Lue keskustelun säännöt.
Miten helpottaa oman lapsen pahaa mieltä, kun miehen lapsilla yli tonnin puhelimet ja hänellä halpa perusmalli
21.11.2017 |
Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.
Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.
Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Onhan sitä eriarvoisuutta perheissä juu.
Mummonsa perinyt perheenisä (ei mikään ruudinkeksijä mutta varakas) jäi työttömäksi.
Uutta työtä ei löytynyt, mutta oli niin tylsää, että shoppasi kalliin urheiluauton jota sitten puunasi aikansa kuluksi.
Vaimo juoksi kieli vyön alla töihin ja kotiin, hoiti yhä päävastuun alle kouluikäisistä villeistä pojista. Hän oli joskus maininnut, että on erilliset taloudet. Sen kyllä huomasi. Vaimolla teki tiukkaa kun piti ostaa itselle vaatetta, työtön mies ikävystyi sohvalla suupielet roikkuen. Seuraava lelu oli espressokone, tietenkin markkinoiden kallein...Joo, ja muuten ei kuulu mulle miten toiset elävät. Mutta kun vaimo oli niin ahdistunut ja stressaantunut ja valitti miehen työttömyyttä, niin kornilta tuntui että miten perheen sisällä voi olla noin erilainen varallisuustaso.
Silleenkin kiva, että se perintörahojensa päällä istuja haluaa tietysti elintasoa, hänellä kun on varaa. Joten ostetaan vähän kalliimpi asunto kuin vaimo haluaisi. Makselevat sitten erillisiä lainojaan. Toisella on rahat tiukalla jatkuvasti, toinen voi pitää välivuoden töistä, ja ainoa ongelma on liika vapaa-aika.
Vaimo on vähän kuin kotiapulainen. Sen lyhyen aikaa kun hän oli lomautettuna, niin oli todella niukoissa varoissa.
Niin että varakkaasta mutta itarasta puolisosta voi koitua aika lailla hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokaisella ihmisellä on jokin, mistä on ylpeä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka halveksivat materiaa, mutta laittavat tonneja rahaa luomuun: luomuruokaan ja luomuviineihin. Ja tunnen erään, joka halveksii kaikkea rahaan liittyvää, mutta kirjoja ostaa viikottain, siis kalliita kirjoja. Saatika ne, jotka matkustavat kaikki rahansa.
Ei siinä mitään, jokainen saa arvottaa, mitä arvostaa.Minun aviomieheni aikuinen, opiskeleva poika ei koskaan pyydä meiltä mitään muuta kuin ruokaa. Mutta joka kerta hänellä on uusia vaatteita. Ganttia, Makiaa yms. Kengät maksaa aina 150 e ja yli. Hän pyytää äidiltään niitä. Meiltä hän ei kehtaa.
Väitän siis, että osa tämän ketjun nuorista on osa näitä. Osa taas sanoo vanhemmilleen, ettei halua mitään, koska tietää vanhempien tykkäävän siitä/vanhemmilla ei ole rahaa/ei halua pahoittaa vanhemman mieltä. Ja se känny ei heille ole niin tärkeä. Mutta jokin toinen asia on,,mutta sitä ei samassa viestissä kerrota.
Ai jos aloittajan lapselle olisi matkustaminen tärkeää, pitäisi hänelle maksaa maailmanympärimatka, matka Lontooseen ei riitä. Koska hän on ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole mitään velvollisuutta ostaa tonnin puhelinta lapselle, joka ei ole oma. Ihme ajatusmaailma.
Kai teillä on yhteishuoltajuus kaikkiin lapsiin?
Vai mitä lapsille tapahtuu, jos toinen aikuisista kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Mulla kun sitä onkin vaan 80 euron puhelin ja olen ihan aikuinen mies, että tiedä säkin se.
