaan hankkimaan korkeakoulutuksen. Näissä perheissä myös vanhemmilla on enemmän auktoriteettia kuin suomalaisperheissä.

Varmaan perheissä, joissa ei ole isää, on erityisiä haasteita poikien kasvatuksessa, koska pojalla ei ole läheistä miehen mallia. Ja jos isän malli on kapakissa viihtyvä joutenolon maisteri, ei sekään ole pojalle hyväksi.

Enemmän voitaisiin siis puhua siitä mikä isien rooli on poikien koulutuksessa. Miksi monet työväenluokkaiset miehet ovat nykyisin koulutusvastaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida olla kovinkaan hedelmällistä kysellä pojilta, sillä vastaus on itsestään selvä: Ei kiinnosta, tylsää, akkojen juttuja ...

Niin kauan kuin "Pojat on poikia" -sanonnan avulla kuitataan kaikki poikien typeryydet, niin on turha odottaa, että kiinnostus kouluun ja oppimiseen heräisi. Valitettavasti maassamme on erittäin suuri määrä perheitä, erityisesti miehiä, jotka eivät arvosta koulua ja opiskelua millään tavalla. Uhotaan vain, että ei ole itsekään tarvinnut mitään koulua ja kuitenkin on pärjännyt elämässä. Kuitenkin maailma muuttuu vauhdilla eikä heikolla kansakoulutodistuksella ole enää mitään jakoa, ei edes peruskoulutodistuksella. Jo nyt on kolmannen polven työttömiä yhteiskunnan elättejä, joilla olisi ollut mahdollisuus koulua käymällä kohentamaan tilannettaan, mutta kun kotoa ei tullut minkäänlaista tukea, niin siinäpä se sitten oli. 

Eikö ennen "pojat olleet poikia" vai miksi muutos on tapahtunut? Mikä on muuttunut entisestä tähän päivään mentäessä? Ei ainakaan asennoituminen poikien typeryyksiin

Miehen roolimalli on muuttunut. Ei joskus 1950-luvulla tai sitä ennen sanonta "pojat ovat poikia" tarkoittanut että pojat voivat kaiken lyödä lekkeriksi, ehkä sitä käytettiin joskus harvoin katsomaan kovasti raatavien poikien huvituksia läpi sormien.

Päinvastoin ns. perinteinen miehen malli oli yleensä se, että mies on perheen pää ja vastuussa perheensä hyvinvoinnista. Se ei todellakaan tarkoittanut että iskä voi istua kaikki illat kapakassa tai pelaamassa tietsikalla (tai no heh eihän niitä ollut silloin).

Miestä joka hylkäsi perheensä tai ei pystynyt huolehtimaan siitä pidettiin silloin huonona tyyppinä, ei kukaan sellaista ihannoinut. Kunnon mies oli ahkera, siisti ja pyhänä duunarikin pukeutui siististi. Raittius ja uskonto olivat tärkeitä arvoja ennen ja uskonnon takia myös lukutaito. Koulutusta arvostettin myös alemmissa yhteiskuntaluokissa: siksihän meillä on edelleen työväenopistot, sivistysliitot ynnä muut. Suomessahan oli tämä mielenkiintoinen ilmiö, että sisällisodan jälkeen työväki itse alkoi järjestää sivistystoimintaa raittiusliikkeen lisäksi.

Yhteenvetona siis että miehiltä vaadittiin aika paljon. Ehkäpä tämä on se suuri muutos, että joillekin nuorille miehille sivistymättömyys, lukutaidottomuus, löysäily ja lokkeilu ovat jotain ihannoitavaa ja tavoiteltavaa tutkintojen ja työpaikan sijaan. Ennenkin toki oli juopporenttuja ja laiskureita – mutta ei heitä pidetty ihailtavina roolimalleina.