Tuttu jätti miehensä kun tämä oli liian kiltti. Auttakaa ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon kirjoitettu siitä, että miehellä ei ole mielipidettä, tai jos on, niin hän ei tuo sitä konfliktin pelossa esiin, vaan myötäilee vaimoaan.

Itse käyttäydyn näin ison osan ajasta, koska enin osa vaimoni esiintuomista ehdotelmista on itselleni herttaisen yhdentekeviä. Ihan niinkuin tuolla joku kirjoitti aiemmin tyyliin "vaihdetaanko ruokakaapissa kuiva-aineet vasemmalle ja nämä kristallilasit oikealle".

IHAN SAMANTEKEVÄÄ!

En enää edes jaksa kommentoida näihin vaimoni juttuihin, kun suurin osa on nimenomaan tälläisiä aivan merkityksettömiä huuhaa-juttuja, jotka hän saa minusta päättää ihan vapaasti tai olla päättämättä. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten niitä tavaroita nyt siellä kaapissa säilytellään, kunhan löydän ne sitten kun tarvitsen.

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

Joku jopa halusi mieheltään jotain haastamista ja riitaa ja vastaansanomista. Ihan käsittämätöntä. En vaan voi käsittää, miksi joku haluaa kuluttaa elämänsä riitelemällä ja kinaamalla kumppaninsa kanssa jostain olemattomista lillukanvarsista.

Mutta tyylinsä kullakin.

Naisen vinkki. 

Nainen kaipaa läsnäolevaa asennetta ja huomiota. Kokeile alkaa toimia niin, että kehut häntä, kuinka hänellä on silmää pitää koti kauniina ja kaapit järjestyksessä niin ei enää kysele mielipidettäsi asiaan. Sitten hän ehkä esittelee, että on nyt tehnyt näin ja näin ja sinä muistat vaan sanoa, että olipas hienosti tehty ja kaapata hänet hetkeksi kainaloon. 

Kiitos!

Ihan oikeasti. Jotenkin sitä varmaan sokeutuu vuosien saatossa tälläisille jutuille, vaikka tuo vinkkisi periaatteessa onkin ihan perusjuttu. Sitä vaan unohtaa kaiken arkirumban keskellä, että tämäkin kysely voi olla ihan vaan tarve saada yhteyttä jollain tavalla ja sitä huomiota.

Kiitos, aion vastaisuudessa muistaa tämän, kun vaimoni seuraavan kerran kyselee jotain, mikä minusta on yhdentekevää. Lisäksi piristit jotenkin päiväänikin, kun heitit vinkin, etkä tämän palstan normaaliin tyyliin ruvennut heti paasaamaan jotain!

:)

No onko naisilla sitten kaikilla omatkin mielipiteet, jos kerran kaikilla miehillä ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon kirjoitettu siitä, että miehellä ei ole mielipidettä, tai jos on, niin hän ei tuo sitä konfliktin pelossa esiin, vaan myötäilee vaimoaan.

Itse käyttäydyn näin ison osan ajasta, koska enin osa vaimoni esiintuomista ehdotelmista on itselleni herttaisen yhdentekeviä. Ihan niinkuin tuolla joku kirjoitti aiemmin tyyliin "vaihdetaanko ruokakaapissa kuiva-aineet vasemmalle ja nämä kristallilasit oikealle".

IHAN SAMANTEKEVÄÄ!

En enää edes jaksa kommentoida näihin vaimoni juttuihin, kun suurin osa on nimenomaan tälläisiä aivan merkityksettömiä huuhaa-juttuja, jotka hän saa minusta päättää ihan vapaasti tai olla päättämättä. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten niitä tavaroita nyt siellä kaapissa säilytellään, kunhan löydän ne sitten kun tarvitsen.

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

Joku jopa halusi mieheltään jotain haastamista ja riitaa ja vastaansanomista. Ihan käsittämätöntä. En vaan voi käsittää, miksi joku haluaa kuluttaa elämänsä riitelemällä ja kinaamalla kumppaninsa kanssa jostain olemattomista lillukanvarsista.

Mutta tyylinsä kullakin.

Naisen vinkki. 

