MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein pikagallupin meidän pojille: Koulun pitäis alkaa aikaisintaan klo 12, pitäisi olla hyvää ruokaa, ei ollenkaan ruotsia, liikuntaa, terveystietoa ja äidinkieltä vaan 1 tunti viikossa. Lomia pitäisi olla enemmän. Opettajien pitäisi olla rentoja, eikä nipottaa esim. kännyköistä, jos haluaa räplätä kännykkä, niin siitä vaan. Häiriköitä voisi vedellä turpaan. Ei kotitehtäviä ja kokeita vähemmän, 1 koe/lukukausi/aine. Kaikki kirjoitustehtävät tehtäisiin koneella. Luokissa olisi sohvat, joilla voisi loikoilla. Jos ei huvittaisi tehdä jotain, niin sitten ei tarvisi.

Semmosta, pojat 15 v ja 13 v. Onneksi nuo kuitenkin ymmärtää, että vaikka koulu ei ole tuollaista, niin silti siellä käyvät ja kohtuullisesti menestyvätkin, eivätkä hölmöile muutenkaan. 

Kuulostaa aika pitkälti yliopistolta, ei ollenkaan huonoja ideoita pojillasi

Ha-ha-ha.

Tyttäreni (jotka lienevät kai sitten tyhmiä) näyttävät tekevän töitä kyllä kovaa tahtia yliopistoissaan.  Läppäreitä/tabletteja/nettiä/ohjelmia toki käytetään ja välikokeita sekä tenttejä on enemmän kuin yksi vuodessa.  Jos ei huvita, valmistuminen siirtyy ja opintotuet jäävät saamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein pikagallupin meidän pojille: Koulun pitäis alkaa aikaisintaan klo 12, pitäisi olla hyvää ruokaa, ei ollenkaan ruotsia, liikuntaa, terveystietoa ja äidinkieltä vaan 1 tunti viikossa. Lomia pitäisi olla enemmän. Opettajien pitäisi olla rentoja, eikä nipottaa esim. kännyköistä, jos haluaa räplätä kännykkä, niin siitä vaan. Häiriköitä voisi vedellä turpaan. Ei kotitehtäviä ja kokeita vähemmän, 1 koe/lukukausi/aine. Kaikki kirjoitustehtävät tehtäisiin koneella. Luokissa olisi sohvat, joilla voisi loikoilla. Jos ei huvittaisi tehdä jotain, niin sitten ei tarvisi.

Semmosta, pojat 15 v ja 13 v. Onneksi nuo kuitenkin ymmärtää, että vaikka koulu ei ole tuollaista, niin silti siellä käyvät ja kohtuullisesti menestyvätkin, eivätkä hölmöile muutenkaan. 

Kuulostaa aika pitkälti yliopistolta, ei ollenkaan huonoja ideoita pojillasi

Ha-ha-ha.

Tyttäreni (jotka lienevät kai sitten tyhmiä) näyttävät tekevän töitä kyllä kovaa tahtia yliopistoissaan.  Läppäreitä/tabletteja/nettiä/ohjelmia toki käytetään ja välikokeita sekä tenttejä on enemmän kuin yksi vuodessa.  Jos ei huvita, valmistuminen siirtyy ja opintotuet jäävät saamatta. 

Niin minäkin teen hommia, mutta todella harvoin ennen klo 12. Jos väsyttää tai ei muuten jaksa, lähden kotiin chillaamaan ja jatkan illemmalla. Häiriköitä ei ole, joten turpaan ei tarvitse vetää. Luennolla voi pitää kännykkää eikä kukaan nipota. Ruoka on paljon parempaa kuin peruskoulussa ja tylsiä aineita vähemmän (ruotsi on vieläkin perseestä mutta ei voi mitään). Opiskelijahuoneelta löytyy sohvia ja kaikki tehdään tietokoneella. Okei tenttejä ja pakollisia töitä on paljon, mutta se onkin aika lailla ainoa poikkeus.

Jos mun pitäisi nyt mennä peruskouluun ja lusia siellä melussa keskimäärin 8-15 joka päivä, niin hajoisi pää ihan huolella

Kylähän tuolle poikien tilanteelle pitäisi tehdä jotakin. Mutta ikävä kyllä hirveän moni nainen näyttää sitä vastustavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea on arvostaa paikkaa, jonne menemiseen on subjektiivinen oikeus ja josta ei eroteta, vaikka perseilisi kuinka. Vaikea on löytää motivaatiota kilvoittelemiseen, kun luokalle ei jätetä onnettomintakaan surkimusta, vaan kaikki punnataan ja hyysätään tasa-arvoisesti seuraavalle luokka-asteelle.

