Mikä olisi kohtuullinen summa maksaa miesystävälle kuussa, jos muutamme yhteen hänen omistusasuntoonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelukumppani haluaisi muuttaa asuntooni vain maksamalla puolet juoksevista kuluista eikä vaikka maksaisi vastiketta kokonaan, ehdottaisin hänen jäävän  vuokra-asuntoonsa kalliimmalla hinnalla kuin muuttaa asuntooni edullisemmin. Hän siinä vain kärsii. 

Mutta sinusta on ihan ok loisia ja kartuttaa omaa varallisuuttasi puolisosi kustannuksella?

Hän voi ihan vapaasti kartuttaa vuokraisäntänsä varallisuutta moninkertaisesti minuun verrattuna. Mulle tuo vastike olisi vain todella pieni hyöty molemmille asuntoviihtyvyyteen nähden. Tehtäisiin pientä maalausremppaa jne.  Mutta jos tykkää maksaa moninkertaisesti vuokraisännälle, niin tekee kuin tahtoo. Fiksu pääsis vähemmällä ja halvemmalla, mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. 

Menkää suoraan naimisiin, älkää tehkö avioehtoa asuntoon liittyen (eli aikanaan toisen siirtyessä ajasta iäisyyteen jää asunto elossaolevalle kodiksi), avatkaa yhteinen tili asumiseen ja yhteiseen kotiin liittyville kuluille ja maksakaa kaikki asumiskulut (sähkö, vesi, vastikkeet, lyhennykset, korot) avioliiton solmimisen jälkeen yhteisvastuullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut ovat valmiita täysin hyväksikäyttämään asuntoa maksavaa osapuolta? Mitä se omistava osapuoli hyötyy loisesta, joka maksaa vain puolet juoksevista kuluista? Kun taas se toinen saa asua melkein ilmaiseksi ja säästää rahat, jotka toinen maksaa pankille, että pariskunta saa asua asunnossa. En ymmärrä tuota näkökantaa ollenkaan vaikka en edes omista mitään. Eli olisin tuo asuntoon muuttaja.

Kohtuullinen maksu, niin että molemmat jäävät plussan puolelle. Koko vastike vähintäänkin. 

Se laina ja vastike ovat molemmat pakollisia kuluja, että siinä asunnossa voi nyt asua. Puolet niistä on oikein. Toinen vaihtoehto on, että mies laittaa tuon asunnon vuokralle ja pariskunta vuokraa puoliksi yhteisen asunnon. Silloin tuo miehen asunto ei vaikuta pariskunnan rahoihin. Se olisi selkeästi tasapuolisin.

Jos et nää mitään eroa siinä maksaako asunnon omistaja yksin asuessaan laina + vastikkeen + kaikki kulut yksin tai vain lainan yksin, mutta muista kuluista puolet, niin suosittelen jotain matematiikan kurssia. Yksinkertaisia pluslaskuja.

Mutta miten jotkut ei näe siinä mitää outoa, että asunto jonka markkinavuokra olisi vaikka 1000e. Niin joku asuu siinä maksamalla puolet yhtiövastikkeesta esim.140e? Kumpikohan siinä hyötyy enemmän? Asunnon omistaja ja lainanmaksaja vai tuo toinen? Toisella ei edes ole mitään velvotteita, hän voi lähteä yhdellä oven avauksella. Ei se ole mitään asumiskulujen tasaamista. Siinä asunnossa ei voi asua kauaa jos molemmat maksaa puolet yhtiövastikkeesta. Miten jotkut ovat noin vakaasti valmiita hyväksikäyttämään toista? siis maksamalla vain juoksevista kuluista puolet? Jonkinnäköinen korvaus siitä, että toinen näkee vaivaa asunnon eteen ja maksaa lainaa, kuuluu juoksevien kulujen lisäksi.

