Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

"...jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan."

Tuossa sun kirjoituksessa on sitäpaitsi aikamoinen ristiriita. Huijaat vain itseäsi olemaan tajuamatta sitä.

ap

Ja tämä traaginen viljely oli pahimmasta päästä. Että niin pahasti on äitihullua sorrettu lapsena. Mieskään ei yhtään tue lapsien kiusaamisessa. Istun sohvalla ja odotan hiljaisuutta kaksiossamme. Mies ei tue yhtään eikä käske lapsia hiljenemaan. Siivoaa niin huonosti! Tekee vääriä ruokia, vaikka tietää että minä haluan tasoa.

Ei auttanut muu kuin muuttaa kaksiosta yksiöön. En voi siivota muiden sotkuja. En voi tehdä lapsille ruokaa. Koska he kuitenkin kitisee.

Ja nyt yksin yksiössä ihmettelen miksi lapset ei pidä minusta. Itse en siedä heitä. Ovat epäviihdyttäviä. Tylsät puheet. Vaativat huomiota MINULTA. Sotkevat. Niinpä en tapaa heitä. En ole edes tuntia heidän kanssaan yksin. On niin rankkaa hoitaa 8 ja 10 vuotiaita.

Tulot on miehen kanssa yhteensä 2500. Köyhyysrajan alapuolella ollaan. Mutta odotan isän kuolemaa...

T. Äitihullu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Lisäksi tämä on otollinen maaperä sadistiselle kiusaamiselle. Mun äiti esim. aina väitti, kun mä olin pieni, etten mä välitä hänestä, ja perusteluna oli se, etten mä käyttäytynyt, kuten hän halusi. Siis jos esimerkki ois se porkkana penkki, niin oisin halunnut kohopenkit. Kyseessä ei siis ole mitään, missä mun ois jotenkin edes kuulunut käyttytyä niin kuin hän halusi. Koska en ole hän. Mutta en sitä lapsena tajunnut, ettei siinä ole mitään vikaa, etten ole hän.

Lisäksi hän ei siis itse tunnistanut selkeästikään sitä, että oisin välittänyt hänestä. Niinpä sillä saattoi oikeuttaa sadismia ja sortoa minuun, luultavasti tiedostamattomasti, mutta tunteen tasolla niin toimien kuitenkin. Jos äidiltä ois kysytty, tekeekö niin, ois takuulla ollut täysin tietämätön toimivansa niin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Sulle kuuluu köyhä ja kurja elämä yksin yksiössä. Tilanteesi pahenee kokoajan. Sen sinä olet ihan itse tehnyt ja valinnut

Mä en silti voinut ruvata käyttäytymään niin kuin hän halusi, jotta hänelle ois tullut tunne, että välitän hänestä, eli siis miellyttämään häntä, koska hänelle ei ikinä kelvannut mikään, eikä hän oikeastaan kaivannut minua miellyttämään itseään. Olin siis niin turha, tavallaan, hänelle. Niin ei-välittävä hänen kirjoissaan. Mikä lie trauma hänellä siinä, täysin kykenemätön ottamaan välittämistä vastaan, ellei se ois tullut Kekkoselta.

Isäkin moitti myöhemmin seksissä kylmäksi kuin kampela. Ei ollut uutinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Sulle kuuluu köyhä ja kurja elämä yksin yksiössä. Tilanteesi pahenee kokoajan. Sen sinä olet ihan itse tehnyt ja valinnut

Voin valita myös paljon muutakin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on tarve pitää vanhemmistaan, joten kunhan et tee mitään paskamaista, he pitävät sinusta.

Tuota jatkuu noin kahteentoista ikävuoteen asti. Sen jälkeen pitäminen täytyy ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on tarve pitää vanhemmistaan, joten kunhan et tee mitään paskamaista, he pitävät sinusta.

Tuota jatkuu noin kahteentoista ikävuoteen asti. Sen jälkeen pitäminen täytyy ansaita.

