MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Minä olen miettinyt että onko vika koulussa vai kodeissa nykyään. Toki koulumaailma on muuttunut ja esim ryhmätyöskentelyn ja aktiivisuuden yms osuutta on painotettu arvosteluissa, mutta nuo eivät mielestäni selitä sitä miksi tyttöjen motivaatio on korkea ja poikien ei välttämättä ole. Eli onko koulun vaatimustaso vain sellainen että poikia ei kiinnosta ja riittää että kotona pelaa koneella ja vanhemmat hyssyttelevät ja antavat pelata. Motivaatio lähtee itsestä ja siitä mihin kotona kannustetaan ja mikä hyväksytään eikä ole mitenkään väärin että "kiltit" tytöt saavat hyviä numeroita jos töitä kerran tekevät ja pojat huonoja jos koulunkäynti ei kiinnosta.

Terveisin

Mies (tytär 15 vuotta ka. 9,4 ja poika 16 vuotta ka. 9,7)

Toinen vastaava juttu on se  kun ihmetellään, miksi ihmiset eivät liiku. Kysykää niiltä, jotka eivät liiku, eikä niiltä, jotka ovat liikkuneet koko elämänsä.

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

No, tokihan kysyä voi ja vastauksista voi saada ajattelemisen aihetta, mutta jos nyt lapsilta ja nuoriltakin kysyy, niin totta kai kaiken pitäisi olla kivaa ja helppoa. Joskus aikuisen tehtävä on päättää, mikä on lapselle parhaaksi. Oma käsitykseni kahden pojan äitinä (eli hyvin pienellä asiantuntemuksella) on, että pojat tarvitsisivat aika selkeät raamit elämälle myös koulussa. Nykymuotoinen koulu on yhtä ilmiötä ja hössötystä ekaluokalta lähtien. Ei tarvitse olla armeijakuria ja lyödä ketään näpeille, mutta jo se, että lapsi tietää seuraavien tuntien aineet, voi rauhoittaa; nykyisinhän pyritään eroon kaikesta vanhanaikaisesta ja kankeasta ja sen myötä sellaisesta fossiilista kuin lukujärjestys. Luokissa vallitsee meteli, koska panostetaan siihen, ettei lasten tarvitse olla mitään tuppisuita kuuntelijoita. Kun lapsi sitten kuormittuu ja alkaa vääntelehtiä, tulkitaan, että tuo lapsi tarvitsee jonkin sellaisen tyynyn (nimeä tälle en muista) tai hänen täytyy muuten saada liikehtiä. Ja sehän taas tuottaa ärsykettä vieressä olevalle jne. jne. Toki kouluun varmaan tulee lapsia, joita ei ole kotona kasvatettu ja ovat siksi ihan pitelemättömiä, mutta olen kyllä kummankin poikani kohdalla todistanut sen, miten perusrauhallisesta, keskittymiskykyisestä ja uteliaasta lapsesta saadaan koulussa hiottua motivaationsa menettänyt tohottaja. Tietysti sillä on merkitystä, miten lapselle kotona koulusta puhutaan eli nähdäänkö tärkeänä jne., mutta ihmeisiin ei kotoa käsin pysty. Kyllä koulunkin täytyy nyt vaan muuttua.

Miksi pitäisi kysyä?

Jos ei kiinnosta vaikka ilmaseksi saa niin sitten saa olla.

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt että onko vika koulussa vai kodeissa nykyään. Toki koulumaailma on muuttunut ja esim ryhmätyöskentelyn ja aktiivisuuden yms osuutta on painotettu arvosteluissa, mutta nuo eivät mielestäni selitä sitä miksi tyttöjen motivaatio on korkea ja poikien ei välttämättä ole. Eli onko koulun vaatimustaso vain sellainen että poikia ei kiinnosta ja riittää että kotona pelaa koneella ja vanhemmat hyssyttelevät ja antavat pelata. Motivaatio lähtee itsestä ja siitä mihin kotona kannustetaan ja mikä hyväksytään eikä ole mitenkään väärin että "kiltit" tytöt saavat hyviä numeroita jos töitä kerran tekevät ja pojat huonoja jos koulunkäynti ei kiinnosta.

Terveisin

Mies (tytär 15 vuotta ka. 9,4 ja poika 16 vuotta ka. 9,7)

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Minulla on kutosluokkalainen kympin tyttö. Hänestäkin koulussa on tylsää. Liian helppoa. Erilaista ylöspäin eriyttämistä on pyydetty koko ajan mutta turhaan.

Elämässä on asioita, jotka eivät ole kivoja. Pitää oppia tiettyihin rajoihin ja velvollisuuksiinkin ja tylsyyteen. Pojilta tulee vaatia enemmän toisten huomioonottamista.

Voiko olla mahdollista että koulussa on tylsää ja tytöt kestävät tylsyyttä paremmin?

