Lue keskustelun säännöt.
Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa
19.11.2017 |
Pelkään ja epäilen, etteivät he pidä minusta. Se on äitini syy, joka opettei minulle, ettei kukaan voi pitää minusta. Mutta en koskaan ajatellut, miten laajallelevinnyt päässäni se oppi oli, joten en osannut ennakoida tätä ulottuvan myös suhteeseeni lapsiini.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
En minä salaa mitään terapeutilta senkin nöyristelevä paska!!!!!!!!!! Mitähän mä nyt en siellä mahdollisesti kertoisi, voitko kuvitella, idiootti, jos mä kerron sen kaikille avoimella keskustelupalstallakin????? Onneksi en ole noin yksinkertainen kuin sä, tekisin itsarin.
apAnonyymi avautuminen keskustelupalstalla on vähän eri asia kuin terapeutin kanssa käydyt kahdenkeskiset keskustelut. En silti epäiile hetkeäkään ettetkö kykenisi suoltamaan samaa narsistista tuubaa terapeutillekin kuin tänne suollat, narsistihan on (ainakin omasta mielestään) mestari valehtelemaan, osin siksi että uskoo valheensa itsekin.
En valehtele sinne yhtään mitään, enkä salaa mitään. Sinä se tässä valehtelet, koska kuvitelmiisi perustuen suollat paskaa, faktoja siitä, mitä puhun missäkin, tuntematta. Että kehtaat itse tulla velheinesi sanomaan, miten mä valehtelen. Mä en ikinä valehtele, se ei auttaisi minua.
ap
Et tietenkään valehtele. Äiti valehtelee ja muut valehtelee. Jos muu maailma lopettaisi sinun murjomisesi niin olisivat varmasti tosi ihana tyyppi mutta nyt et pysty koska äiti ja muut ikävät ihmiset.
Jepjep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa
Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.
ap
Aikamoinen tehtävä lapsille, saada äiti tuntemaan itsensä pidetyksi. Mahdotonta se onkin. Kyllä se lähtee jostakin muusta
Olet aloittanut syönyt tai syötetty lapsuudessasi liikaa maksalaatikkoa. Tämän minulle kertoi psykiatri.
Tuntuu uskomattomalta mutta totta se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
No minä menin kylläkin terapiaan silloin 1997 kaivaakseni juuri nuo asiat esille, terapeutti on epäonnistunut, jos siihen ei päästy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa
Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.
apAikamoinen tehtävä lapsille, saada äiti tuntemaan itsensä pidetyksi. Mahdotonta se onkin. Kyllä se lähtee jostakin muusta
Sanoin kylläkin, että minä koitin toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi, en minä ole hetkeäkään ajatellut, että lapset siitä vastuussa ovat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sinä ajattelet muista pahaa, aika paskaa ajatella pahaa niistäkin, joille heidän ongelmistaan on eniten vahinkoa heille itselleen. Heitä sinun tulisi nimenomaan tukea. Mutta et pysty, et osaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
ap
Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
apSiinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
apSiinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Tuskin sinäkään kaikkea sitä hyväksyt, mitä muut perheessäsi tahtovat, sinun pitää miettiä esimerkki asiasta, jota sinä et teille halua, jos haluat keskustella tuosta asiasta, projisoimatta sitä mihinkään, minun kanssani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
apSiinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Mäkin voin tulla irvimään teille asiasta, jossa sinä sanoit miehellesi, että jokin ei käy, miten toi sun vaimos on vähän viri viri tööt tööt, kyllä toi ois mulle sopinut...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin tajuat että SINÄ olet narsisti, etkä mikään norminarsisti vaan pahimmasta päästä oleva. Olet itsekäs, kiero, ruikuttaja, takertuja, jankuttaja ja päästäsi täysin vialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
apSiinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.
ap
Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
apSiinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.
apMeissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti.
Miten niin loukkaantuminen on narsistista? Se on enemmän narsistista, että olettaa, ettei muita samassa asunnossa asuvia (minua) tarvitse ottaa huomioon.
ap
Mutta selvästi sinua vaivaa käyttäytymisesi, ja näin varmasti piilossa rakastat lapsiasi. Et vain uskalla heittäytyä äiti-lapsi-suhteeseen, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. On helpompi olla "ei-tykätty" jos on itse heittänyt hanskat tiskiin ja valinnut "rakkaudettomuuden". Voi tuntea olevansa aktiivinen toimija sen sijaan, että kokisi kontrollin menettämisen ja huonommuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä terapiaan.
Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.
apHeikko hoitovaste on narsismille tyypillistä.
Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?
apKyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.
Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?
apEi itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).
Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.
apSiinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan.
Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.
apMeissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti.
Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta selvästi sinua vaivaa käyttäytymisesi, ja näin varmasti piilossa rakastat lapsiasi. Et vain uskalla heittäytyä äiti-lapsi-suhteeseen, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. On helpompi olla "ei-tykätty" jos on itse heittänyt hanskat tiskiin ja valinnut "rakkaudettomuuden". Voi tuntea olevansa aktiivinen toimija sen sijaan, että kokisi kontrollin menettämisen ja huonommuuden.
No siis se vaivaa, että ympäristöhän tuomitsee epäonnistujaäidit.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta selvästi sinua vaivaa käyttäytymisesi, ja näin varmasti piilossa rakastat lapsiasi. Et vain uskalla heittäytyä äiti-lapsi-suhteeseen, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. On helpompi olla "ei-tykätty" jos on itse heittänyt hanskat tiskiin ja valinnut "rakkaudettomuuden". Voi tuntea olevansa aktiivinen toimija sen sijaan, että kokisi kontrollin menettämisen ja huonommuuden.
Lisään vielä, että narsisti ei käyttäisi aikaansa tästä asiasta jauhamiseen täällä forumilla.
Vierailija kirjoitti:
Mutta selvästi sinua vaivaa käyttäytymisesi, ja näin varmasti piilossa rakastat lapsiasi. Et vain uskalla heittäytyä äiti-lapsi-suhteeseen, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. On helpompi olla "ei-tykätty" jos on itse heittänyt hanskat tiskiin ja valinnut "rakkaudettomuuden". Voi tuntea olevansa aktiivinen toimija sen sijaan, että kokisi kontrollin menettämisen ja huonommuuden.
Ja millainen hyvä vanhempi on kontrollinsa menettänyt äiti?
ap
Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).