Pistän paremmaksi. Mulla maksoi 50 e mutta oli kyllä tarjouksessa. Hyvin riittää normikäyttöön ja vielä peleihinkin. N55
Ap:n tilanteessa en kyllä voisi hyväksyä noin suurta yhden lapsen syrjintää, vaikka ei oma olisikaan. Kyllähän tilanteen voi lapselle selittää ja varmasti sen ymmärtää mutta sattuu se silti. Omani on 15 v. ja voin hyvin kuvitella miltä hänestä tuntuisi. Hänellä on halvin mahdollinen, jossa kuitenkin tarpeeksi muistia ja tehoa (honor 8). Iphonea meille ei periaatteesta ostettaisi ihan merkin takia.
Niin rakkaudetonta :( Eikös kaikista lapsista maailmassa pitäisi pitää huolta, saati jos asutaan saman katon alla? Ennen vanhaan oli kunnia-asia, että mies pitää kaikista huolta. Nyt ollaan itsekkäitä ja puristetaan omaa kukkaroa tiukasti, korkeintaan OMALLE biologiselle jälkikasvulle heruu jotain. Ei voi ymmärtää ollenkaan!
Toinen asia tietenkin on, tarvitseeko kenelläkään olla tonnin puhelinta. Ja lapsikin voi oppia, ettei materia tee oikeasti onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!
Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.
Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.
Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!
En ole samaa taloutta miehen nyxän kanssa! Lapseni ovat isällään systeemillä 30/70 ja tiedän, että miehen nyxällä ei ole varaa kaikkeen siihen, mihin minulla on. En suostu ostamaan miehen nyxän lapsille kaikkea sitä, mitä ostan omilleni enkä suostu siihen, että miehen nyxä saa päättää, mitä lapsilleni ostan. Jos tyttöni haluaa 400 euron laukun, saa hän sellaisen, vaikka "samassa perheessä" asuvalla äitipuolen lapsella ei olisi moiseen varaa. Eikä minulla käy edes mielessä, että nykyinen mieheni kustantaisi yhtään mitään minun lapsilleni.
Kukaan ei tartte yli tonnin puhelinta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin rakkaudetonta :( Eikös kaikista lapsista maailmassa pitäisi pitää huolta, saati jos asutaan saman katon alla? Ennen vanhaan oli kunnia-asia, että mies pitää kaikista huolta. Nyt ollaan itsekkäitä ja puristetaan omaa kukkaroa tiukasti, korkeintaan OMALLE biologiselle jälkikasvulle heruu jotain. Ei voi ymmärtää ollenkaan!
Toinen asia tietenkin on, tarvitseeko kenelläkään olla tonnin puhelinta. Ja lapsikin voi oppia, ettei materia tee oikeasti onnelliseksi.
Jos lapsesta ei pidetä huolta, on se lasun paikka, mutta kohtuuhintainen puhelin ei taida riittää perusteeksi...
Uusperhe on usein todella haastava yhtälö. Voi kunpa ihmiset pysyisivät ekojensa kanssa, etsisivät tavan olla ihmisiksi ja tulla toimeen, niin paljolta hankalalta säilyttäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!
Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.
Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.
Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!
En ole samaa taloutta miehen nyxän kanssa! Lapseni ovat isällään systeemillä 30/70 ja tiedän, että miehen nyxällä ei ole varaa kaikkeen siihen, mihin minulla on. En suostu ostamaan miehen nyxän lapsille kaikkea sitä, mitä ostan omilleni enkä suostu siihen, että miehen nyxä saa päättää, mitä lapsilleni ostan. Jos tyttöni haluaa 400 euron laukun, saa hän sellaisen, vaikka "samassa perheessä" asuvalla äitipuolen lapsella ei olisi moiseen varaa. Eikä minulla käy edes mielessä, että nykyinen mieheni kustantaisi yhtään mitään minun lapsilleni.
Hienot periaatteet! Kyllä kannattaa tehdä lapsia ja hoitaa parisuhde niin, että erotaan.
Sitten on mun, sun ja meidän kersat.
Ex(iä)ä voi vielä kiusata lapsen avulla, ja varsinkin nyxää.
