Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Mä sain entiseltä anoppikokelaaltani myös kaikkea krääsää. Pidän kauniista ja laadukkaista sisustusesineistä, mutta anoppikokelas osti mielestäni kaikkea turhaa.
Saatiin mm.
- punaisia huovutettuja sydämen muotoisia lasinalusia
- tigerin patalaput
- sellainen sydämen muotoinen kananmunanpaistaja (eli rikot kananmunan sinne keskelle ja saat sydämenmuotoisen munakkaan)
- tähtikuvioinen pussukka, ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi leipäkoriksi tms?
- jääpalamuotti (sydänkuvioinen)
Ja jotenkin ei, ei ei! Noh, nykyisin on uusi anoppikokelas, joka ei turhia ostele. Olen todella tyytyväinen nykytilanteeseen. En halua ylimääräisiä "turhakkeita", ja jos vieras kokee että kylään mennessä on aina vietävä jotain, niin ostakoon vaikka pienen makeispaketin tms., jonka voi laittaa samantien kahvipöytään (eli kuluu heti pois).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Miten tää liittyy tähän? Eihän ap anopin kanssa asu.
Entä jos se poikakaveri asuu ap:n kanssa? Mutta ap ei anna mitään arvoa miehen toiveille esim. makuuhuoneen kamalan maton suhteen. Jos mies inhoaisi sitä, se olisi jo viety pois, mutta entä jos se onkin koko kodissa ainoa asia, joka tuntuu kodikkaalta kaiken harmaan ja kromin keskellä?
Ja ap voi koska tahansa ostaa uuden maton, mutta jostain syystä ei suostu siihen.
Johan kerroin aloituksessa. Olen opiskelija. Vuokran ja laskujen jälkeen mulle jää about 50-100e kuukaudeksi. Jatkuvasti selaan toria ja facebook kirppiksiä jotta löytyisi sopiva matto.
Jos anoppi olisi lahjoittanut päiväpeitteen, niin etsisitkö nyt vimmatusti toista tilalle? Käyttäisit kaiken aikasi uuden päiväpeitteen löytämiseen? Mitä teillä olisi makuuhuoneen lattialla jos anoppi ei olisi antanut mattoa? Olisiko se tyhjilllään?
Olisin heittänyt päiväpeitteen suoraan roskiin, sillä mulla on omilla rahoilla ostettu luhdan metallivärinen päiväpeitto, johon säästin useita kuukausia. Ja mieluummin tyhjä lattia kuin ruma matto, jota mun kaverit ja sukulaisetkin ovat solvanneet.
Toivottavasti et ole oikea ap. Jos olet, niin sääliksi käy poikaparkaa. Olisit kyllä miniä suoraan hornasta. Olet varmasti nuori, mutta mua ahdistaisi jos poika seurustelisi tuollaisen pirttihirmun kanssa. Minä minä minä ja mun sukulaiset ja kaverit. Minä olisin sanonut sukulaisille ja kavereille, että tuokaapas sitten mieleisenne matto. Suu poikki, puhutte mun poikakaverin äidistä.
Pojalle onnea elämässään.
Niin eli mä olen pirttihirmu kun sanon mistä en pidä, kun taas poikaystävälle on ihan sama mitä tänne tuodaan ja mitä kaapeissa on pölyttymässä? Ja myöntää itsekin että onhan tuo ruma mutta kun ei nyt parempaakaan tähän hätään oo.
Kyllä vaan, pirttihirmu. Sen sijaan että ymmärtäisit poikaystäväsi äidin mukavat tarkoitusperät tulet julkiselle palstalle häntä moittimaan. Häntä ja hänen makuaan. Vanhan sanonnan mukaan lahjahevosen suuhun ei ole katsomista. Ja niin se on. Ikävä kyllä taidan tunnistaa sinut. Ei näitä mattoja niin kovin moni äiti ole ostanut lapsensa asuntoon ajatuksella, että lämmittää edes vähän.
Matosta ja lyhdystä tiedän. Olisi aikamoinen yhteensattuma jos olisi toinen äiti tällaisia ostellut. Toivon, että ystäväni silmiin tämä aloituksesi ei osu. Itse sitä en hänelle toimita, vaikka mieli tekisi.
Sinä kun kerran tunnet, jos et aloittajan anoppia, mutta jonkun samankaltaisen, niin sinähän voisit vihjata ystävällesi, että kun ostaa sisustustavaraa toisten ihmisten kotiin, pitäisi ajatella heidän makuaan, ei omaansa. Ja jos saa sellaista palautetta, ettei sisustustavaraa tarvita, niin ei hanki sellaista sitten.
