Tuttu jätti miehensä kun tämä oli liian kiltti. Auttakaa ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Se miksi nämä passiiviset kilttimiehet haluavat aggressiivisten naisten tossun alle on minusta se mielenkiintoinen kysymys. Itse oman mukautuvaisen luonteeni tuntien välttelisin heitä kuin ruttoa. 

Toi muuten on totta, kun olin sen vätyksen jättänyt pyöri hän hetken aikaa itsensä kaltaisen tytön kanssa, mutta jätti tämän syystä jota en koskaan saanut selville. Myöhemmin otti naisen jolla on erikoisen dominoiva luonne, en tiedä ovatko yhä yhdessä, mutta ainakin lapsia tekivät.

Vätys-kilttimies kaipaa naisen sijaan äitiä, eikä pärjää tasa-arvoisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No entäs sitten minä joka haluan pehmeän miehen? En siis nössöä, vaan ihan tavallisen kivan ja kunnollisen miehen jonka kanssa  ei ole sitä asetelmaa että minä alistun. Ei sängyssä eikä muussa elämässä. Ja tällainen minulla onkin. Kaikenlaiset alistamisyritykset ärsyttää minua todella paljon, sekä seksuaalisesti että muuten. Mielestäni olemme tasa-arvoisia.

Te ette voi olla tasa-arvoisia, jos mies on kovasti sinua pehmeämpi ja heikompi, koska silloin sinä tulet vastaan ja kompensoit. 

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.
Ketjusta voimme oppia seuraavaa:
- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")
- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti
- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä
- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä
- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen
 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.
Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.
Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.
 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.
- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")
- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)
Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No entäs sitten minä joka haluan pehmeän miehen? En siis nössöä, vaan ihan tavallisen kivan ja kunnollisen miehen jonka kanssa  ei ole sitä asetelmaa että minä alistun. Ei sängyssä eikä muussa elämässä. Ja tällainen minulla onkin. Kaikenlaiset alistamisyritykset ärsyttää minua todella paljon, sekä seksuaalisesti että muuten. Mielestäni olemme tasa-arvoisia.

Kilttimies ei tajua, että kilttimies ja luolamies ovat vain ääripäitä joita onneksi on aika vähän, siihen välille sijoittuu valtaosa miehistä, normaalit miehet.

Kyllä se sun kaveris oppii siinä vaiheessa, kun sen leukaluuta yritetään saada ehjäksi metalliruuveilla jännämiehen jäljiltä.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

ps. tietysti pariutumisongelmia on. Kerroithan aikaisemmassa viestissäsi olevasi henkisesti epätasapainoinen. Jos olet vahvemmassa asemassa, alat kohtelemaan kumppaniasi kaltoin. En ihmettelisi jos tämän lisäksi olet menneisyydessä viehättynyt miehistä jotka eivät ole luonteeltaan hyviä.

Tunnen kyllä kaltaisiasi naisia, liike-elämässä heitä on paljonkin.

"Haluan vielä vahvemman miehen", "alfapariskunta", "voittajatiimi", jne. Ei tunnu sellaista löytyvän. Useimmilla haku tyssää siihen että ne miehet ovat kaikkien naisten suosimia. Lopuilla siihen että suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa kun _kumpikaan_ ei tuo sitä tarvittavaa pehmeää puolta.

Naisten logiikan mukaan:

++ sopii yhteen

+- sopii yhteen

-+ ei sovi yhteen

-- ei sovi yhteen

Osannet tulkita mitä tässä tarkoitetaan.

 

Ei pidä paikkaansa. 

Osaan itse nähdä vanhat virheeni ja olen ottanut oppia niistä ja kasvanut ihmisenä. Lisäksi työelämässä ja yrityselämässä olen edennyt siksi, että olen luonteeltani sekä älykäs, sinnikäs että turvakallio enkä kyynärpäätaktiikalla. 

Olen hyväsydäminen, uskollinen ja lojaali, mutta myös aikaansaava ja tiettyä kunnianhimoa ja energiaa omaava. 

