MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tajua itse testata monta grammaa on 2,5 ml suolaa, niin voivoi.

Kuinka sitä pääsee testaamaan juuri sillä oppitunnilla? Opettaja ei kertonut edes lusikan tilavuutta.

Viranomaisten pitäisi sitten muuttaa menetelmiään, ja sehän ei käy. Ainakaan ilman konsultteja ja kymmentä kyselykierrosta. Ei aitoa halua parantaa tilannetta: " Näillä mennään ".

Pitäis olla miesopeja jotka löis tarvittaessa nyrkkiä pöytään.

Kun pojat pärjäävät tyttöjä huonommin koulussa, on syy levottomuudessa, yleisessä velttoudessa, tietokonepelien pelaamisessa ja nettipornossa. Ketään ei tunnu kiinnostavan ongelman ratkaisu: ryhdistäytyisitte vaan nyt pojat!

Kun miehet pärjäävät naisia paremmin työelämässä, on syy yhteiskunnan syrjivissä rakenteissa, väärissä ajatusmalleissa ja epäreiluissa käytännöissä tiimeissä, yrityksissä ja toimialoilla. Ongelmaan on paneuduttu huolella. Ratkaisuksi on keksitty kiintiöitä, lainsäädäntöä ja jopa vakiintuneita, pelkästään naisten ja miesten epätasa-arvoa tutkivia yksiköitä.   

Meidän perheessä 2 teinipoikaa jotka ovat kuin yö ja päivä, luonteiltaan, 1opiskelutavoiltaan, kaikin tavoin. Ja tämä opiskeluasia on meillä nyt ns kuuma peruna, koska nuoremmalla joka 8-luokalla, tuntuu olevan into ja motivaatio hieman hukassa ja se näkynyt koko syksyn mm koenumeroissa, elämänsä ensimmäiset 6 alkavat koenumerotkin nyt korkattu.

Esikoinen joka nyt lukiossa, ollut aina ns 10 oppilas ja lopettikin peruskoulunsa lukuaineiden ka 10, kaikki aineet 9,7.

Hieman on kädetön ja avuton olo, kaikkemme olemme tehneet ja teemme, samat sävelet ollut kuin esikoisen kanssa. Olemme toki erilaisia, ei tod tarvitse olla "kympin oppilas" tms mutta pitäähän hommat ns kunnialla hoitaa. Kohta kuitenkin yhteishakuaika edessä ja jatko-opinnot, tätä menoa keskiarvo laskisi kuin lehmänhäntä:(

Ei oikein tiedä mitä tekisi tai ylipäätään voi tehdä, muuta kuin jatkaa kannustamista ja sitä että on kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä jne. Luokanvalvojaan on oltu yhteydessä ja tapaaminenkin sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Kyllä luemme. Myös pelaaminen, niin kauan kuin se pysyy kohtuuden rajoissa, on vaativaa aivotreeniä. Suomen aivosäätiön tutkimuksen perusteella pelaavat nuoret suoriutuvat paremmin työmuistitehtävistä, reaktioajat ovat nopeammat ja he pystyvät helpommin vaihtamaan tarkkaavaisuutta näöstä kuuloon ja toisinpäin.

Mutta se heikentää keskittymiskykyä hitaassa tekemisessä kuten lukemisessa. Pelaaminen on nopeasti palkitsevaa, lukemisesta mielihyvä syntyy paljon hitaammin ja voi olla vaikea saavuttaa sitä kun on tottunut nopeaan hauskuuteen. Huomaan tuon itsessänikin. Älypuhelimen näprääminen kiilaa itsellänikin ohi kirjoista. Keskittymiskyky on huonontunut.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla miesopeja jotka löis tarvittaessa nyrkkiä pöytään.

Pitäisi olla ennemmän miesopettajia, muitakin kuin teknisen työn opettajia. Sen lisäksi pitäisi lopettaa häirikköjen integrointi tavallisiin luokkiin. Tasokurssit pitäisi palauttaa.