Nainen kaipaa läsnäolevaa asennetta ja huomiota. Kokeile alkaa toimia niin, että kehut häntä, kuinka hänellä on silmää pitää koti kauniina ja kaapit järjestyksessä niin ei enää kysele mielipidettäsi asiaan. Sitten hän ehkä esittelee, että on nyt tehnyt näin ja näin ja sinä muistat vaan sanoa, että olipas hienosti tehty ja kaapata hänet hetkeksi kainaloon. 

Kiitos!

Ihan oikeasti. Jotenkin sitä varmaan sokeutuu vuosien saatossa tälläisille jutuille, vaikka tuo vinkkisi periaatteessa onkin ihan perusjuttu. Sitä vaan unohtaa kaiken arkirumban keskellä, että tämäkin kysely voi olla ihan vaan tarve saada yhteyttä jollain tavalla ja sitä huomiota.

Kiitos, aion vastaisuudessa muistaa tämän, kun vaimoni seuraavan kerran kyselee jotain, mikä minusta on yhdentekevää. Lisäksi piristit jotenkin päiväänikin, kun heitit vinkin, etkä tämän palstan normaaliin tyyliin ruvennut heti paasaamaan jotain!

:)

Kiitos, piristi mieltäni ja jopa saattaisi hyvinkin toimia! Olen tuo urallaan edennyt nainen, jota tuo eräs yrittää saada muovattua jotain superalfaa haikailevaksi päsmäriksi. . Joten kannustus tuli tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä yritän miettiä jättäisinkö naista jos tämä olisi "liian kiltti". En oikein ymmärrä ongelmaa, siis millä tavalla liian kiltti? Antaa liian helposti anteeksi? On erityisen ymmärtäväinen? Auttaa muita vaikka aina ei kannattaisi?

Okei, ehkä tuo viimeinen on sellainen ominaisuus joka voisi ärsyttää, mutta en tiedä olisiko syy jättää.

Ehkä tämä on isompi ongelma naisille miehissä. Auttakaa ymmärtämään vaikka ihan esimerkeillä millainen mies on liian kiltti?

Korjataan kilttimies "intohimottomaksi mieheksi", niin kaikki tajuaa, mistä klikkaa.

Siis ketään ei kiinnosta tahdoton, ponneton himmeäsilmäinen lepsulasse, joka on vielä viinaksien orja ja jatkuvasti maansamyyneen näköinen.

Sama pätee lepsuleiloihin.

Suurin osa suomalaisistahan on jatkuvasti ilottoman näköisiä, ei tarvi kuon kadulla katsella ihmisiä.

Kilttimiehillä on se ongelma että he yrittävät koota jonkinlaista mekanistista naisen prototyyppiä jota voisi soveltaa irl-naiseen ja nainen sitten antautuisi kun kilttimies olisi opiskellut käsikirjan ja vääntäisi naiskoneen oikeista vivuista. Ja vieläpä ihan minkä tahansa nsiskoneen, ovathan ne kaikki samanlaisia. Baarissa voi valita että alkaako työstämään oikealta tai vasemmalta, ihan sama kun vaan joku huolisi. Tämä on ihan nurinkurinen lähestymistapa. Jos luette miehet täältä oikeasti naisia saavien miesten kommentteja, niissä toistuu yksi teema ja se on se että nainen on ennen kaikkea ihminen. Jokaista naiskoneeseenne sijoittamaanne "naisten" ominaisuutta kohti on tuhansia ja taas tuhansia naisia jotka ajattelevat täysin päinvastoin. Eli idea ei ole mennä baarissa soveltamaan lähimpään naiskoneeseen viimeisintä red pill -teoriaa, vaan ottaa baarista joku ihminen ja lähestyä häntä sillä mielellä että niin minkäslainen kone sinä oikein olet? Ja sovitko yhteen sen kanssa mitkä on OMAT toiveet elämästä ja kumppanista. Ensin pitää selvittää mitä minä itse toivon kumppanista ja minkälaisen ihmisen kanssa voisin parhaiten elää ja sitten ruveta etsiskelemään sellaista. Ja jos itse on kovin eksentrinen, niin se voi ottaa aikaa. Taito on olla loukkaantumatta silloin jos ei natsaa suurimman osan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki ärsyttävästä vanhanajan ritarimeiningistä on tää että vanhanajan herrasmieheksi itsensä kokeva vanhempi mieshenkilö auttoi mulle asiakastapaamisen päätteeksi takin päälle. Olin tietysti tilanteessa ystävällinen jne., mutta kyllä ärsytti sisimmässä. Juuri tällaista kuviota en kaipaa yhteiskuntaan enkä parisuhteeseen. Saan itse takin päälleni, kiitos vain. Vammaantuneita ja lapsia autetaan pukemaan vaatteet päälle. Olen aina halunnut maksaa omat syötäväni ja juotavani ja pitkin hampain antanut miehen maksaa jos kohteliaisuussyystä on pakko. Samaa kuviota olen hakenut parisuhteeseeni, että olisi kaksi ihmistä jotka toimii sen mukaan mikä on järkevää ja perustuu todellisuuteen. Ovi avataan sellaiselle joka ei sitä itse saa auki tai jolla on kantamukset. Ei minulle siksi että olen nainen.