Minua häiritsee miehiään pompottavat naiset ihan yhtä paljon kuin alistetut ja kärsivät naiset ja ylipäätään toisilleen sopimattomat parit, jotka kurjentavat toistensa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No entäs sitten minä joka haluan pehmeän miehen? En siis nössöä, vaan ihan tavallisen kivan ja kunnollisen miehen jonka kanssa  ei ole sitä asetelmaa että minä alistun. Ei sängyssä eikä muussa elämässä. Ja tällainen minulla onkin. Kaikenlaiset alistamisyritykset ärsyttää minua todella paljon, sekä seksuaalisesti että muuten. Mielestäni olemme tasa-arvoisia.

Te ette voi olla tasa-arvoisia, jos mies on kovasti sinua pehmeämpi ja heikompi, koska silloin sinä tulet vastaan ja kompensoit. 

Ei mies ole minua pehmeämpi eikä heikompi. Emme kumpikaan ole päsmäreitä. Olemmen tavallisia normaaleja ihmisiä, jotka ottaa toisen huomioon ja yrittää toimia sen mukaan enkä millään lailla koe että tarvitsisin jonkun ihme suojelijan tai ritarin itselleni tai että miehen pitäisi olla se perheen pää. Tässä perheessä on kaksi päätä, toisinaan mennään toisen pään mielen mukaan ja toisinaan toisen, sen mukaan kummalla on parempia perusteluja tai kummalle asia on muuten tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No jos sopisikin miehille vahva nainen, ei olisi ongelmaa, mutta minulla kolmen miehen kokemuksella ne kaksi heikompaa ovat oireilleet ja vain sen yhden henkisesti riittävän aikuisen kanssa on syntynyt onnistunut suhde. 

Ongelma on tietysti varmaan siinäkin, että minä en suostu ottamaan miehen roolia vaan haluan voida olla se naisellinen nainen. Sellainen justiina/pekkapuupää-symbioosi toiminee heille, jotka ovat siihen valmiita. 

Tuo on kuin Bull Mentula sanoisi ettei halua olla uutuusleffassaan mikään bodari vaan balettitanssija. Vastarooliin haetaan vielä isompaa miestä jotta Bull tuntisi olevansa hoikka ja ketterä.

Kuten sanoin, nainen voi olla suosittu pehmeänä kodin hengettärenä tai vahvana toimintasankarittarena. Miehellä ei ole vastaavaa etua.

Ei ihme että on pariutumisongelmia jos on ristiriita sen välillä kuka olet ja millaiseen rooliin haluat.

Voisin veikata ettei alfanarttu1988:lla ole vaikeuksia löytää miestä, eikä myöskään pehmeillä ja feminiinisillä kodin hengettärillä.

Katkaisin kerran suhteen yhteen kilttiin mieheen. Hänellä oli, kiltteyttään, tapana lupautua kaikenlaisiin hommiin niin töissä, sukulaisten kuin tuttavienkin kanssa, vaikka ei olisi kaikkea halunnut, ehtinyt tai edes jaksanut. Tuloksena se, että tapasimme ehkä kerran kolmessa viikossa yhtenä iltana, ja yleensä mies oli niin väsynyt, että hädin tuskin pysyi hereillä - ja hereilläoloajasta suuri osa meni noiden arjen rasitusten valittamiseen.

Kerroin hänelle kyllä ihan reilusti, mistä kiikasti. 

Esimerkki ärsyttävästä vanhanajan ritarimeiningistä on tää että vanhanajan herrasmieheksi itsensä kokeva vanhempi mieshenkilö auttoi mulle asiakastapaamisen päätteeksi takin päälle. Olin tietysti tilanteessa ystävällinen jne., mutta kyllä ärsytti sisimmässä. Juuri tällaista kuviota en kaipaa yhteiskuntaan enkä parisuhteeseen. Saan itse takin päälleni, kiitos vain. Vammaantuneita ja lapsia autetaan pukemaan vaatteet päälle. Olen aina halunnut maksaa omat syötäväni ja juotavani ja pitkin hampain antanut miehen maksaa jos kohteliaisuussyystä on pakko. Samaa kuviota olen hakenut parisuhteeseeni, että olisi kaksi ihmistä jotka toimii sen mukaan mikä on järkevää ja perustuu todellisuuteen. Ovi avataan sellaiselle joka ei sitä itse saa auki tai jolla on kantamukset. Ei minulle siksi että olen nainen.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No jos sopisikin miehille vahva nainen, ei olisi ongelmaa, mutta minulla kolmen miehen kokemuksella ne kaksi heikompaa ovat oireilleet ja vain sen yhden henkisesti riittävän aikuisen kanssa on syntynyt onnistunut suhde. 

