Tuttu jätti miehensä kun tämä oli liian kiltti. Auttakaa ymmärtämään?

”Ylikiltin ihmisen sisällä asuu vihainen valehtelija”

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Et pelkästään jyrää vaimosi mielipiteen yli, myös vähättelet tai oikeastaan täysin mitätöit hänen argumenttinsa.

Etkö itse huomaa?

"Haluan vaan tehdä asiat oikein..... " = SINUN mielipiteesi on se" oikea".

Ettekö te kaksi hallitse minkäännäköistä keskustelukulttuuria? Kuunteletko edes vaimosi kommentteja, vai onko päätöksesi lyöty lukkoon jo ennen tätä ns 'vaimon mielipiteen huomioonottamista'?

Parisuhteenne vaikuttaa jotenkin paikoilleen jämähtäneeltä, kuin olisitte roolileikissä missä kumpikin vetää omaa osaansa saman kuluneen kässärin pohjalta.

Tosin sen käsikirjoituksen olet laatinut sinä, vaimo on pelkkä statisti.

Mitään ette tunnu toisillenne 'antavan'; sellaisia juttuja kuin arvostus, esimerkiksi.

- Tämän vaikutelman annat siis ihan itse, niillä tiedonmurusilla joita meille tarjoilit.

(Kuten kirjoittajakollegat tässä edellä ovat jo sinulle vastanneet, ilman vaimon kertomaa näistä esittelemistäsi tilanteista pariSUHTEEN arviointi vain toisen osapuolen näkökulmasta on mahdotonta - toisaalta antamalla "vaimolle puheenvuoron" rivien välistä tulet kertoneeksi itsestäsi enemmän kuin ehkä tarkoitit...? Parilla lauseella saat dissattua sekä vaimon sisustusmaun että kyvyn tehdä 'järkeviä ja fiksuja' valintoja/päätöksiä ko kysymyksissä...)

Yleensä toimivassa parisuhteessa osapuolet kokevat yhdessä olevan vahvempia, "enemmän kuin osiensa summa".

Tässä on mielestäni se oleellinen kiteytettynä, eli miksi HYVÄ parisuhde päihittää yksinelon/oman elämän herruuden: se on rikkaus jota mikään maallinen omaisuus ei voi ylittää tai korvata, arvokas asia joka parhaimmillaan kantaa yli vaikeuksien puolta kevyemmin askelin ja saa tuntemaan ne pienet onnenhetket (vähintään) tuplasti väkevämmin.

Yhdessä myös rakennetaan se omannäköinen (meidän!) elämä - kuuluu siihen sitten lapsia tai ei - ja tehdään asunnosta Se Yhteinen Koti jonne kumpikin tuntee kuuluvansa. Unelmoidaan ja haaveillaan, YHTEISIÄ juttuja.

Ylipäätään eletään ja rakastetaan, toinen toistaan arvostaen.

Sinun kirjoituksestasi ei paista läpi mikään muu aspekti kuin ylemmyys, suoranainen ylpeys "jääräpäisyydestä", peiteltynä teennäiseen vaatimattomuuteen: kyllähän vaimo saa sanoa sanasensa, mutta sinähän et voi toimia kuin "oikein"... koska sinä nyt vaan satut (aina?) "olemaan oikeassa"....

Tässä kontekstissa "jääräpää" on melko kesy pikku sananen. Lähes hellittelynimi.

Muitakin määreitä näin ulkopuolisen mielessä vilahteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttusti on yksinkertaisesti typerä nainen, joka ei ole vielä saanut maata tarpeeksi monen miehen alla tai tullut petetyksi. Mies, josta nainen voi laittaa päänsä pantiksi, ettei tämä petä, on painonsa veroinen kultaa. Valitettavaa jos kaikki eivät tätä arvoa tajua.

Ihan kuin kiltteys olisi joku tae sille ettei petä. Ylikilttihän juuri pettäisi ensimmäisenä jos joku parempi hänet huolisi. Tästä on omaa kokemusta. Helppohan sitä on pettämättömyyttään toitottaa jos ei löydä ketään itsestään kiinnostunutta ikinä.

Etkö osaa lukea? Nyt keskustellaan kilteistä miehistä, ei epätoivoista tai kaikille alistuvista miehistä. Nuo jälkimmäiset ehkä lähtisivätkin kaikkien naisten matkaan, koska eivät vaan osaa kieltäytyä. Sen sijaan kiltti mies osaa kyllä kiltillä tavalla, ei töykeästi, kieltäytyä hyökkäävistäkin naisehdottelijoista, koska hän ei kilttinä(!!) tahdo loukata rakasta kumppaniaan. Hän ei kilttinä(!!) miehenä ikinä tekisi tahallaan mitään, mikä loukkaa hänen kumppaniaan.

Naiset vaan yleensä tykkäävät kärsiä, joten he valitsevat miehiä, jotka laittavat heidät kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Jou123 kirjoitti:

Tutuissa on näitä kilttimiehiä vaikka kuinka. Suurin osa on sinkkuja ja pari jopa parisuhteessa. Toinen jopa naimisissa.

