Tuttu jätti miehensä kun tämä oli liian kiltti. Auttakaa ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on tahdottomasta ihmisestä, josta ei saa ikinä minkään valtakunnan tukea mihinkään päätökseen, niin enpä ihmettele. Aivan sama onko  kyse ostoslistasta, talon ostamisesta tai lapsen tekemisestä, niin kaikki käy ja päätä kulta sä. Sellaisen ihmisen kanssa ei vain jaksa olla.

Minä tulin ehkäisyn petettyä raskaaksi ja tuollaiselle tahdottomalle olennolle sekin oli ihan sama, että pidänkö vai teenkö abortin, sehän on minun valinta ja hän sitten voi ryhtyä isäksi jos on tarvis tai olla ryhtymättä. Jälkikäteen sanoi sitten rukoilleensa keskenmenoa, itkeneensä kauhusta ja ties mitä, mutta kun se olisi ollut epäreilua painostusta sanoa mielipide. Aaarrgh!

Meillä vastaavassa tilanteessa minä kysyin varovasti vaimolta, mitä mieltä on abortista. Olin sika joka ei kunnioittanut elämää eikä naisen oikeutta omaan ruumiiseensa vaan painostaa tappamaan lapsen. On tilanteita, joissa mies ei vain voi toimia oikein.

Höpö höpö, mielipaha ja vastuun kantaminen ovat eri asioita. Sille ei voi mitään jos vaimo on eri mieltä ja suhtautuu lapsellisesti, mutta sinuna olisin sanonut silti ihan suoraan, että abortti olisi sinusta paras vaihtoehto, ei mitään järkeä vihjailla tai tiedustella mitenkään, ei se oma mielipide ole toisen päätettävissä. Ja lopullinen päätös on sitten joko molempien yhteinen tai toinen sitten päättää kehostaan ja voi voi, mutta sentään tietäen kantasi. Minä vartavasten kysyin mieheltä hänen mielipidettään, tähdentäen vielä, että minä haluan abortin, mutta tämä on hänenkin päätös. Lopulta itkin ja anelin vastausta, mutta kun ei niin ei. Oli aivan uskomattoman paskaista luistaa tuollaisesta asiasta sysäämällä kaiken vastuun toiselle, vaikka on ihan yhtä syypää tilanteeseen. Abortti oli sinänsä helppo juttu, mutta kun en saanut vastausta siihen mitä mies olisi oikeasti halunnut ja pelkäsin tappavani hänen salaiset perhehaaveet tai jotain. Miksi ihmeessä kukaan muuten hollaisi vain olevansa mukana jos haluan pitää lapsen ja tukevansa ja auttavansa kaikessa?  Aivan uskomaton logiikka..

Mulla on yksi kokemus. Kaveri on kilttimies ja hän seurusteli jonkin aikaa erään neidon kanssa. Ystävystyin neidon kanssa myös.

Niinhän siinä kävi, että kilttimies sai fudut ja tilalle nopealla aikataululla löytyi jännämies. Todellakin sen verran jännä, että sanoinpa, etten tuon rikollisen kanssa halua olla tekemisissä.

Kyselin tältä naiselta, että MIKSI vaihtoi hyvän, ahkeran ja lojaalin miehen tuommoiseen ihmissaastaan. Koska hän haluaa, että miehessä on vähän vastusta. Mitä helv?!?!

Pysyin ystävähköhän, mutta kilttimiehelle olin lojaali.

Meni vuosi, meni pari. Tää mimmi alkoi porsimaan jännikselle. Sitten kävikin niin, että jännis alkoi tekemään keikkaa siellä ja täällä ja samalla tietty oli muitakin naisia. Sai linnatuomion. Tämäkö oli se vastus, jota hän tarkoitti? Nope, ei enää siinä vaiheessa elämää kun lapsiakin oli.

Eron onneksi älys ottaa siinä vaiheessa ja alkoi soittelemaan tuolle kiltille. Yritti käyttää hyväkseen. Siinä vaiheessa kiltti olikin jo hemmetin hyvässä suhteessa ja on yhä. Ihana perhe ja kaikkea.

Jänniksen varjo seuraa tuota ystävähköä yhä, ei miehet uskalla alkaa edes seurustella sen kanssa, kun exällä on valtakunnan mittainen maine väkivaltarikollisena. Nykyään tämän naisen löytää lähikapakasta ja se kilttimies toisinaan vie sen putkaan ja lapset ovat sossu vienyt jo ajat sitten. Siinä sitä vastusta sitten. Halveksin tuommoisia naisia nykyään.