Ongelma on tietysti varmaan siinäkin, että minä en suostu ottamaan miehen roolia vaan haluan voida olla se naisellinen nainen. Sellainen justiina/pekkapuupää-symbioosi toiminee heille, jotka ovat siihen valmiita. 

Tuo on kuin Bull Mentula sanoisi ettei halua olla uutuusleffassaan mikään bodari vaan balettitanssija. Vastarooliin haetaan vielä isompaa miestä jotta Bull tuntisi olevansa hoikka ja ketterä.

Kuten sanoin, nainen voi olla suosittu pehmeänä kodin hengettärenä tai vahvana toimintasankarittarena. Miehellä ei ole vastaavaa etua.

Ei ihme että on pariutumisongelmia jos on ristiriita sen välillä kuka olet ja millaiseen rooliin haluat.

Voisin veikata ettei alfanarttu1988:lla ole vaikeuksia löytää miestä, eikä myöskään pehmeillä ja feminiinisillä kodin hengettärillä.

Mielummin olisin yksin kuin kantaisin vastuuta vielä kotonakin kaikesta. Kun sekä asiakkaat että alaiset nojaavat minuun ja olen vastuussa isoista rahoista, haluan jossain sen paikan ja tilan, että saan vaan olla heikko, söpö ja höntti ja kaivautua johonkin kainaloon. Onneksi mies on sillä lailla tasavahva, että hän pystyy olemaan minulle turva sekä luoda tilan heikkoudelleni ja toisaalta taas minulla on voimaa olla hänelle sparraaja ja tukija.

En ole hakemalla hakenut itselleni tätä henkistä (ja fyysistä) kanttia vaan kyllä se on synnyinlahjana saatu, joten vaikea sitä on piilotellakaan. Jos vaikka naisellinen nainen on puudeli, itse olen kiltti pitbull, joka vaatii sellaisen parin, joka tajuaa etten ole paha ja taistelutahtoinen annetuista raameista huolimatta vaan sylikoira.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Alussa kirjoitit, että yrität ottaa vaimon mielipiteen huomioon, mutta haluat tehdä oikein. Onko vaimo mielipide sitten väärä? Teillä näköjään välillä päättää toinen, välillä toinen, mutta kumpikaan ei ota toisen mielipidettä huomioon. Itse en halua parisuhdetta, jossa ei keskustella.

Oma puolison on kiltti mies, välillä liian kiltti. Aina myöntymässä ja tarjoamassa apua muille. Ajokortittomana tarjoamassa kyytiä sitä tarvitsevalle. Olen jo sanoa täräyttänyt että ei hän voi luvata ikinä ja koskaan kyytiä yhtään kellekään, koska eihän hän voi kyytiä tarjota. Ei hän voi luvata minun puolestani sellaista. Ymmärsi kyllä kun pidin palopuheen. En ole mikään taksi, joka ei saa edes matkakorvauksia.

Mies on helposti muuttamassa suunnitelmiaan ja omia aikataulujaan, jos muille tulee jotain päällekkäistä menoa. Tähän olen sanonut että oletus on, että viikonloppuisin ei saa sopia mitään ennen kuin ollaan yhdessä ensin keskustelu meidän menemiset ja tekemiset. Ei siitä mitään tule että edellisenä iltana ilmoitetaan jostain että ei sovikaan tai voidaanko sopia uusi aika. Ei se vain mene niin. Omakin elämä on olatava.