Minä ymmärrän kyllä, että aloittajan anoppi varmasti tarkoittaa hyvää, ja sanoihan aloittajakin tykkäävänsä hänestä, mutta aina hyväkään tarkoitus ei osu maaliinsa ja silloin kannattaisi kuunnella kun siitä yritetään sanoa. Hyvääkin tarkoittava teko voi aiheuttaa pahaa mieltä, jos se tehdään toisen toiveita kuuntelematta. Ja oman kodin sisustukseen on aina sen kodin asukkailla suurin sanavalta. Ehkä aloittajan anoppi voisi jatkossa ottaa vaikka sen poikansa mukaan mattoja ja lyhtyjä valitsemaan, niin tulisi sitten ainakin toisen mieleiset valinnat ja anoppi pääsisi pälkähästä, jos ne eivät aloittajan mielen mukaisia olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen sydän?
https://www.hyvantuulenpuoti.fi/lyhty-sydn-ruskeanharmaa-p-3913.html
Ei hyvää päivää! Miten joku voi hankkia tuollaista mielisairasta paskaa. Taitaakin olla niin, että anoppi hankkii noita hirvityksiä ilkeyttään vihjaillen miniänsä mt-ongelmista. Kiusa se on pienikin kiusa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.
Älähän yritä. Itse ilmoitit, että poikasi tietää jo nyt, ettei halua olla tytön kanssa pitemmällä tähtäimellä. Yhteen muuttoa suunnitteleva tyttö taas selvästi olettaa näin olevan. Poikasi käyttää tyttöä hyväkseen ja vanhempi kihertelee tyytyväisenä vieressä. Hyi teidän molempien, sekä vanhemman että pojan käytöstä.
Miten niin käyttää hyväkseen? Jos on selkeästi sanonut, että ei, me emme muuta yhteen asumaan, niin missä ihmeessä on se hyväksikäyttö? Jos ei täysi-ikäinen nainen usko puhetta, niin vikako on puhujassa eikä vastaanottajassa.
Lain kirjaimen mukaan kirjoitti:
Jos lapsesi ovat naimisissa puolisoidensa kanssa, perintösi mennessä "lapsellesi" se menee automaattisesti myös miniälle/vävylle, ellei heillä ole keskinäistä avioehtoa. Siis tilanteessa, että heille tulee ero. Yhdessä ollessa se tietysti jakaantuu perheensisäisen rahankäytön mukaan miten kullakin. Siihen Sinä et pysty millään muotoa vaikuttamaan omalla tekemiselläsi. Jos nyt jotenkin haluat sen puolisen ulossulkea, niin testamenttaa lapsenlapselle. Tosin silloinkin lapsesi voi halutessaan vaatia rintaperillisen lakiosaansa, joka taas jyvittyy myös puolisolle.
Huomioi myös, että jos on yhteisiä lapsia niin myös avoliitto voidaan erotilanteessa rinnastaa avioliittoon määrättävän osituksen suhteen. Kannattaa konsultoida juristia näissä jutuissa eikä kyräillä yksin kotona ruutupaperin kanssa.
Mutta mahtaa se olla kovin raskasta olla noin katkera?
Jep. Avolitossa maksetaan ositustilanteessa noin 1700 e/yhteinen vuosi korvausta, jos avoleski voi todistaa, että toinen pystyi tienaamaan omaisuutensa siksi, että hän teki kaikki kotityöt/jäi kotivanhemmaksi. Mutta jos toisella jo ennen liittoa on ollut vaikka 800 000 euron omaisuus ja kuollessa sama määrä, niin avoleski ei saa yhtään mitään osituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ap:n kaltainen miniä. Mikään "tavallinen" matto/verho ei kelvannut, mutta kuola valuen esiteltiin sisustuslehdistä mattoja jne mitä haluttaisiin.
Suoraan sanottiin ettei tarvitse mitään ostaa. Ymmärsin vihjeen, en osta. Nyt ollaan naama norsun vehkeellä kun edes kahvipakettia ei viedä.
Aina kylään mennessä pistän "tuliaisten" verran / jouluna joululahjan hinnan / synttärienaikaan lahjan hinnan sivuun. Annan rahat sitten pojalle jos/kun ero tulee
Oletpa ilkeä! Olet siis varmaan aiemmin ostanut heille oman mielesi mukaisia tavaroita, ja miniä on yrittänyt sisustuslehtien avulla vihjata, minkätyylisestä tykkäävät. En usko, että on halunnut juuri sitä lehdessä ollutta kallista merkkitavaraa, vaan vihjannut että tykkää tästä tyylistä. Kun tyyli ei sinua miellytä, vedit sitten herneen syvälle nenään. Mitä sinä saat tästä ilkeilystä?