Minulle saa avata ovet, auttaa takit ja tuolit jne. Ei haittaa, minusta se on vaan ihanaa eikä mitenkään väärällä tavalla kilttiä. En liitä tuote kiltteyteen mitenkään vaan sukupuolien väliseen terveeseen jännitteeseen. (Siis vaikka takin auttaja olisi oma vaari niin se, että hän on se suojelija ja herrasmies.)

Joo no en minäkään liitä tuota kiltteyteen vaan tuohon avuton nainen -suojelumeininkin, eikä pointtini ollut että kaikkien pitäisi ajatella kuin minä. Pointti oli se, ettei kaikki naiset halua sitä suojelijaa varsinkaan asioissa joissa ei ole mitään suojeltavaa. Tietysti jos minua heikompi kaipaa apua fyysisen uhan tilanteessa, autan parhaani mukaan, ja jos itse olen uhattuna toivon että kynnelle kykenevät sukupuolesta riippumatta auttavat. Mutta minun puolesta saa toki tykätä tuosta. Mutta turha tässäkään asiassa olla ihan että kaikki naiset sitä ja tätä.

Pitäisi varmaan alkaa kirjoittaa kiltteydestä eroon blogia. Homman nimi on vähitellen ei-sanan opettelua ja omien mielipiteiden esiin tuomista. Jos jotenkin pakottaisi välittömästi "uuden, rohkeamman" minän esiin, luulisin että nykyinen parisuhteeni kaatuisi siihen paikkaan.

Mutta olisiko se huono juttu? Naisystävänihän ihastui kilttiminääni, joka en halua enää olla.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varmaan alkaa kirjoittaa kiltteydestä eroon blogia. Homman nimi on vähitellen ei-sanan opettelua ja omien mielipiteiden esiin tuomista. Jos jotenkin pakottaisi välittömästi "uuden, rohkeamman" minän esiin, luulisin että nykyinen parisuhteeni kaatuisi siihen paikkaan.

Mutta olisiko se huono juttu? Naisystävänihän ihastui kilttiminääni, joka en halua enää olla.

Keskustelkaa! Kyllähän hänkin muuttuu ja kehityyy.

Tutuissa on näitä kilttimiehiä vaikka kuinka. Suurin osa on sinkkuja ja pari jopa parisuhteessa. Toinen jopa naimisissa.

Kaikkia yhdistää se, että oman mielipiteen ääneensanominen on vaikeaa. Ikäänkuin he pelkäisivät että kaverit hylkää jos kertoo oikeasti mitä mieltä on.

Naiset ei näistä kiinnostu juuri ollenkaan. Nämä kaksi, jotka ovat parisuhteessa, eivät ole muita naisia nähneet kuin nykyiset kumppaninsa. Voin kyllä kuvitella miksi naiset ei kiinnostu - sitä voi vaikka kuinka paljon lässyttää tasa-arvosta, mutta suurin osa parisuhteista ei perustu tasa-arvolle, vaan kummallakin osapuolella on odotuksensa tietyistä sukupuolirooleista (tai näin siis väitän). Ja nämä miehet eivät niitä odotuksia täytä.