Peruskouluun pitäisi pyrkiä. Eskarin päätteeksi pieni taitotasokoe, peruskoulun pääsykoe. Ja joka luokka-asteen keväällä pääsykoe seuraavalle luokka-astelle. Takaan ja vannon, että alkaisi poikia kiinnostaa vähän siinä kevään korvilla, pienellä tsempillä aina selvittäisivät etapin seuraavalle luokalle.

Mutta eihän noin voi tehdä, kun kaikilla on oikeuksia ilman velvollisuuksia. Perusopetus on niin pyhä asia, että syöpäsairaille lapsillekin järjestetään sairaalakouluja. Ajatus on kaunis, kaikkien oikeus opetukseen, mutta ihmismieli ei toimi niin, että itsestäänselvää asiaa arvostettaisiin.

Yhteiskunnan täytyy rapautua vielä aika lailla, ennen kuin ymmärretään, että subjektiivisia oikeuksia on alettava purkaa, niin katkeralta kuin se tuntuukin.

Ai että syöpäsairas ei saisi opiskella? 

Mitä kun hän parantuu? Jos ei ole vuosiin käynyt koulua?

Pitäisikö sellaisen tappaa itsensä vai?

Kirjoitinko niin?

Lukutaito - sitä pitäisi oppia jo peruskoulussa, mutta nykysysteemillä ei näköjään opita.

Av-lukutaito on tietysti ilmiö sinänsä.

Kirjoittajalle numero 8: väitteesi ei pidä paikkaansa. Lapsesi ei ole voinut saada kouluarvosanoikseen kymppejä ekaluokasta lähtien, koska alkuopetuksessa ei käytetä numeroarviointia vaan sanallista arviointia. Terkuin alkuopetuksen ope.

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Selvät vaatimukset ja rajat pitää tulla jo kotoa. Lisäksi koulun arvostus.

Jos kotona ei vaadita läksyjentekoa ja poika pelaa/valvoo aamuyöhön asti, jonka jälkeen ilman aamupalaa kouluun, energiajuomia välitunnilla jne... ei ihme, ettei oppi tartu päähän.

Tää on ihan yleistä suomessa että mihinkään ei saada muutosta. On tutkijoita pilvinpimein mutta mihinkään ei saada vastausta. Suojatyöpaikkoja varmaankin. 

Lähipiirissä olen tehnyt sellaisia havaintoja, että poikia ei kiinnosta tehdä mitään "tylsää tai ikävää".

Esimerkiksi perheissä, joissa kaikilta lapsilta vaaditaan kotitöihin osallistumista samalla tavalla, tekevät tytöt useimmin työt ilman isompaa draamaa ja kunnolla. Poikia joudutaan patistelemaan ja tekevät sitten vähän sinne päin.

Sama linja on koulutöiden kanssa. (poikkeiksia kumpaankiin suuntaan on, mutta pääsääntöisesti näyttää menevän näin)

Pojille kaiken pitäisi olla kivaa ja hauskaa. Tavallisia tylsiä juttuja ei haluta tehdä. Eivät tytötkään niitä halua tehdä, mutta tekevät kunnolla kun pakko tehdä.

Ongelma saattaa olla se, että osa pojista tarvitsisi autoritaarisen koulun. Sellaisen jossa on armeijakuri.

Aika ikävää olisi lähteä rankaisemaan kaikkia lapsia sellaisella kovan kurin oppilaitoksella, vain koska iso poikien joukko ei sopeudu vapaaseen oppimisympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

Jos 7v ei ole koulunpenkille valmis, niin ei siinä ole mitään pahaa aloittaa myöhemmin.

Tavallaan olen samaa mieltä, mutta Suomessa aloitetaan koulu myöhään jo nyt. Tulisiko siitä muka yhtään parempi lopputulos, jos ajateltaisiin, että mikäs siinä, annetaan lorvia ja kypsyä vaikka 10-vuotiaaksi, ennen kuin tarvitsee mitään vastuuta ottaa tai velvoitteita suorittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein pikagallupin meidän pojille: Koulun pitäis alkaa aikaisintaan klo 12, pitäisi olla hyvää ruokaa, ei ollenkaan ruotsia, liikuntaa, terveystietoa ja äidinkieltä vaan 1 tunti viikossa. Lomia pitäisi olla enemmän. Opettajien pitäisi olla rentoja, eikä nipottaa esim. kännyköistä, jos haluaa räplätä kännykkä, niin siitä vaan. Häiriköitä voisi vedellä turpaan. Ei kotitehtäviä ja kokeita vähemmän, 1 koe/lukukausi/aine. Kaikki kirjoitustehtävät tehtäisiin koneella. Luokissa olisi sohvat, joilla voisi loikoilla. Jos ei huvittaisi tehdä jotain, niin sitten ei tarvisi.