Mies ei osaa valehdella edes valkoisia valheita tai ns. ei osaa helposti suodattaa sanomisiaan tai ei osaa jättää jotain sanomatta, jotta oma tilanne ei kärsi. En itsekään ihan suoraa valehtelua ja huijaamista kannata, mutta ihmisellä on oikeus kertoa "valkoisia valheita" jos ei halua loukata kanssaihmisiä. Tai jos oma paras (yhteiskuntaan nähden) kärsii liialla rehellisyydellä. Pari oppituntia olen joutunut antamaan, jotta mies osaisi antaa sen valkoisen valheen, jolloin kaikilla on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.
Ketjusta voimme oppia seuraavaa:
- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")
- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti
- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä
- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä
- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen
 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.
Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.
Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.
 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.
- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")
- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)
Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No entäs sitten minä joka haluan pehmeän miehen? En siis nössöä, vaan ihan tavallisen kivan ja kunnollisen miehen jonka kanssa  ei ole sitä asetelmaa että minä alistun. Ei sängyssä eikä muussa elämässä. Ja tällainen minulla onkin. Kaikenlaiset alistamisyritykset ärsyttää minua todella paljon, sekä seksuaalisesti että muuten. Mielestäni olemme tasa-arvoisia.

Te ette voi olla tasa-arvoisia, jos mies on kovasti sinua pehmeämpi ja heikompi, koska silloin sinä tulet vastaan ja kompensoit. 

Ei mies ole minua pehmeämpi eikä heikompi. Emme kumpikaan ole päsmäreitä. Olemmen tavallisia normaaleja ihmisiä, jotka ottaa toisen huomioon ja yrittää toimia sen mukaan enkä millään lailla koe että tarvitsisin jonkun ihme suojelijan tai ritarin itselleni tai että miehen pitäisi olla se perheen pää. Tässä perheessä on kaksi päätä, toisinaan mennään toisen pään mielen mukaan ja toisinaan toisen, sen mukaan kummalla on parempia perusteluja tai kummalle asia on muuten tärkeämpi.

Mutta kun kilttimies ei ymmärrä, että on muitakin kun kilttimiehiä ja luolamiehiä. Itse asiassa varmaan 90% miehistä on niitä tuohon väliin sijoittuvia normaaleja jotka kyllä pariutuvat kuten voi nähdä missä tahansa missä ihmisiä liikkuu kuten kaupassa, miehiä joilla ei ole tarvetta alistua tai alistaa.

Täällä on aika paljon kirjoitettu siitä, että miehellä ei ole mielipidettä, tai jos on, niin hän ei tuo sitä konfliktin pelossa esiin, vaan myötäilee vaimoaan.

Itse käyttäydyn näin ison osan ajasta, koska enin osa vaimoni esiintuomista ehdotelmista on itselleni herttaisen yhdentekeviä. Ihan niinkuin tuolla joku kirjoitti aiemmin tyyliin "vaihdetaanko ruokakaapissa kuiva-aineet vasemmalle ja nämä kristallilasit oikealle".

IHAN SAMANTEKEVÄÄ!

En enää edes jaksa kommentoida näihin vaimoni juttuihin, kun suurin osa on nimenomaan tälläisiä aivan merkityksettömiä huuhaa-juttuja, jotka hän saa minusta päättää ihan vapaasti tai olla päättämättä. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten niitä tavaroita nyt siellä kaapissa säilytellään, kunhan löydän ne sitten kun tarvitsen.

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

Joku jopa halusi mieheltään jotain haastamista ja riitaa ja vastaansanomista. Ihan käsittämätöntä. En vaan voi käsittää, miksi joku haluaa kuluttaa elämänsä riitelemällä ja kinaamalla kumppaninsa kanssa jostain olemattomista lillukanvarsista.

Mutta tyylinsä kullakin.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No jos sopisikin miehille vahva nainen, ei olisi ongelmaa, mutta minulla kolmen miehen kokemuksella ne kaksi heikompaa ovat oireilleet ja vain sen yhden henkisesti riittävän aikuisen kanssa on syntynyt onnistunut suhde. 

Ongelma on tietysti varmaan siinäkin, että minä en suostu ottamaan miehen roolia vaan haluan voida olla se naisellinen nainen. Sellainen justiina/pekkapuupää-symbioosi toiminee heille, jotka ovat siihen valmiita. 