Kaikkia yhdistää se, että oman mielipiteen ääneensanominen on vaikeaa. Ikäänkuin he pelkäisivät että kaverit hylkää jos kertoo oikeasti mitä mieltä on.

Naiset ei näistä kiinnostu juuri ollenkaan. Nämä kaksi, jotka ovat parisuhteessa, eivät ole muita naisia nähneet kuin nykyiset kumppaninsa. Voin kyllä kuvitella miksi naiset ei kiinnostu - sitä voi vaikka kuinka paljon lässyttää tasa-arvosta, mutta suurin osa parisuhteista ei perustu tasa-arvolle, vaan kummallakin osapuolella on odotuksensa tietyistä sukupuolirooleista (tai näin siis väitän). Ja nämä miehet eivät niitä odotuksia täytä.

Itse olen luonteeltani niin kaukana kilttimiehestä kuin ikinä mahdollista, osin jopa tarkoituksella :). Olen kohdellut naisia ihan paskasti ja siitä huolimatta he ovat vonkuneet perään. Olen jopa joskus nuorempana joskus jopa iskenyt naisia siten, että olen lähestynyt olemalla v...mainen ja sitten jonkin ajan kuluttua pyytänyt anteeksi. Ja mimmit ovat lähteneet mukaan. En todellakaan suosittele tällaista, mutta se vain kuvastaa sitä, miten "huono" piirre kiltteys on, jos meinaa päästä tekemisiin naisten kanssa. Melkein sanoisin että se on se kaikkein vihonviimeisin piirre.

Niin, en siis käyttäydy noin mulkusti enää. Mutta, mielestäni tiedän pelin hengen ja sen mitä naiset mieheltä odottaa. Eikä siinä mitään - itsekin odotan tiettyjä asioita naiselta. Ja yksi niistä muuten on tietynlainen kiltteys...

Minuun ei ole tällainen ikinä toiminut ja esim vittuilemalla lähestyneet on saaneet heti kengänkuvaa perseeseen. Voitko nyt ihan oikeasti sanoa että joka jumalan nainen on kaatunut esim mulkerostrategialla? Jos on, niin yrittämäsi naiset ovat kategoriassa keskimääräistä tyhmemmät. En sano etteikö voisi näillä toimiakin. Mutta ihan hölmöä taas mennä yleistämään.

Niin varmaan...olet siis ajatellut toimivasi noin jos joku tulisi sinua iskemään tuolla tekniikalla. Mutta sitten tosielämässä voi ollakin eri juttu...on todella vaikeaa lähettää matkoihinsa sellainen itsevarma, aggressiivinen, ehkä hieman röyhkeä tilan haltuun ottava mies joka saa pi*pin kosteaksi ja väristyksiä selkärankaan.

- ohis -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Alussa kirjoitit, että yrität ottaa vaimon mielipiteen huomioon, mutta haluat tehdä oikein. Onko vaimo mielipide sitten väärä? Teillä näköjään välillä päättää toinen, välillä toinen, mutta kumpikaan ei ota toisen mielipidettä huomioon. Itse en halua parisuhdetta, jossa ei keskustella.

Meidän parisuhde on kestänyt parikymmentä vuotta. Näin se nyt on vaan toiminut. Kun itse pääset joskus parisuhteeseen, opit melko pian, että kannattaa antaa joskus periksi. Tehdä kompromisseja asioissa, joita itse ei koe niin tärkeiksi. Esimerkkinä kohdallani tuo auto. Asuntokauppaan ei liittynyt mitään ihmeellisempää. Käytäntö ratkaisi, sijainti, hinta, tilat jne. 

Jostain syystä tämä on lutviutunut näin. Ehkä itselläsi toimii jokin muu systeemi.

No, oma parisuhde on kestänyt yli 30 vuotta. Meillä asiat hoidetaan keskustelemalla eikä niin, että vuoron perään jyrätään toinen. Tähän mennessä on aina löytynyt vaihtoehto, josta kumpikin tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jou123 kirjoitti:

Tutuissa on näitä kilttimiehiä vaikka kuinka. Suurin osa on sinkkuja ja pari jopa parisuhteessa. Toinen jopa naimisissa.

Kaikkia yhdistää se, että oman mielipiteen ääneensanominen on vaikeaa. Ikäänkuin he pelkäisivät että kaverit hylkää jos kertoo oikeasti mitä mieltä on.

Naiset ei näistä kiinnostu juuri ollenkaan. Nämä kaksi, jotka ovat parisuhteessa, eivät ole muita naisia nähneet kuin nykyiset kumppaninsa. Voin kyllä kuvitella miksi naiset ei kiinnostu - sitä voi vaikka kuinka paljon lässyttää tasa-arvosta, mutta suurin osa parisuhteista ei perustu tasa-arvolle, vaan kummallakin osapuolella on odotuksensa tietyistä sukupuolirooleista (tai näin siis väitän). Ja nämä miehet eivät niitä odotuksia täytä.