Semmosta, pojat 15 v ja 13 v. Onneksi nuo kuitenkin ymmärtää, että vaikka koulu ei ole tuollaista, niin silti siellä käyvät ja kohtuullisesti menestyvätkin, eivätkä hölmöile muutenkaan. 

Kuulostaa aika pitkälti yliopistolta, ei ollenkaan huonoja ideoita pojillasi

Ha-ha-ha.

Tyttäreni (jotka lienevät kai sitten tyhmiä) näyttävät tekevän töitä kyllä kovaa tahtia yliopistoissaan.  Läppäreitä/tabletteja/nettiä/ohjelmia toki käytetään ja välikokeita sekä tenttejä on enemmän kuin yksi vuodessa.  Jos ei huvita, valmistuminen siirtyy ja opintotuet jäävät saamatta. 

Niin minäkin teen hommia, mutta todella harvoin ennen klo 12. Jos väsyttää tai ei muuten jaksa, lähden kotiin chillaamaan ja jatkan illemmalla. Häiriköitä ei ole, joten turpaan ei tarvitse vetää. Luennolla voi pitää kännykkää eikä kukaan nipota. Ruoka on paljon parempaa kuin peruskoulussa ja tylsiä aineita vähemmän (ruotsi on vieläkin perseestä mutta ei voi mitään). Opiskelijahuoneelta löytyy sohvia ja kaikki tehdään tietokoneella. Okei tenttejä ja pakollisia töitä on paljon, mutta se onkin aika lailla ainoa poikkeus.

Jos mun pitäisi nyt mennä peruskouluun ja lusia siellä melussa keskimäärin 8-15 joka päivä, niin hajoisi pää ihan huolella

Minä olen AMKssa ja vaikka tehtäviä on hyvinkin vähän ja koulua vaan 3-4 päivänä viikossa niin silti en meinaa saada mitään aikaiseksi. En varmaan pärjäisi millään yliopistossa jossa joutuisi olemaan vielä enemmän vastuussa koulunkäynnistään itse.

Ja olen 21 vuotias, mutta silti minulla pitäisi olla paljon vähemmän vastuuta opiskeluistani niin ne menisi paremmin. Jos sinne kouluun olisi oikeasti pakko mennä ja tehtävät pakko tehdä ajallaan niin tiedän että tulokset olisi paljon parempia. Miten sitten peruskouluikäiset pystyy ottamaan vastuuta itsestään mitenkään.

Kaikki vaan ei elämässä ole jatkuvasti kivaa. Ei edes koulunkäynti. Liika mukavuudenhalu on pilannut nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä olen tehnyt sellaisia havaintoja, että poikia ei kiinnosta tehdä mitään "tylsää tai ikävää".

Esimerkiksi perheissä, joissa kaikilta lapsilta vaaditaan kotitöihin osallistumista samalla tavalla, tekevät tytöt useimmin työt ilman isompaa draamaa ja kunnolla. Poikia joudutaan patistelemaan ja tekevät sitten vähän sinne päin.

Sama linja on koulutöiden kanssa. (poikkeiksia kumpaankiin suuntaan on, mutta pääsääntöisesti näyttää menevän näin)

Pojille kaiken pitäisi olla kivaa ja hauskaa. Tavallisia tylsiä juttuja ei haluta tehdä. Eivät tytötkään niitä halua tehdä, mutta tekevät kunnolla kun pakko tehdä.

Ongelma saattaa olla se, että osa pojista tarvitsisi autoritaarisen koulun. Sellaisen jossa on armeijakuri.

Aika ikävää olisi lähteä rankaisemaan kaikkia lapsia sellaisella kovan kurin oppilaitoksella, vain koska iso poikien joukko ei sopeudu vapaaseen oppimisympäristöön.

Poikia ei kiinnosta ottaa mitään vastuuta koska he tietävät että tässä maassa heitä ei haluta.

Omat äidit halveksivat omia poikalapsiaa. Tarhassa hoitajat halveksivat poikalapsia. Julkisuudessa ei puhuta mistään muusta kuin naisista: naisten oikeudet sitä ja tätä. Lopuksi vielä valtio pakottaa miehet pakkopalvelukseen vankilan uhalla.

Suomesta on tullut niin vihamielinen paikka miehille että ei ihmekkään että miehiä ei tippaakaan kiinnosta yhtään mikään.

Olisikohan aika yksinkertaisesti todeta se, että useimmille oppiminen edellyttää kovaa työtä sen sijaan, että koulusta on tehty jonkinlainen viihdytyslaitos.