Itse olen luonteeltani niin kaukana kilttimiehestä kuin ikinä mahdollista, osin jopa tarkoituksella :). Olen kohdellut naisia ihan paskasti ja siitä huolimatta he ovat vonkuneet perään. Olen jopa joskus nuorempana joskus jopa iskenyt naisia siten, että olen lähestynyt olemalla v...mainen ja sitten jonkin ajan kuluttua pyytänyt anteeksi. Ja mimmit ovat lähteneet mukaan. En todellakaan suosittele tällaista, mutta se vain kuvastaa sitä, miten "huono" piirre kiltteys on, jos meinaa päästä tekemisiin naisten kanssa. Melkein sanoisin että se on se kaikkein vihonviimeisin piirre.

Niin, en siis käyttäydy noin mulkusti enää. Mutta, mielestäni tiedän pelin hengen ja sen mitä naiset mieheltä odottaa. Eikä siinä mitään - itsekin odotan tiettyjä asioita naiselta. Ja yksi niistä muuten on tietynlainen kiltteys...

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varmaan alkaa kirjoittaa kiltteydestä eroon blogia. Homman nimi on vähitellen ei-sanan opettelua ja omien mielipiteiden esiin tuomista. Jos jotenkin pakottaisi välittömästi "uuden, rohkeamman" minän esiin, luulisin että nykyinen parisuhteeni kaatuisi siihen paikkaan.

Mutta olisiko se huono juttu? Naisystävänihän ihastui kilttiminääni, joka en halua enää olla.

Eiköhän naisesi ihastunut sinuun paljon laajemmalla skaalalla kuin pelkkä kiltteys. Siitä vaan harjoittelemaan, yllättävät täyskäännökset voi tosiaan aiheuttaa kasvukipuja, mutta pikku hiljaa. Hyvässä lykyssä naisesi on ollut kanssasi liiasta kiltteydestä huolimatta ja hän ilahtuu kun otat aktiivisempaa roolia.

Jou123 kirjoitti:

Tutuissa on näitä kilttimiehiä vaikka kuinka. Suurin osa on sinkkuja ja pari jopa parisuhteessa. Toinen jopa naimisissa.

Kaikkia yhdistää se, että oman mielipiteen ääneensanominen on vaikeaa. Ikäänkuin he pelkäisivät että kaverit hylkää jos kertoo oikeasti mitä mieltä on.

Naiset ei näistä kiinnostu juuri ollenkaan. Nämä kaksi, jotka ovat parisuhteessa, eivät ole muita naisia nähneet kuin nykyiset kumppaninsa. Voin kyllä kuvitella miksi naiset ei kiinnostu - sitä voi vaikka kuinka paljon lässyttää tasa-arvosta, mutta suurin osa parisuhteista ei perustu tasa-arvolle, vaan kummallakin osapuolella on odotuksensa tietyistä sukupuolirooleista (tai näin siis väitän). Ja nämä miehet eivät niitä odotuksia täytä.

Itse olen luonteeltani niin kaukana kilttimiehestä kuin ikinä mahdollista, osin jopa tarkoituksella :). Olen kohdellut naisia ihan paskasti ja siitä huolimatta he ovat vonkuneet perään. Olen jopa joskus nuorempana joskus jopa iskenyt naisia siten, että olen lähestynyt olemalla v...mainen ja sitten jonkin ajan kuluttua pyytänyt anteeksi. Ja mimmit ovat lähteneet mukaan. En todellakaan suosittele tällaista, mutta se vain kuvastaa sitä, miten "huono" piirre kiltteys on, jos meinaa päästä tekemisiin naisten kanssa. Melkein sanoisin että se on se kaikkein vihonviimeisin piirre.

Niin, en siis käyttäydy noin mulkusti enää. Mutta, mielestäni tiedän pelin hengen ja sen mitä naiset mieheltä odottaa. Eikä siinä mitään - itsekin odotan tiettyjä asioita naiselta. Ja yksi niistä muuten on tietynlainen kiltteys...

Minuun ei ole tällainen ikinä toiminut ja esim vittuilemalla lähestyneet on saaneet heti kengänkuvaa perseeseen. Voitko nyt ihan oikeasti sanoa että joka jumalan nainen on kaatunut esim mulkerostrategialla? Jos on, niin yrittämäsi naiset ovat kategoriassa keskimääräistä tyhmemmät. En sano etteikö voisi näillä toimiakin. Mutta ihan hölmöä taas mennä yleistämään.