Itse olen luonteeltani niin kaukana kilttimiehestä kuin ikinä mahdollista, osin jopa tarkoituksella :). Olen kohdellut naisia ihan paskasti ja siitä huolimatta he ovat vonkuneet perään. Olen jopa joskus nuorempana joskus jopa iskenyt naisia siten, että olen lähestynyt olemalla v...mainen ja sitten jonkin ajan kuluttua pyytänyt anteeksi. Ja mimmit ovat lähteneet mukaan. En todellakaan suosittele tällaista, mutta se vain kuvastaa sitä, miten "huono" piirre kiltteys on, jos meinaa päästä tekemisiin naisten kanssa. Melkein sanoisin että se on se kaikkein vihonviimeisin piirre.

Niin, en siis käyttäydy noin mulkusti enää. Mutta, mielestäni tiedän pelin hengen ja sen mitä naiset mieheltä odottaa. Eikä siinä mitään - itsekin odotan tiettyjä asioita naiselta. Ja yksi niistä muuten on tietynlainen kiltteys...

Minuun ei ole tällainen ikinä toiminut ja esim vittuilemalla lähestyneet on saaneet heti kengänkuvaa perseeseen. Voitko nyt ihan oikeasti sanoa että joka jumalan nainen on kaatunut esim mulkerostrategialla? Jos on, niin yrittämäsi naiset ovat kategoriassa keskimääräistä tyhmemmät. En sano etteikö voisi näillä toimiakin. Mutta ihan hölmöä taas mennä yleistämään.

Niin varmaan...olet siis ajatellut toimivasi noin jos joku tulisi sinua iskemään tuolla tekniikalla. Mutta sitten tosielämässä voi ollakin eri juttu...on todella vaikeaa lähettää matkoihinsa sellainen itsevarma, aggressiivinen, ehkä hieman röyhkeä tilan haltuun ottava mies joka saa pi*pin kosteaksi ja väristyksiä selkärankaan.

- ohis -

Tunnen toki miestyypin, mutta en pidä sellaisista. Olen aina lähtenyt takavasemmalle, jos tuollainen omaa napaa tuijottava tulee viereen päsmäröimään. En pidä noin itsekkäistä miehistä.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta. 

Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.

Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.

Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.

Mies, joka pakottaa naisen lopettamaan tupakoinnin, on hyvä mies, mutta mies, joka pakottaa naisen katselemaan rumia verhoja, on huono mies. Kyllä tämä nyt pitäis tajuta.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No jos sopisikin miehille vahva nainen, ei olisi ongelmaa, mutta minulla kolmen miehen kokemuksella ne kaksi heikompaa ovat oireilleet ja vain sen yhden henkisesti riittävän aikuisen kanssa on syntynyt onnistunut suhde. 

Ongelma on tietysti varmaan siinäkin, että minä en suostu ottamaan miehen roolia vaan haluan voida olla se naisellinen nainen. Sellainen justiina/pekkapuupää-symbioosi toiminee heille, jotka ovat siihen valmiita. 

Tuo on kuin Bull Mentula sanoisi ettei halua olla uutuusleffassaan mikään bodari vaan balettitanssija. Vastarooliin haetaan vielä isompaa miestä jotta Bull tuntisi olevansa hoikka ja ketterä.

Kuten sanoin, nainen voi olla suosittu pehmeänä kodin hengettärenä tai vahvana toimintasankarittarena. Miehellä ei ole vastaavaa etua.

Ei ihme että on pariutumisongelmia jos on ristiriita sen välillä kuka olet ja millaiseen rooliin haluat.

Voisin veikata ettei alfanarttu1988:lla ole vaikeuksia löytää miestä, eikä myöskään pehmeillä ja feminiinisillä kodin hengettärillä.

Mielummin olisin yksin kuin kantaisin vastuuta vielä kotonakin kaikesta. Kun sekä asiakkaat että alaiset nojaavat minuun ja olen vastuussa isoista rahoista, haluan jossain sen paikan ja tilan, että saan vaan olla heikko, söpö ja höntti ja kaivautua johonkin kainaloon. Onneksi mies on sillä lailla tasavahva, että hän pystyy olemaan minulle turva sekä luoda tilan heikkoudelleni ja toisaalta taas minulla on voimaa olla hänelle sparraaja ja tukija.

En ole hakemalla hakenut itselleni tätä henkistä (ja fyysistä) kanttia vaan kyllä se on synnyinlahjana saatu, joten vaikea sitä on piilotellakaan. Jos vaikka naisellinen nainen on puudeli, itse olen kiltti pitbull, joka vaatii sellaisen parin, joka tajuaa etten ole paha ja taistelutahtoinen annetuista raameista huolimatta vaan sylikoira.  

Jos kerran olet kotona kiltti sylikoira, mihin sitä vahvaa naistenkesyttäjää tarvitaan?

Jos/kun tienaat työssäsi hyvin, miksi miehen tulee omata vähintään yhtä paljon rahaa ja statusta?

Jos kirjoittamasi pitää paikkansa, sinulle sopisi kotimies joka pitää kämpän siistinä, ottaa kainaloon ja kysyy miten työpäivä meni.