Ja moni tuolla aiemmin sanoi, että voi ihan suoraan sanoa, ettei tarvitse mitään. Kyllä, me on sanottu tämä anopille aluksi kierrellen ja jo vuosia suoraan. Ei vain mene perille - edes nuo lehdestä näytetyt "tässä on meidän mielestä kivan näköinen koti"-vihjailut. Kantaa sitä oman maun mukaista sisustustavaraa, ja lapsille vaatetta ja krääsää.
Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, niin ei tule enää sitä lelukrääsää. En käsittänyt sitä logiikkaa, millä osteli kaikkea. Jos meillä on legoja, ja lapset toivovat niitä lahjaksi, anoppi ostaa pussillisen jotain legon näköisiä, mutta eri kokoisia palikoita. Millä ei siis tee mitään, kun eivät sovi legojen kanssa yhteen. Tai ostaa 12-vuotiaalle pojalle pipon, joka kuvioiden ja kokonsa puolesta sopii paremmin 3-vuotiaalle.
Meillä ei siis ole auttanut nätisti eikä tiukemmin sanominen. Anoppi on sellainen marttyyrityyppinen ihminen monessa suhteessa, ja tässä asiassa sitten vetää aina sen "minä vähistä rahoistani halusin tuoda tuliaisia"-kortin esiin. Ei mene perille, vaikka sanotaan ettei tarvitse tuoda meille tai lapsille tuliaisia. Hän vain pahoittaa mielensä ja jatkaa silti tavaran kantamista. Olen sitten ratkaissut asian niin, että vaikka aina sanon asiasta ja aina hän pahoittaa mielensä, niin laitan tavaran sivuun ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä ratkaisin anoppina saman ongelman niin, että en vie mitään tuliaisia tai lahjoja pojan perheeseen, koska miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että heille ei tuoda mitään ja jos rahaa annetaan, on se koko perheelle. Annan rahat tyttären perheelle, joka saa joka joulu tuplasumman verrattuna siihen, mitä muuten antaisin. Mitä minä haudassa teen rahalla, en yhtään mitään, joten tänäkin jouluna ostan tyttären lapsille (2 kpl) lahjoja vähän yli 1000 eurolla. Siellä ei koskaan sanota, että huonot legopaketti eikä vävy tarraa seteleihin kiinni selittäen, että nämä on koko perheelle.
Miniä valittaa, että en ole lapsenlapsille tasapuolinen ja minä muistutan, että itse olet kieltänyt mitään tuomasta. Minä tottelen eikä sekään kelpaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ap:n kaltainen miniä. Mikään "tavallinen" matto/verho ei kelvannut, mutta kuola valuen esiteltiin sisustuslehdistä mattoja jne mitä haluttaisiin.
Suoraan sanottiin ettei tarvitse mitään ostaa. Ymmärsin vihjeen, en osta. Nyt ollaan naama norsun vehkeellä kun edes kahvipakettia ei viedä.
Aina kylään mennessä pistän "tuliaisten" verran / jouluna joululahjan hinnan / synttärienaikaan lahjan hinnan sivuun. Annan rahat sitten pojalle jos/kun ero tulee
Oletpa ilkeä! Olet siis varmaan aiemmin ostanut heille oman mielesi mukaisia tavaroita, ja miniä on yrittänyt sisustuslehtien avulla vihjata, minkätyylisestä tykkäävät. En usko, että on halunnut juuri sitä lehdessä ollutta kallista merkkitavaraa, vaan vihjannut että tykkää tästä tyylistä. Kun tyyli ei sinua miellytä, vedit sitten herneen syvälle nenään. Mitä sinä saat tästä ilkeilystä?
Ja moni tuolla aiemmin sanoi, että voi ihan suoraan sanoa, ettei tarvitse mitään. Kyllä, me on sanottu tämä anopille aluksi kierrellen ja jo vuosia suoraan. Ei vain mene perille - edes nuo lehdestä näytetyt "tässä on meidän mielestä kivan näköinen koti"-vihjailut. Kantaa sitä oman maun mukaista sisustustavaraa, ja lapsille vaatetta ja krääsää.
Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, niin ei tule enää sitä lelukrääsää. En käsittänyt sitä logiikkaa, millä osteli kaikkea. Jos meillä on legoja, ja lapset toivovat niitä lahjaksi, anoppi ostaa pussillisen jotain legon näköisiä, mutta eri kokoisia palikoita. Millä ei siis tee mitään, kun eivät sovi legojen kanssa yhteen. Tai ostaa 12-vuotiaalle pojalle pipon, joka kuvioiden ja kokonsa puolesta sopii paremmin 3-vuotiaalle.