N45

alfanarttu88 kirjoitti:

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Olin tästä aiemmin samaa mieltä, ja kun ryhdyin suhteeseen kiltin ja mukautuvaisen miehen kanssa, varoin päällepäsmärin elkeitä ja yritin antaa miehelle tilaa olla oma itsensä. Mies ei osannut parisuhteessa tehdä mitään itse, ehdottaa, ottaa kantaa tai esittää mielipiteitään, vaan odotti minun kertovan mitä tehdään ja mitä mieltä ollaan. Kun annoin tilaa ja vältin pomottamista ja mielipiteitteni kertomista, mies passivoitui entistä enemmän. Lopulta turhautumiseni tilanteeseen alkoi purkautumaan tiuskimisena ja turhana riitelynä, josta syytin tietenkin itseäni. Mieshän oli täydellisen kiltti puoliso ja otti minut kaikessa huomioon. Lähes kymmenen vuoden ajan yritin yksin pitää huolen siitä että molemmat saavat päättää asioista, tunsin huonoa omaatuntoa "määräilystäni", yritin tukahduttaa suuttumuksen tunteeni ja olla enemmän täydellisen puolisoni kaltainen.

Kun suhde vihdoin päättyi, mies jatkoi matkaansa itseensä tyytyväisenä. Hänhän ei ollut se, joka raivosi, itki ja tunsi tunteita, vaan oli käyttäytynyt mallikkaasti koko ajan. Itse romahdin täysin, jouduin lääkitykselle ja terapiaan ja keräilin mielenterveyteni palasia vielä pitkään jälkeenpäin. En ole vieläkään varma siitä mitä tapahtui. Olinko minä se pahis joka pilasi suhteemme?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kokemus. Kaveri on kilttimies ja hän seurusteli jonkin aikaa erään neidon kanssa. Ystävystyin neidon kanssa myös.

Niinhän siinä kävi, että kilttimies sai fudut ja tilalle nopealla aikataululla löytyi jännämies. Todellakin sen verran jännä, että sanoinpa, etten tuon rikollisen kanssa halua olla tekemisissä.

Kyselin tältä naiselta, että MIKSI vaihtoi hyvän, ahkeran ja lojaalin miehen tuommoiseen ihmissaastaan. Koska hän haluaa, että miehessä on vähän vastusta. Mitä helv?!?!

Pysyin ystävähköhän, mutta kilttimiehelle olin lojaali.

Meni vuosi, meni pari. Tää mimmi alkoi porsimaan jännikselle. Sitten kävikin niin, että jännis alkoi tekemään keikkaa siellä ja täällä ja samalla tietty oli muitakin naisia. Sai linnatuomion. Tämäkö oli se vastus, jota hän tarkoitti? Nope, ei enää siinä vaiheessa elämää kun lapsiakin oli.

Eron onneksi älys ottaa siinä vaiheessa ja alkoi soittelemaan tuolle kiltille. Yritti käyttää hyväkseen. Siinä vaiheessa kiltti olikin jo hemmetin hyvässä suhteessa ja on yhä. Ihana perhe ja kaikkea.

Jänniksen varjo seuraa tuota ystävähköä yhä, ei miehet uskalla alkaa edes seurustella sen kanssa, kun exällä on valtakunnan mittainen maine väkivaltarikollisena. Nykyään tämän naisen löytää lähikapakasta ja se kilttimies toisinaan vie sen putkaan ja lapset ovat sossu vienyt jo ajat sitten. Siinä sitä vastusta sitten. Halveksin tuommoisia naisia nykyään.

N45

Mutta jostain syystä et halveksi sitä kaveriasi, joka oli epävakaan naisen kanssa joka nyt ryyppää, hylkää lapsensa ja päätyy putkaan. Tuolla sinun kaverillasi oli täsmälleen sellainen nainen, jonka kaltaisen miehen ottamisesta syytät tätä samaa naista.

Selitteletkö itsellesi, että mies teki naisesta tuollaisen? Ei tehnyt. Nainen oli samanlainen jo kaverisi kanssa ollessaan. Ja silti kaverisi löi hynttyyt yhteen hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Et pelkästään jyrää vaimosi mielipiteen yli, myös vähättelet tai oikeastaan täysin mitätöit hänen argumenttinsa.

Etkö itse huomaa?

"Haluan vaan tehdä asiat oikein..... " = SINUN mielipiteesi on se" oikea".

Ettekö te kaksi hallitse minkäännäköistä keskustelukulttuuria? Kuunteletko edes vaimosi kommentteja, vai onko päätöksesi lyöty lukkoon jo ennen tätä ns 'vaimon mielipiteen huomioonottamista'?

Parisuhteenne vaikuttaa jotenkin paikoilleen jämähtäneeltä, kuin olisitte roolileikissä missä kumpikin vetää omaa osaansa saman kuluneen kässärin pohjalta.

Tosin sen käsikirjoituksen olet laatinut sinä, vaimo on pelkkä statisti.

Mitään ette tunnu toisillenne 'antavan'; sellaisia juttuja kuin arvostus, esimerkiksi.

- Tämän vaikutelman annat siis ihan itse, niillä tiedonmurusilla joita meille tarjoilit.

(Kuten kirjoittajakollegat tässä edellä ovat jo sinulle vastanneet, ilman vaimon kertomaa näistä esittelemistäsi tilanteista pariSUHTEEN arviointi vain toisen osapuolen näkökulmasta on mahdotonta - toisaalta antamalla "vaimolle puheenvuoron" rivien välistä tulet kertoneeksi itsestäsi enemmän kuin ehkä tarkoitit...? Parilla lauseella saat dissattua sekä vaimon sisustusmaun että kyvyn tehdä 'järkeviä ja fiksuja' valintoja/päätöksiä ko kysymyksissä...)