Mutta tietysti halut sen vahvan menestyjän, niin kuin muutkin naiset.

Kuten sanoin, kaikki naiset haluavat saman miehen. Se millainen nainen itse on, vaikuttaa ainoastaan siihen miten omat mieltymykset (samat mieltymykset kuin kaikilla muillakin naisilla) perustellaan.

Ei taaskaan pidä paikkaansa omalla kohdallani. Toki otanta on omakohtainen ja suppea. Olen ihan täydellä sydämellä ja avoimin mielin lähtenyt kahden tällaisen miehen kanssa rakentamaan suhdetta, mutta heitä häiritsee se, kun he tietävät potentiaalini, se käy jotenkin miehisyyden päälle tai luo epävarmuutta tai jotain. Minulla on aina ollut asenne, että pystyn tienaamaan riittävästi enkä tarvitse rikasta miestä, mutta tarvitsen rakkautta ja hyvän ja tasapainoisen suhteen. Kesyttää minua ei tarvitse, koska lähtökohtaisesti haluan olla säyseä. Silti se ei ole onnistunut näissä tapauksissa. 

Kyllä, kotimieheyshän se vasta vaatiikin vahvuutta ja luonnetta. Siihen ei monesta miehestä ole, kuten olet itsekin huomannut. Mielestäni miehuus onkin jotain aivan muuta kuin sitä, että tienaa enemmän kuin vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä yritän miettiä jättäisinkö naista jos tämä olisi "liian kiltti". En oikein ymmärrä ongelmaa, siis millä tavalla liian kiltti? Antaa liian helposti anteeksi? On erityisen ymmärtäväinen? Auttaa muita vaikka aina ei kannattaisi?

Okei, ehkä tuo viimeinen on sellainen ominaisuus joka voisi ärsyttää, mutta en tiedä olisiko syy jättää.

Ehkä tämä on isompi ongelma naisille miehissä. Auttakaa ymmärtämään vaikka ihan esimerkeillä millainen mies on liian kiltti?

Jos ei ole trollialoitus, niin sanoisin että liian kiltti on vain toinen tapa sanoa että suhteesta tuntuu olevan huuma lopussa. Koska fyysistä vetovoimaa tunnetaan yleensä enemmän silloin, kun toinen on itselle vielä vähän mysteeri. Jos toinen alkaa tuntua liikaa ennalta arvattavalta ja tutulta, varsinkin jos hän mukailee kumppania monessa asiassa, voi yksi tapa ilmaista tämä olla liian kiltiksi kutsuminen. Omalla mutulla ymmärtäisin tämän näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä yritän miettiä jättäisinkö naista jos tämä olisi "liian kiltti". En oikein ymmärrä ongelmaa, siis millä tavalla liian kiltti? Antaa liian helposti anteeksi? On erityisen ymmärtäväinen? Auttaa muita vaikka aina ei kannattaisi?

Okei, ehkä tuo viimeinen on sellainen ominaisuus joka voisi ärsyttää, mutta en tiedä olisiko syy jättää.

Ehkä tämä on isompi ongelma naisille miehissä. Auttakaa ymmärtämään vaikka ihan esimerkeillä millainen mies on liian kiltti?

Korjataan kilttimies "intohimottomaksi mieheksi", niin kaikki tajuaa, mistä klikkaa.

Siis ketään ei kiinnosta tahdoton, ponneton himmeäsilmäinen lepsulasse, joka on vielä viinaksien orja ja jatkuvasti maansamyyneen näköinen.

Sama pätee lepsuleiloihin.

Suurin osa suomalaisistahan on jatkuvasti ilottoman näköisiä, ei tarvi kuon kadulla katsella ihmisiä.

Pitäisikö sitä sitten jatkuvaan hihitellä ja hymyillä maireasti vastaantuleville - Tätäkö tässä oikein haetaan?

Kuten vanha neuvo sanoo: "älä kuuntele mitä naiset sanovat, vaan katso mitä he tekevät".

Ketkä omista ystäistäni ovat suosituimpia naisten keskuudessa, kun yritetään lukea pois ulkonäkö ja raha/status? Itsevarmat, määrätietoiset, kunnianhimoiset, sosiaalisesti taitavat ja vahvat johtajaominaisuudet omaavat naisten kaatamisessa kokeneet itsekkäät hedonistit. Miehet jotka viestivät "olen matkalla ohti menestystä, otan mitä haluan ja haluan sinut". Nämä miehet eivät ole täydellisiä k**ipäitä, mutta sopivasti hieman kallellaan siihen suuntaan.

Naiset syttyvät eniten miehistä joista huokuu että,

1. mies on matkalla kohti suuria saavutuksia (eli statusta ja resursseja)

2. mies saisi helposti muitakin naisia

Naiselle ällöttävintä on mies joka viestii ettei kykene yllä lueteltuihin asioihin. Murhaajaa, diktaattoria, kulttijohtajaa, tai mitä tahansa vastenmielisempi on mies joka toisi naiselle kedolta kukkasen sen sijaan että lähtisi voittamaan heikommat miehet kilpailussa riistasta.