Kyseinen henkilö asuisi kuitenkin itse tuossa asunnossa, kuten asui ennen yhteen muuttamista, joten vuokran miettiminen on tarpeetonta. Hän maksaisi juoksevat kulut itse kokonaisuudessaan, joten jäisi tappiolle. Riski asunnon ostamisesta on tehty jo ennen yhteen muuttamista, joten miten se liittyy asuntoon muuttavaan ihmiseen? Jos tuo ihminen muuttaakin asunnosta pois, niin mitä sitten? Sitten henkilö palautuu ainoastaan tilanteeseen, jossa ostopäätöksen teki. 

Juokseviin kuluihin voi toki ottaa huomioon myös asunnon kulumiseen liittyviä asioita ja siten myös toisen asujan tulisi ottaa osaa remonttikuluihin, kun sellaista tehdään. Toisaalta asunto tuskin kuluu merkittävästi enemmän kahdella asukkalla, kuin yhdellä asukkaalla ja remontointi lisää asunnon arvoa. 

Vaivan näkeminen asunnon eteen voidaan myös jakaa. Esimerkiksi jos jääkaappi menee rikki, niin molemmat osallistuvat uuden hankintaan.

Sopivan maksun määrittäminen tällaisessa tilanteessa on erittäin hankalaa ja jos molemmat eivät koe tilannetta oikeudenmukaiseksi, niin onhan aina mahdollisuus asua erillään tai hankkia asunto puoliksi. 

Summa riippuu siitä kuinka loinen haluat olla. Joku ei maksa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juoksevat kulut (vastike/pakolliset laskut) n. 500-600€/kuussa. Lainaa ei ole. 

Omaani vastaavia asuntoja samalla alueella vuokrataan 3800-4200€:n kuukausivuokralla.

Tuolla teidän logiikallanne minun tulisi ottaa mies tähän asumaan 250-300€ kuukausi korvausta vastaan tai muuten kartutan omaisuuttani hänen siivellään?

Vai kartuttaisinko omaisuuttani vain silloin, jos minulla olisi vielä lainaa asunnosta?

Kyllä nuo alemmista sosiaaliluokista olevat pyrkyrit edottaa kilometrien päästä.

Jos kuvittelette sen asunnon omistajan pistävän teidän kustannuksella rahoiksi, niin miksi ette kääntäisi kuvioita ympäri, eli ottaisitte itse muutamia satoja tonneja lainaa ja  sitten ottaisitte miehen asuntoonne asumaan parilla sadalla kuussa (se kun on reilua)? :D 

Täsdäelämässä on hienoa se ettei juuri mitään oikeasti TARVITSE tehdä. Sinä voit jättää miehen joka ei jaa sinun arvomaailmaasi ja toisaalta hän voi jättää sinut. Itse en olisi miehen kanssa joka laskee kaupassa jäävänsä minulle velkaa muutaman euron, koska hän otti kärryyn jugurttia jota minä en syö, enkä toisaalta miehen kanssa joka laskisi kuinka paljon minusta hyötyy jos muutamme yhteen. Onneksi ei tarvitsekaan :)

Puolet sen asunnon markkinavuokrasta. Tee alivuokrasoppari.

Jos asuttaisiin vuokralla, kumpikin maksaisi 600 euroa + puolet kuluista.

Jos asuttaisiin samaisessa omistusasunnossa, toinen osapuoli maksaisi 200 euroa vastiketta + puolet kuluista.

Tuntuu hullulta ajatella,että toinen osapuoli kieltäytyy tuosta 200 euron maksusta, koska kumppani muka käyttäisi hyväkseen. Siis maksaisitko mieluummin 600 euroa vieraalle kuin 200 euroa kumppanillesi? Kumppani kuites hoitaisi kaikki remontit. Ei mene ihan jakeluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juoksevat kulut (vastike/pakolliset laskut) n. 500-600€/kuussa. Lainaa ei ole. 

Omaani vastaavia asuntoja samalla alueella vuokrataan 3800-4200€:n kuukausivuokralla.