Tuo on kuin Bull Mentula sanoisi ettei halua olla uutuusleffassaan mikään bodari vaan balettitanssija. Vastarooliin haetaan vielä isompaa miestä jotta Bull tuntisi olevansa hoikka ja ketterä.

Kuten sanoin, nainen voi olla suosittu pehmeänä kodin hengettärenä tai vahvana toimintasankarittarena. Miehellä ei ole vastaavaa etua.

Ei ihme että on pariutumisongelmia jos on ristiriita sen välillä kuka olet ja millaiseen rooliin haluat.

Voisin veikata ettei alfanarttu1988:lla ole vaikeuksia löytää miestä, eikä myöskään pehmeillä ja feminiinisillä kodin hengettärillä.

Mielummin olisin yksin kuin kantaisin vastuuta vielä kotonakin kaikesta. Kun sekä asiakkaat että alaiset nojaavat minuun ja olen vastuussa isoista rahoista, haluan jossain sen paikan ja tilan, että saan vaan olla heikko, söpö ja höntti ja kaivautua johonkin kainaloon. Onneksi mies on sillä lailla tasavahva, että hän pystyy olemaan minulle turva sekä luoda tilan heikkoudelleni ja toisaalta taas minulla on voimaa olla hänelle sparraaja ja tukija.

En ole hakemalla hakenut itselleni tätä henkistä (ja fyysistä) kanttia vaan kyllä se on synnyinlahjana saatu, joten vaikea sitä on piilotellakaan. Jos vaikka naisellinen nainen on puudeli, itse olen kiltti pitbull, joka vaatii sellaisen parin, joka tajuaa etten ole paha ja taistelutahtoinen annetuista raameista huolimatta vaan sylikoira.  

Jos kerran olet kotona kiltti sylikoira, mihin sitä vahvaa naistenkesyttäjää tarvitaan?

Jos/kun tienaat työssäsi hyvin, miksi miehen tulee omata vähintään yhtä paljon rahaa ja statusta?

Jos kirjoittamasi pitää paikkansa, sinulle sopisi kotimies joka pitää kämpän siistinä, ottaa kainaloon ja kysyy miten työpäivä meni.

Mutta tietysti halut sen vahvan menestyjän, niin kuin muutkin naiset.

Kuten sanoin, kaikki naiset haluavat saman miehen. Se millainen nainen itse on, vaikuttaa ainoastaan siihen miten omat mieltymykset (samat mieltymykset kuin kaikilla muillakin naisilla) perustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon kirjoitettu siitä, että miehellä ei ole mielipidettä, tai jos on, niin hän ei tuo sitä konfliktin pelossa esiin, vaan myötäilee vaimoaan.

Itse käyttäydyn näin ison osan ajasta, koska enin osa vaimoni esiintuomista ehdotelmista on itselleni herttaisen yhdentekeviä. Ihan niinkuin tuolla joku kirjoitti aiemmin tyyliin "vaihdetaanko ruokakaapissa kuiva-aineet vasemmalle ja nämä kristallilasit oikealle".

IHAN SAMANTEKEVÄÄ!

En enää edes jaksa kommentoida näihin vaimoni juttuihin, kun suurin osa on nimenomaan tälläisiä aivan merkityksettömiä huuhaa-juttuja, jotka hän saa minusta päättää ihan vapaasti tai olla päättämättä. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten niitä tavaroita nyt siellä kaapissa säilytellään, kunhan löydän ne sitten kun tarvitsen.

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

Joku jopa halusi mieheltään jotain haastamista ja riitaa ja vastaansanomista. Ihan käsittämätöntä. En vaan voi käsittää, miksi joku haluaa kuluttaa elämänsä riitelemällä ja kinaamalla kumppaninsa kanssa jostain olemattomista lillukanvarsista.

Mutta tyylinsä kullakin.

Naisen vinkki. 