Tytöt on kasvatettu hiljaiseksi istujaksi ja pojat ovat saaneet riehua.

Tyttöni on 13:

Kymppejä saa kokeista. Koulu kiinnostaa ja on sanonut itsekin että on aika helppoja tehtäviä. Matemaattisesti lahjakas sekä kielellisesti.

Poikani on 12:

Koulu ei kiinnosta niinkään. On paljon kiinnostuneempi tekemään asioita käytännössä kuin kuunnella teoriaopetusta, esim. autojen remontointi alkanut kiinnostamaan.

Poikapuoleni on kohta 13:

Pärjää ihan hyvin koulussa. Mutta pelit kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Ei kiinnosta mikään käytännön tekeminenkään. Vain se pelaaminen. Joko pleikalla tai kännykällä.

Omaa kouluaikaa muistellen, minulla toimi kuulomuisti loistavasti, mutta samalla myös piirtelin, kun kuuntelin mitä opettaja puhui, auttoi keskittymään ja sulkemaan häiriköt opetuksen ulkopuolelle.

Ammattikoulussa meni opinnot tekemällä paremmin kuin teoriassa.

Teoriassa en ollut hyvä enkä kokenut että opinkaan yhtikäs mitään.

Tekeminen oli mielekkäämpää ja oppi meni paremmin perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Minulla on kutosluokkalainen kympin tyttö. Hänestäkin koulussa on tylsää. Liian helppoa. Erilaista ylöspäin eriyttämistä on pyydetty koko ajan mutta turhaan.

Meillä on kyllä eriytetty, mutta vain matematiikassa. En tiedä oliko hyvä idea että lapsi täytteli tokaluokkalaisena käsi poskella vitosluokan matikankirjaa, mutta opettaja ei muutakaan keksinyt, kuulemma. Lapsi eriyttää kyllä itse itseään kouluajan ulkopuolella mikä on tietysti toisalta ihan hyvä, mutta toisaalta kaula muihin kasvaa entisestään. Minä näen tilanteessa vaaroja kuten häiriköksi ryhtyminen tai sitten masentuminen, mutta koulu kokee että kaikki on ok. Opettajan mielestä on mahtavaa kun koulu on lapselle helppoa.

8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Minulla on kutosluokkalainen kympin tyttö. Hänestäkin koulussa on tylsää. Liian helppoa. Erilaista ylöspäin eriyttämistä on pyydetty koko ajan mutta turhaan.

Meillä on kyllä eriytetty, mutta vain matematiikassa. En tiedä oliko hyvä idea että lapsi täytteli tokaluokkalaisena käsi poskella vitosluokan matikankirjaa, mutta opettaja ei muutakaan keksinyt, kuulemma. Lapsi eriyttää kyllä itse itseään kouluajan ulkopuolella mikä on tietysti toisalta ihan hyvä, mutta toisaalta kaula muihin kasvaa entisestään. Minä näen tilanteessa vaaroja kuten häiriköksi ryhtyminen tai sitten masentuminen, mutta koulu kokee että kaikki on ok. Opettajan mielestä on mahtavaa kun koulu on lapselle helppoa.

8

miksei se mee sitten ylemmälle luokalle? ootteks hakenu? jos pääsee kokeist läpi nii miksei hyppäs parin luokan yli, ite kun olin koulus nii mukan oli 3 vuotta nuorempi pikkunero joka oli luokan pikkuveli vaikka oli matikas ja kieliss parhain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla mahdollista että koulussa on tylsää ja tytöt kestävät tylsyyttä paremmin?

Tytöt on kasvatettu hiljaiseksi istujaksi ja pojat ovat saaneet riehua.

Ei vaan tytöt tajuavat että se ei ole maailmanloppu vaikke joka hetki olekaan kivaa ilotulitusta. Että koulu on väylä ja väline.

Pojat eivät ole tottuneet ponnistelemaan tai sietämään ktään koska edelleen saavat kuitenkin vain olemalla enemmän kuin tytöt ponnistelemalla.

Höpö höpö.

boop kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljäsluokkalainen lapsi, poika, joka pärjää koulussa erinomaisesti. Saa kaikkien lukuaineiden kaikista kokeista kymppejä, on saanut ekaluokasta lähtien. On hyvä liikunnassa ja kuviksessa ja käsitöissä ja kaikessa. On ns painotetussa opetuksessa. Opettaja sanoo että poika on luokan suosituin poika, ja näin sanoi myös hänen edellinen opettajansa..

Silti, poika ei viihdy koulussa. Siellä on kuulemma tylsää, liian helppoa, pitkästyttävää, aika matelee, ei ikinä tutkita mitään tai tehdä mitään kiinnostavaa, ei pohdita asioita keskustelemalla ( kuten me kotona teemme, hän sanoo). Poika on itse sitä mieltä, ettei hän ole oppinut koulussa vielä mitään, vaan tietää kaiken tietämänsä muiden tietolähteiden ansiosta.