Tuolla teidän logiikallanne minun tulisi ottaa mies tähän asumaan 250-300€ kuukausi korvausta vastaan tai muuten kartutan omaisuuttani hänen siivellään?

Vai kartuttaisinko omaisuuttani vain silloin, jos minulla olisi vielä lainaa asunnosta?

Kyllä nuo alemmista sosiaaliluokista olevat pyrkyrit edottaa kilometrien päästä.

Jos kuvittelette sen asunnon omistajan pistävän teidän kustannuksella rahoiksi, niin miksi ette kääntäisi kuvioita ympäri, eli ottaisitte itse muutamia satoja tonneja lainaa ja  sitten ottaisitte miehen asuntoonne asumaan parilla sadalla kuussa (se kun on reilua)? :D 

Täsdäelämässä on hienoa se ettei juuri mitään oikeasti TARVITSE tehdä. Sinä voit jättää miehen joka ei jaa sinun arvomaailmaasi ja toisaalta hän voi jättää sinut. Itse en olisi miehen kanssa joka laskee kaupassa jäävänsä minulle velkaa muutaman euron, koska hän otti kärryyn jugurttia jota minä en syö, enkä toisaalta miehen kanssa joka laskisi kuinka paljon minusta hyötyy jos muutamme yhteen. Onneksi ei tarvitsekaan :)

Ei liity mitenkään. Minä en puhunut tarpeista/pakoista vaan reiluudesta. En ikinä muuttaisin miehen asuntoon pelkkien vesilaskujen ja vastaavien hinnalla, koska minulle tärkeää on tasapuolinen parisuhde, enkä ole luonteeltani hyväksikäyttäjä.  Samaa toivon mieheltä. 

Täällähän nimenomaan nämä asuntolokit ovat laskeskelleet sitä kuka hyötyy ja mistä. Jos muuttaja maksaa koko 250€:n vastikkeen+ puolet laskuista on asunnon omistaja riistäjä, joka kasvattaa omaisuuttansa. Miettikääpä saisitteko yhtään mistään (edes sossusta) asunnon sillä hinnalla, jonka olisitte kumppanillenne valmiita maksamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä muuttaisi  toisen omistamaan asuntoon. Siinä on aina toisen armoilla ja altavastaajana, ilman oikeuksia.

Tuo muuten ei pidä paikkaansa, eron tullessa EI voi asunnon omistajakaan nostaa vaimoa pihalle noin vain. Se vaatii oikeuden päätöksen häädöstä ja se vie aikaa.

Täällä on oikeaa tietoa, vaikka onkin keskustelupalsta:

https://www.laki24.fi/aihe/61159/

"Kun satunnainen seurustelu vakiintuu ja henkilöt muuttavat asumaan yhteen tarkoituksenaan muodostaa perhe, toisen seurustelukumppanin asuntoon muuttanut ei ole vuokrasuhteessa asunnon omistajan kanssa. Ei oleteta, että hänen on maksettava vuokraa asumisestaan, sanoo siviilioikeuden professori Urpo Kangas. Viimeistään kun asuntoon muuttanut on tehnyt muuttoilmoituksen ja ilmoittanut kumppaninsa asunnon asuinpaikakseen, häntä ei enää noin vain saa sieltä ulos.

Asunnon omistajan on nostettava häätökanne yleisessä alioikeudessa ja vaadittava päätöstä siitä, että entinen avopuoliso pitää asunnon osaa oikeudettomasti hallinnassaan.

Kun häätöä haetaan avosuhteen päättymisen perusteella, tuomioistuin joutuu ensin ratkaisemaan, onko tämä peruste olemassa.

Käytännössä näytöksi riittää asunnon omistajan yksipuolinen ilmoitus suhteen päättymisestä, Kangas sanoo.

Kun häätötuomio on annettu, asunnon omistajan on pyydettävä ulosottomieheltä päätöksen täytäntöönpanoa."