Meillä ei siis ole auttanut nätisti eikä tiukemmin sanominen. Anoppi on sellainen marttyyrityyppinen ihminen monessa suhteessa, ja tässä asiassa sitten vetää aina sen "minä vähistä rahoistani halusin tuoda tuliaisia"-kortin esiin. Ei mene perille, vaikka sanotaan ettei tarvitse tuoda meille tai lapsille tuliaisia. Hän vain pahoittaa mielensä ja jatkaa silti tavaran kantamista. Olen sitten ratkaissut asian niin, että vaikka aina sanon asiasta ja aina hän pahoittaa mielensä, niin laitan tavaran sivuun ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä ratkaisin anoppina saman ongelman niin, että en vie mitään tuliaisia tai lahjoja pojan perheeseen, koska miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että heille ei tuoda mitään ja jos rahaa annetaan, on se koko perheelle. Annan rahat tyttären perheelle, joka saa joka joulu tuplasumman verrattuna siihen, mitä muuten antaisin. Mitä minä haudassa teen rahalla, en yhtään mitään, joten tänäkin jouluna ostan tyttären lapsille (2 kpl) lahjoja vähän yli 1000 eurolla. Siellä ei koskaan sanota, että huonot legopaketti eikä vävy tarraa seteleihin kiinni selittäen, että nämä on koko perheelle.
Miniä valittaa, että en ole lapsenlapsille tasapuolinen ja minä muistutan, että itse olet kieltänyt mitään tuomasta. Minä tottelen eikä sekään kelpaa!
Juuri näin. Meillä on vähän samanlainen tilanne. Pojalle annan rahat salaa. Kaikkea kyllä siedän, mutta en ilmiselvää ahneutta. Ei miniä määrää kenelle lahjani annan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti tilailee postimyynnistä ja antaa niitä tilaajalahjoja meille lapsilleen lahjoiksi. Vielä niin, että saman pussilakana ja tyynyliina setin laittaa osiin ja sisko sai tyynyliinan ja mä pussilakanan tai toisinpäin.
Meillä alkoi kertymään yhtä ja toista liinavaatetta kaappeihin, myös kippoa ja kuppia astiakaappiin, ja sitten meni hermo.
Sanoinpa napakasti äidille, että nyt riittää. Mulla kaapit täynnä parittomia lakanoita ja systeemejä, ei enää! KIITOS! Loukkaantuihan se, kun hän vähästään yrittää auttaa. Mä en tarvitse apua, ostan itse mitä tarviin. Niin ja olen niin ylpeä nykyään, kun tienaan parempaa palkkaa, että hänellä ei ole varaa niin kalliisiin juttuihin, mutta auttaa ja ilahduttaa äiti vaan haluaa.. Joo ymmärrän, mutta mulle kelpaat itsenäs, ei tarvii aina lahjuksia yms.
Leppy ajan kuluessa tai sitten huomio meni muualle. Veli nimittäin muutti naisensa kanssa yhteen. Voe miniä parka.
Siskolle olen nyt rahdannut niitä liinavaatteita. Hän osaa hyödyntää niitä käsitöissä.
Onko se sisustaminen maailman tärkein juttu? Voisko sitä pipoa vähän löysätä? Miten se on että aina anopit tuo huonoa tavaraa? 0mat äidit ei. Terveisin miniä, jota ei joku yksi kippo haittaa ja jolla on kiva anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.
Älähän yritä. Itse ilmoitit, että poikasi tietää jo nyt, ettei halua olla tytön kanssa pitemmällä tähtäimellä. Yhteen muuttoa suunnitteleva tyttö taas selvästi olettaa näin olevan. Poikasi käyttää tyttöä hyväkseen ja vanhempi kihertelee tyytyväisenä vieressä. Hyi teidän molempien, sekä vanhemman että pojan käytöstä.
Miten niin käyttää hyväkseen? Jos on selkeästi sanonut, että ei, me emme muuta yhteen asumaan, niin missä ihmeessä on se hyväksikäyttö? Jos ei täysi-ikäinen nainen usko puhetta, niin vikako on puhujassa eikä vastaanottajassa.
Poika pitää tyttöä varalla, vaikka on ilmeisesti puhunut äitinsä kanssa, ettei aio tämän kanssa olla tulevaisuudessa. Poika ei kuitenkaan ole kertonut tätä tytölle, vaan antaa tytön edelleen luulla, että heillä on yhteinen tulevaisuus. Sen vuoksi tyttö elättelee ilmeisesti toivoa yhteisestä kodista ja ehdottelee pojalle yhteen muuttoa. Taloudellinen syy on tytön yksi rationaalisuuteen vetoava perustelu yhteen muutolle, mutta jos tyttö tietäisi, että poika on jo päättänyt, ettei poika halua olla tämän kanssa, niin luuletko tytön edelleen haluavan muuttaa yhteen? Eli siten niin käyttää poika tyttöä hyväkseen. Poika pitää tyttöä vakituisena seksikumppanina, kunnes löytyy toisen, johon sitoutuu tosissaan. Jonkun, jonka kanssa oikeasti haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, eikä vain pidä toista siinä uskossa, että heillä muka on yhteinen tulevaisuus.