Minulla on koulussa neljä lasta. Yksi näistä ammattikoulussa. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Keskimmäinen poikani oli koulussa hyvä kunnes mielenterveys petti. Muille koulu on tylsää. Sinne mennään ja usein ei mentäisi. Mitään motivaatiota opiskeluun ei ole. Sukupuolella ei merkitystä. Kaikki muu lorvaaminen ja hengaaminen on parempi vaihtoehto. Ei siihen mikään sanominen auta. Tämö yksi lapsistani joka parhaiten eli hyvin koulussa pärjäsi on nyt erityisluokalla kun ei vaan jaksa... lääkitys on. Todella turhauttavaa äidille kun ei ole keinoja herätellä lapsia innostumaan koulusta.. Mutta niin se kai on ettei kaikki vaan ole samasta puusta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä 2 teinipoikaa jotka ovat kuin yö ja päivä, luonteiltaan, 1opiskelutavoiltaan, kaikin tavoin. Ja tämä opiskeluasia on meillä nyt ns kuuma peruna, koska nuoremmalla joka 8-luokalla, tuntuu olevan into ja motivaatio hieman hukassa ja se näkynyt koko syksyn mm koenumeroissa, elämänsä ensimmäiset 6 alkavat koenumerotkin nyt korkattu.

Esikoinen joka nyt lukiossa, ollut aina ns 10 oppilas ja lopettikin peruskoulunsa lukuaineiden ka 10, kaikki aineet 9,7.

Hieman on kädetön ja avuton olo, kaikkemme olemme tehneet ja teemme, samat sävelet ollut kuin esikoisen kanssa. Olemme toki erilaisia, ei tod tarvitse olla "kympin oppilas" tms mutta pitäähän hommat ns kunnialla hoitaa. Kohta kuitenkin yhteishakuaika edessä ja jatko-opinnot, tätä menoa keskiarvo laskisi kuin lehmänhäntä:(

Ei oikein tiedä mitä tekisi tai ylipäätään voi tehdä, muuta kuin jatkaa kannustamista ja sitä että on kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä jne. Luokanvalvojaan on oltu yhteydessä ja tapaaminenkin sovittu.

En tiedä miten teillä lapsia kannustetaan mutta minulla ja siskollani oli vähän sama tilanne. Hän oli se mallisuoriutuja koko suvun mielestä joten minulle ei oikein jäänyt muuta roolia kuin olla se hulttio. Juuri teini-iässä se alkoi, halusin oman identiteetin. Siskolla oli jo se hyvis-rooli. Kaksi hyvistä ei käynyt koska siskoni oli kuitenkin se joka oli rahtusen parempi. Ikuisena kakkosena ei ollut mieltäylentävää olla. Siispä olin sittemmin se joka oli suosittu poikien keskuudessa. Koulu meni miten meni mutta menin minäkin lopulta yliopistoon.

Kyllä yksi tärkeä tekijä tässä ongelmassa on tunnistettu jo pitkään: pojat kehittyy keskimäärin tyttöjä hitaammin, siis ovat samanikäisten tyttöjen kanssa eri tasolla.

Minusta koulu pitäisi aloittaa enemmän kehitystasoa kuin ikävuotta painottaen. Jos 7v ei ole koulunpenkille valmis, niin ei siinä ole mitään pahaa aloittaa myöhemmin. Vastaavasti edistyneiksi arvioidut lapset voisivat aloittaa aiemmin. Myös luokalle jäämisen ei tarvitsisi olla mikään kova ja ikävä stigma ja rangaistus, vaan perusteltu keino lapsen parhaaksi.

Nämä ovat olleet ennen muinoin yleisiä juttuja. Nykyään lapsia raahataan väkisin luokalta toiselle, vaikka taidot ja kehitystaso olisivat mitä.

Koulussa oppiminen perustuu vain yhteen tyyliin. Ne jotka ovat kiellellisesti lahjakkaita pärjäävät hyvin,. Toiminnalliset yms. taas pärjäävät liikuntatunneilla joita nuo toiset taas vihaavat.

Tein pikagallupin meidän pojille: Koulun pitäis alkaa aikaisintaan klo 12, pitäisi olla hyvää ruokaa, ei ollenkaan ruotsia, liikuntaa, terveystietoa ja äidinkieltä vaan 1 tunti viikossa. Lomia pitäisi olla enemmän. Opettajien pitäisi olla rentoja, eikä nipottaa esim. kännyköistä, jos haluaa räplätä kännykkä, niin siitä vaan. Häiriköitä voisi vedellä turpaan. Ei kotitehtäviä ja kokeita vähemmän, 1 koe/lukukausi/aine. Kaikki kirjoitustehtävät tehtäisiin koneella. Luokissa olisi sohvat, joilla voisi loikoilla. Jos ei huvittaisi tehdä jotain, niin sitten ei tarvisi.