Yleensä toimivassa parisuhteessa osapuolet kokevat yhdessä olevan vahvempia, "enemmän kuin osiensa summa".

Tässä on mielestäni se oleellinen kiteytettynä, eli miksi HYVÄ parisuhde päihittää yksinelon/oman elämän herruuden: se on rikkaus jota mikään maallinen omaisuus ei voi ylittää tai korvata, arvokas asia joka parhaimmillaan kantaa yli vaikeuksien puolta kevyemmin askelin ja saa tuntemaan ne pienet onnenhetket (vähintään) tuplasti väkevämmin.

Yhdessä myös rakennetaan se omannäköinen (meidän!) elämä - kuuluu siihen sitten lapsia tai ei - ja tehdään asunnosta Se Yhteinen Koti jonne kumpikin tuntee kuuluvansa. Unelmoidaan ja haaveillaan, YHTEISIÄ juttuja.

Ylipäätään eletään ja rakastetaan, toinen toistaan arvostaen.

Sinun kirjoituksestasi ei paista läpi mikään muu aspekti kuin ylemmyys, suoranainen ylpeys "jääräpäisyydestä", peiteltynä teennäiseen vaatimattomuuteen: kyllähän vaimo saa sanoa sanasensa, mutta sinähän et voi toimia kuin "oikein"... koska sinä nyt vaan satut (aina?) "olemaan oikeassa"....

Tässä kontekstissa "jääräpää" on melko kesy pikku sananen. Lähes hellittelynimi.

Muitakin määreitä näin ulkopuolisen mielessä vilahteli.

Et ole lukenut keskustelun jatkoa? Siinä käy hyvin ilmi kuinka arvostan vaimoni päätöksiä ja ehdotuksia. Auton valinta ja samoin asunnon hankintaan liittyvät päätökset. Sivuutat ne kovin näppärästi!

Samoin hän arvostaa minun päätöksiä ja ehdotuksiani. 

Toisaalta keskusteluista.  Et ole huomioinut naisten tapaa väheksyä miesten  tekemien kotitöiden laatua? Tai peräti tekemättömyyttä?

Ei imuroi sieltä, tai täältä pesee pyykit väärin. Laittaa lapsille väärät vaatteet päälle. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Mitä mieltä olet niistä, sillä niistäkin puuttuu se miehen näkemys kuten omasta puheenvuorostani se vaimon näkemys.

Hieman tasapainoa nyt!

Vastauksena ensimmäiseen kysymykseesi: ei, en ollut lukenut keskustelun loppua.

Luin ketjua ajankuluksi matkalla yhteen palaveriin - tämä vauvapalsta toimii allekirjoittaneelle kuin piristävä vitamiinismoothie; täällä on niin monia fiksuja kommentoijia ja näppäriä sanankäyttäjiä että jo pienikin päivittäinen annos riittää upliftaamaan fiilistä, yleensä olo on sellainen kevyt, kupliva ja hilpeä (olen se typerästi itsekseen ratikassa virnuileva, helppo tunnistaa) - ja miten nyt intouduinkaan niihin toistuviin aneluihisi ("analysoikaa!") vastaamaan. Matka ja aika loppuivat kesken kirjoituksen mutta kun myöhemmin ip tuli sopiva tauko, jatkoin näpyttelyä. Toki huomasin että juttu oli jatkunut sillä välin useamman sivun verran, mutta koska tehtävänantosi oli niin määrätietoisesti esitetty ja selkeästi rajattu (nostit oman parisuhdekysymyksesi ikäänkuin pääkeskustelun rinnalle), vastaamista oli helppo jatkaa. Pyysit arviota, ja sen sait. Siltä pohjalta ja niillä tiedoilla mitä meille annoit. Ehkä erilaisen mitä odotit... Analyysin? - kyllä. Parisuhteenne dynamiikasta? - kyllä ja ei. Kuva jonka teistä piirsit kertoi oman tarinansa.

Kun sain vastaukseni postattua, lukaisin väliin kertyneet sivut.

Olit juu pikkasen muokkaillut kertomaasi, saamasi kritiikin jälkeen (?) vaimoa sieltä kulisseista vetänyt enemmän framille. (Sama mykkä sivuhenkilö hän toki oli edelleen).

Mutta mutta.... ei nämä uudet speksit sitä synnyttämääsi vaikutelmaa muuttaneet mihinkään suuntaan. Pikemminkin päinvastoin.

Tämä uusintaversio vaikuttaa vähän sellaiselta hätäiseltä paikkoheitolta, joka - jos nyt oikein sotken nämä kielikuvat - osuukin heittäjäänsä omaan nilkkaan.

Ai miten niin?