Jos poika ei ole tosissaan tytön suhteen, niin miksi hän ei kerro sitä tytölle, kun tietää tytön kuitenkin olevan tosissaan pojan suhteen? Nythän olisi hyvä aika kertoa asiasta. "En halua muuttaa kanssasi yhteen, koska en näe tämän suhteen jatkuvan." Tyttö voisi sitten tehdä omat suunnitelmansa ja etsiä toisen kumppanin, joka haluaa sitoutua häneen.
Ja juu, yhteen muuton kanssa ei tarvitse hoppuilla, mutta tässä tapauksessahan äiti ilmoitti, että poika ei muuttaa tytön kanssa yhteen, koska ei ota suhdetta vakavissaan. Puhuu tästä vanhemmilleen, mutta ei tytölle itselleen. Ja vanhemmat ilmeisesti antavat siunauksensa tällaiselle käytökselle. Tuollainen nallittaminen suhteessa, joka ei johda mihinkään on epärehellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo täällä sama. Aina lahjaksi koriste-esineitä. Vaikka ollaan sanottu miehen kanssa että ei pidetä mistään pölynkerääjistä. Kuitenki tuonut jo:
-kynttilöitä (nämä on ihan ok)
-Ihmeellisen puu-metalli-kuusenkäpy-kynttilänjalkahässäkän
-2 lyhtyä, toinen yli 60cm korkea, toinen pienempi
-"hassun" koristehirven
-kulhoja, kippoja, lautasia, vateja jne. koriste-esineitä, kaikki erilaisia, erivärisiä ja -kokoisiaVaikka ollaan kiitetty ja sanottu kohteliaasti, että emme halua koriste-esineitä. Näitä siis tuodaan ihan muuten vaan aina mukana, jos vaikka tulevat ihan vaan syömään. Monesti ollaan myös kerrottu että ei tarvitse tuoda yhtään mitään. Huoh. Kiva ajatus, mutta stressaavaa kun ei kehtaisi hankkiutua rojusta eroon mutta ei jaksaisi säilöäkään. Nyt ollaan alettu kylmästi antamaan eteenpäin niitä halukkaille.
Tämä on se suomalainen tapa "kertoa" asiasta:
"Sun ei sitten tarvitse tuoda mitään." "Me ei tarvita mitään."
"Voi ei sun olisi tarvinnut tuoda mitään."
Kannattaa kokeilla tätä: "Hei anoppi, me ei haluta mitään tavaraa. Älä tuo mitään. Me kielletään sua tuomasta. Jos tuot tavaraa, me myydään se eteenpäin, ihan oikeasti myydään. Nyt lopetat ton."
Ja kaiken tämänkin voi sanoa ihan nätisti.
Ollaan siis sanottu useammalla tavalla, myös "Emme tarvitse mitään, emmekä halua yhtään koriste-esineitä pölyä keräämään. Kiitos kauniista ajatuksesta, mutta ei tarvitse jatkossa tuoda mitään."
En tiedä miten tuon voi ymmärtää väärin, kyllä me ollaan ihan selkeitä oltu.
No jos olette näin selvästi sanoneet, niin sitten vain tavarat suoraan pois kun antaja on lähtenyt kotiinsa.
Vai onko ongelma kuitenkin mies, joka ei halua luopua äitinsä antamista tavaroista? Miehet ei uskalla sanoa suoraan vaan käyttää äitiään, siskojaan ym. proxyina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi vallankäytön keino ja tehokas tapa puuttua lapsensa elämään. Osaako muuten olla ihmisiksi, vai jyrääkö oman mielensä mukaan kaikessa muussakin?
Mulla anoppi on harrastanut samaa. Mä sanoin, mieskin sanoi, että kiitos, mutta ei tarvita lisää krääsää. Ensin nätisti, sitten hyvinkin tiukasti. Ei mennyt perille. Tavaratulva jatkui aina vaan. Ja kun anopin mielestä kaiken tulee olla ruskea ja mattaa. Ja mitä sen väliä vaikka vaasista puuttuu pala, elämisen jälkiä...
Sitten meille tuli vauva, ja tavaraa suorastaan satoi. Tähän vielä semmoinen kateus-käänne, kun anoppi oli ihan sairaan kateellinen kaikesta mitä mun äiti osti vauvalle. Jostain syystä alkoi ostella/tuoda samankaltaisia tavaroita, mitä äitini oli ostanut. Kaiken huippu lienee se, että mun vanhemmat osti vauvalle vaunut, niin anoppi raahasi meille jotkut ulkovarastossa ikuisuuden lojuneet 39 vuotta vanhat miehen isoveljelle aikoinaan ostetut vaunut. Ei jostain syystä tulleet käyttöön, renkaatkin murenivat kun pari metriä lykkäs vaunuja.