Semmosta, pojat 15 v ja 13 v. Onneksi nuo kuitenkin ymmärtää, että vaikka koulu ei ole tuollaista, niin silti siellä käyvät ja kohtuullisesti menestyvätkin, eivätkä hölmöile muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koulussa neljä lasta. Yksi näistä ammattikoulussa. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Keskimmäinen poikani oli koulussa hyvä kunnes mielenterveys petti. Muille koulu on tylsää. Sinne mennään ja usein ei mentäisi. Mitään motivaatiota opiskeluun ei ole. Sukupuolella ei merkitystä. Kaikki muu lorvaaminen ja hengaaminen on parempi vaihtoehto. Ei siihen mikään sanominen auta. Tämö yksi lapsistani joka parhaiten eli hyvin koulussa pärjäsi on nyt erityisluokalla kun ei vaan jaksa... lääkitys on. Todella turhauttavaa äidille kun ei ole keinoja herätellä lapsia innostumaan koulusta.. Mutta niin se kai on ettei kaikki vaan ole samasta puusta.

Onpa aika kurjaa. Onko heillä uskoa omiin kykyihinsä kuitenkin? Joskus se on siitäkin kiinni. Toivottavasti jaksavat innostua edes jostain ja jaksat heitä kannustaa. Tulevaisuudenhaaveista kannattaisi ehkä jutella siitä lähtökohdasta, että voisi olla tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä jotain mitä oikeasti haluaa... ei ehkä siitä miten vaikeaa ja vaativaa elämä on. Musta tuntuu että aika monet nuoret vain jotenkin luovuttavat, kun maailma näyttää synkältä eikä ole uskoa itseen eikä sitten oikein enää unelmiakaan. Saattavat vaikuttaa itsevarmoiltakin mutta ovatkin todellisuudessa ihan epävarmoja ja lannistuneita.

Mietin vähän että opiskelisin aineenopettajan pätevyyden. Saisin melko pienellä ylimääräisellä vaivalla pätevyyden kahden aineen opettamiseen. Tulen hyvin toimeen nuorten kanssa ja osaan opettaa, mutta olen ehkä liian herkkä opettajaksi peruskoulussa tai lukiossa. Yksityisopetuksesta pitäisin. Itse olin kympin oppilas mutta lintsasin ehkä viidesosan tunneista peruskoulussa... En yleisesti ottaen viihtynyt, mutta kavereita oli paljon ja muutama hyvä opettaja.

En kyllä oikein usko, että pojat osaavat itse arvioida kovin syvällisesti, mikä koulussa heidän kannaltaan on pielessä. Onko siellä edes mikään varsinaisesti pielessä? Koulut on aina jollain lailla paskoja ja tasapäistäviä paikkoja eivätkä sovi kaikille. Musta tuntuu että enemmän on pielessä kodeissa. Vanhemmuudessa. Ollaan kiireisiä, kärsimättömiä, välinpitämättömiä, epäjohdonmukaisia. Suomi on vahvojen naisten maa ja tytöiltä vaaditaan paljon, heistä tulee helposti vanhempien pikku apulaisia. Heihin myös luotetaan enemmän ja samalla he oppivat luottamaan pärjäämiseensä erilaisissa tilanteissa ehkä keskimäärin paremmin kuin pojat. Pojat jäävät helposti vähän sivuun, kun ketään ei kunnolla kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksi tärkeä tekijä tässä ongelmassa on tunnistettu jo pitkään: pojat kehittyy keskimäärin tyttöjä hitaammin, siis ovat samanikäisten tyttöjen kanssa eri tasolla.

Minusta koulu pitäisi aloittaa enemmän kehitystasoa kuin ikävuotta painottaen. Jos 7v ei ole koulunpenkille valmis, niin ei siinä ole mitään pahaa aloittaa myöhemmin. Vastaavasti edistyneiksi arvioidut lapset voisivat aloittaa aiemmin. Myös luokalle jäämisen ei tarvitsisi olla mikään kova ja ikävä stigma ja rangaistus, vaan perusteltu keino lapsen parhaaksi.

