Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Sä jankutat vaan tota samaa kokoajan itsepäisesti, olet saanut hyviä neuvoja mutta et edes HALUA muuttua.

Ei siinä muuttumisesta olekaan kyse, että kokee itsestään pidettävän, ääliö!!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty arvostamaan muita ihmisiä, joiden mielestä mä olen vastuussa heidän tunteistaan niin, että jos mä sanon jotain, mistä he pahoittavat mielensä, niin heillä on muka lupa satuttaa mua. Varsinkin jos se mitä sanon ei liity heihin mitenkään, vaan on mielipide äidistäni.

ap

Ei näistä sinun jankkauksista tule mitään tunteita muille kuon sinulle raivoa. Totean vaan, että en ole koskaan nänhnyt tai kuullut kenestäkään yhtä sadistisesta ihmisestä. Tämä on kylmä tosiasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti kirjoitti:

Minkä takia et hakenut apua jos lapsi arki oli raskasta? Missä oli miehen apua tai sukulaisten? Osaatko yhtään asettua lapsesi asemaan ja miettiä millainen HEIDÄN lapsuutensa sinun vittumaisuutesi takia oli? Nyyhkit vain miten sinua on kohdeltu huonosti lapsena ja omien lapsien taholta. Anteeksi vain mutta tuollainen narsistinne itsekyys saa näkemään punaista. "SUN RASITTAVA ARKES ON SUN LASTESI LAPSUUS!" ja se kuuluu olla täynnä rakkautta ja iloa! Välillä on tottakai väsy mutta silloin pitää osata pyytää apua eikä nakella niskoja ja esittää martyyria. 

Olen hakenut ja mies tekee paljon jotta lapsilla ois hyvä ja sitähän mä nimenomaan mietinkin, miten äitini kusipäämäisyys josta kärsin vaikuttaisi mahdollisimman vähän lapsiini.

ap

Ei se siihen liity. Oma äitini on alkoholisti ja narsisti, osaa manipuloida ihmisiä. Lapsena minulla oli aina liian pienet vaatteet, tukka leikattiin keittiösaksilla ja ruoka oli vähissä. Olin tosi arka lapsi. Nyt kun on omia, en todellakaan ole samanlainen omilleni. Lapset tulevat minulle ykkösjuttuna. Huolehdin etteivät he koskaan joudu kokemaan samaa. Sinäkin tiedostat kyllä millainen äitisi oli, joten olisit voinut olla ihan erilainen äiti.  Sitä sanotaan järjen käytöksi. 

Mua sorrettiin aivan eri tavoilla kuin sua, sulla ei oikein järki leikkaa, kun et tajua, ettei pikkuinen elämäsi koske automaattisesti muita heidän ongelmissaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei äitihullun lapsuus ollut mitenkään erilainen kuin muilla 70-luvulla. Äiti käski siivota, ohjasi raivareissa, läinasi heppalehdet ja melkein katsoi pahasti. Ja neuvoi kasvimaalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Eikä siinä ole mitään salaperäistä, että tulisi taas tuntemaan itsensä pidetyksi, sille miksi niin kävi, että se katosi on varmasti jokin melko järjellinen selitys.

En tosin vain tiedä, mikä se on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei äitihullun lapsuus ollut mitenkään erilainen kuin muilla 70-luvulla. Äiti käski siivota, ohjasi raivareissa, läinasi heppalehdet ja melkein katsoi pahasti. Ja neuvoi kasvimaalla

Ei neuvonut kasvimmaalla, vaan määräili. Sortoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty arvostamaan muita ihmisiä, joiden mielestä mä olen vastuussa heidän tunteistaan niin, että jos mä sanon jotain, mistä he pahoittavat mielensä, niin heillä on muka lupa satuttaa mua. Varsinkin jos se mitä sanon ei liity heihin mitenkään, vaan on mielipide äidistäni.

ap

Ei näistä sinun jankkauksista tule mitään tunteita muille kuon sinulle raivoa. Totean vaan, että en ole koskaan nänhnyt tai kuullut kenestäkään yhtä sadistisesta ihmisestä. Tämä on kylmä tosiasia