Nainen, todistetusti, lähtisi treffeille mieluummin joukkomurhaajan (juuri menehtynyt Charles Manson) tai lapsen hyväksikäyttäjän (Sharon Taten exä, Emmanuelle Seignerin kanssa saurusteleva Roman Polanski) kanssa kuin kilttimiehen kanssa. Vaikutusvalta painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvyys.

 

12121212 kirjoitti:

Kuten vanha neuvo sanoo: "älä kuuntele mitä naiset sanovat, vaan katso mitä he tekevät".

Ketkä omista ystäistäni ovat suosituimpia naisten keskuudessa, kun yritetään lukea pois ulkonäkö ja raha/status? Itsevarmat, määrätietoiset, kunnianhimoiset, sosiaalisesti taitavat ja vahvat johtajaominaisuudet omaavat naisten kaatamisessa kokeneet itsekkäät hedonistit. Miehet jotka viestivät "olen matkalla ohti menestystä, otan mitä haluan ja haluan sinut". Nämä miehet eivät ole täydellisiä k**ipäitä, mutta sopivasti hieman kallellaan siihen suuntaan.

Naiset syttyvät eniten miehistä joista huokuu että,

1. mies on matkalla kohti suuria saavutuksia (eli statusta ja resursseja)

2. mies saisi helposti muitakin naisia

Naiselle ällöttävintä on mies joka viestii ettei kykene yllä lueteltuihin asioihin. Murhaajaa, diktaattoria, kulttijohtajaa, tai mitä tahansa vastenmielisempi on mies joka toisi naiselle kedolta kukkasen sen sijaan että lähtisi voittamaan heikommat miehet kilpailussa riistasta.

Nainen, todistetusti, lähtisi treffeille mieluummin joukkomurhaajan (juuri menehtynyt Charles Manson) tai lapsen hyväksikäyttäjän (Sharon Taten exä, Emmanuelle Seignerin kanssa saurusteleva Roman Polanski) kanssa kuin kilttimiehen kanssa. Vaikutusvalta painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvyys.

 

Nyt tää sinun itsesääli alkaa mennä jo komiikan puolelle :D.

Jou123 kirjoitti:

Tutuissa on näitä kilttimiehiä vaikka kuinka. Suurin osa on sinkkuja ja pari jopa parisuhteessa. Toinen jopa naimisissa.

Kaikkia yhdistää se, että oman mielipiteen ääneensanominen on vaikeaa. Ikäänkuin he pelkäisivät että kaverit hylkää jos kertoo oikeasti mitä mieltä on.

Naiset ei näistä kiinnostu juuri ollenkaan. Nämä kaksi, jotka ovat parisuhteessa, eivät ole muita naisia nähneet kuin nykyiset kumppaninsa. Voin kyllä kuvitella miksi naiset ei kiinnostu - sitä voi vaikka kuinka paljon lässyttää tasa-arvosta, mutta suurin osa parisuhteista ei perustu tasa-arvolle, vaan kummallakin osapuolella on odotuksensa tietyistä sukupuolirooleista (tai näin siis väitän). Ja nämä miehet eivät niitä odotuksia täytä.

Itse olen luonteeltani niin kaukana kilttimiehestä kuin ikinä mahdollista, osin jopa tarkoituksella :). Olen kohdellut naisia ihan paskasti ja siitä huolimatta he ovat vonkuneet perään. Olen jopa joskus nuorempana joskus jopa iskenyt naisia siten, että olen lähestynyt olemalla v...mainen ja sitten jonkin ajan kuluttua pyytänyt anteeksi. Ja mimmit ovat lähteneet mukaan. En todellakaan suosittele tällaista, mutta se vain kuvastaa sitä, miten "huono" piirre kiltteys on, jos meinaa päästä tekemisiin naisten kanssa. Melkein sanoisin että se on se kaikkein vihonviimeisin piirre.

Niin, en siis käyttäydy noin mulkusti enää. Mutta, mielestäni tiedän pelin hengen ja sen mitä naiset mieheltä odottaa. Eikä siinä mitään - itsekin odotan tiettyjä asioita naiselta. Ja yksi niistä muuten on tietynlainen kiltteys...

Sano vaan suoraan että huono itsetunto. Koska sellaisiahan tuo mulkkuus juuri kiehtoo. Kotona on tottunut alistavaan miehen malliin ja tällainen on sitten "tuttu ja turvallinen" valinta. Tutkasi etsii naisten joukosta ne joilla on haava ja eikun lähestymään.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Kuten vanha neuvo sanoo: "älä kuuntele mitä naiset sanovat, vaan katso mitä he tekevät".

Ketkä omista ystäistäni ovat suosituimpia naisten keskuudessa, kun yritetään lukea pois ulkonäkö ja raha/status? Itsevarmat, määrätietoiset, kunnianhimoiset, sosiaalisesti taitavat ja vahvat johtajaominaisuudet omaavat naisten kaatamisessa kokeneet itsekkäät hedonistit. Miehet jotka viestivät "olen matkalla ohti menestystä, otan mitä haluan ja haluan sinut". Nämä miehet eivät ole täydellisiä k**ipäitä, mutta sopivasti hieman kallellaan siihen suuntaan.