No, ensinnäkin nyt asenteesi on kovin ylemmyydentuntoinen ihan ventovierasta palstakollegaasi kohtaan. Siteeraan suoraan: "KUN itse PÄÄSET JOSKUS parisuhteeseen (!)..." ja jatkuu: "... OPIT melko pian (kuulen korvissani edesmenneen hissanmaikkani äänen...) "... että JOSKUS kannattaa antaa periksi..." (*kirjoittaja katselee lempeästi ja opettavaisesti lukulasiensa yli kokematonta lemmen polulla kompuroijaa, hymyilee ja huokaisee kevyesti* - puhtaasti kuvitteellinen kohtaus...).

Jatko sitten sementoikin sen kuvan minkä ihan itse olet luonut: ".... tehdä kompromisseja ASIOISSA JOITA EI ITSE KOE NIIN TÄRKEÄKSI..."

Just.

Loppuosaa tästä viestistäsi en koe tarpeelliseksi kommentoida. Ei liity millään muotoa tähän keskusteluun.

(Käsittämätön, turhanpäiväinen ja typerä yleistys joka vain vahvistaa sitä mielikuvaa jonka olet tässä itsestäsi luonut.

Ainakin 8746 ak:ta edeltävää kirjoittajaa on tämän yhden ja saman lauseen toistanut: "Naiset" eivät ole yksi ja sama massa jotka toimivat ja ajattelevat vain yhdellä ja samalla sapluunalla.

"Naiset" ovat yhtälailla yksilöllisiä ja ainutkertaisia, itsenäisesti toimivia ja ajattelevia elollisia olentoja kuin "miehetkin". Ihan vaan ihmisiä. Omia persooniaan.

Esimerkkisi kuvitteellisesta pariskunnasta jolla on siivoukseen liittyvää problematiikkaa ei nyt ihan toimi. Toisaalta lapsellisuudessaan, onhan se vähän hellyyttävä).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kokemus. Kaveri on kilttimies ja hän seurusteli jonkin aikaa erään neidon kanssa. Ystävystyin neidon kanssa myös.

Niinhän siinä kävi, että kilttimies sai fudut ja tilalle nopealla aikataululla löytyi jännämies. Todellakin sen verran jännä, että sanoinpa, etten tuon rikollisen kanssa halua olla tekemisissä.

Kyselin tältä naiselta, että MIKSI vaihtoi hyvän, ahkeran ja lojaalin miehen tuommoiseen ihmissaastaan. Koska hän haluaa, että miehessä on vähän vastusta. Mitä helv?!?!

Pysyin ystävähköhän, mutta kilttimiehelle olin lojaali.

Meni vuosi, meni pari. Tää mimmi alkoi porsimaan jännikselle. Sitten kävikin niin, että jännis alkoi tekemään keikkaa siellä ja täällä ja samalla tietty oli muitakin naisia. Sai linnatuomion. Tämäkö oli se vastus, jota hän tarkoitti? Nope, ei enää siinä vaiheessa elämää kun lapsiakin oli.

Eron onneksi älys ottaa siinä vaiheessa ja alkoi soittelemaan tuolle kiltille. Yritti käyttää hyväkseen. Siinä vaiheessa kiltti olikin jo hemmetin hyvässä suhteessa ja on yhä. Ihana perhe ja kaikkea.

Jänniksen varjo seuraa tuota ystävähköä yhä, ei miehet uskalla alkaa edes seurustella sen kanssa, kun exällä on valtakunnan mittainen maine väkivaltarikollisena. Nykyään tämän naisen löytää lähikapakasta ja se kilttimies toisinaan vie sen putkaan ja lapset ovat sossu vienyt jo ajat sitten. Siinä sitä vastusta sitten. Halveksin tuommoisia naisia nykyään.

N45

Moi kilttimies 😃. Nyt keräsit kaikki kliseet mitä keksit samaan stooriin ja lätkäisit N45 perään. 😃.

Kiltti on vaan kertakaikkisen typerä sana kuvaamaan aikuista ihmistä. Minulla sana tarkoittaa ihmistä, joka kärsii jonkinlaisesta henkisestä amputaatiosta, mikä estää olemasta kokonainen aikuinen ihminen.

Lapsi tai koira voi olla kiltti, mutta aikuisesta sanottuna se viittaa aina johonkin negatiiviseen, jotenkin typistyneeseen lapsenomaiseen, tahdottomaan persoonallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Useimmille kilttimiehille se kiltteys tarkoittaa sitä, ettei omia mielipiteitä koskaan esitetä (paitsi jälkikäteen, kun toinen ei osannutkaan lukea ajatuksia), mistään ei koskaan oteta itse vastuuta, kaikki on "ihan sama" (paitsi että ei olekaan, ja taas suututaan kun emäntä ei arvannut oikein), jokainen kylänmies ja kaukainen sukulainen on tärkeämpi kuin oma perhe (esim. voidaan lähteä lapsen rippijuhlan sijaan korjaamaan naapurin isännän autoa, kun se pyysi ja eihän kilttimies voi kieltäyty), jne jne. Oma saamattomuus sitten vieritetään muiden harteille ja vuosikaudet kerätään katkeruuttaa kuinka vaimo on hirveä päällepäsmärijustiina (pakko olla, kun miehestä ei saa mitään mielipidettä irti), ja siitä avaudutaan joko kavereille selän takana tai vaimolle kerran vuodessä kännissä...

