Miten helpottaa oman lapsen pahaa mieltä, kun miehen lapsilla yli tonnin puhelimet ja hänellä halpa perusmalli

Mulla kun sitä onkin vaan 80 euron puhelin ja olen ihan aikuinen mies, että tiedä säkin se.

Porukka ihan muina miehinä kertoo miten on aivan asiallista kohdella perheen sisällä olevia ihmisiä eriarvoisesti.

Olisiko jollakin töitä. Miten olisi vaikka järki tai tunteet - oletteko kuulleet sellaisista.

Ei tarvitse ihmetellä miksi suurin osa ihmisistä tuntuu tyhmiltä ja ihmiset voi huonosti. Ja rahan määrän kasvaessa vielä idiotismi lisääntyy. Lopputuloksena suber-idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!

Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.

Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.

Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!

*keskivertoihmiset

Vierailija kirjoitti:

Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!

Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.

Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.

Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!

Uusperheen perustamista suunniteltaessa pitää aina ENSIN sopia, miten lasten eriarvoisuus uusperheessä hoidetaan. Onhan olemassa myös tilanteita, joissa toisen lasten etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen. Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, ei muuteta saman katon alle. 

Mitä ihmettä teet miehellä joka kohtelee lapsiannekin noin epäarvoisesti?

Jos mennään yhteen niin eikö silloin puolison kanssa jaeta niin ilot, surut, tulot, lapset kuin velatkin?

En vain ymmärrä.

Vaadit lastasi kunnioittamaan ja ehkä rakastamaankin miestä kuin isäänsä ja silti jo teidän kahdenkin parisuhde on yhtä sitoutunutta kuin kenenkä tahansa kahden toisilleen ventovieraan....jos oisin tyttäresi, oireilisin.

Miten voit olla noin itsekäs elämällä tuollasssa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!

Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.

Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.

Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!

Lähinnä kiukuttaa, että ap on vienyt puolustuskyvyttömän laspensa tuollaiseen "perheeseen" ja ruikuttaa sitten perään että täytyy senkin saada kun muillakin on. Valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Porukka ihan muina miehinä kertoo miten on aivan asiallista kohdella perheen sisällä olevia ihmisiä eriarvoisesti.

Olisiko jollakin töitä. Miten olisi vaikka järki tai tunteet - oletteko kuulleet sellaisista.

Ei tarvitse ihmetellä miksi suurin osa ihmisistä tuntuu tyhmiltä ja ihmiset voi huonosti. Ja rahan määrän kasvaessa vielä idiotismi lisääntyy. Lopputuloksena suber-idiootteja.

Määritätkö sinä vielä sen suber-perheen uusiokuvioissa? Jos molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta ja heidän exillään uusia lapsia uusissa suhteissa niin kenelle kuuluu samanlainen elintaso? Itse eron jälkeen seurustelin vähän aikaa miehen kanssa jolla huomattavasti alempi elintaso, kaksi lasta edellisestä suhteesta ja rahan suhteen täysin holtiton ex. Tuon lyhyen seurustelun aikana seurasin taloudellisia katastrofeja kerta toisen perään, vähä raha laitettiin menemään kaikkeen hölmöön ja uuden miehen kanssa yriteltiin lasta. Täysin erilainen suhtautuminen rahaan muodostui yhdeksi isoksi ongelmaksi joka lopetti suhteen, onneksi ei missään vaiheessa yhteen muutettu. Jos oltaisiin muutettu ja jatkettu yhdessä maksaisin nyt omien lasteni kustannuksien lisäksi tuon miehen lasten elämää ja tasapuolisuuden nimissä myös hänen exän ja hänen uuden miehensä (työtön) lapsen kustannuksia. Ei kovin reilu diili minusta. Nykyään seurustelen miehen kanssa jolla kaksi lasta ja meillä kumpikin vastaa omien lastensa kustannuksista lasten toisen vanhemman kanssa, toimii hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko aikuiset tässäkin asiassa av:lla näin sairaita, että eriarvoisuus on OK vaikka samaa taloutta ollaan?!

Miten kukaan (ap yms.) on edes noin itsekeskeisen pa*kaka*an kanssa naimisissa, joka ei pidä KAIKKIA perheessä yhtä tärkeinä?? Oli kyse sitten 5e puserosta tai 2000e harrastuksesta.

Kyllä taas havettää ja kiehuttaa kuinka idiootteja keskiverto ihmiset oikeen ovat.

Ja joo, en ole kasvanut eriarvoisessa asemassa - paremminkin päinvastoin. Epäreiluus vain on yksi sellainen asia, joka saa sapen kiehumaan ja varsinkin, kun se tehdään tahallaan ja ei pakosta!