Naiset syttyvät eniten miehistä joista huokuu että,

1. mies on matkalla kohti suuria saavutuksia (eli statusta ja resursseja)

2. mies saisi helposti muitakin naisia

Naiselle ällöttävintä on mies joka viestii ettei kykene yllä lueteltuihin asioihin. Murhaajaa, diktaattoria, kulttijohtajaa, tai mitä tahansa vastenmielisempi on mies joka toisi naiselle kedolta kukkasen sen sijaan että lähtisi voittamaan heikommat miehet kilpailussa riistasta.

Nainen, todistetusti, lähtisi treffeille mieluummin joukkomurhaajan (juuri menehtynyt Charles Manson) tai lapsen hyväksikäyttäjän (Sharon Taten exä, Emmanuelle Seignerin kanssa saurusteleva Roman Polanski) kanssa kuin kilttimiehen kanssa. Vaikutusvalta painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvyys.

 

Nyt tää sinun itsesääli alkaa mennä jo komiikan puolelle :D.

Mitä komiikkaa tuossa oli?

Pystytkö luettelemaan montakin miestä jotka omasivat korkean statuksen, mutta olivat niin pahoja etteivät olisi saaneet naisia? Et, koska sellaisia ei ole.

Pystytkö luettelemaan hyväsydämisiä, kilttejä miehiä jotka saavuttivat elämässään niin vähän etteivät saaneet naisia? Todellakin, jos tästä ketjusta löytyy esimerkkejä.

Tämä todistaa aukottomasti että saavutukset, myös negatiiviset, ovat hyvyyttä arvokkaampia.

"Teoistaan mies tunnetaan". Tämän sananlaskun on jostain syytvä kuviteltu viittaavan herrasmiesmäisiin tapoihin. Ei se niihin viittaa, vaan saavutuksiin.

Historiallinen tosiasia on että yllä mainittu Charles Manson, Josef Stalin, jne saivat naisen/naisia ja lisääntyivät. Kilpailuhaluton ja liian hyväsydäminen kilttimies ei lisääntynyt.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Kuten vanha neuvo sanoo: "älä kuuntele mitä naiset sanovat, vaan katso mitä he tekevät".

Ketkä omista ystäistäni ovat suosituimpia naisten keskuudessa, kun yritetään lukea pois ulkonäkö ja raha/status? Itsevarmat, määrätietoiset, kunnianhimoiset, sosiaalisesti taitavat ja vahvat johtajaominaisuudet omaavat naisten kaatamisessa kokeneet itsekkäät hedonistit. Miehet jotka viestivät "olen matkalla ohti menestystä, otan mitä haluan ja haluan sinut". Nämä miehet eivät ole täydellisiä k**ipäitä, mutta sopivasti hieman kallellaan siihen suuntaan.

Naiset syttyvät eniten miehistä joista huokuu että,

1. mies on matkalla kohti suuria saavutuksia (eli statusta ja resursseja)

2. mies saisi helposti muitakin naisia

Naiselle ällöttävintä on mies joka viestii ettei kykene yllä lueteltuihin asioihin. Murhaajaa, diktaattoria, kulttijohtajaa, tai mitä tahansa vastenmielisempi on mies joka toisi naiselle kedolta kukkasen sen sijaan että lähtisi voittamaan heikommat miehet kilpailussa riistasta.

Nainen, todistetusti, lähtisi treffeille mieluummin joukkomurhaajan (juuri menehtynyt Charles Manson) tai lapsen hyväksikäyttäjän (Sharon Taten exä, Emmanuelle Seignerin kanssa saurusteleva Roman Polanski) kanssa kuin kilttimiehen kanssa. Vaikutusvalta painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvyys.

 

Nyt tää sinun itsesääli alkaa mennä jo komiikan puolelle :D.

Mitä komiikkaa tuossa oli?

Pystytkö luettelemaan montakin miestä jotka omasivat korkean statuksen, mutta olivat niin pahoja etteivät olisi saaneet naisia? Et, koska sellaisia ei ole.

Pystytkö luettelemaan hyväsydämisiä, kilttejä miehiä jotka saavuttivat elämässään niin vähän etteivät saaneet naisia? Todellakin, jos tästä ketjusta löytyy esimerkkejä.

Tämä todistaa aukottomasti että saavutukset, myös negatiiviset, ovat hyvyyttä arvokkaampia.

"Teoistaan mies tunnetaan". Tämän sananlaskun on jostain syytvä kuviteltu viittaavan herrasmiesmäisiin tapoihin. Ei se niihin viittaa, vaan saavutuksiin.

Historiallinen tosiasia on että yllä mainittu Charles Manson, Josef Stalin, jne saivat naisen/naisia ja lisääntyivät. Kilpailuhaluton ja liian hyväsydäminen kilttimies ei lisääntynyt.