Nainen kaipaa läsnäolevaa asennetta ja huomiota. Kokeile alkaa toimia niin, että kehut häntä, kuinka hänellä on silmää pitää koti kauniina ja kaapit järjestyksessä niin ei enää kysele mielipidettäsi asiaan. Sitten hän ehkä esittelee, että on nyt tehnyt näin ja näin ja sinä muistat vaan sanoa, että olipas hienosti tehty ja kaapata hänet hetkeksi kainaloon. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon kirjoitettu siitä, että miehellä ei ole mielipidettä, tai jos on, niin hän ei tuo sitä konfliktin pelossa esiin, vaan myötäilee vaimoaan.

Itse käyttäydyn näin ison osan ajasta, koska enin osa vaimoni esiintuomista ehdotelmista on itselleni herttaisen yhdentekeviä. Ihan niinkuin tuolla joku kirjoitti aiemmin tyyliin "vaihdetaanko ruokakaapissa kuiva-aineet vasemmalle ja nämä kristallilasit oikealle".

IHAN SAMANTEKEVÄÄ!

En enää edes jaksa kommentoida näihin vaimoni juttuihin, kun suurin osa on nimenomaan tälläisiä aivan merkityksettömiä huuhaa-juttuja, jotka hän saa minusta päättää ihan vapaasti tai olla päättämättä. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten niitä tavaroita nyt siellä kaapissa säilytellään, kunhan löydän ne sitten kun tarvitsen.

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

Joku jopa halusi mieheltään jotain haastamista ja riitaa ja vastaansanomista. Ihan käsittämätöntä. En vaan voi käsittää, miksi joku haluaa kuluttaa elämänsä riitelemällä ja kinaamalla kumppaninsa kanssa jostain olemattomista lillukanvarsista.

Mutta tyylinsä kullakin.

Mutta olettavasti sä et mene jälkeenpäin nurisemaan vaimolle tai naapurin Penalle, että nyt kuiva-aineet ja pyyhkeet ihan väärässä paikassa. On aivan ok olla kertomatta mielipidettä, jos sitä ei ole. Mut on epäreilua jättää mielipide kertomatta, jos pitää tärkeänä, että valkoiset pyyhkeet ovat siinä ylälaatikossa heti helposti löydettävissä.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

No jos sopisikin miehille vahva nainen, ei olisi ongelmaa, mutta minulla kolmen miehen kokemuksella ne kaksi heikompaa ovat oireilleet ja vain sen yhden henkisesti riittävän aikuisen kanssa on syntynyt onnistunut suhde. 

Ongelma on tietysti varmaan siinäkin, että minä en suostu ottamaan miehen roolia vaan haluan voida olla se naisellinen nainen. Sellainen justiina/pekkapuupää-symbioosi toiminee heille, jotka ovat siihen valmiita. 

Tuo on kuin Bull Mentula sanoisi ettei halua olla uutuusleffassaan mikään bodari vaan balettitanssija. Vastarooliin haetaan vielä isompaa miestä jotta Bull tuntisi olevansa hoikka ja ketterä.

Kuten sanoin, nainen voi olla suosittu pehmeänä kodin hengettärenä tai vahvana toimintasankarittarena. Miehellä ei ole vastaavaa etua.

Ei ihme että on pariutumisongelmia jos on ristiriita sen välillä kuka olet ja millaiseen rooliin haluat.

Voisin veikata ettei alfanarttu1988:lla ole vaikeuksia löytää miestä, eikä myöskään pehmeillä ja feminiinisillä kodin hengettärillä.

Mielummin olisin yksin kuin kantaisin vastuuta vielä kotonakin kaikesta. Kun sekä asiakkaat että alaiset nojaavat minuun ja olen vastuussa isoista rahoista, haluan jossain sen paikan ja tilan, että saan vaan olla heikko, söpö ja höntti ja kaivautua johonkin kainaloon. Onneksi mies on sillä lailla tasavahva, että hän pystyy olemaan minulle turva sekä luoda tilan heikkoudelleni ja toisaalta taas minulla on voimaa olla hänelle sparraaja ja tukija.

En ole hakemalla hakenut itselleni tätä henkistä (ja fyysistä) kanttia vaan kyllä se on synnyinlahjana saatu, joten vaikea sitä on piilotellakaan. Jos vaikka naisellinen nainen on puudeli, itse olen kiltti pitbull, joka vaatii sellaisen parin, joka tajuaa etten ole paha ja taistelutahtoinen annetuista raameista huolimatta vaan sylikoira.  