Kukaan ei kärsi siitä ettei saa tonnin puhelinta!😂 Onko uuden puhelimen hankkiminen edes ajankohtaista? Ap:n lapsikin todennäköisesti hyötyy varakkaasta isästä ison kodin ja lomamatkojen yms muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten helpottaa oman lapsen pahaa mieltä, kun miehen lapsilla yli tonnin puhelimet ja hänellä halpa perusmalli

Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.

Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.

Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?

Itse olen jonkinasteinen tekniikan osaaja, ja uskallan väittää että tuommosella 150-200 eurolla saa tänä päivänä ERITTÄIN pätevän puhelimen, kunhan ei ole jo tehtaalta tullessaan rikki.

Mulla ollut käytössä useamman vuoden ajan silloinen paremman mallinen puhelin (hintaluokka ollut kai jotai 500 ainakin), ja edelleenkin olen siis varsin tyytyväinen siihen.

Sanon tän siksi, että kuitenkin tiedostan että puhelimet kuitenkin on kulutustavaraa, ja jossain vaiheessa varmaankin vaihdan tämän, ja olin siis yllättynyt kun huomasin että tosi tehokkaita puhelimia saa noinkin halvalla tänä päivänä.

Noille tuhannen euron puhelimien omistajille voi salaa naureskella että olivatpa tyhymiä miten ne meni pistämään 800 euroa enemmän luuriinsa. No, älkää nyt kumminkaan avoimesti naureskelko, voivat vaikka loukkaantua, mutta 200 egee sillä saa oikein loistavia luureja tänä päivänä. Pelikoneet kannattaa sitten muutenkin ostaa erikseen.

Antaa ihmisten käyttää rahojaan, onhan se kumminkin ihan hyvä että raha kiertää, jos jollakulla on varaa niin se tavallaan pitää huolen siitä että jossain toisaalla jollakulla on työpaikka sen ansiosta. Mutta pakko ei ole kaikesta maksaa aina kalleimman mukaan, jos vain osaa hiukan käyttää hakukoneita ja vertailla ominaisuuksia ja katsella vähän testejä yms. niin huomaa että hinnoissa pääsee reilusti alaspäin eikä tarvitse tinkiä oikeastaan mistään tärkeästä.

Ja jos nyt jotain puhelinmalleja pitää ihan sanoa niin...

Käytössäni on siis Galaxy S3, käy ja kukkuu tosi hienosti. Uudelleenasennus kuitenkin kannattaa joskus tehdä, jos puhelinta käytetty jatkuvasti vuosia, silloin putsaantuu turhia kerääntyneitä tiedostoja pois. Se oli jotain luokkaa 500+ euroa aikoinaan.

Ja tilalle olen tutkinut esim. Huawein Honor 8 Liteä, eihän toi oo kuin n. 150 euroa. Siihen tietysti pakolliset lisäkrääsät esim. joku silikonisuoja ympärille yms.

Kaikenlaisia vaihtoehtoja muitakin, mutta tosiaan tuhatta euroa ei näihin kikottimiin tarvitse tänä päivänä enää upottaa, voit sen 800 euroa säästää johonkin muuhunkin.

Me ollaan hyvin toimeentuleva perhe. Teini-ikäisellä on 3 v vanha puhelin, sellainen 80 e maksanut. Kysyttiin jolulahjatoiveita, mutta ei hän toivo uutta puhelinta, on tyytyväinen nykyiseen. Hänellä tuntuu myös muutoin olevan taipumusta vaatimattomuuteen. Kun kysyn, hankitaanko Converesn tennarit, hän kuitenkin haluaa vain ne halpistennarit.

Nimim. hyvätuloinen, joka lapsuudessaan ei saanut edes minkäänlaisia farkkuja, vaan äiti ompeli itse farkut ja laittoi jonkin merkin takataskuun ja sen jälkeen ne olivat hänen mielestään merkkifarkut.

Opeta lapsellesi, että teillä on tärkeämpiä arvoja kuin materia!

Vierailija kirjoitti:

Tonnin puhelin? Tienaan ihan mukavasti mutta 250-300 e puhelin riittää täysin. Ja olen sentään aikuinen joka maksaa itse omat menonsa. En ikinä ostaisi KENELLEKÄÄN sen kalliimpaa puhelinta.

Ymmärrän sua, samoilla linjoilla. Tingin kuitenkin periaatteestani vähän kalliimpaan: Hankin tarkan vertailun jälkeen 400€ maksavan puhelimen, siinä oli 3 v. takuukin.