Mun anoppi on muutenkin rajaton ja varsin katsea tapaus. Sain onnekseni suututettua anopin niin pahasti, ettei enää käy, eikä tuo enää krääsää, paitsi lapsille. Halpoja, laaduttomia leluja, jotka on rikki vartissa, tai muuten vaan epäsopivia tavaroita. Toi esim. vauvan puuhamaton 1-vuotislahjaksi, ja vaatteissa "riittävästi" kasvuvaraa, muutamia vuosia. Kyllähän kokoa 74 käyttävälle voi pistää koon 110 housut, vähän vaan käärii lahkeita.
Tähän loppuun vielä se, että anoppi on käsityöharrastaja, ja arvostaa itse tehtyä vähän liikaakin. Mitä sitten onko tavara käyttökelpoinen, kunhan se on itse tehty....
Toi on niin outoa, että miks pitää ostaa vaatteita mitkä käy lapselle vasta vuosien päästä. Ja vielä kirpparilta. Kyllä kirppareilta löytyy sitten vuosienkin päästä vaatetta. Olen heittänyt suoraan keräykseen. Ei ole tilaa säilöä.
Meillä on iso talo, joten anopin mukaan on kuulemma tilaa. (Oma kotinsa on kohta himohamstraajat -kandidaatti.) Periaatteessa tilaa ehkä onkin, mutta tuppaa nämä reilulla kasvuvaralla ostetut unohtumaan kaappiin. Enkä muutenkaan halua täyttää taloa turhalla tavaralla. Kierrätykseen siis menee jatkossakin valmiiksi epäsopivat. Jos jotain harvinaislaatuisen mielekästä tuo, niin sit voi vaikka säilöäkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sisustaminen maailman tärkein juttu? Voisko sitä pipoa vähän löysätä? Miten se on että aina anopit tuo huonoa tavaraa? 0mat äidit ei. Terveisin miniä, jota ei joku yksi kippo haittaa ja jolla on kiva anoppi.
Mun äiti ei osta mitään sisustustavaraa ilman meidän mielipidettä, koska tietää ettei meidän maut kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla nimettömänä kyllä retostellaan, että olen sanonut että ei kiitos, älä kanna meille, älä tuo. Tosiasia on, että tuskin on suuta saatu auki ja sanottu vain kiitos. Hymyilty nätisti anopille ja sanottu, että voi kun kiva. Niinhän valtaosa tekee.
Kun anoppi lähtee alkaa motkotus. Pahimmassa tapauskessa tullaan nettiin huutamaan, että on niin mautonta, mautonta. Olkaa yhtä rohkeita siinä kasvotusten! Veikkaan, että tämäkään aloittaja EI ole sanonut anopilleen, että matto on ruma, lyhty maailman rumin lyhty ja purkki ihan perceectä. Tuskinpa vain. Jos olisi mielipiteensä näin vankasti ilmoittanut, niin tuskinpa tarvitsisi nähdä koko anoppia.
Valitettavasti on ihmisiä, joille ei sanominen auta. Ei vaikka ihan suoraan sanoo, että tuo vaasi ei tänne jää. Anoppi vaan siirtelee tavaroita lipaston päällä ja nyökyttelee tyytyväisenä, kun sopii hänen löytönsä niiiiin hyvin just tuohon.
Meilläkin oli matto-gate. Anoppi oli vara-avaimella tullut kotiimme kun oltiin pois, pistänyt maton (itse kutonut sen) paikalleen ja häipynyt. Rullasin maton pois kun tulin kotiin, mies kiikutti maton äidilleen.
Minä en ymmärrä, miksi anopit rahtaa tavaraa miniöiden kotiin. Koti on miniän ja miniä päättää, miten se sisustetaan. Anoppien pitäisi ymmärtää, että kun poika menee yhteen naisen kanssa, se on naisen koti ja nainen päättää, ei enää anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ap:n kaltainen miniä. Mikään "tavallinen" matto/verho ei kelvannut, mutta kuola valuen esiteltiin sisustuslehdistä mattoja jne mitä haluttaisiin.
Suoraan sanottiin ettei tarvitse mitään ostaa. Ymmärsin vihjeen, en osta. Nyt ollaan naama norsun vehkeellä kun edes kahvipakettia ei viedä.