Tuttusti on yksinkertaisesti typerä nainen, joka ei ole vielä saanut maata tarpeeksi monen miehen alla tai tullut petetyksi. Mies, josta nainen voi laittaa päänsä pantiksi, ettei tämä petä, on painonsa veroinen kultaa. Valitettavaa jos kaikki eivät tätä arvoa tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kiltti voi olla kiertoilmaus perässä vedettävälle nahjukselle. En jaksaisi sellaista elämää jossa joutuisin ottamaan vastuun kaikesta: Omista asioista, miehen asioista sekä yhteisistä asioista. Siinä on liikaa taakkaa yhdelle ihmiselle.

Mietin myös aivan samaa. Kiltti saa olla, mutta tosiaan kun on niitäkin tyyppejä, jotka ovat juuri tuollaisia mieslapsia. Tai sitten liika kiltteys voi tarkoittaa myös hyväksikäytettävyyttä - ihmiseltä pyydetään rahaa, tavaraa, kohtuuttoman paljon juoksutetaan milloin mihinkin apupojan/kuskin/lapsenvahdin/remonttireiskan hommiin, mitään ei esim. korvata tai lainattuja rahoja ei makseta takaisin, mutta tyyppi ei osaa tai henno sanoa ei.

Loistava vastaus!

Lisäisin vielä tuohon viimeiseen, että ei ole opetettu sanomaan ei ja siksi suostuu kaikkeen. Huonoitsetuntoiset vanhemmat voivat tehdä todella pahaa jälkeä, kun eivä syystä tai toisesta opeta lapselleen selkärankaa:(

Vierailija kirjoitti:

Tuttusti on yksinkertaisesti typerä nainen, joka ei ole vielä saanut maata tarpeeksi monen miehen alla tai tullut petetyksi. Mies, josta nainen voi laittaa päänsä pantiksi, ettei tämä petä, on painonsa veroinen kultaa. Valitettavaa jos kaikki eivät tätä arvoa tajua.

Ihan kuin kiltteys olisi joku tae sille ettei petä. Ylikilttihän juuri pettäisi ensimmäisenä jos joku parempi hänet huolisi. Tästä on omaa kokemusta. Helppohan sitä on pettämättömyyttään toitottaa jos ei löydä ketään itsestään kiinnostunutta ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Alussa kirjoitit, että yrität ottaa vaimon mielipiteen huomioon, mutta haluat tehdä oikein. Onko vaimo mielipide sitten väärä? Teillä näköjään välillä päättää toinen, välillä toinen, mutta kumpikaan ei ota toisen mielipidettä huomioon. Itse en halua parisuhdetta, jossa ei keskustella.

Meidän parisuhde on kestänyt parikymmentä vuotta. Näin se nyt on vaan toiminut. Kun itse pääset joskus parisuhteeseen, opit melko pian, että kannattaa antaa joskus periksi. Tehdä kompromisseja asioissa, joita itse ei koe niin tärkeiksi. Esimerkkinä kohdallani tuo auto. Asuntokauppaan ei liittynyt mitään ihmeellisempää. Käytäntö ratkaisi, sijainti, hinta, tilat jne. 

Jostain syystä tämä on lutviutunut näin. Ehkä itselläsi toimii jokin muu systeemi.

Kyllä minä olen näin aikuisiällä joutunut kantapään kautta opettelemaan sen mitä naiset haluavat ja avasihan se ainakin viihdemielessä ihan uusia portteja. Mutta en minä hyväsydämisyyttäni silti huonona arvona pidä, mutta vastedes olen vain tarkempi, kuka sen ansaitsee.

Tuo EI:n opettelu on oikeasti tärkeä asia. Se ei vaan parisuhde taida ihan oikea paikka asiaa käsitellä rakentavasti, sillä kyseessä on yksilön oman hyvinvoinnin kannalta huono ominaisuus, joka vaan heijastuu parisuhteeseen - ja jota useimmat eivät itse tiedosta. Sitä kyllä voisi yrittää "poistaa" muuten kuin riidan hetkellä, jolloin siitä kärsijä usein luulee vian olevan parin välinen. Psykologeille varmasti tuttua kauraa.

Tämä koskee molempia sukupuolia, vaikka kyllä miehet on tässä isompi osa.