En ole katunut, mitään häiriöitä ei ole ollut.

Kun joskus vaihdan uuteen, ostan samaa merkkiä, ja sen vanhemman mallin jonka hinta laski jo.

Vain ääliöt maksavat maltaita uusimmasta mallista. Mutta eihän se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa!

Tämän takia varakkaan ja köyhän ei pitäisi koskaan mennä yhteen. Etenkään uusperheessä, jossa molemmilla on lapsia. Eriarvoisuus tulee korostumaan mitä vanhemmiksi lapset kasvavat. Esim. omalla lapsellani on jo asunto odottamassa opiskeluaikoja, en todellakaan kenenkään toisen lapselle sellaista hankkisi.

Millainen porvari pitää olla että voi ostaa lapsilleen yli tonnin puhelimet

Minusta jokaisella ihmisellä on jokin, mistä on ylpeä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka halveksivat materiaa, mutta laittavat tonneja rahaa luomuun: luomuruokaan ja luomuviineihin. Ja tunnen erään, joka halveksii kaikkea rahaan liittyvää, mutta kirjoja ostaa viikottain, siis kalliita kirjoja. Saatika ne, jotka matkustavat kaikki rahansa.

Ei siinä mitään, jokainen saa arvottaa, mitä arvostaa.

Minun aviomieheni aikuinen, opiskeleva poika ei koskaan pyydä meiltä mitään muuta kuin ruokaa. Mutta joka kerta hänellä on uusia vaatteita. Ganttia, Makiaa yms. Kengät maksaa aina 150 e ja yli. Hän pyytää äidiltään niitä. Meiltä hän ei kehtaa.

Väitän siis, että osa tämän ketjun nuorista on osa näitä. Osa taas sanoo vanhemmilleen, ettei halua mitään, koska tietää vanhempien tykkäävän siitä/vanhemmilla ei ole rahaa/ei halua pahoittaa vanhemman mieltä. Ja se känny ei heille ole niin tärkeä. Mutta jokin toinen asia on,,mutta sitä ei samassa viestissä kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Todettakoot vielä, että niissä tonnin puhelimissa on hirvittävä määrä sellaisia ominaisuuksia, mitä teini-ikäinen ei tosiaan tarvitse, tuskimpa kovin moni aikuinenkaan tarvitsisi.

Toisaalta monet niistä ominaisuuksista on sellaisia, ettei monikaan aikuinen (varsinkaan keski-ikäiset) niitä puhelimesta löydä tai eivät osaa käyttää. Mutta teinit osaavat.

Onhan sitä eriarvoisuutta perheissä juu.

Mummonsa perinyt perheenisä (ei mikään ruudinkeksijä mutta varakas) jäi työttömäksi.

Uutta työtä ei löytynyt, mutta oli niin tylsää, että shoppasi kalliin urheiluauton jota sitten puunasi aikansa kuluksi.

Vaimo juoksi kieli vyön alla töihin ja kotiin, hoiti yhä päävastuun alle kouluikäisistä villeistä pojista. Hän oli joskus maininnut, että on erilliset taloudet. Sen kyllä huomasi. Vaimolla teki tiukkaa kun piti ostaa itselle vaatetta, työtön mies ikävystyi sohvalla suupielet roikkuen. Seuraava lelu oli espressokone, tietenkin markkinoiden kallein...

Joo, ja muuten ei kuulu mulle miten toiset elävät. Mutta kun vaimo oli niin ahdistunut ja stressaantunut ja valitti miehen työttömyyttä, niin kornilta tuntui että miten perheen sisällä voi olla noin erilainen varallisuustaso.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä (mies) pidän huolen että nyksän lapset on tasavertaisessa asemassa omieni kanssa. Jos jollakin menee puhelin uusiksi, niin kaikki on samalla viivalla. Ja olen se parempituloinen, jonka taskuilla käydään useimmin, ja se käy mulle oikein hyvin.

Oot ihana ihminen

-eri

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia varakkaan ja köyhän ei pitäisi koskaan mennä yhteen. Etenkään uusperheessä, jossa molemmilla on lapsia. Eriarvoisuus tulee korostumaan mitä vanhemmiksi lapset kasvavat. Esim. omalla lapsellani on jo asunto odottamassa opiskeluaikoja, en todellakaan kenenkään toisen lapselle sellaista hankkisi.

Miten asunto voi olla jo, kun et tiedä mihin hän menee opiskelemaan? Jos mihinkään.