Ei pidä paikkaansa... Miehelle riitti lukkojen vaihto. Naimisissa oltiin ja asunto hänen nimissään. Turvakodissa oltiin pienen kanssa ja otuksen ollessa töissä kipaisin tarvikkeita. Sitten kun ovi ei auennut niin poliisin metka mielipide asiaan oli että minä haisen... Eikä oven siis tarvitse auetakaan jos ei omistusoikeutta läävään.

Hyvä lopputulos kuitenkin. Otus muutti ulkomaille ja jätti sen arvokkaimman eli sielunrauhan ja elaritkin on tilille aina tipahtaneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa näistä kommenteista, miten heikoissa kantimissa naisten talousosaaminen on. 

Otetaan nyt joku perushintainen kämppä, joka maksaa 200000€ ja siitä puolet on lainaa. Käytännössä siis asunnon omistajalla on rahaa kiinni seinissä 100000€ edestä. Hyviin osinko-osakkeisiin sijoitettuna tuolla pääomalla saisi vuosittain 3600 euron netto-osingot. Tämä on 300€/kk ihan oikeaa rahaa joka asunnonomistajalla jää saamatta, koska hänellä on raha kiinni seinissä. Se on ihan oikea asumisen kustannus yhtiövastikkeen ja asuntolainan korkojen lisäksi. Jos protestoitte sitä vastaan, että toinen kartuttaa omaisuuttaan kun toinen maksaa vastikkeen kokonaan, niin ottakaa huomioon tämä pääoman vaihtoehtoiskustannus.

Vuokra-asujilla tuntuu olevan myös kovin ruusuinen kuva asuntolainan korkovähennyksestä. Asuntolainan korkovähennys on vuonna 2017 45% koroista, vuonna 2018 enää 35% koroista. Tuo 35% korkovähennys ei todellakaan tarkoita, että 35% koroista saisi veroissa takaisin. Jos maksat korkoa 1000€ vuodessa, korkovähennys on 350€. Tämä tarkoittaa, että verotettavista pääomatuloista voit vähentää 350€, jolloin verotettavat pääomatulot pienenevät. Jos sinulla ei ole pääomatuloja, mistä vähennetään, tehdään alijäämähyvitys ansiotulojen veroista. Alijäämähyvitys on 30% tuosta 350€ määrästä eli 105€. Tämän saman veroedun saa riippumatta siitä, tehdäänkö vähennys pääomatuloista vai ansiotuloista. Kun pääomatulot pienenevät 350€:lla, niiden verot pienenevät 105 eurolla. Tuosta 1000€ korosta joutuu siis itse maksamaan 895€, eli korkovähennys on lähestulkoon yhtä tyhjän kanssa. Ja mitä todennäköisimmin se pienenee taas vuoden 2019 alusta.

Jokaisen kannattaa miettiä nämä asumisen kulut kohdallaan erikseen, koska tilanteet ovat erilaisia. Me esim. aiomme vuokrata omistamamme asunnon opiskelevalle lapsellemme yhtiövastikkeen (hoitovastike 150 + rahoitusvastike 400€ = 550€) hinnalla. Lapsi saa 400€ asumistukea ja lopun 150€ maksaa opintorahasta. Mutta jos tuohon joku työssäkäyvä seurustelukumppani haluaa muuttaa, niin ei se mene niin, että hän maksaisi puolet tuosta 550 eurosta, vaan hänen pitäisi maksaa 400€, koska lapselta menisi asumistuki. Lapselle jäisi edelleen siis maksettavaksi 150€ opintorahasta. Jossain vaiheessa lapsi ostaa asunnon itselleen (tai ainakin osan siitä) ja hänelle tulee velkaa hampaisiin asti ja lisäksi valtaosa säästöistä menee asunnon omarahoitusosaan. Siihenkö pitäisi sitten ottaa joku siipeilijä joka tarjoutuisi maksamaan puolet hoitovastikkeesta (75€) koska rahoitusvastike ja asuntolaina kartuttaa omaisuutta? Juu ei. Aion kyllä opettaa tytön pitämään puolensa hieman paremmin.