Vanha sanonta totetaa, että menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Tämä pitää paikkansa edelleenkin. Mutta poikkeuksiakin tietysti on.  Näistä ehkä parhaina esimerkkeinä ovat teini-ikäiset laulajasensaatiot, joista moni taitaa yrittää ottaa esimerkkiä siinä kuitenkaan onnistumatta.

No kun on kysytty ja asioita muutettu, valinnaisuuksia lisätty, pakkoja vähennetty, kirjoista luovuttu ja siirrytty digiin. Ja pojat oppivat entistä huonommin. Täällä yritettiin avata keskustelua miesten kouluvastaisesta kulttuurista, akateemisenkin miesten oppineisuutta vastustavista diskursseista, mutta siitä ei saakaan keskustella, meni poistoihin. Eli ei näytä hyvältä jatkonkaan kannalta.

Poikien osaamattomuus ei ole osaavien tyttöjen vika. Eikä naisten vika muutenkaan. Jos noihin täysin epäreiluihin, epäasiallisiin ja päättömiin väitteisiin juuriltaan niin asiat eivät muutu.

Asioiden oppiminen edellyttää harjoittelua. Netissä surffaaminen ja sieltä täältä lukaiseminen ei riitä.  Tämä pätee erityisesti matematiikassa. Se että laskukaavat voi iskeä laskimeen ei riitä, jos asiaa ei ymmärrä.  

En ole nyt lukenut kuin aloituksen, mutta sen ehdotus on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta naiivi. Tällähän hetkellä koulua on kehitetty juuri tuolla logiikalla, eli että "miten oppilaat viihtyisivät ja innostuisivat koulusta". Jos mennään kysymään näiltä motivaation puutteessa olevilta murrosikäisiltä pojilta, että miksei kiinnosta, niin vastaukset ovat:

-koska ihan paskaa

-tääl on ihan perseestä

-opet on vttupäitä

-en tiiä

-ei kiinnosta

-tylsää

-en tykkää

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

En usko. Jos opettaja sanoo jotain tuollaista, hän ei voi olla kovin pätevä opettaja. 

Se on tämä nykyinen konstruktivistinen oppimiskäsitys. Oppilaiden oletetaan ottavan itse vastuu oppimisestaan, opettaja on vain taustalla.  Tämä vaatii itsekuria, löysäily on tehty liian helpoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Ikävintä peruskoulussa on se, että pojat luokitellaan ainakin yläasteella automaattisesti pahoiksi. Oma poikani sai huutia kotitaloustinnilla opettajalta kun hän pedanttina luonteena kysyi kuinka monta grammaa suolaa reseptin teelusikan puolikas tarkalleen tarkoittaa.

Hän on innostunut ruoanlaitosta jo alakoulussa ja tekee kotona ruokaa sekä leipoo käyttäen aineiden mittauksen apuna digivaakaa. Hänen ja opettajan maailmat törmäsivät näköjään rajusti tuon kysymyksen vuoksi ja opettaja syytti poikaa opetuksen häiritsemisestä.

Poika oppi, että koulussa pääsee vähimmällä kun on mahdollisimman hiljaa ja tekee kaiken vasemmalla kädellä eikä kysele opettajilta tarkempaa informaatiota. Hän alkoi luottamaan enemmän netistä löytyvään tietoon kuin opettajien kertomaan tietoon. Eli toimii se näköjään henkinenkin karttakeppi oppilaan vaientamisessa mutta seuraako siitä sitten käytännössä mitään hyvää onkin asia erikseen. Kyllä opettajakin voi sanoa, ettei osaa sanoa tarkkaa grammamäärää koska teelusikoiden koko vaihtelee prosentuaalisesti paljon.

Mitä mainioin opettaja. Lapsesi on oppinut ottamaan selvää asioista ilman, että opettajan tarvitsee enää koskaan toisaalta edes olla paikalla kertomassa. Sitähän se koulun jälkeinen elämä tulee olemaan. Elämää ilman opettajia. Hän on oppinut kuinka toiset reagoivat asioihin aivan oudosti ja yrittävät jopa vaientaa sinut, jollet tee ja sanotaan kuten halutaan. Ihmiset voivat sanoa oikeita asioita tai sitten ei. Nyt lapsesi on sen oppinut. Mikä sen hienompaa. Koulunumerot tulevat ja menevät, mutta oppi jää.

Lasten kuuluu oppia, ettei tiedon kuulu jäädä opettajan tasolle, vaan pyrkiä aina opettajaa paremmaksi. Törmäyksienkin jälkeen.