Tämäkin on totta, mutta myös toisinpäin: jos olet siihen asti aivan mahtava vanhempi, et sortaja jne, niin vaikka lapsesi tuon jälkeen tajuaakin, mikä kusipää tai siis normaalin viallinen ihminen olet, hän rakastaa sinua silti. Mulle kävi näin isäni kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on tarve pitää vanhemmistaan, joten kunhan et tee mitään paskamaista, he pitävät sinusta.

Tuota jatkuu noin kahteentoista ikävuoteen asti. Sen jälkeen pitäminen täytyy ansaita.

Se joka sortaa lastaan ja luulee, kun lapsi välittää, että on jotenkin ansainnut lapselta sen, saa pettyä, kun lapsi kasvaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Voi siis käytännössä uskoa hyvään tai pahaan, mä uskon hyvään. Se ei tarkoita, että mä tekisin aina hyvää. Raivostuttavaa, eikö totta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voi siis käytännössä uskoa hyvään tai pahaan, mä uskon hyvään. Se ei tarkoita, että mä tekisin aina hyvää. Raivostuttavaa, eikö totta?

ap

Et sinä usko hyvään. Et itsessäsi saati muissa. Narsismi saa sinut kuvittelemaan että sinulle kuuluu kaikki. Eikä sinun tarvitse tehdä tai antaa mitään.

Tämä on persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi siis käytännössä uskoa hyvään tai pahaan, mä uskon hyvään. Se ei tarkoita, että mä tekisin aina hyvää. Raivostuttavaa, eikö totta?

ap

Et sinä usko hyvään. Et itsessäsi saati muissa. Narsismi saa sinut kuvittelemaan että sinulle kuuluu kaikki. Eikä sinun tarvitse tehdä tai antaa mitään.

Tämä on persoonallisuushäiriö

Kyllä uskon. En ehkä näe (nyt) hyvää itsessäni ja muissa, se on totta, mutta ehdottomasti uskon hyvään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Katso peiliin. Sieltä löytyy syy

Eihän löydy, saatanan kusipää. Hyvä, jos sä uskot itsestäsi niin. Sä saat miellyttää muita maailman tappiin ansaitaksesi hyvää. Mä en ansaitse, se vain kuuluu mulle.

ap

Miksi se kuuluu erityisesti sinulle?

Olen "Jumalan lapsi" olematta tippaakaan uskovainen. Uskon maailmankaikkeudessa esiintyvään rakkauteen, joka ei ole riippuvainen meistä ihmisistä millään lailla. Olemme kaikki toki sellaisia, että se kuuluu meille, mutta vain ne sen saavat, jotka siihen uskovat. Tai siis muutenkin sen voi saada, hyvällä onnella. Tai ehkä siihen tarvitaan aina ripaus onnea, että siihen uskoo. Tai on saanut siitä kokea sen olevan. Mä oon, pienenä.

ap

Usko mieluummin että paha saa palkkansa. Tämä on toteutunut sinun kohdallasi. Mt ongelmat, anoreksia, katkeruus, yksinäisyys, sadistinen ja narsistinen mielenlaatu. Seksitön elämä. Ei rakkautta koskaan.

Köyhyys, kurjuus yksiössä.

Olet saanut kaiken mitä ansaitset

Olen mä saanut elämässäni paljon hyvääkin. Kun on tottunut pikkuisen parempaan, ei paska katsos tyydytä.

ap

Mitä olet saanut?

Oli nimittäin aika, kun paskaoppaiden ohjeiden mukaan koitin parantaa elämääni koittamalla nähdä hyvää muissa ja itsessäni. Paskanmarjat! Huonoin ohje ever. Ei vaikuta todelliseen kokemukseen toisista mitenkään, jos ei sitä oikeasti näe, eikä tuollakaan lailla tule näkemään. Mä en ainakaan tullut. Koska koin, että muut edelleen vaan saa sortaa mua jne. En osannut pitää puoliani. Ei se mitään auttanut. Se auttaa, että opin pitämään puoleni ja arvostamaan itseäni.

ap