Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Ai ei mitään mainittavaa :D Kuinkahan monen palstalaisen lapsuus vetää vähääkään materiassa vertoja sille, mitä meillä oli? Ja oli siinä henkistäkin puolta, mummini ansiosta sai tuntea olevansa kuin Engalnnin kuninkaallista perhettä. Sellaista elämää.

ap

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Ai ei mitään mainittavaa :D Kuinkahan monen palstalaisen lapsuus vetää vähääkään materiassa vertoja sille, mitä meillä oli? Ja oli siinä henkistäkin puolta, mummini ansiosta sai tuntea olevansa kuin Engalnnin kuninkaallista perhettä. Sellaista elämää.

ap

Ihana muistella yhsiössä pennejä laskien! Ihana muistella, kun ei ole yhtään ystävää. Ei rakkautta. Ei mitään

Omille lapsille on varaa antaa kaurapuuroa. Matkoista voi vain haaveilla. He kyllä toivoisivat enemmän että heillä olisi äiti. Mutta ei ole

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Niin, sinusta on varmaan pidetty, vaikket olekaan täydellinen, senkin kusipää. Koitapa asettua sen asemaan, josta ei ole pidetty ellei koita koko ajan muuttua kasvattajan vaatimusten mukaiseksi, eikä siis kyse ole tavoista, vaan persoonasta. Vittu mä en pidä sinusta. Mutta se ei sua romahduta. Siisnä on just sun kusipäämäisyytesi ero siitä minuun, jos sä et pitäis minusta, kun koitan irl olla kiva ja pidetty.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Ai ei mitään mainittavaa :D Kuinkahan monen palstalaisen lapsuus vetää vähääkään materiassa vertoja sille, mitä meillä oli? Ja oli siinä henkistäkin puolta, mummini ansiosta sai tuntea olevansa kuin Engalnnin kuninkaallista perhettä. Sellaista elämää.

ap

Ihana muistella yhsiössä pennejä laskien! Ihana muistella, kun ei ole yhtään ystävää. Ei rakkautta. Ei mitään

Omille lapsille on varaa antaa kaurapuuroa. Matkoista voi vain haaveilla. He kyllä toivoisivat enemmän että heillä olisi äiti. Mutta ei ole

Kyllä se antaa ihmiselle arvoa. Ilman niitä kokemuksia en olisi mitään. Oisin yhtä surkea, kuin sinä. Nyt olen vain kuninkaallinen maanpaossa, ennen kuin tilanne taas selkiää. Susta ei ikinä tule henkisesti onnellista eli kuninkaallista, koska sä et ikinä ole ollut sellainen.

ap

Tilanne taas selkiää? Juu ei se selkiä. Olet yksin, katkera lopun ikääni. Pahuus seuranasi. Nämä sinun kuvitelmasi ovat yksi osa sairauttasi.

Juopon isä peruja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Niin, sinusta on varmaan pidetty, vaikket olekaan täydellinen, senkin kusipää. Koitapa asettua sen asemaan, josta ei ole pidetty ellei koita koko ajan muuttua kasvattajan vaatimusten mukaiseksi, eikä siis kyse ole tavoista, vaan persoonasta. Vittu mä en pidä sinusta. Mutta se ei sua romahduta. Siisnä on just sun kusipäämäisyytesi ero siitä minuun, jos sä et pitäis minusta, kun koitan irl olla kiva ja pidetty.

ap

Kyllä siinä olet oikeassa musta on pidetty. Välit kumpaankin vanhempaan hyvät tosin toinen asuu ulkomailla joten ei voida nähdä usein.

Mutta hei ap jos et halua olla lasten kanssa niin mikä on ongelma, älä ole. Nehän ovat isän kanssa.

Mä aina luulin että olen laiska olemaan lasten kanssa kun ei olla joka hetki menossa tai tekemässä jotain aktiviteettia, mutta kun kuuntelee sun juttuja niin tajuaa että herran jestas sitä on äitejä jotka eivät ole eivätkä halua olla lastensa kanssa olkenkaan.

Ap tai kuvitteellinen ap, et kai vaan ole "kasvattaja" ammatiltasi kuitenkin. Ei ole aikaa kirjoitella paljon juuri nyt mutta tietyt asiat puhuisi siihen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Ai ei mitään mainittavaa :D Kuinkahan monen palstalaisen lapsuus vetää vähääkään materiassa vertoja sille, mitä meillä oli? Ja oli siinä henkistäkin puolta, mummini ansiosta sai tuntea olevansa kuin Engalnnin kuninkaallista perhettä. Sellaista elämää.

ap

Mitä sitten mariset, jos kerran oli niin hyvin sekä henkisesti että materian suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Niin, sinusta on varmaan pidetty, vaikket olekaan täydellinen, senkin kusipää. Koitapa asettua sen asemaan, josta ei ole pidetty ellei koita koko ajan muuttua kasvattajan vaatimusten mukaiseksi, eikä siis kyse ole tavoista, vaan persoonasta. Vittu mä en pidä sinusta. Mutta se ei sua romahduta. Siisnä on just sun kusipäämäisyytesi ero siitä minuun, jos sä et pitäis minusta, kun koitan irl olla kiva ja pidetty.

ap

Kyllä siinä olet oikeassa musta on pidetty. Välit kumpaankin vanhempaan hyvät tosin toinen asuu ulkomailla joten ei voida nähdä usein.