Aina kylään mennessä pistän "tuliaisten" verran / jouluna joululahjan hinnan / synttärienaikaan lahjan hinnan sivuun. Annan rahat sitten pojalle jos/kun ero tulee
Oletpa ilkeä! Olet siis varmaan aiemmin ostanut heille oman mielesi mukaisia tavaroita, ja miniä on yrittänyt sisustuslehtien avulla vihjata, minkätyylisestä tykkäävät. En usko, että on halunnut juuri sitä lehdessä ollutta kallista merkkitavaraa, vaan vihjannut että tykkää tästä tyylistä. Kun tyyli ei sinua miellytä, vedit sitten herneen syvälle nenään. Mitä sinä saat tästä ilkeilystä?
Ja moni tuolla aiemmin sanoi, että voi ihan suoraan sanoa, ettei tarvitse mitään. Kyllä, me on sanottu tämä anopille aluksi kierrellen ja jo vuosia suoraan. Ei vain mene perille - edes nuo lehdestä näytetyt "tässä on meidän mielestä kivan näköinen koti"-vihjailut. Kantaa sitä oman maun mukaista sisustustavaraa, ja lapsille vaatetta ja krääsää.
Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, niin ei tule enää sitä lelukrääsää. En käsittänyt sitä logiikkaa, millä osteli kaikkea. Jos meillä on legoja, ja lapset toivovat niitä lahjaksi, anoppi ostaa pussillisen jotain legon näköisiä, mutta eri kokoisia palikoita. Millä ei siis tee mitään, kun eivät sovi legojen kanssa yhteen. Tai ostaa 12-vuotiaalle pojalle pipon, joka kuvioiden ja kokonsa puolesta sopii paremmin 3-vuotiaalle.
Meillä ei siis ole auttanut nätisti eikä tiukemmin sanominen. Anoppi on sellainen marttyyrityyppinen ihminen monessa suhteessa, ja tässä asiassa sitten vetää aina sen "minä vähistä rahoistani halusin tuoda tuliaisia"-kortin esiin. Ei mene perille, vaikka sanotaan ettei tarvitse tuoda meille tai lapsille tuliaisia. Hän vain pahoittaa mielensä ja jatkaa silti tavaran kantamista. Olen sitten ratkaissut asian niin, että vaikka aina sanon asiasta ja aina hän pahoittaa mielensä, niin laitan tavaran sivuun ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä ratkaisin anoppina saman ongelman niin, että en vie mitään tuliaisia tai lahjoja pojan perheeseen, koska miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että heille ei tuoda mitään ja jos rahaa annetaan, on se koko perheelle. Annan rahat tyttären perheelle, joka saa joka joulu tuplasumman verrattuna siihen, mitä muuten antaisin. Mitä minä haudassa teen rahalla, en yhtään mitään, joten tänäkin jouluna ostan tyttären lapsille (2 kpl) lahjoja vähän yli 1000 eurolla. Siellä ei koskaan sanota, että huonot legopaketti eikä vävy tarraa seteleihin kiinni selittäen, että nämä on koko perheelle.
Miniä valittaa, että en ole lapsenlapsille tasapuolinen ja minä muistutan, että itse olet kieltänyt mitään tuomasta. Minä tottelen eikä sekään kelpaa!
Juuri näin. Meillä on vähän samanlainen tilanne. Pojalle annan rahat salaa. Kaikkea kyllä siedän, mutta en ilmiselvää ahneutta. Ei miniä määrää kenelle lahjani annan.
Miksi menet lapsesi parisuhteeseen väliin tuolla tavalla aiheuttamaan ongelmia? Monet miehet on jo muutenkin sellaisia, että tuhlaavat rahaa omiin juttuihinsa ja talouden pyörittäminen jää vaimolle. Sitten jos siihen vielä joku tunkee antamaan lisää huvittelurahaa miehelle niin tilanne vain pahenee ja perheen jäsenillä on eri elintasot.
Sen kun sanot, että ette tartte mitään. Ostatte ite oman makunne mukaan.
Jos ei mene perille, niin sano vielä että kaikki ei-toivottu tavara jatkaa saman tien matkaansa kierrätyskeskukseen.
Ex-anoppi kantoi meille niin hirveää vanhaa sälää, ettei ole tosikaan. Itse ei osannut roskiin panna. Tein siitä lopun. Sanoin vain ettei tarvita. Kerran se tyrkytti mulle 60-luvulta peräisin olevaa epämääräisenväristä turkkia, josta karvat oli poissa ja nahassa oli isoja reikiä. Silloin tajusin lopullisesti sen olevan vähäjärkinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sisustaminen maailman tärkein juttu? Voisko sitä pipoa vähän löysätä? Miten se on että aina anopit tuo huonoa tavaraa? 0mat äidit ei. Terveisin miniä, jota ei joku yksi kippo haittaa ja jolla on kiva anoppi.