Jos kerran olet kotona kiltti sylikoira, mihin sitä vahvaa naistenkesyttäjää tarvitaan?

Jos/kun tienaat työssäsi hyvin, miksi miehen tulee omata vähintään yhtä paljon rahaa ja statusta?

Jos kirjoittamasi pitää paikkansa, sinulle sopisi kotimies joka pitää kämpän siistinä, ottaa kainaloon ja kysyy miten työpäivä meni.

Mutta tietysti halut sen vahvan menestyjän, niin kuin muutkin naiset.

Kuten sanoin, kaikki naiset haluavat saman miehen. Se millainen nainen itse on, vaikuttaa ainoastaan siihen miten omat mieltymykset (samat mieltymykset kuin kaikilla muillakin naisilla) perustellaan.

Ei taaskaan pidä paikkaansa omalla kohdallani. Toki otanta on omakohtainen ja suppea. Olen ihan täydellä sydämellä ja avoimin mielin lähtenyt kahden tällaisen miehen kanssa rakentamaan suhdetta, mutta heitä häiritsee se, kun he tietävät potentiaalini, se käy jotenkin miehisyyden päälle tai luo epävarmuutta tai jotain. Minulla on aina ollut asenne, että pystyn tienaamaan riittävästi enkä tarvitse rikasta miestä, mutta tarvitsen rakkautta ja hyvän ja tasapainoisen suhteen. Kesyttää minua ei tarvitse, koska lähtökohtaisesti haluan olla säyseä. Silti se ei ole onnistunut näissä tapauksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki ärsyttävästä vanhanajan ritarimeiningistä on tää että vanhanajan herrasmieheksi itsensä kokeva vanhempi mieshenkilö auttoi mulle asiakastapaamisen päätteeksi takin päälle. Olin tietysti tilanteessa ystävällinen jne., mutta kyllä ärsytti sisimmässä. Juuri tällaista kuviota en kaipaa yhteiskuntaan enkä parisuhteeseen. Saan itse takin päälleni, kiitos vain. Vammaantuneita ja lapsia autetaan pukemaan vaatteet päälle. Olen aina halunnut maksaa omat syötäväni ja juotavani ja pitkin hampain antanut miehen maksaa jos kohteliaisuussyystä on pakko. Samaa kuviota olen hakenut parisuhteeseeni, että olisi kaksi ihmistä jotka toimii sen mukaan mikä on järkevää ja perustuu todellisuuteen. Ovi avataan sellaiselle joka ei sitä itse saa auki tai jolla on kantamukset. Ei minulle siksi että olen nainen.

Minulle saa avata ovet, auttaa takit ja tuolit jne. Ei haittaa, minusta se on vaan ihanaa eikä mitenkään väärällä tavalla kilttiä. En liitä tuote kiltteyteen mitenkään vaan sukupuolien väliseen terveeseen jännitteeseen. (Siis vaikka takin auttaja olisi oma vaari niin se, että hän on se suojelija ja herrasmies.)

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä yritän miettiä jättäisinkö naista jos tämä olisi "liian kiltti". En oikein ymmärrä ongelmaa, siis millä tavalla liian kiltti? Antaa liian helposti anteeksi? On erityisen ymmärtäväinen? Auttaa muita vaikka aina ei kannattaisi?

Okei, ehkä tuo viimeinen on sellainen ominaisuus joka voisi ärsyttää, mutta en tiedä olisiko syy jättää.

Ehkä tämä on isompi ongelma naisille miehissä. Auttakaa ymmärtämään vaikka ihan esimerkeillä millainen mies on liian kiltti?

Korjataan kilttimies "intohimottomaksi mieheksi", niin kaikki tajuaa, mistä klikkaa.

Siis ketään ei kiinnosta tahdoton, ponneton himmeäsilmäinen lepsulasse, joka on vielä viinaksien orja ja jatkuvasti maansamyyneen näköinen.

Sama pätee lepsuleiloihin.