Mikä tärkeintä, lapsetkin oppivat jo varhain, että mikä kodin rakkaudellisuudesta puuttuu, siitä hyvästä saa kiristettyä materiaa.
Täytyy kyllä sanoa että vaikka miehen kanssa tienataan sanotaanko "ihan kivasti" niin meidän lapsilla on kännykät mallia made in china... Ja syy: mieluummin käydään tuolla rahalla kivoilla lomamatkoilla kuin laitetaan raha kiinni laitteisiin, jotka hajoaa minä hetkenä hyvänsä. Kiinasta saa jo hyvän puhelimen alle 100 eurolla, vastaava maksaisi suomessa sen 300 e...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 15 v ei halunnut tonnin puhelinta, kun tarjouduin ostamaan. Hänen mielestään järjetön ostos, vanha Samsung on ihan hyvä. Me siis olemme hyvätuloisia, ja kavereilla on noita kalliita puhelimia, siksi ehdotin. Nuoren mielestä turha tuhlaaminen on aina tyhmää, häntä ei halpa puhelin häiritse ollenkaan.
On usein eri asia jos voi valita halvan ja kalliin välillä, kuin jos pakosti joutuu ottamaan halvan.
Mitä tuohon nyt sanoisi....
Oletko kuullut että pannaan suu säkkiä myöten?
Mistä ihmeestä nykyajan ipanat on saaneet päähänsä että kaikki hilavitkaimet on saatava?
Mutta että saman perheen lapset on eriarvoisia, huhhuh!
Vierailija kirjoitti:
Olisi oikein mainiota opettaa lapselle, ettei kaikkea vain voi saada. Toisilla on myös omat lentokoneet, eikä niihin ole kaikilla varaa. Teini-ikäisen pitäisi tämä kyllä ymmärtää.
Paha mieli poistaa. Huh. Kyllä pitää oppia käsittelemään pettymyksiä.
Todettakoot vielä, että niissä tonnin puhelimissa on hirvittävä määrä sellaisia ominaisuuksia, mitä teini-ikäinen ei tosiaan tarvitse, tuskimpa kovin moni aikuinenkaan tarvitsisi.
Totta tuokin, mutta on hieman vaikea ymmärtää, että keskellä perhettä on elintasokuilu. Oikeastaan se ei kuulosta perheeltä.
Jos sattuisi niin, että huomaisin olevani uusperhekuviossa, niin tilanne on muutenkin sen verran haastavampi, että en haluaisi jakaa porukkaa kahden kerroksen väkeen. Sitä oltaisiin joko perhe, tai sitten lusikat jakoon. Jos ollaan perhe, sitten hommat menevät tasapuolisesti. Ei kai kukaan kasvattilapsiakaan aseta b-luokan perheenjäseniksi? Toivottavasti ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa se puoliso sieltä omasta palkkaluokasta niin ei tule noita kateusongelmia.
Minä ainakin keskustelisin lapseni kanssa rakentavasti ja kertoisin että on rohkeutta olla erilainen eikä tarvitse mennä massan mukana. Ihmettelen miten nykyään "erilainen" lapsi joutuu herkästi kiusatuksi. Mielestäni vanhempien kotona sekä opettajien koulussa täytyisi keskustella lasten kanssa erilaisuudesta ja että kaikki tulisi hyväksyä sellaisina kuin ovat , puhelimesta , ulkonäöstä , tai vaatteista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tonnin puhelin nuorella on ihan kohtuutonta. Kyllä parin-kolmensadan hintaluokassa saa jo ihan hyviä puhelimia.
Mutta ongelmaasi liittyen, ei sitä harmitusta sinänsä voi poistaa. Sen kanssa voi oppia elämään, mutta kateus pitkällä tähtäimellä katkeroittaa. Siksi kyllä teidän pitäisi saada elintasoa yhtenäistettyä lasten välillä.
200-300 euron?