Eipä kovin monella ole tuollaista pääomaa työntää niihin osakkeisiin tai yhtään mihinkään. Mulla ei ole sitä sataa tonnia omasta takaa, joten ei se voi olla pois mun sijoituksista kun se on seinissä kiinni.

Ainut mahdollisuus kartuttaa sitä omaisuutta minun tapauksessani on siis asuntolainalla kämpän ostaminen. Jos tähän siis tulee joku toinen joskus asumaan, niin kaikki mitä häneltä saan, on pelkkää plussaa, ei millään tavalla minulta pois. Olettaen tietysti, että hän maksaa muuttuvat kulut omalta osaltaan. Eikä kuluta asuntoa jotenkin tavallista enemmän, mikä voisi johtaa tämän seinäsijoitukseni arvon laskuun.

Maksat luonnossa, mutta kuinka usein se on sopimuskysymys.

Ennen kuin muuttaa kenenkään kanssa ylipäätään yhteen, kannattaa miettiä miksi niin tekee. Onko järkevää miettiä asumiskustannusten säästöä, jos raha-asioista tulee kränää/katkeruutta/epäreilu asetelma, onko se parisuhteelle hyväksi? Ajan päälle järjestely jossa näennäisesti ollaan tasapuolisia, saattaa nakertaa, jos ei ole täysin perillä mitä järjestely tarkoittaa. Valitettavasti varsinkin nuoret naiset antaa myöten tässä liian usein: maksavat asumiskuluissa miehen lainaa ja sitä kautta kartuttavat miehen omaisuutta + samalla tekevät suurimman osan kotitöistä, huolehtivat ruokahuollosta (mitä ostetaan ja koska) jne. Ikään kuin se että mies on ottanut asuntolainaa ja nyt lyhentää sitä, on jotenkin naisen vastuulla. Miehelle varmasti sopii, että saa kodinhengettären omaan asuntoon, eikä tarvitse enää nähdä vaivaa toisen asunnolle/kaupungille siirtymiseen. Lisäksi mies kuvittelee saavansa lainalleen maksajan. Kätevää, hänen ei tarvitse esimerkiksi muuttaa, mutta lainakulut ja kotityöt pienenee.

Toisekseen olen monen kanssa samaa mieltä siitä, että jos tässä tapauksessa nainen muuttaa miehen omistamaan asuntoon, on kohtuullista että nainen maksaa 50% käyttövastikkeesta + juoksevista kuluista esim. sähkö, netti, vakuutukset jne. Usein kuulee tälle vastalauseena sen, että nainen säästää tällä järjestelyllä joka tapauksessa paljon rahaa, eikä ole reilua jos toinen saa asua puoli-ilmaiseksi toisen asunnossa. Käsittääkseni ei ole kumppanin asia "rankaista" sisäänmuuttajaa jollain tekaistulla maksulla siitä, että järjestely hyödyttää molempia (yhtiövastike puolitetaan), mutta naista taloudellisesti enemmän. Onko olemassa jokin vääryys siinä, että naiselle joka ei ole päättänyt ostaa omaisuutta eikä siten lyhennä lainaa, pitää jäädä tulot-menot laskelmalla saman verran rahaa kuin miehelle, joka on päättänyt ostaa omaisuutta ja lyhentää siitä lainaa.

Jos toinen on vielä opiskelija/pienituloinen, voi sisäänmuuttajalle tai molemmille tulla se todellisuudessa kalliimmaksi. Kuka hyvittää tuon erotuksen?

Ajatus siitä, että sisäänmuuttaja maksaa markkinahintaista vuokraa, on jo niin kaukana avoliiton ideasta että kannattaa luopua koko ajatuksesta siinä vaiheessa. Asuu erillään ja katsoo mitä tulevaisuus tuo, ostaa vaikka puoliksi sen uuden yhteisen. Vuokran maksaminen avopuolisolle on absurdi ajatus -> maksat suoraan hänen asuntolainaansa, mutta sinulla ei ole oikeuksia. Kyllä, jos asuu yksin maksaa todennäköisesti vielä enemmän asumisestaan, mutta ainakin silloin päättää ITSE missä ja kuinka asuu. Silloin ei ole alivuokralaisena omalla avopuolisollaan eikä tule tilannetta jossa kuittaillaan toisen loisimisella tai "makoilulla toisen kämpässä", joita tässäkin keskustelussa toistellaan.

