Onko sinulla hyviä ystäviä?

Ei tällä hetkellä. Kaikki entiset ystävät muuttaneet eri kaupunkeihin tai ulkomaille. Vaikka ollaan yritetty pitää yhteyttä ja nähdäkin aina silloin tällöin niin näin vuosien päästä sitä on vain etääntynyt.

On yksi. 

On, yksi. Hän tosin ei asu suomessa mutta ollaan joka päivä tosi paljon yhteydessä discordissa ja pelataan myös usein pelejä yhdessä.

Eipä yksinäisellä erakolla ystäviä ole.Erakkoelämän 13.vuosi menossa nyt.

Ei ole muita ystäviä kuin omat ja miehen sisarukset, mutta en kaipaakaan muita.

Ei yhtäkään 😔

On ja ei, masennus ja viina tekee monesta kyvyttömön oleen edes kunnollinen tuttava, eikä niille haluta tehdä mitään kun se on sannan vika.

Olen miettinyt, että kuinka yleistä on että ihmisillä on oikeita ystäviä, läheisiä. Kavereita on monilla, ja jotkut soluttautuvat heti joukkoon esim. työ- tai opiskelupiireissä ja saavat kutsuja kotibileisiin jne. Välttämättä ei silti olla tekemisissä muutoin eikä erityisen läheisiä. Puheliaat ja sosiaaliset pääsevät tilaisuuksiin. Sitten näillä usein on vielä oma seurustelukumppani/puoliso. 

Itse arvostan eniten nimenomaan sitä, että on oikeasti luotettava ja aito ystävä, jonka kanssa useimmiten tapaa kahden kesken. 

On yksi ja enempää en ystäviä tarvitse.

On, useita. Ollut noin 12-13-vuotiaasta asti, mutta ei välttämättä samoja, eli samoin kuin rakkauden kohteet vaihtuu myös "ystävyyden kumppanit" on vaihtuneet. Vanhimman ystävän kanssa tunnettu 8-vuotiaista (ystävyys alkoi 12-vuotiaana), mutta on asuttu eri paikkunnilla jo yli 20 vuotta, niin yhteydenpito on vähäistä, joskin yleensä aina jatkuu siitä mihin edellisessä puhelussa jäi. Vanhimmat ystävät, joiden kanssa edelleen viikko- tai kuukausitasolla ollaan tekemisissä, ovat noin 20-25 vuoden takaa. Joitain ystävyyssuhteita on hiipunut, joitain olen joutunut itse laittamaan poikki (rajojani rikottiin vuosien ajan, eivätkä korjausyritykseni toimineet, ja suhteiden päättäminen oli hyvin kivuliasta ja vaikeaa, vaikka välttämätöntä). Kuitenkin elämä on opettanut, että ihmisiä tulee elämään lähes tulkoon sitä mukaa kun heitä lähtee. Tiedän, että en ole ihan tavallinen, kun olen lukenut tätäkin palstaa ja myös kuunnellut monien ystävieni ja kavereiden puheita; että ihmisten on hankala joko tutustua saatika ystävystyä. Minulle se ei ole vaikeaa, enkä tiedä, mistä on kyse. Nuorempana olin "hyvä kuuntelija", mutta iän myötä minusta on tullut enemmän puhujatyyppi, mutta tutustuminen/kaverustuminen/ystävystyminen ei ole sen ongelmallisempaa kuin nuorempanakaan. Todettakoon vielä, että en ole mikään "suosittu tyyppi", koulussa ennemmin kiusattiin ja katsottiin alaspäin häiriköiden toimesta kuin olisi pidetty missään arvossa. Silti minulla oli niitä ystäviä, joiden kanssa mentiin ja tehtiin ja tietenkin myös juteltiin. En ole hyvännäköinen, ja huumorintajuni on pikemminkin huono kuin hyvä. Mutta ehkä se, että olen kiinnostunut ihmisistä, ilmiöistä ja elämästä ylipäätään on asia, joka vetää ihmisiä puoleensa. Mutta perimmäistä syytä siihen, että minun on helppo tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa, en tiedä.

Ei. En vaan pysty läheisiin ihmissuhteisiin ainakaan vielä. Toivottavasti vielä joskus..! Tunnen vetoa kaikenlaisia ongelmaisia ihmisiä kohtaan (kun heitä en pelkää) ja ne terveempipäiset joista olen oikeasti kiinnostunut pelottaa liikaa. Jnejnejne. Toivottavasti saisin terapiasta hyötyä, se on alkamassa. On tapahtunut kehitystä jo sen verran että olen toipunut päihderiippuvuudesta ja syömishäiriöstä ym. sekoilusta, mutta kaikki ne syyt noiden taustalla on ihan täysin ratkomatta. Tänään pitkästä aikaa ollut niin vaikea ja tuskallinen päivä että tuli bussipysäkillä mieleen, että ei ihme kun piti joskus juoda. Niin äärimmäistä häpeää ja muuta että ei sille ole sanoja edes.

Njet..Njet.

Ystävä on kuin villasukka joka talvella lämmittää.

On pari joille tulee aina soitettua ja välillä nähdäänkin kahvin merkeissä.

Mulla on neljä hyvää ystävää. Kaksi ihan ekasta luokasta asti ja kaksi opiskeluajoilta. Kaikki yhtä rakkaita mutta vain yhden kanssa jaetaan ihan kaikki. Hän tietää musta ja mä hänestä aivan kaiken. Niin hyvät kuin huonotkin asiat. 

Ei tällä hetkellä. Viihdyn erinomaisesti yksinäni, joten vapaa-ajalla vietän aikaani vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden seura on parempaa kuin omani. Harvassa sitten taas ovat ne ihmiset, joiden seurassa viihdyn pintapuolista paremmin, enkä heti kyllästy. Minulla oli vuosikausia kaksi tällaista henkilöä elämässäni, mutta molemmat muuttivat kauemmas, eikä ole tullut pidettyä yhteyksiä enää samalla lailla kuin ennen.

Kavereita ja tuttavia töihin, harrastuksiin jne syntyy toki helposti, mutta omalle ajalle ja syvempiin väleihin en heitä ota. Jollei tietysti löydy joku harvinaisen kiinnostava henkilö, mutta harvemmin löytyy. Ennemmin tosiaan hengaan keskenäni vain, en oikeastaan tarvitse ihmisten seuraa mihinkään.

Ja vielä, kun lueskelin tuota ketjua, jossa ihmiset antoivat tulla täyslaidallisen vaikenemaansa ystävilleen, niin kiitän onneani, ettei mulla ole ystävyyssuhteita. Tosi raskaan tuntuista molemmin puolin.

Eipä vaan nyt ole.

Ei ole edes huonoja.

Kuolet Korona aika 2020-2021. Usia en saa kun naisena en tupakoi ,en juo viiniä.,en kaljaa ja en iltapäivää istu paarissa.Kaiki kaatu siihen kun sanon en käytä alkohoolia. Harmi. Terv. mutisi itä Helsinki

Kumppani.