150 euron puhelinkin on jo liikaa. Lapsi ei todellakaan tarvitse mitään hienoja puhelimia. Kai teillä on 3000 euron tietokonekkin joka lapsella?
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin keskustelisin lapseni kanssa rakentavasti ja kertoisin että on rohkeutta olla erilainen eikä tarvitse mennä massan mukana. Ihmettelen miten nykyään "erilainen" lapsi joutuu herkästi kiusatuksi. Mielestäni vanhempien kotona sekä opettajien koulussa täytyisi keskustella lasten kanssa erilaisuudesta ja että kaikki tulisi hyväksyä sellaisina kuin ovat , puhelimesta , ulkonäöstä , tai vaatteista riippumatta.
Kai ymmärrät että koskaan tuo ei tule toimimaan?
En hyväksyisi tilannetta, jossa uusperheessä jaotellaan lapset noin räikeästi mun ja sun lapsiin. Talous on yhteinen, jos yhdessä asutaan. Jos asutaan erillään, niin sitten ihan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!
Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.
Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.
Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!
En ole samaa taloutta miehen nyxän kanssa! Lapseni ovat isällään systeemillä 30/70 ja tiedän, että miehen nyxällä ei ole varaa kaikkeen siihen, mihin minulla on. En suostu ostamaan miehen nyxän lapsille kaikkea sitä, mitä ostan omilleni enkä suostu siihen, että miehen nyxä saa päättää, mitä lapsilleni ostan. Jos tyttöni haluaa 400 euron laukun, saa hän sellaisen, vaikka "samassa perheessä" asuvalla äitipuolen lapsella ei olisi moiseen varaa. Eikä minulla käy edes mielessä, että nykyinen mieheni kustantaisi yhtään mitään minun lapsilleni.
Meillä oli aikoinaan 50/50 -systeemi ja exäni olisi halunnut, että laskisin oman lapseni elintasoa, koska hänen uudella vaimollaan ei ollut varaa kaikkeen samaan omalle lapselleen kuin minulla oli omalleni. Lapsi alkoi keksiä kaikenlaisia syitä, miksi ei tarvitsisi mennä isälleen. Selvisi, että isänsä takavarikoi tytöltä kaikki kalliimmat tavarat aina siksi aikaa, kun tyttö oli isällään. Kun tytön passi vanheni, isänsä ei suostunut enää uuteen (meillä siis yhteishuoltajuus), jotta tyttö ei pääsisi enää minun tai isovanhempiensa kanssa ulkomaanmatkoille. Tämä onneksi ratkesi oikeudessa, koska passin evääminen ei ollut lapsen edun mukaista ja oikeuden päätöksellä passihakemukseen ei tarvinnut enää isän allekirjoitusta. Tytön ollessa 13 v lähdimme hakemaan muutosta tapaamisjärjestelyyn ja 50/50-systeemi purettiin siitäkin huolimatta, että asumme exäni kanssa suhteellisen lähellä toisiamme ja asumisjärjestely olisi muuten toiminut ihan hyvin.
Aikuisten tulisi uusperheitä perustaessaan miettiä, millaisia vaikutuksia sillä tulee olemaan lapsiin. Tämä koskee sekä lapsia, jotka saavat vähemmän, että lapsia, jotka saavat enemmän. Lasten ei kuulu olla niitä, jotka luopuvat ja joustavat. Ei myöskään lasten sukulaisten. Se on uusperhettä perustavan kahden aikuisen tehtävä. Jos heillä ei tätä mahdollisuutta ole, ei kannata perustaa uusperhettäkään.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta myös minun lapselleni oli valmiina asunto. Ostin asunnon pääkaupunkiseudulta. Jos lapseni olisi mennyt opiskelemaan jonnekin muualle, hän olisi saanut omistamastaan asunnosta kuitenkin vuokratuloja, joilla taas olisi voinut rahoittaa opiskelupaikkakunnallaan asumista. Hän kuitenkin päätti opiskella Helsingissä.