Jos tämä kulujen tasapuolinen ja järkevä jako on ongelma, voidaan se ratkaista sillä että etsitään uusi yhteinen koti, josta molemmat omistaa 50% ja maksaa kaikista kuluista 50%. Tai vuokrataan uusi yhteinen koti, josta molemmat maksaa 50% kuluista. Jos asunnon omistaja ei halua luopua omastaan, tai ei tajua että asunto on hänen omaisuuttaan ja sitä kautta hänen on se maksettava, on fiksua miettiä onko se parisuhde niin tärkeä. Asunto on asunto, omistusasunto on oma valinta, parisuhde on parisuhde, myöskin täysin vapaaehtoinen asia. Avoliiton tarkoitus ei ole miettiä sitä kuka hyötyy ja miten, ja jos minä hyödyn, hyötyykö toinen enemmän. Se on vapaaehtoinen asumisjärjestely sekä naiselle että miehelle.

Pakollinen disclaimer: järjestely menee samalla tavalla oli sitten nainen tai mies asunnon omistajana tai muuttajana.

Vierailija kirjoitti:

Jos asuttaisiin vuokralla, kumpikin maksaisi 600 euroa + puolet kuluista.

Jos asuttaisiin samaisessa omistusasunnossa, toinen osapuoli maksaisi 200 euroa vastiketta + puolet kuluista.

Tuntuu hullulta ajatella,että toinen osapuoli kieltäytyy tuosta 200 euron maksusta, koska kumppani muka käyttäisi hyväkseen. Siis maksaisitko mieluummin 600 euroa vieraalle kuin 200 euroa kumppanillesi? Kumppani kuites hoitaisi kaikki remontit. Ei mene ihan jakeluun. 

Aivan. Hoitaisi remontit OMAAN asuntoonsa. Ihan samalla tavalla kuin ymmärrän avioehdot, ymmärrän myös sen, miksi kumppania ei halua jeesata hänen oman omaisuutensa kartuttamisessa.

Minulla kävi hyvä tuuri vuokra-asunnon suhteen ja sain tämän hyvin edulliseen hintaan isohkon kaupungin keskustasta. Mikäli muuttaisin miesystäväni omistusasuntoon, kuluni nousisivat huomattavasti. Jo yksin sähkölasku kolminkertaistuisi. Tähän kun lisää vielä työmatkakulut miesystäväni asuinpaikkakunnalta, niin on selvääkin selvempää, etten ole osallistumassa hänen omaisuutensa kartuttamiseen tai sen hoitamiseen.

Minun mielestäni tämän tyyppisissä tilanteissa on otettava aina huomioon kokonaiskuva, molempien tulot ja muut järjestelyt, joita yhteenmuutto vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Jos asuttaisiin vuokralla, kumpikin maksaisi 600 euroa + puolet kuluista.

Jos asuttaisiin samaisessa omistusasunnossa, toinen osapuoli maksaisi 200 euroa vastiketta + puolet kuluista.

Tuntuu hullulta ajatella,että toinen osapuoli kieltäytyy tuosta 200 euron maksusta, koska kumppani muka käyttäisi hyväkseen. Siis maksaisitko mieluummin 600 euroa vieraalle kuin 200 euroa kumppanillesi? Kumppani kuites hoitaisi kaikki remontit. Ei mene ihan jakeluun. 