Mutta hei ap jos et halua olla lasten kanssa niin mikä on ongelma, älä ole. Nehän ovat isän kanssa.

Mä aina luulin että olen laiska olemaan lasten kanssa kun ei olla joka hetki menossa tai tekemässä jotain aktiviteettia, mutta kun kuuntelee sun juttuja niin tajuaa että herran jestas sitä on äitejä jotka eivät ole eivätkä halua olla lastensa kanssa olkenkaan.

Vittu sä oot tyhmä, ja ylimielinen. Etkö oikein ymmärrä, että haluamisen puute ei ole toiveeni????? Että sen taustalle kätkeytyy ongelmia? Ehkä sullakin, jos et jatkuvasti nauti lastesi kanssa olosta, sehän se ois sitä hyvää vanhemmuutta, eikö niin? Kun mun isä oli mun kanssa, se oli koko ajan mun kanssa. Joka hetken. Ja nautti siitä, koska me tehtiin sellaista, josta aikuinenkin tykkäsi. Koska isällä oli varaa kaikenlaiseen kivaan ja mielikuvitusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Ai ei mitään mainittavaa :D Kuinkahan monen palstalaisen lapsuus vetää vähääkään materiassa vertoja sille, mitä meillä oli? Ja oli siinä henkistäkin puolta, mummini ansiosta sai tuntea olevansa kuin Engalnnin kuninkaallista perhettä. Sellaista elämää.

ap

Mitä sitten mariset, jos kerran oli niin hyvin sekä henkisesti että materian suhteen?

No vittu, olenko nyt siellä ajassa? En. Tässä ajassa on täysin toiset kuviot.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tai kuvitteellinen ap, et kai vaan ole "kasvattaja" ammatiltasi kuitenkin. Ei ole aikaa kirjoitella paljon juuri nyt mutta tietyt asiat puhuisi siihen suuntaan.

En ole. Äidinäiti oli opettaja, sieltä varmaan äidille tullut sellainen jäykkäniskainen käsitys hyvästä kasvatuksesta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tilanne taas selkiää? Juu ei se selkiä. Olet yksin, katkera lopun ikääni. Pahuus seuranasi. Nämä sinun kuvitelmasi ovat yksi osa sairauttasi.

Juopon isä peruja

Niin, selkiää. Kyllä mä voin oppia arvostamaan iteäni ja puolustamaan arvojani, sitten olen jo pitkällä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Niin, sinusta on varmaan pidetty, vaikket olekaan täydellinen, senkin kusipää. Koitapa asettua sen asemaan, josta ei ole pidetty ellei koita koko ajan muuttua kasvattajan vaatimusten mukaiseksi, eikä siis kyse ole tavoista, vaan persoonasta. Vittu mä en pidä sinusta. Mutta se ei sua romahduta. Siisnä on just sun kusipäämäisyytesi ero siitä minuun, jos sä et pitäis minusta, kun koitan irl olla kiva ja pidetty.

ap

Kyllä siinä olet oikeassa musta on pidetty. Välit kumpaankin vanhempaan hyvät tosin toinen asuu ulkomailla joten ei voida nähdä usein.

Mutta hei ap jos et halua olla lasten kanssa niin mikä on ongelma, älä ole. Nehän ovat isän kanssa.

Mä aina luulin että olen laiska olemaan lasten kanssa kun ei olla joka hetki menossa tai tekemässä jotain aktiviteettia, mutta kun kuuntelee sun juttuja niin tajuaa että herran jestas sitä on äitejä jotka eivät ole eivätkä halua olla lastensa kanssa olkenkaan.

Vittu sä oot tyhmä, ja ylimielinen. Etkö oikein ymmärrä, että haluamisen puute ei ole toiveeni????? Että sen taustalle kätkeytyy ongelmia? Ehkä sullakin, jos et jatkuvasti nauti lastesi kanssa olosta, sehän se ois sitä hyvää vanhemmuutta, eikö niin? Kun mun isä oli mun kanssa, se oli koko ajan mun kanssa. Joka hetken. Ja nautti siitä, koska me tehtiin sellaista, josta aikuinenkin tykkäsi. Koska isällä oli varaa kaikenlaiseen kivaan ja mielikuvitusta.

ap

Ei my darling, ei se että välittää ja rakastaa lapsia tarkoita sitä että negatiivisia tunteita ei saisi olla tai pitäisi olla innoissaan jokaisesta hetkestä lapsen kanssa. Meitä äitejä ja vanhempia on monenlaisia ja välittämisen ja rakastamisen tunteen voi välittää monella tavalla. Hyvä jos sä teit aina kaikkea sun isän kanssa. Mä en en tiedä teinkö paljon kaikkea isäni kanssa, normi iskä paljon töitä ja lomilla sitten oltiin perheen kanssa yhdessä. Silti meillä on aina ollut hyvät lämåimät välit.