Vierailija kirjoitti:

Minuun ei ole tällainen ikinä toiminut ja esim vittuilemalla lähestyneet on saaneet heti kengänkuvaa perseeseen. Voitko nyt ihan oikeasti sanoa että joka jumalan nainen on kaatunut esim mulkerostrategialla? Jos on, niin yrittämäsi naiset ovat kategoriassa keskimääräistä tyhmemmät. En sano etteikö voisi näillä toimiakin. Mutta ihan hölmöä taas mennä yleistämään.

En tietenkään sano, että se jokaiseen naiseen toimisi. Ei sellaista strategiaa olekaan, joka jokaiseen toimisi, tietenkään. Tahdoin vain sanoa, että jopa tuollainen liitoiteltu "pahuus" toimii mielestäni suurimman osan kanssa paremmin kuin kiltteys.

Siitä olen tietenkin samaa mieltä, että kengänkuvaa olisinkin ansainnut tuolla urpolla taktiikallani :). No, teinkin sitä vain testin vuoksi ja lopetin, koska se oli rankkaa itsellenikin.

Totean vielä, että mulla on muutama kaveri, joista naiset kiinnostuvat herkästi. Ketään näistä kavereista en kutsuisi ...no en ainakaan kiltiksi. "Mukava" on ihan siinä ja siinä. Ei, nämä kaverit ovat määrätietoisia oman polkunsa kulkijoita, joita ei ihan kauheasti kiinnosta muiden mielipiteet.

Jäin miettimään että toivottavasti en erotessani käyttänyt tuota liian kiltti tekosyytä.

Naisilla on tapana koittaa pehmittää eron todellista syytä. Ehkä olisi pidemmän päälle hyvä että erotessa sanottaisiin totuus eron syistä.

Oma exäni oli saamaton ja omien sanojensa mukaan kiltti. Olihan se helppo sanoa olevansa kiltti kun ei koskaan päättänyt tai tehnyt mitään. Istui kotona tietokoneella kaikki päivät. Mihinkään ei ollut mielipidettä ja siinä parisuhteessa jouduin päättämään ja suunnittelemaan kaikki. Pyydettäessä se teki ja auttoi mutta kolmen vuoden yhdessäolon aikana ei mitään tehnyt pyytämättä.

Odotan parisuhteelta että molemmat ovat arjesta vastuussa ja tekevät itsenäisesti kodin eteen töitä. Arjen pyörittäminen on todella henkisesti rankkaa työtä kun toinen osapuoli käyttäytyy kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt miehen, koska hän oli liian kiltti. Ei siis ikinä osannut pistää vastaan tai uskaltanut olla eri mieltä mistään, myötäili vaan tai pakeni tilanteita, jotta riitaa ei tulisi. Sen vuoksi hän oli tylsä eikä haastanut minua millään tavalla, olisin joskus edes halunnut väitellä/tapella. Kaiken huippu oli kun tunnustin nukkuneeni toisen miehen vieressä, hän oli vaan et ok. Sanoin et kyl sä saat olla mulle vihanen tosta, mä ainakin olisin. Mutta ei. Silloin tajusin, että en jaksa tollasta nössöä lopunelämääni.

Mieshän tuossa luodin väisti, kun pääsi eroon toisten miesten vieressä nukkujasta?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällainen kilttimies josta täällä puhutaan. Osui ja upposi hyvin tuo, että suostun naisystävän ehdotuksiin ja jälkeenpäin kiukkuan siitä miten en olisi halunnutkaan suostua.

Tunnistan ongelman, ja olen siitä yrittänyt vähitellen päästä pois. Luulen että minun kohdallani taustalla on kiusaaminen, joka on tehnyt minusta konflikteja välttelevän kynnysmaton. Ei sanan sanominen on ollut monesti vaikeaa.

Tästä on vaikeaa päästä eroon, mutta on pakko yrittää. Jotenkin sitä pelkää, että jos alan liian usein sanomaan ei minua pidetään kusipäänä. Pelko on tyhmä mutta syvällä ajattelumallissa.

Minulla oli vähän samanlaista käyttäytymistä joskus. Noh, sitten kävikin niin että kun aloin sanoa suoraan mitä mieltä olen asioista, nainen ei kestänyt sitäkään, koska en halunnutkaan tehdä kaikkea kuten hän oli ajatellut. Jätti minut sitten sen takia. Miten tässä ylipäänsä voi voittaa?