Niin, onpa kumma kun ei noin kilttimies kelpaa!

Tämä on totta olen samaa mieltä. "kiltti mies" hänellä ei ole mielipidettä jos on niin korkeintaan jälkeenpäin ja humalassa. Ja tämä "kiltti" tosiaan lähtee korjaamaan sitä kumminkaiman mopoa tai autoa, kun ollaan juhliin lähdössä. Ja oma lisäykseni vielä kiltti mies = tyhmä mies.

Mutta kun minä jätin tällaisen, niin en minä sitä mennyt pitkin kyliä huutamaan että miksi jätin tai mikä oli syy. Joten Ap:kin voi jättää toisten asioiden vatvomisen ja keskittyä omiin asioihinsa ja omiin mielipiteisiinsä.

Nainen tarvii tappelukaverin, kenen sanomisia voi sitten mässäillä ja kauhistella ystävättärien kanssa. Häntä ärsyttää mies joka ei provosoidu vaikka kuinka yrittäisi.

Häiriintyneen naiklosen kannattaa kampissa miestä solvatessa ja perässä juostessa mennä suoraan sinne psykiatrian klinikalle ellei halua koirapartiota mieskohteensa ja juristin lisäksi kimppuunsa.

Eikö, viesti mene perille, taukki?

Ei ihme että miehestä ei ole "vastusta" naiselle kun ne vaikeimmatkin naiset neuvovat miehiä kohtelemaan naisia "ystävällisesti ja kohteliaasti".Miehen pahin virhe on uskoa naisten neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että miehestä ei ole "vastusta" naiselle kun ne vaikeimmatkin naiset neuvovat miehiä kohtelemaan naisia "ystävällisesti ja kohteliaasti".Miehen pahin virhe on uskoa naisten neuvoja.

Kummastuttaa se että te jaatte täällä tätä neuvoa mutta ette ilmeisesti itse toteuta sitä? Miksi? Siinähän on varma konsti saada nainen, rupeat vain käyttäytymään naisia kohtaan epäystävällisesti ja epäkohteliaasti. Mutta ei. Naisettomana täällä edelleenkin valitat vaikka pomminvarma menetelmä on tiedossa.

Naikkosella on selvästi mielenterveydellisiä ongelmia;

- amatöörihoron (paisuvaiset) miesongelmat ja yksinäisyys, vähän kuin kaappiin jätetty koiranpentu virolaisessa häirikköperheessä kun raapii itseään ulos ulvoen yksinäisyyttään, tajuaa kauhukseen liian myöhään ettei ole haluttava,

Naisellla ei ole vastaavia ongelmia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on tahdottomasta ihmisestä, josta ei saa ikinä minkään valtakunnan tukea mihinkään päätökseen, niin enpä ihmettele. Aivan sama onko  kyse ostoslistasta, talon ostamisesta tai lapsen tekemisestä, niin kaikki käy ja päätä kulta sä. Sellaisen ihmisen kanssa ei vain jaksa olla.

Minä tulin ehkäisyn petettyä raskaaksi ja tuollaiselle tahdottomalle olennolle sekin oli ihan sama, että pidänkö vai teenkö abortin, sehän on minun valinta ja hän sitten voi ryhtyä isäksi jos on tarvis tai olla ryhtymättä. Jälkikäteen sanoi sitten rukoilleensa keskenmenoa, itkeneensä kauhusta ja ties mitä, mutta kun se olisi ollut epäreilua painostusta sanoa mielipide. Aaarrgh!

Meillä vastaavassa tilanteessa minä kysyin varovasti vaimolta, mitä mieltä on abortista. Olin sika joka ei kunnioittanut elämää eikä naisen oikeutta omaan ruumiiseensa vaan painostaa tappamaan lapsen. On tilanteita, joissa mies ei vain voi toimia oikein.

Höpö höpö, mielipaha ja vastuun kantaminen ovat eri asioita. Sille ei voi mitään jos vaimo on eri mieltä ja suhtautuu lapsellisesti, mutta sinuna olisin sanonut silti ihan suoraan, että abortti olisi sinusta paras vaihtoehto, ei mitään järkeä vihjailla tai tiedustella mitenkään, ei se oma mielipide ole toisen päätettävissä. Ja lopullinen päätös on sitten joko molempien yhteinen tai toinen sitten päättää kehostaan ja voi voi, mutta sentään tietäen kantasi. Minä vartavasten kysyin mieheltä hänen mielipidettään, tähdentäen vielä, että minä haluan abortin, mutta tämä on hänenkin päätös. Lopulta itkin ja anelin vastausta, mutta kun ei niin ei. Oli aivan uskomattoman paskaista luistaa tuollaisesta asiasta sysäämällä kaiken vastuun toiselle, vaikka on ihan yhtä syypää tilanteeseen. Abortti oli sinänsä helppo juttu, mutta kun en saanut vastausta siihen mitä mies olisi oikeasti halunnut ja pelkäsin tappavani hänen salaiset perhehaaveet tai jotain. Miksi ihmeessä kukaan muuten hollaisi vain olevansa mukana jos haluan pitää lapsen ja tukevansa ja auttavansa kaikessa?  Aivan uskomaton logiikka..