Kaikki tuntee Charles Mansonin mutta kukaan ei tunne kilttimiestä. Siinä nyt ihan ensiksi yksi haaste kilttimiehellä jota et ota huomioon. Tunge pärstäsi väkisin julkisuuteen ja ulise siellä nämä itsesääliulinasi, niin kyllä se yksi ihminen miljoonasta löytyy joka sinusta voisi kiinnostua, ihan niinkuin joku mt-potilas Mansonillekin.

Jos kyse on tahdottomasta ihmisestä, josta ei saa ikinä minkään valtakunnan tukea mihinkään päätökseen, niin enpä ihmettele. Aivan sama onko  kyse ostoslistasta, talon ostamisesta tai lapsen tekemisestä, niin kaikki käy ja päätä kulta sä. Sellaisen ihmisen kanssa ei vain jaksa olla.

Minä tulin ehkäisyn petettyä raskaaksi ja tuollaiselle tahdottomalle olennolle sekin oli ihan sama, että pidänkö vai teenkö abortin, sehän on minun valinta ja hän sitten voi ryhtyä isäksi jos on tarvis tai olla ryhtymättä. Jälkikäteen sanoi sitten rukoilleensa keskenmenoa, itkeneensä kauhusta ja ties mitä, mutta kun se olisi ollut epäreilua painostusta sanoa mielipide. Aaarrgh!

Mun exä jätti mut, kun olin liian kiltti. En pidä riitelystä ja välttelen konflikteja. Hän olisi kuulemma halunnut räiskyvän riitelykumppanin. Kuten oli hänen exänsä. Olen siis nainen. Että kyllä miehetkin jättävät sen takia. Tosin -hah hah- hän pyyteli minua takaisin muutama vuosi eron jälkeen. Oli seurustellut kuulemma "hullun raivottaren" kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Et pelkästään jyrää vaimosi mielipiteen yli, myös vähättelet tai oikeastaan täysin mitätöit hänen argumenttinsa.

Etkö itse huomaa?

"Haluan vaan tehdä asiat oikein..... " = SINUN mielipiteesi on se" oikea".

Ettekö te kaksi hallitse minkäännäköistä keskustelukulttuuria? Kuunteletko edes vaimosi kommentteja, vai onko päätöksesi lyöty lukkoon jo ennen tätä ns 'vaimon mielipiteen huomioonottamista'?

Parisuhteenne vaikuttaa jotenkin paikoilleen jämähtäneeltä, kuin olisitte roolileikissä missä kumpikin vetää omaa osaansa saman kuluneen kässärin pohjalta.

Tosin sen käsikirjoituksen olet laatinut sinä, vaimo on pelkkä statisti.

Mitään ette tunnu toisillenne 'antavan'; sellaisia juttuja kuin arvostus, esimerkiksi.

- Tämän vaikutelman annat siis ihan itse, niillä tiedonmurusilla joita meille tarjoilit.

(Kuten kirjoittajakollegat tässä edellä ovat jo sinulle vastanneet, ilman vaimon kertomaa näistä esittelemistäsi tilanteista pariSUHTEEN arviointi vain toisen osapuolen näkökulmasta on mahdotonta - toisaalta antamalla "vaimolle puheenvuoron" rivien välistä tulet kertoneeksi itsestäsi enemmän kuin ehkä tarkoitit...? Parilla lauseella saat dissattua sekä vaimon sisustusmaun että kyvyn tehdä 'järkeviä ja fiksuja' valintoja/päätöksiä ko kysymyksissä...)

Yleensä toimivassa parisuhteessa osapuolet kokevat yhdessä olevan vahvempia, "enemmän kuin osiensa summa".

Tässä on mielestäni se oleellinen kiteytettynä, eli miksi HYVÄ parisuhde päihittää yksinelon/oman elämän herruuden: se on rikkaus jota mikään maallinen omaisuus ei voi ylittää tai korvata, arvokas asia joka parhaimmillaan kantaa yli vaikeuksien puolta kevyemmin askelin ja saa tuntemaan ne pienet onnenhetket (vähintään) tuplasti väkevämmin.

Yhdessä myös rakennetaan se omannäköinen (meidän!) elämä - kuuluu siihen sitten lapsia tai ei - ja tehdään asunnosta Se Yhteinen Koti jonne kumpikin tuntee kuuluvansa. Unelmoidaan ja haaveillaan, YHTEISIÄ juttuja.

Ylipäätään eletään ja rakastetaan, toinen toistaan arvostaen.

Sinun kirjoituksestasi ei paista läpi mikään muu aspekti kuin ylemmyys, suoranainen ylpeys "jääräpäisyydestä", peiteltynä teennäiseen vaatimattomuuteen: kyllähän vaimo saa sanoa sanasensa, mutta sinähän et voi toimia kuin "oikein"... koska sinä nyt vaan satut (aina?) "olemaan oikeassa"....

Tässä kontekstissa "jääräpää" on melko kesy pikku sananen. Lähes hellittelynimi.

Muitakin määreitä näin ulkopuolisen mielessä vilahteli.