Tätä minäkin ihmettelen, että miten tuo 200 euron nimellinen maksu voi olla niin vaikeaa, jos kumppani kuitenkin hoitaa rempat molempien hyöksyksi. Kummatkin pääsis vähemmällä, mutta ei käy vaan mieluummin vieraalle maksetaan enemmän ettei vaan puoliso hyötyisi senttiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juoksevat kulut (vastike/pakolliset laskut) n. 500-600€/kuussa. Lainaa ei ole. 

Omaani vastaavia asuntoja samalla alueella vuokrataan 3800-4200€:n kuukausivuokralla.

Tuolla teidän logiikallanne minun tulisi ottaa mies tähän asumaan 250-300€ kuukausi korvausta vastaan tai muuten kartutan omaisuuttani hänen siivellään?

Vai kartuttaisinko omaisuuttani vain silloin, jos minulla olisi vielä lainaa asunnosta?

Kyllä nuo alemmista sosiaaliluokista olevat pyrkyrit edottaa kilometrien päästä.

Jos kuvittelette sen asunnon omistajan pistävän teidän kustannuksella rahoiksi, niin miksi ette kääntäisi kuvioita ympäri, eli ottaisitte itse muutamia satoja tonneja lainaa ja  sitten ottaisitte miehen asuntoonne asumaan parilla sadalla kuussa (se kun on reilua)? :D 

Täsdäelämässä on hienoa se ettei juuri mitään oikeasti TARVITSE tehdä. Sinä voit jättää miehen joka ei jaa sinun arvomaailmaasi ja toisaalta hän voi jättää sinut. Itse en olisi miehen kanssa joka laskee kaupassa jäävänsä minulle velkaa muutaman euron, koska hän otti kärryyn jugurttia jota minä en syö, enkä toisaalta miehen kanssa joka laskisi kuinka paljon minusta hyötyy jos muutamme yhteen. Onneksi ei tarvitsekaan :)

Ei liity mitenkään. Minä en puhunut tarpeista/pakoista vaan reiluudesta. En ikinä muuttaisin miehen asuntoon pelkkien vesilaskujen ja vastaavien hinnalla, koska minulle tärkeää on tasapuolinen parisuhde, enkä ole luonteeltani hyväksikäyttäjä.  Samaa toivon mieheltä. 

Täällähän nimenomaan nämä asuntolokit ovat laskeskelleet sitä kuka hyötyy ja mistä. Jos muuttaja maksaa koko 250€:n vastikkeen+ puolet laskuista on asunnon omistaja riistäjä, joka kasvattaa omaisuuttansa. Miettikääpä saisitteko yhtään mistään (edes sossusta) asunnon sillä hinnalla, jonka olisitte kumppanillenne valmiita maksamaan?

Tässä taas palaamme alkuperäiseen pointtiini, minä olen suhteessa rakkaudesta, sinä ilmeisesti dollarin kuvat silmissä. Jokainen tyylillään :)

Nimellinen osuus kiinteistä kuluista on sopiva osuus. Nehän ovat miehelle "uponnut kustannus" ja hänelle on eduksi jos maksat niistä osankin. Säästyneillä rahoilla hankit itsellesi sijoitusasunnon. Nyt vähän tervettä itsekkyyttä naiset!

Onni on oma asunto, ja loiset pysyköön omissa asunnoissaan korkeine vuokrineen. Deittailen tästä lähtien vain toista samanlaista asunnon omistajaa. Ei tule varallisuus tielle. 

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta olen itse nyt 5 vuotta asunut mieheni omakotitalossa ja osallistun kaikkiin kustannuksiin puoliksi. Kaikki lainat, sähkö, verot, jne. menee puoliksi, eli siirrän hänen tililleen 400 euroa joka kuukausi. Ruokakustannuksiin ja muuhun kodin vempeleisiin käytän minä enemmän rahaa, mutta sekin tasoittuu sitten siinä, että miehen vastuuksi jää autojen korjaus ja osien hankinta. Olemme alusta lähtien pitäneet rahojamme yhteisinä ja minusta on ihan kohtuullista toimia näin. Jos ero tulisi, niin en kyllä olisi mitään vailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juoksevat kulut (vastike/pakolliset laskut) n. 500-600€/kuussa. Lainaa ei ole. 