Jep, ja siinä on sitten takaportti miehellä, että jos lapsi olisi pidetty ja elämä olisi mennyt hankalaksi, niin olisi syyttänyt naista. Jos abortti olisikin kaduttanut ja tuonut syyllisyyden tunteita, niin jälleen mies syyttää naista, kun nainen on yksin tehnyt niin kamalan ratkaisun. Mutta mies ei osallistu päätökseen millään tavalla, vaikka vastuu syntyvästä (tai abortoitavasta) lapsesta on molempien vanhempien.

Mun on vaikea ymmärtää, miksei aikuinen ihminen saa sanottua mielipidettään vaikka moneen kertaan kysytään. Jos molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa, senkin saa sanoa, ja sanoa vaikka että tuen ja autan  sinua mitä päätetäänkin. Mutta ei sillä tavalla, että sitten jälkiviisaana kitistään, että miksi teit/tapoit lapsen, minä olisin halunnut toisin.

Mun kilttimies-vässykkä oli myös sellainen, ettei sillä ollut lainkaan omaa elämää. Ei ystäviä, ei harrastuksia, pelkkää telkkarin katsomista yhdessä. Jos koira on yhtä riippuvainen omistajastaan puhutaan läheisriippuvuudesta ja opetetaan koiraa itsenäisemmäksi, mutta eihän parisuhteessa niin voi tehdä, kun ei ole tyypin äiti, vaan puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että miehestä ei ole "vastusta" naiselle kun ne vaikeimmatkin naiset neuvovat miehiä kohtelemaan naisia "ystävällisesti ja kohteliaasti".Miehen pahin virhe on uskoa naisten neuvoja.

Kummastuttaa se että te jaatte täällä tätä neuvoa mutta ette ilmeisesti itse toteuta sitä? Miksi? Siinähän on varma konsti saada nainen, rupeat vain käyttäytymään naisia kohtaan epäystävällisesti ja epäkohteliaasti. Mutta ei. Naisettomana täällä edelleenkin valitat vaikka pomminvarma menetelmä on tiedossa.

Mitä muka valitan? Sanoin miten asia on.Ne valittavat jotka eivät onnistu naisten neuvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on tahdottomasta ihmisestä, josta ei saa ikinä minkään valtakunnan tukea mihinkään päätökseen, niin enpä ihmettele. Aivan sama onko  kyse ostoslistasta, talon ostamisesta tai lapsen tekemisestä, niin kaikki käy ja päätä kulta sä. Sellaisen ihmisen kanssa ei vain jaksa olla.

Minä tulin ehkäisyn petettyä raskaaksi ja tuollaiselle tahdottomalle olennolle sekin oli ihan sama, että pidänkö vai teenkö abortin, sehän on minun valinta ja hän sitten voi ryhtyä isäksi jos on tarvis tai olla ryhtymättä. Jälkikäteen sanoi sitten rukoilleensa keskenmenoa, itkeneensä kauhusta ja ties mitä, mutta kun se olisi ollut epäreilua painostusta sanoa mielipide. Aaarrgh!

Meillä vastaavassa tilanteessa minä kysyin varovasti vaimolta, mitä mieltä on abortista. Olin sika joka ei kunnioittanut elämää eikä naisen oikeutta omaan ruumiiseensa vaan painostaa tappamaan lapsen. On tilanteita, joissa mies ei vain voi toimia oikein.

Höpö höpö, mielipaha ja vastuun kantaminen ovat eri asioita. Sille ei voi mitään jos vaimo on eri mieltä ja suhtautuu lapsellisesti, mutta sinuna olisin sanonut silti ihan suoraan, että abortti olisi sinusta paras vaihtoehto, ei mitään järkeä vihjailla tai tiedustella mitenkään, ei se oma mielipide ole toisen päätettävissä. Ja lopullinen päätös on sitten joko molempien yhteinen tai toinen sitten päättää kehostaan ja voi voi, mutta sentään tietäen kantasi. Minä vartavasten kysyin mieheltä hänen mielipidettään, tähdentäen vielä, että minä haluan abortin, mutta tämä on hänenkin päätös. Lopulta itkin ja anelin vastausta, mutta kun ei niin ei. Oli aivan uskomattoman paskaista luistaa tuollaisesta asiasta sysäämällä kaiken vastuun toiselle, vaikka on ihan yhtä syypää tilanteeseen. Abortti oli sinänsä helppo juttu, mutta kun en saanut vastausta siihen mitä mies olisi oikeasti halunnut ja pelkäsin tappavani hänen salaiset perhehaaveet tai jotain. Miksi ihmeessä kukaan muuten hollaisi vain olevansa mukana jos haluan pitää lapsen ja tukevansa ja auttavansa kaikessa?  Aivan uskomaton logiikka..