No se on hyvä, jos minä olen kaikkein sadistisin, koska voit olla varma, että kukaan sadisti ei minua huijaa eikä manipuloi, koska minä tunnistan toiset sadistit jo kaukaa. Uhraudu sä vain muille ja anna niitten hyväksikäyttää sinua, kun olet niin kiltti, uuh.

ap

Esimerkki sorrosta: Sinun kannattaisi laittaa noi penkit xxx tavalla

Minua sorretaan!!!! Kaikki ilo viljelystä loppui. Äiti sortaa minua

Vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki sorrosta: Sinun kannattaisi laittaa noi penkit xxx tavalla

Minua sorretaan!!!! Kaikki ilo viljelystä loppui. Äiti sortaa minua

Ei että "kannattaisi", vaan että minun kuuluu, pitää laittaa ne toisin. Hän aiheutti minulle todella huonon mielen sillä asenteellaan. Oisin kaivannut kannustusta, tai jos se ei onnistu, miksi ei ollut hiljaa? Miksi piti tulla sortamaan mua? Kaikenlisäksi, kun äiti neuvoi kylvämään porkkanaa kuoppaan, mä olin laittanut ne kohopenkkeihin. Miksi hän halusi, että mä viljelisin huonommin? Epäonnistuen?

ap

Miksi äiti halusi, että mä pahoitan mieleni, kun sato epäonnistuu hänen neuvoillaan?

ap

On kyllä suurta sortoa

Vierailija kirjoitti:

Vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä

Ei sullakaan. Sulle ei varmaan ole opetettu kotona että älä näytä muille tunteitasi, niinpä susta tuli paska sortaja. Menetit kaikki ne hyvät kaverit, ja jäljelle jäi paskat epävakaat.

ap

Huh huh kun näitä sekavia kirjoituksia lukee niin ei voi olla kun tyytyväinen että suhde omaan äitiin on hyvä, auttaa mm. lasten hoidossa aina kun voi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä suurta sortoa

No siinä puututaan koko ajan siihen, mikä ihminen on, tavoitteena tuhota hänet. Ei tietenkään tiedostettuna tavoitteena, mutta siitäkin pahasta mielestä sadon epäonnistuessa äidille ois tullut hyvä mieli. Siis siitä, etten mä onnistu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.

ap

Luultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.

Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.

Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.

ap

Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi

Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.

ap

Jos kerran itse tietää, että ei kykene tuntemaan itseään pidetyksi tai rakastetuksi, silloinhan sen tietää, että vika on omissa tunteissa, ei siinä mitä läheiset oikeasti tuntevat. Miksi antaa mokoman vian estää antamasta rakkautta esim. lapsilleen? Ei se vika siitä mihinkään enää tuossa iässä katoa, turha jäädä odottamaan, että jonakin päivänä salapeäisesti tuntisi, että itsestä pidetään ja sitten vasta olisi valmis antamaan itse rakkautta omille lapsilleen. 

Oletko vähän tyhmä? Ehkä ensin ois koettava itsensä pidetyksi, että voi antaa sitä toisille?

ap

Ei todellakaan tarvitse. Ihminen kykenee rakastamaan esim. lapsiaan, jotka ovat niin pahasti kehitysvammaisia tai autisteja, ettei heiltä koskaan saa mitään välittämistä takaisin. Silloin on tietenkin mahdollista myös rakastaa myös lapsiaan, jotka välittävät kyllä, vaikka itse on viallinen, eikä kykene sitä välittämistä tunnistamaan.

Tietenkin, jos ajattelee vain koko ajan itseään, eikä siis todellakaan välitä muista, on turha selittää, että oma välittäminen sytttyy sitten kun itsestä välitetään. Ei se niin mene.

Enhän minä tietenkään tarkoitakaan, että sitä rakkautta ois tultava heiltä, mutta kun sitä ei tule mistään. Vitun paskiainen, etkö nyt ymmärrä!!!!!!

ap

Ja aika itserakasta antaa omien lasten rakastaa itseään, mikäli itsessä on vikoja. Se on niille lapsille pahasta. Varsinkin, kun vanhempi on olevinaan parempi kuin onkaan.

ap