Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Huomenta! Ei anna äiti vieläkään rauhaa?

Lapsilla on tarve pitää vanhemmistaan, joten kunhan et tee mitään paskamaista, he pitävät sinusta.

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

Tajusin sen tuosta millaisia pyyntöjä pidätte loukkaavina -aloituksesta. No, lasten ja miehenkin niitä oletuksia, joissa se olettaa jotain, ja sitten minulle tulee tunne, että mies (ja lapset mukana jos se liittyy lapsiin) ei pidä minusta, kun en ole tietynlainen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Huomenta! Ei anna äiti vieläkään rauhaa?

Olisiko roolit toisinpäin...

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on tarve pitää vanhemmistaan, joten kunhan et tee mitään paskamaista, he pitävät sinusta.

Ei se noin mene. Vanhempi voi tehdä paskaa ja manipuloida, että se oli lapsen syy, jolloin joudut pitämään myös paskamaisista vanhemmista.

ap

Et halua olla lastesi kanssa, kukahan se huono äiti oikeasti onkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tajusin sen tuosta millaisia pyyntöjä pidätte loukkaavina -aloituksesta. No, lasten ja miehenkin niitä oletuksia, joissa se olettaa jotain, ja sitten minulle tulee tunne, että mies (ja lapset mukana jos se liittyy lapsiin) ei pidä minusta, kun en ole tietynlainen.

ap

Varmaan se on osaksi toisinpäin. Kyse on enemmän siitä, millainen tietynlainen olet kuin että millainen et ole. On siis paljon laajempi kirjo siinä, millainen lapsi toivoo vanhempansa olevan, kuin se millainen ei. Kunhan ei ole paskapää, ilkeä, kylmä, sillä pärjää jo pitkälle. Tai  niinhän se on ylipäätään ihmissuhteissa, saa olla vaikka millainen, kunhan ei ole ilkeä ja kylmä, noin pääpiirteissään. 

Vierailija kirjoitti:

Et halua olla lastesi kanssa, kukahan se huono äiti oikeasti onkaan?

Kyllä haluaisin, mutta en kestä sitä, että minulle tulee koko perheestäni se tunne, että minusta ei pidetä. Koska en ole pyyntöjen mukainen esimerkiksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin sen tuosta millaisia pyyntöjä pidätte loukkaavina -aloituksesta. No, lasten ja miehenkin niitä oletuksia, joissa se olettaa jotain, ja sitten minulle tulee tunne, että mies (ja lapset mukana jos se liittyy lapsiin) ei pidä minusta, kun en ole tietynlainen.

ap

Varmaan se on osaksi toisinpäin. Kyse on enemmän siitä, millainen tietynlainen olet kuin että millainen et ole. On siis paljon laajempi kirjo siinä, millainen lapsi toivoo vanhempansa olevan, kuin se millainen ei. Kunhan ei ole paskapää, ilkeä, kylmä, sillä pärjää jo pitkälle. Tai  niinhän se on ylipäätään ihmissuhteissa, saa olla vaikka millainen, kunhan ei ole ilkeä ja kylmä, noin pääpiirteissään. 

En koe noin. Ei saa olla melkein minkäänlainen, että ei ole hyväksytty. Sulla on ollut jokin vapaa kasvatus, jos noin hyväksyvää on ollut.

ap

Olet nyt katkaissut henkisen/fyysisen napanuoran väärään suuntaan. Sinun pitäisi jättää äitisi ja keskittyä lapsiisi. Nyt teet juuri päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin sen tuosta millaisia pyyntöjä pidätte loukkaavina -aloituksesta. No, lasten ja miehenkin niitä oletuksia, joissa se olettaa jotain, ja sitten minulle tulee tunne, että mies (ja lapset mukana jos se liittyy lapsiin) ei pidä minusta, kun en ole tietynlainen.

ap

Varmaan se on osaksi toisinpäin. Kyse on enemmän siitä, millainen tietynlainen olet kuin että millainen et ole. On siis paljon laajempi kirjo siinä, millainen lapsi toivoo vanhempansa olevan, kuin se millainen ei. Kunhan ei ole paskapää, ilkeä, kylmä, sillä pärjää jo pitkälle. Tai  niinhän se on ylipäätään ihmissuhteissa, saa olla vaikka millainen, kunhan ei ole ilkeä ja kylmä, noin pääpiirteissään. 