Ehkä tällainen kokemus on yleisempikin nykyajan poikalasten keskuudessa? Kaikilla ei tieto tartu päähän niin, että saa kymppejä vaikka koulu ei niin kiinnostakaan. Tuloksena joukko tylsistyneitä alisuoriutujia joista olisi paljon enempäänkin? Enkä tässä tarkoita heitä, joilta peruskoulun päättyessä ei suju kirjoittaminen sen paremmin kuin lukeminenkaan, vaan sitä massaa siinä keskitasolla jota koulu ei vain kiinnosta.

Minulla on kutosluokkalainen kympin tyttö. Hänestäkin koulussa on tylsää. Liian helppoa. Erilaista ylöspäin eriyttämistä on pyydetty koko ajan mutta turhaan.

Meillä on kyllä eriytetty, mutta vain matematiikassa. En tiedä oliko hyvä idea että lapsi täytteli tokaluokkalaisena käsi poskella vitosluokan matikankirjaa, mutta opettaja ei muutakaan keksinyt, kuulemma. Lapsi eriyttää kyllä itse itseään kouluajan ulkopuolella mikä on tietysti toisalta ihan hyvä, mutta toisaalta kaula muihin kasvaa entisestään. Minä näen tilanteessa vaaroja kuten häiriköksi ryhtyminen tai sitten masentuminen, mutta koulu kokee että kaikki on ok. Opettajan mielestä on mahtavaa kun koulu on lapselle helppoa.

8

miksei se mee sitten ylemmälle luokalle? ootteks hakenu? jos pääsee kokeist läpi nii miksei hyppäs parin luokan yli, ite kun olin koulus nii mukan oli 3 vuotta nuorempi pikkunero joka oli luokan pikkuveli vaikka oli matikas ja kieliss parhain

En ole tuo jolta kysyit, mutta meilläkin on ikätasoaan tiedollisesti pari vuotta edellä oleva poika. Nimenomaan tiedollisesti. Henkiseltä kypsyydeltään hän on se sama kymmenvuotias kuin luokkatoverinsakin. Koulu on paljon muutakin kuin tietolataamo. Sen muun vuoksi ei aina ole fiksua hyppäyttää lapsia vanhempien joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Ikävintä peruskoulussa on se, että pojat luokitellaan ainakin yläasteella automaattisesti pahoiksi. Oma poikani sai huutia kotitaloustinnilla opettajalta kun hän pedanttina luonteena kysyi kuinka monta grammaa suolaa reseptin teelusikan puolikas tarkalleen tarkoittaa.

Hän on innostunut ruoanlaitosta jo alakoulussa ja tekee kotona ruokaa sekä leipoo käyttäen aineiden mittauksen apuna digivaakaa. Hänen ja opettajan maailmat törmäsivät näköjään rajusti tuon kysymyksen vuoksi ja opettaja syytti poikaa opetuksen häiritsemisestä.

Poika oppi, että koulussa pääsee vähimmällä kun on mahdollisimman hiljaa ja tekee kaiken vasemmalla kädellä eikä kysele opettajilta tarkempaa informaatiota. Hän alkoi luottamaan enemmän netistä löytyvään tietoon kuin opettajien kertomaan tietoon. Eli toimii se näköjään henkinenkin karttakeppi oppilaan vaientamisessa mutta seuraako siitä sitten käytännössä mitään hyvää onkin asia erikseen. Kyllä opettajakin voi sanoa, ettei osaa sanoa tarkkaa grammamäärää koska teelusikoiden koko vaihtelee prosentuaalisesti paljon.

Ei kannata, koska vastaus tiedetään jo, ainakin osapuilleen. Kouluaineet, opiskelu, ponnistelu ja tieto sinänsä ei kiinnosta muuta kuin joitakin harvoja poikia. Yleensä nämä eivät ole joukon suosituimpia, mikä taas on listalla kärjessä.

Olin itse hikipinko, ja oli aluksi järkyttävää todeta, että omia poikiani koulu ei kiinnosta. Sitten tajusin, että käyhän se niinkin. Pojst saavat kumminkin tyttöjä parempaa palkkaa aikuisina.

Jos ei tajua itse testata monta grammaa on 2,5 ml suolaa, niin voivoi.

Vierailija kirjoitti:

Ne vastaisi, että koulussa pitäisi pelata CS:ää ja kimpparunkata pornolle.

Oma poikani osasi sääliä jo alakoulussa pornoriippuvaisia luokkakavereitaan. Heillä tunnit olivat pakkopullaa ja välitunnilla pääsivät rakkaan harrastuksensa, nettipornon, pariin. He eivät edes osanneet puhua mistään muusta kuin pornosta. Oma poikanikin oli katsonut puhelimellaan nettipornoa mutta oli kyllästynyt nopeasti.