Et ole lukenut keskustelun jatkoa? Siinä käy hyvin ilmi kuinka arvostan vaimoni päätöksiä ja ehdotuksia. Auton valinta ja samoin asunnon hankintaan liittyvät päätökset. Sivuutat ne kovin näppärästi!

Samoin hän arvostaa minun päätöksiä ja ehdotuksiani. 

Toisaalta keskusteluista.  Et ole huomioinut naisten tapaa väheksyä miesten  tekemien kotitöiden laatua? Tai peräti tekemättömyyttä?

Ei imuroi sieltä, tai täältä pesee pyykit väärin. Laittaa lapsille väärät vaatteet päälle. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Mitä mieltä olet niistä, sillä niistäkin puuttuu se miehen näkemys kuten omasta puheenvuorostani se vaimon näkemys.

Hieman tasapainoa nyt!

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Kuten vanha neuvo sanoo: "älä kuuntele mitä naiset sanovat, vaan katso mitä he tekevät".

Ketkä omista ystäistäni ovat suosituimpia naisten keskuudessa, kun yritetään lukea pois ulkonäkö ja raha/status? Itsevarmat, määrätietoiset, kunnianhimoiset, sosiaalisesti taitavat ja vahvat johtajaominaisuudet omaavat naisten kaatamisessa kokeneet itsekkäät hedonistit. Miehet jotka viestivät "olen matkalla ohti menestystä, otan mitä haluan ja haluan sinut". Nämä miehet eivät ole täydellisiä k**ipäitä, mutta sopivasti hieman kallellaan siihen suuntaan.

Naiset syttyvät eniten miehistä joista huokuu että,

1. mies on matkalla kohti suuria saavutuksia (eli statusta ja resursseja)

2. mies saisi helposti muitakin naisia

Naiselle ällöttävintä on mies joka viestii ettei kykene yllä lueteltuihin asioihin. Murhaajaa, diktaattoria, kulttijohtajaa, tai mitä tahansa vastenmielisempi on mies joka toisi naiselle kedolta kukkasen sen sijaan että lähtisi voittamaan heikommat miehet kilpailussa riistasta.

Nainen, todistetusti, lähtisi treffeille mieluummin joukkomurhaajan (juuri menehtynyt Charles Manson) tai lapsen hyväksikäyttäjän (Sharon Taten exä, Emmanuelle Seignerin kanssa saurusteleva Roman Polanski) kanssa kuin kilttimiehen kanssa. Vaikutusvalta painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvyys.

 

Nyt tää sinun itsesääli alkaa mennä jo komiikan puolelle :D.

Mitä komiikkaa tuossa oli?

Pystytkö luettelemaan montakin miestä jotka omasivat korkean statuksen, mutta olivat niin pahoja etteivät olisi saaneet naisia? Et, koska sellaisia ei ole.

Pystytkö luettelemaan hyväsydämisiä, kilttejä miehiä jotka saavuttivat elämässään niin vähän etteivät saaneet naisia? Todellakin, jos tästä ketjusta löytyy esimerkkejä.

Tämä todistaa aukottomasti että saavutukset, myös negatiiviset, ovat hyvyyttä arvokkaampia.

"Teoistaan mies tunnetaan". Tämän sananlaskun on jostain syytvä kuviteltu viittaavan herrasmiesmäisiin tapoihin. Ei se niihin viittaa, vaan saavutuksiin.

Historiallinen tosiasia on että yllä mainittu Charles Manson, Josef Stalin, jne saivat naisen/naisia ja lisääntyivät. Kilpailuhaluton ja liian hyväsydäminen kilttimies ei lisääntynyt.

No ainakin tuo kedon kukkasen poiminta ja hyväsydämisyyskin menivät huumorin puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Alussa kirjoitit, että yrität ottaa vaimon mielipiteen huomioon, mutta haluat tehdä oikein. Onko vaimo mielipide sitten väärä? Teillä näköjään välillä päättää toinen, välillä toinen, mutta kumpikaan ei ota toisen mielipidettä huomioon. Itse en halua parisuhdetta, jossa ei keskustella.

Meidän parisuhde on kestänyt parikymmentä vuotta. Näin se nyt on vaan toiminut. Kun itse pääset joskus parisuhteeseen, opit melko pian, että kannattaa antaa joskus periksi. Tehdä kompromisseja asioissa, joita itse ei koe niin tärkeiksi. Esimerkkinä kohdallani tuo auto. Asuntokauppaan ei liittynyt mitään ihmeellisempää. Käytäntö ratkaisi, sijainti, hinta, tilat jne. 

Jostain syystä tämä on lutviutunut näin. Ehkä itselläsi toimii jokin muu systeemi.

No, oma parisuhde on kestänyt yli 30 vuotta. Meillä asiat hoidetaan keskustelemalla eikä niin, että vuoron perään jyrätään toinen. Tähän mennessä on aina löytynyt vaihtoehto, josta kumpikin tykkää.

Ai jyräämiseksi sinä sen käsititkin. Kuinka ikävää!