Nämä ovat olleet ennen muinoin yleisiä juttuja. Nykyään lapsia raahataan väkisin luokalta toiselle, vaikka taidot ja kehitystaso olisivat mitä.

Tämä on varmasti totta, mutta ei selitä sitä, että ero poikien ja tyttöjen välillä on niin suuri nimenomaan Suomessa. Tietysti täällä koulu yleisesti ottaen on aika vaativa, joten ero siinä korostuu.

Vierailija kirjoitti:

Tein pikagallupin meidän pojille: Koulun pitäis alkaa aikaisintaan klo 12, pitäisi olla hyvää ruokaa, ei ollenkaan ruotsia, liikuntaa, terveystietoa ja äidinkieltä vaan 1 tunti viikossa. Lomia pitäisi olla enemmän. Opettajien pitäisi olla rentoja, eikä nipottaa esim. kännyköistä, jos haluaa räplätä kännykkä, niin siitä vaan. Häiriköitä voisi vedellä turpaan. Ei kotitehtäviä ja kokeita vähemmän, 1 koe/lukukausi/aine. Kaikki kirjoitustehtävät tehtäisiin koneella. Luokissa olisi sohvat, joilla voisi loikoilla. Jos ei huvittaisi tehdä jotain, niin sitten ei tarvisi.

Semmosta, pojat 15 v ja 13 v. Onneksi nuo kuitenkin ymmärtää, että vaikka koulu ei ole tuollaista, niin silti siellä käyvät ja kohtuullisesti menestyvätkin, eivätkä hölmöile muutenkaan. 

Joo, ehkä me ei sittenkään kysytä niiltä pojilta itseltään. :D :D

Miksi pojat menestyivät ennen hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksi tärkeä tekijä tässä ongelmassa on tunnistettu jo pitkään: pojat kehittyy keskimäärin tyttöjä hitaammin, siis ovat samanikäisten tyttöjen kanssa eri tasolla.

Minusta koulu pitäisi aloittaa enemmän kehitystasoa kuin ikävuotta painottaen. Jos 7v ei ole koulunpenkille valmis, niin ei siinä ole mitään pahaa aloittaa myöhemmin. Vastaavasti edistyneiksi arvioidut lapset voisivat aloittaa aiemmin. Myös luokalle jäämisen ei tarvitsisi olla mikään kova ja ikävä stigma ja rangaistus, vaan perusteltu keino lapsen parhaaksi.

Nämä ovat olleet ennen muinoin yleisiä juttuja. Nykyään lapsia raahataan väkisin luokalta toiselle, vaikka taidot ja kehitystaso olisivat mitä.

Tämä on varmasti totta, mutta ei selitä sitä, että ero poikien ja tyttöjen välillä on niin suuri nimenomaan Suomessa. Tietysti täällä koulu yleisesti ottaen on aika vaativa, joten ero siinä korostuu.

Koulu ei todellakaan ole Suomessa vaativa.😂😂😂😂

Ja se aloitetaan vuosia myöhemmin kuin noissa kärkimaissa, joissa se alkaa kaksivuotiaana.

Eikö tästä voisi tehdä aika suoraa päätelmää että suuret luokkakoot haittaavat poikia enemmän kuin tyttöjä?

Koska samalla kun vuosikymmenen ajan on luokkakoot kasvaneet, on poikien ja tyttöjen kuilu oppimisessa kasvanut. Ja luokkakokojen kasvuhan tarkoittaa myös sitä, että erityisoppilaat jotka ennen olivat omissa luokissaan, on nykyään laajamittaisesti tuotu tavallisiin luokkiin.

Onko tutkittu vaikuttaako nykyajan suuri luokkakoko ja lisääntyneet häiriöt enemmän poikiin kuin tyttöihin?

Itse uskon ainakin siihen että pojat tarvitsisivat tiukempaa kuria koulussa mitä tytöt. Joten tämä "vapaan kasvatuksen" koulumuoto haittaa poikia enemmän mitä tyttöjä.

Edelleen painottaisin sitä että ne puhelimet pitää saada pois kouluista, se olisi ensiaskel oppimisen rauhoittamiseen ja niiden aiheuttamien ongelmien viemä aika saataisiin hyödyllisempään käyttöön!

Meillä ainakin poika menee helposti siitä mistä aita on kaatunut... tyttö jaksa tehdä töitä asioiden eteen...