Omaani vastaavia asuntoja samalla alueella vuokrataan 3800-4200€:n kuukausivuokralla.

Tuolla teidän logiikallanne minun tulisi ottaa mies tähän asumaan 250-300€ kuukausi korvausta vastaan tai muuten kartutan omaisuuttani hänen siivellään?

Vai kartuttaisinko omaisuuttani vain silloin, jos minulla olisi vielä lainaa asunnosta?

Kyllä nuo alemmista sosiaaliluokista olevat pyrkyrit edottaa kilometrien päästä.

Jos kuvittelette sen asunnon omistajan pistävän teidän kustannuksella rahoiksi, niin miksi ette kääntäisi kuvioita ympäri, eli ottaisitte itse muutamia satoja tonneja lainaa ja  sitten ottaisitte miehen asuntoonne asumaan parilla sadalla kuussa (se kun on reilua)? :D 

Täsdäelämässä on hienoa se ettei juuri mitään oikeasti TARVITSE tehdä. Sinä voit jättää miehen joka ei jaa sinun arvomaailmaasi ja toisaalta hän voi jättää sinut. Itse en olisi miehen kanssa joka laskee kaupassa jäävänsä minulle velkaa muutaman euron, koska hän otti kärryyn jugurttia jota minä en syö, enkä toisaalta miehen kanssa joka laskisi kuinka paljon minusta hyötyy jos muutamme yhteen. Onneksi ei tarvitsekaan :)

Ei liity mitenkään. Minä en puhunut tarpeista/pakoista vaan reiluudesta. En ikinä muuttaisin miehen asuntoon pelkkien vesilaskujen ja vastaavien hinnalla, koska minulle tärkeää on tasapuolinen parisuhde, enkä ole luonteeltani hyväksikäyttäjä.  Samaa toivon mieheltä. 

Täällähän nimenomaan nämä asuntolokit ovat laskeskelleet sitä kuka hyötyy ja mistä. Jos muuttaja maksaa koko 250€:n vastikkeen+ puolet laskuista on asunnon omistaja riistäjä, joka kasvattaa omaisuuttansa. Miettikääpä saisitteko yhtään mistään (edes sossusta) asunnon sillä hinnalla, jonka olisitte kumppanillenne valmiita maksamaan?

Tässä taas palaamme alkuperäiseen pointtiini, minä olen suhteessa rakkaudesta, sinä ilmeisesti dollarin kuvat silmissä. Jokainen tyylillään :)

Ei sinulla ole pointtia. Lauot vain lapsellisia one linereita. Yhteenkään kysymykseeni et ole kyennyt vastaamaan.  Sitä paitsi, mitä tulee rakkauteen, niin kyllä se kahden aikuisen ihmisen välillä alkaa laimeta, mikäli toinen puolisoista ei kanna korttansa kekoon, enkä nyt puhu jugurteista.

Minä näen tuon asian niin, että jos asuisin miehelläni, tahtoisin maksaa hänelle käypää vuokraa, enkä hiluja. Näin olisimme tasavertaisessa suhteessa. Ja sama vice versa. En ymmärrä millä tavalla se tekee minusta rahanahneen? 

Minusta olisi oikeasti mielenkiintoista kuinka moni näistä, joiden mielestä kumppanille pitäisi maksaa 0-200€ asumisesta suostuisi tilanteeseen, jossa itse olisi asunnon omistajan asemassa? Jostain syystä kukaan ei tahdo/kykene tuohon vastaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Lyhennä lainaa! Pankissa teette asian mukaiset paperit. Näin teki ystäväni ja näin tekisin myös itse. Vastine puoliksi. En missään nimessä suostuisi vain kulujen maksajaksi. Röyhkeää ja rakkaudetonta, jos mies on sellaista ehdottanut.

Toivottavasti olet trolli. Asiahan on aivan päinvastoin