Jep, ja siinä on sitten takaportti miehellä, että jos lapsi olisi pidetty ja elämä olisi mennyt hankalaksi, niin olisi syyttänyt naista. Jos abortti olisikin kaduttanut ja tuonut syyllisyyden tunteita, niin jälleen mies syyttää naista, kun nainen on yksin tehnyt niin kamalan ratkaisun. Mutta mies ei osallistu päätökseen millään tavalla, vaikka vastuu syntyvästä (tai abortoitavasta) lapsesta on molempien vanhempien.

Mun on vaikea ymmärtää, miksei aikuinen ihminen saa sanottua mielipidettään vaikka moneen kertaan kysytään. Jos molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa, senkin saa sanoa, ja sanoa vaikka että tuen ja autan  sinua mitä päätetäänkin. Mutta ei sillä tavalla, että sitten jälkiviisaana kitistään, että miksi teit/tapoit lapsen, minä olisin halunnut toisin.

Mun kilttimies-vässykkä oli myös sellainen, ettei sillä ollut lainkaan omaa elämää. Ei ystäviä, ei harrastuksia, pelkkää telkkarin katsomista yhdessä. Jos koira on yhtä riippuvainen omistajastaan puhutaan läheisriippuvuudesta ja opetetaan koiraa itsenäisemmäksi, mutta eihän parisuhteessa niin voi tehdä, kun ei ole tyypin äiti, vaan puoliso.

Mitähän keskivertonainen tekee kun ärsyyntyy jostain miehensä ominaisuudesta? Valittaa tyttökaverilleen eikä miehelle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että miehestä ei ole "vastusta" naiselle kun ne vaikeimmatkin naiset neuvovat miehiä kohtelemaan naisia "ystävällisesti ja kohteliaasti".Miehen pahin virhe on uskoa naisten neuvoja.

Kummastuttaa se että te jaatte täällä tätä neuvoa mutta ette ilmeisesti itse toteuta sitä? Miksi? Siinähän on varma konsti saada nainen, rupeat vain käyttäytymään naisia kohtaan epäystävällisesti ja epäkohteliaasti. Mutta ei. Naisettomana täällä edelleenkin valitat vaikka pomminvarma menetelmä on tiedossa.

Mitä muka valitan? Sanoin miten asia on.Ne valittavat jotka eivät onnistu naisten neuvoilla.

Sinä nimenomaan uliset, ja kerrot jotakin mielikuvitustarinoita naisista, ikään kuin ne tyhmät bimbot edustaisivat kaikkia naisia.

Ja kyllä, on olemassa naisia joita ei haittaa vaikka saada turpaa linnakundiltaan, kunhan on jännitystä. Mutta heitä on yhtä vähän kuin niitä turpaan vetäviä linnakundeja, ja kun valtaosa miehistä ei ole väkivaltaisia luusereita, niin ei valtaosa naisistakaan ole pätkääkään kiinnostunut väkivaltaisista luuserimiehistä. Vaikka tuntiisi jonkun, joka olisi tämmöisen bimbonaisen irl tuntenut, se bimbo ei ole tyypillinen nainen.

Mutta jatka ulinaasi, satujasi ja yksinäisyyttäsi, vapaa maa.

Liian kiltti voi tarkoittaa vaikka sitä ettei sano äidilleen vastaan vaan antaa sen puuttua vaimonsa ja perheen asioihin.Samoin se että sanoo kavereille aina kyllä (majoittaa ,lainaa rahaa yms.).Joustaa aina töissä,tekee ylitöitä,vaihtaa vuoroja ,ei pidä puolia lomista...Tälläinen kiltteys ei ole vaimosta kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on tahdottomasta ihmisestä, josta ei saa ikinä minkään valtakunnan tukea mihinkään päätökseen, niin enpä ihmettele. Aivan sama onko  kyse ostoslistasta, talon ostamisesta tai lapsen tekemisestä, niin kaikki käy ja päätä kulta sä. Sellaisen ihmisen kanssa ei vain jaksa olla.
Minä tulin ehkäisyn petettyä raskaaksi ja tuollaiselle tahdottomalle olennolle sekin oli ihan sama, että pidänkö vai teenkö abortin, sehän on minun valinta ja hän sitten voi ryhtyä isäksi jos on tarvis tai olla ryhtymättä. Jälkikäteen sanoi sitten rukoilleensa keskenmenoa, itkeneensä kauhusta ja ties mitä, mutta kun se olisi ollut epäreilua painostusta sanoa mielipide. Aaarrgh!

Meillä vastaavassa tilanteessa minä kysyin varovasti vaimolta, mitä mieltä on abortista. Olin sika joka ei kunnioittanut elämää eikä naisen oikeutta omaan ruumiiseensa vaan painostaa tappamaan lapsen. On tilanteita, joissa mies ei vain voi toimia oikein.