Mun äiti ei osta mitään sisustustavaraa ilman meidän mielipidettä, koska tietää ettei meidän maut kohtaa.
Meidän vai sinun? Oletko ihan varma, että puolisosi on samaa mieltä kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ap:n kaltainen miniä. Mikään "tavallinen" matto/verho ei kelvannut, mutta kuola valuen esiteltiin sisustuslehdistä mattoja jne mitä haluttaisiin.
Suoraan sanottiin ettei tarvitse mitään ostaa. Ymmärsin vihjeen, en osta. Nyt ollaan naama norsun vehkeellä kun edes kahvipakettia ei viedä.
Aina kylään mennessä pistän "tuliaisten" verran / jouluna joululahjan hinnan / synttärienaikaan lahjan hinnan sivuun. Annan rahat sitten pojalle jos/kun ero tulee
Oletpa ilkeä! Olet siis varmaan aiemmin ostanut heille oman mielesi mukaisia tavaroita, ja miniä on yrittänyt sisustuslehtien avulla vihjata, minkätyylisestä tykkäävät. En usko, että on halunnut juuri sitä lehdessä ollutta kallista merkkitavaraa, vaan vihjannut että tykkää tästä tyylistä. Kun tyyli ei sinua miellytä, vedit sitten herneen syvälle nenään. Mitä sinä saat tästä ilkeilystä?
Ja moni tuolla aiemmin sanoi, että voi ihan suoraan sanoa, ettei tarvitse mitään. Kyllä, me on sanottu tämä anopille aluksi kierrellen ja jo vuosia suoraan. Ei vain mene perille - edes nuo lehdestä näytetyt "tässä on meidän mielestä kivan näköinen koti"-vihjailut. Kantaa sitä oman maun mukaista sisustustavaraa, ja lapsille vaatetta ja krääsää.
Onneksi lapset ovat jo teini-ikäisiä, niin ei tule enää sitä lelukrääsää. En käsittänyt sitä logiikkaa, millä osteli kaikkea. Jos meillä on legoja, ja lapset toivovat niitä lahjaksi, anoppi ostaa pussillisen jotain legon näköisiä, mutta eri kokoisia palikoita. Millä ei siis tee mitään, kun eivät sovi legojen kanssa yhteen. Tai ostaa 12-vuotiaalle pojalle pipon, joka kuvioiden ja kokonsa puolesta sopii paremmin 3-vuotiaalle.
Meillä ei siis ole auttanut nätisti eikä tiukemmin sanominen. Anoppi on sellainen marttyyrityyppinen ihminen monessa suhteessa, ja tässä asiassa sitten vetää aina sen "minä vähistä rahoistani halusin tuoda tuliaisia"-kortin esiin. Ei mene perille, vaikka sanotaan ettei tarvitse tuoda meille tai lapsille tuliaisia. Hän vain pahoittaa mielensä ja jatkaa silti tavaran kantamista. Olen sitten ratkaissut asian niin, että vaikka aina sanon asiasta ja aina hän pahoittaa mielensä, niin laitan tavaran sivuun ja vien hyväntekeväisyyteen.
Minä ratkaisin anoppina saman ongelman niin, että en vie mitään tuliaisia tai lahjoja pojan perheeseen, koska miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että heille ei tuoda mitään ja jos rahaa annetaan, on se koko perheelle. Annan rahat tyttären perheelle, joka saa joka joulu tuplasumman verrattuna siihen, mitä muuten antaisin. Mitä minä haudassa teen rahalla, en yhtään mitään, joten tänäkin jouluna ostan tyttären lapsille (2 kpl) lahjoja vähän yli 1000 eurolla. Siellä ei koskaan sanota, että huonot legopaketti eikä vävy tarraa seteleihin kiinni selittäen, että nämä on koko perheelle.
Miniä valittaa, että en ole lapsenlapsille tasapuolinen ja minä muistutan, että itse olet kieltänyt mitään tuomasta. Minä tottelen eikä sekään kelpaa!
Juuri näin. Meillä on vähän samanlainen tilanne. Pojalle annan rahat salaa. Kaikkea kyllä siedän, mutta en ilmiselvää ahneutta. Ei miniä määrää kenelle lahjani annan.
Miksi menet lapsesi parisuhteeseen väliin tuolla tavalla aiheuttamaan ongelmia? Monet miehet on jo muutenkin sellaisia, että tuhlaavat rahaa omiin juttuihinsa ja talouden pyörittäminen jää vaimolle. Sitten jos siihen vielä joku tunkee antamaan lisää huvittelurahaa miehelle niin tilanne vain pahenee ja perheen jäsenillä on eri elintasot.
Huhhuh! Oli mulla karsea anoppi, mutta näkyy niitä olevan muillakin.
ap, olet oikea anorektinen naakka