Lisäksi tämä on huono traumatisoituneille. Heistäkö ei kuulu pitää ja heille antaa ihmisarvoa, koska ovat kylmiä ja reagoivat ilkeillä tavoilla? Eiväthän he sille itse mitään mahda, ja kuten sanoin, apua ei saa, vaikka etsii. Voin ihan puhua omasta äidistänikin tuona traumatisoituneena ihmisenä. Hänetkö ois kuulunut hylätä, koska ei päässyt traumoistaan ja sanoa, ettemme pidä sinusta? Siis ympärilläni olevien muiden aikuisten, isäni, mummini?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olet nyt katkaissut henkisen/fyysisen napanuoran väärään suuntaan. Sinun pitäisi jättää äitisi ja keskittyä lapsiisi. Nyt teet juuri päin vastoin.

Totta. Hyvä huomio. Kiitos. Sanon terapeutilleni.

ap

Äitihullu on huonoin äiti mitä voi kuvitella.

Ja narsisti 100%. Jo kysymys tässä ketjussa on absurdi.

Kaikki pitäisi tulla hänelle. Mitään ei tee tai anna. Kysymys on aina: Mitä minä siitä saan

Koululaiset on aina ilman äitiä. Huolenpitoa ei anna. Koska se on epäviihdyttävää. En minä voi lapselle tehdä leipää. En minä voi olla lasteni kanssa paria tuntia. En minä voi tavata lapsia

Niinpä kirjoitan paskaa yksiössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et halua olla lastesi kanssa, kukahan se huono äiti oikeasti onkaan?

Kyllä haluaisin, mutta en kestä sitä, että minulle tulee koko perheestäni se tunne, että minusta ei pidetä. Koska en ole pyyntöjen mukainen esimerkiksi.

ap

Keskityt liikaa itseesi. Keskity huolehtimaan toisista ja lakkaa sen oman navan ympärillä pyöriminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on tarve pitää vanhemmistaan, joten kunhan et tee mitään paskamaista, he pitävät sinusta.

Ja kuinkahan moni täälläkin on vihoissaan vanhempiensa kanssa, jotka eivät esim. luovu näkemyksistään, vaikka ne loukkaisivat lapsia. Eli lapset hylkäävät, ellet mielistele heitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin sen tuosta millaisia pyyntöjä pidätte loukkaavina -aloituksesta. No, lasten ja miehenkin niitä oletuksia, joissa se olettaa jotain, ja sitten minulle tulee tunne, että mies (ja lapset mukana jos se liittyy lapsiin) ei pidä minusta, kun en ole tietynlainen.

ap

Varmaan se on osaksi toisinpäin. Kyse on enemmän siitä, millainen tietynlainen olet kuin että millainen et ole. On siis paljon laajempi kirjo siinä, millainen lapsi toivoo vanhempansa olevan, kuin se millainen ei. Kunhan ei ole paskapää, ilkeä, kylmä, sillä pärjää jo pitkälle. Tai  niinhän se on ylipäätään ihmissuhteissa, saa olla vaikka millainen, kunhan ei ole ilkeä ja kylmä, noin pääpiirteissään. 

En koe noin. Ei saa olla melkein minkäänlainen, että ei ole hyväksytty. Sulla on ollut jokin vapaa kasvatus, jos noin hyväksyvää on ollut.

ap

En minä niin sanoisi. Muutenkin selitin huonosti, sorry. Tarkoitin sitä, että kunhan äiti ja isä ovat lapselleen ystävällisiä, eivät ole kylmiä, ei lapsi muuta vaadi. Saa olla rauhallinen, saa olla temperamenttinen, saa olla sitä ja tätä, kunhan lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Minusta se että on vanhemmaksi hankkiutunut johtaa siihen, että on velvollisuus olla lapselle hyvä turvallinen ihminen. Eikä lapsen kiintymys ole mikään kauppatavara. Sinulla on nämä asiat jotenkin niin kummallisella kierteellä, että sinun on kai mahdotonta ymmärtää sellaista mutkatonta elämää, jossa ihmiset pitävät toisistaan, rakastavat toisiaan, olipa heissä enemmän tai vähemmän toivomisen varaakin. Kenessäpä ei olisi. Mutta silti rakastetaan. 

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et halua olla lastesi kanssa, kukahan se huono äiti oikeasti onkaan?

Kyllä haluaisin, mutta en kestä sitä, että minulle tulee koko perheestäni se tunne, että minusta ei pidetä. Koska en ole pyyntöjen mukainen esimerkiksi.

ap

Keskityt liikaa itseesi. Keskity huolehtimaan toisista ja lakkaa sen oman navan ympärillä pyöriminen.

Miksi tekisin, kun en tunne että saan siitä sen, että olen pidetty? Saan siitä epäilyksen, että en ole pidetty.

ap