Älkää vastatko tälle. Itse on tunnustanut käyttävänsä palstaa paskapyttynään.

Jos äiti on luonut lapsen syntymästä asti jonkinlaista sidettä lapseen, niin silloin lapsi kyllä äidistä välittää ja äiti on lapselle tärkeä. Oikeastaan jopa juoppo äiti joka kohtelee lasta huonosti voi lapselle olla tärkeä. Lapsi kun valitsee useimmiten mielummin huonon vanhemman kuin jonkin muun. Tästä olen keskustellut kavereiden kanssa, joilla ollut erikoinen lapsuus, lapsi on lojaali vanhempiaan kohtaan, jopa valehdellen heidän puolestaan, jotta saa olla vanhempien kanssa. Joskus lapsi on se äiti tai isä.

Oma äiti jätti minut heitteille, kun olin vauva ja taapero. Sisko kasvatti. No mitään tunnesidettä ei äitiini syntynyt, lastenkotiin jouduin todella pienenä. Normi lapsi kaipaa äitiä, minä en ikinä kaivannut, koska varhainen vauva aika, ei mennyt ihan niinkuin piti. Lastenkodista sitten sijaisperheeseen, äitiä en ikinä kaivannut enkä koskaan tuntenut mitään häntä kohtaan. Sijaisperheessä olin normaali lapsi, ja todellakin pidin vanhemmistani, mutta ikinä ei ole ollut sellainen tunne, että kukaan minusta välittäisi, vaikka kyllä välitti. Lopputulos onkin, että kykenen luomaan ystävä suhteita ja olemaan hyvä ystävä, ihmiset tärkeitä ja tahdon oikeesti olla hyvä ystävä. Parisuhde ei vaan onnistu en pysty minkäänlaiseen suhteeseen, koska pinttynyt, ettei kukaan voi minua oikeasti rakastaa. En kykene tekemään alotteita tai mitään, koska ajattelen ettei se kuitenkaan kestä ja miksi minusta kukaan pitäisi. Koko elämän tuntenut että minusta ei mihkään ole ja minusta ei mitään tule.

Näytä lapsillesi, että ovat rakkaita. Voisiko olla, että kärsit jonkinlaisesta masennuksesta? Tee lasten kassa yhdessä kaikkea. Mikään ei ole niin paha kuin etäinen äiti. Omia lapsia ei minulla ole. Jotenkin tahdon kuitenkin uskoa, että jos joskus tulee, opin välittämään ja rakastamaan lapsiani, vaikka rikkinäinen lapsuus olikin.  Haluan olla ihan erilainen äiti, kun omani oli. Enkä toistaa hänen virheitään. Mutta voinko sitten oikeasti rakastaa koskaan ketään, ja vaikuttaako lapsuus siihen minkälainen side syntyy omiin lapsiin, sitähän en voi tietää. Joten toisaalta ymmärrän aloittajaa, toivottavasti saat ajatukset jotenkin kasaan, etkä jää siihen menneeseen kiinni.

Miksi edes kirjoitit tästä kun oikein väenvängällä torjut terapian ja joka kommentin? Lapset eivät osaa odottaa äidiltään muuta, kuin rakkautta ja tukea. Niin kuin jo sanottiin, saat olla vaikka millainen, kun et oo ilkeä. Kerää itses ja voita pelkos! Lapses tarvitsee sua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Voi, ulkomaanmatkoja, lomia purjeveneellä, kulmakunnan kivoimman ja propellihattuisimman kekseliään isän, rikkaan suvun, kivat serkut, lomia merenrannalla mökillä, omaisuutta... harrastaa ratsastusta, ratsastusleirejä, oman huoneen tietty jne jne.

ap

Eli et mitään mainittavaa. Juoppo isä ja hänen rahansa on ainoa mikä tulee mieleen

Ja nämä lapsuudessa. Eipä näistä mitään iloa seurannut. Nyt teet hanttihommia. Elät köyhyysrajan alapuolella. Et tule kenenkään kanssa toimeen. Ei ole rahaa matkustella. Ei rahaa lasten harrastuksiin. Ei lomia meren rannalla. Serkkujen kanssa välit menneet.

Ja isään myös välit poikki. Rakkaus? Ei vaan perinnön odotus. Yksi vakioaiheesi

Ai ei mitään mainittavaa :D Kuinkahan monen palstalaisen lapsuus vetää vähääkään materiassa vertoja sille, mitä meillä oli? Ja oli siinä henkistäkin puolta, mummini ansiosta sai tuntea olevansa kuin Engalnnin kuninkaallista perhettä. Sellaista elämää.

ap

Mitä sitten mariset, jos kerran oli niin hyvin sekä henkisesti että materian suhteen?

No vittu, olenko nyt siellä ajassa? En. Tässä ajassa on täysin toiset kuviot.

ap

Lapsuudestahan sinä aina valitat. Nyt sitten äkkiä silloin olikin muka hyvin sekä materia että henkinen puoli. Päättäisit jo.