Höpö höpö, mielipaha ja vastuun kantaminen ovat eri asioita. Sille ei voi mitään jos vaimo on eri mieltä ja suhtautuu lapsellisesti, mutta sinuna olisin sanonut silti ihan suoraan, että abortti olisi sinusta paras vaihtoehto, ei mitään järkeä vihjailla tai tiedustella mitenkään, ei se oma mielipide ole toisen päätettävissä. Ja lopullinen päätös on sitten joko molempien yhteinen tai toinen sitten päättää kehostaan ja voi voi, mutta sentään tietäen kantasi. Minä vartavasten kysyin mieheltä hänen mielipidettään, tähdentäen vielä, että minä haluan abortin, mutta tämä on hänenkin päätös. Lopulta itkin ja anelin vastausta, mutta kun ei niin ei. Oli aivan uskomattoman paskaista luistaa tuollaisesta asiasta sysäämällä kaiken vastuun toiselle, vaikka on ihan yhtä syypää tilanteeseen. Abortti oli sinänsä helppo juttu, mutta kun en saanut vastausta siihen mitä mies olisi oikeasti halunnut ja pelkäsin tappavani hänen salaiset perhehaaveet tai jotain. Miksi ihmeessä kukaan muuten hollaisi vain olevansa mukana jos haluan pitää lapsen ja tukevansa ja auttavansa kaikessa?  Aivan uskomaton logiikka..

Jep, ja siinä on sitten takaportti miehellä, että jos lapsi olisi pidetty ja elämä olisi mennyt hankalaksi, niin olisi syyttänyt naista. Jos abortti olisikin kaduttanut ja tuonut syyllisyyden tunteita, niin jälleen mies syyttää naista, kun nainen on yksin tehnyt niin kamalan ratkaisun. Mutta mies ei osallistu päätökseen millään tavalla, vaikka vastuu syntyvästä (tai abortoitavasta) lapsesta on molempien vanhempien.

Mun on vaikea ymmärtää, miksei aikuinen ihminen saa sanottua mielipidettään vaikka moneen kertaan kysytään. Jos molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa, senkin saa sanoa, ja sanoa vaikka että tuen ja autan  sinua mitä päätetäänkin. Mutta ei sillä tavalla, että sitten jälkiviisaana kitistään, että miksi teit/tapoit lapsen, minä olisin halunnut toisin.

Mun kilttimies-vässykkä oli myös sellainen, ettei sillä ollut lainkaan omaa elämää. Ei ystäviä, ei harrastuksia, pelkkää telkkarin katsomista yhdessä. Jos koira on yhtä riippuvainen omistajastaan puhutaan läheisriippuvuudesta ja opetetaan koiraa itsenäisemmäksi, mutta eihän parisuhteessa niin voi tehdä, kun ei ole tyypin äiti, vaan puoliso.

Mitähän keskivertonainen tekee kun ärsyyntyy jostain miehensä ominaisuudesta? Valittaa tyttökaverilleen eikä miehelle...

Ei kuule kaikki ole mykkiä kuten sinä, keskivertonainen ottaa asian puheeksi sen kanssa kuka asiaan voi vaikuttaa, eli miehensä. Roskasakki mollaa omaa puolisoa kylillä ja repostelee perheen sisäisiä asioita muille.

Kilttimieskin mollaisi jos sillä olisi ystäviä, mutta eihän sillä raasulla yleensä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kokemus. Kaveri on kilttimies ja hän seurusteli jonkin aikaa erään neidon kanssa. Ystävystyin neidon kanssa myös.

Niinhän siinä kävi, että kilttimies sai fudut ja tilalle nopealla aikataululla löytyi jännämies. Todellakin sen verran jännä, että sanoinpa, etten tuon rikollisen kanssa halua olla tekemisissä.

Kyselin tältä naiselta, että MIKSI vaihtoi hyvän, ahkeran ja lojaalin miehen tuommoiseen ihmissaastaan. Koska hän haluaa, että miehessä on vähän vastusta. Mitä helv?!?!

Pysyin ystävähköhän, mutta kilttimiehelle olin lojaali.

Meni vuosi, meni pari. Tää mimmi alkoi porsimaan jännikselle. Sitten kävikin niin, että jännis alkoi tekemään keikkaa siellä ja täällä ja samalla tietty oli muitakin naisia. Sai linnatuomion. Tämäkö oli se vastus, jota hän tarkoitti? Nope, ei enää siinä vaiheessa elämää kun lapsiakin oli.

Eron onneksi älys ottaa siinä vaiheessa ja alkoi soittelemaan tuolle kiltille. Yritti käyttää hyväkseen. Siinä vaiheessa kiltti olikin jo hemmetin hyvässä suhteessa ja on yhä. Ihana perhe ja kaikkea.

Jänniksen varjo seuraa tuota ystävähköä yhä, ei miehet uskalla alkaa edes seurustella sen kanssa, kun exällä on valtakunnan mittainen maine väkivaltarikollisena. Nykyään tämän naisen löytää lähikapakasta ja se kilttimies toisinaan vie sen putkaan ja lapset ovat sossu vienyt jo ajat sitten. Siinä sitä vastusta sitten. Halveksin tuommoisia naisia nykyään.

N45

Moi kilttimies 😃. Nyt keräsit kaikki kliseet mitä keksit samaan stooriin ja lätkäisit N45 perään. 😃.

Tuo tarina on ihan mahdollinen. Oikeastaan riittää se, että tekee lapsen jännämiehen kanssa, ja sitten joutuu viskaamaan jänniksen pihalle. Elämä pilalla sekä itseltä, että lapselta.