Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa
Pelkään ja epäilen, etteivät he pidä minusta. Se on äitini syy, joka opettei minulle, ettei kukaan voi pitää minusta. Mutta en koskaan ajatellut, miten laajallelevinnyt päässäni se oppi oli, joten en osannut ennakoida tätä ulottuvan myös suhteeseeni lapsiini.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.
apLuultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.
Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.
Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Isoäidin omaisuus jäi pieneksi
Kuinka niin epäilet? Vai mitä tarkoitat?
ap
päläpäläpäläpäläpäläpläpäläpälä....
sivukaupalla pelkkää paskaa
Sinä olit se vähemmän tasokas lapsi. Sait raivareita. Add vaivasi silloinkin. Olit huonokäytöksinen yksinhuoltajan ja alkoholistin lapsi
Jos kaikille teillekin ois lapsena opetettu, että jos te pahoitatte mielenne, niin te ratkotte asiat puhumalla, te ette näytä tunteitanne toisille, ettekä te edes pidä toisia lapsia vastuullisina omiin tunteisiinne, niin maailma ois paljon helpompi paikka elää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä olit se vähemmän tasokas lapsi. Sait raivareita. Add vaivasi silloinkin. Olit huonokäytöksinen yksinhuoltajan ja alkoholistin lapsi
En ollut. En ole ikinä saanut raivaria ystävilleni ja näyttänyt heille suuttumustani. Ei ollut lupaa. Mua sai kyllä kohdella kuin paskaa.
ap
Minkä takia et hakenut apua jos lapsi arki oli raskasta? Missä oli miehen apua tai sukulaisten? Osaatko yhtään asettua lapsesi asemaan ja miettiä millainen HEIDÄN lapsuutensa sinun vittumaisuutesi takia oli? Nyyhkit vain miten sinua on kohdeltu huonosti lapsena ja omien lapsien taholta. Anteeksi vain mutta tuollainen narsistinne itsekyys saa näkemään punaista. "SUN RASITTAVA ARKES ON SUN LASTESI LAPSUUS!" ja se kuuluu olla täynnä rakkautta ja iloa! Välillä on tottakai väsy mutta silloin pitää osata pyytää apua eikä nakella niskoja ja esittää martyyria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.
apLuultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.
Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.
Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.
ap
Et ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi
Ylipäätään jos ette nyt aikuisinakaan pitäisi muita vastuullisina omiin tunteisiinne niin maailma ois helpompi paikka elää. Jos mä kirjoitan asiaa, joka teidän tunteitanne loukkaa, te katsotte oikeudeksenne satuttaa ja haukkua minua. Se alkoi aivan tyhjästä, mua kohdeltiin noin, vastuutitte minut tunteistanne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai tietenkin joskus syy voi olla minussa, ettei minusta pidetä, mutta aivan kuin jaksaisin kaikkia miellyttää. Muiden ois silti hallittava käytöstavat, vaikkei he minusta pitäisikään. Äitini mielestä muilta sitä ei tarvinnut vaatia, minulta vain muita kohtaan.
apLuultavasti muut hallitsevat käytöstavat ihan hyvin. Jos aina tuntee, ettei itsestä pidetä, eihän se ole muiden vika. Turha jäädä itsekään odottamaan sellaista tunnetta, jota ei kykene tuntemaan. Kun kerran tiedostaa itsessään tuollaisen vian, turha sen on antaa pidätellä itseään olemasta muiden kanssa ja välittämästä muista. Vika mikä vika, tuskin se enää tuossa iässä korjaantuu.
Onko sinusta reilua, että vähemmän tasokkaat ihmiset opettavat lapsilleen, että on ok näyttää suuttumuksensa muille ja sitten nämä lapset sen varjolla jyräävät ne, joille on opetettu, ettei suuttumustaan saa näyttää? Jotka kokevat, että asiat ois ratkottava puhumalla? Miten hyvin kuvittelet tämän toimivan lasten maailmassa? Miten usein veikkaat, että se hyvinkäyttäytyväksi opetettu jyrätään? Ja kun hän menee kertomaan asiasta vanhemmalleen, tämä asettuu sen suuttuuan puolelle, koska sinussa selkeästikin oli jotain vikaa, että toinen suuttui.
Jos itse sen sijaaan suutuit, olit huonostikäyttäytyvä kakara, jonka ei tule ihmetellä, ettei kukaan tee kuten sinä tahdot. Sortaminen mallina kasvatuksessa tässä sulle.
apEt ole lapsi, etkä elä lasten maailmassa. Kysehän oli siitä, että et kykene tuntemaan itseäsi pidetyksi. Kun et niin et. Voit silti jakaa välittämistä omille läheisillesi
Ai vaikka en tunne itseäni heidänkään taholta pidetyksi? Mitä vittua sä oikein sorrat mua? En varmana jaa silloin.
ap
Ei helvetti kirjoitti:
Minkä takia et hakenut apua jos lapsi arki oli raskasta? Missä oli miehen apua tai sukulaisten? Osaatko yhtään asettua lapsesi asemaan ja miettiä millainen HEIDÄN lapsuutensa sinun vittumaisuutesi takia oli? Nyyhkit vain miten sinua on kohdeltu huonosti lapsena ja omien lapsien taholta. Anteeksi vain mutta tuollainen narsistinne itsekyys saa näkemään punaista. "SUN RASITTAVA ARKES ON SUN LASTESI LAPSUUS!" ja se kuuluu olla täynnä rakkautta ja iloa! Välillä on tottakai väsy mutta silloin pitää osata pyytää apua eikä nakella niskoja ja esittää martyyria.
Olen hakenut ja mies tekee paljon jotta lapsilla ois hyvä ja sitähän mä nimenomaan mietinkin, miten äitini kusipäämäisyys josta kärsin vaikuttaisi mahdollisimman vähän lapsiini.
ap
Ei helvetti kirjoitti:
Minkä takia et hakenut apua jos lapsi arki oli raskasta? Missä oli miehen apua tai sukulaisten? Osaatko yhtään asettua lapsesi asemaan ja miettiä millainen HEIDÄN lapsuutensa sinun vittumaisuutesi takia oli? Nyyhkit vain miten sinua on kohdeltu huonosti lapsena ja omien lapsien taholta. Anteeksi vain mutta tuollainen narsistinne itsekyys saa näkemään punaista. "SUN RASITTAVA ARKES ON SUN LASTESI LAPSUUS!" ja se kuuluu olla täynnä rakkautta ja iloa! Välillä on tottakai väsy mutta silloin pitää osata pyytää apua eikä nakella niskoja ja esittää martyyria.
Sinä se nakkelet niskojas ja esitätä marttyyriä, kun kerran tiedät mitä se on 😃 Ja heität romukoppaan hyvät tavat siksi aikaa, kun sua pikkasen väsyttää.
ap
Osaatko kertoa millaisia eväitä olet saanut terapiasta jossa olet sanojesi mukaan käynyt vuodesta 1997? Kun nää tekstit nyt vaan näyttää siltä että terapia ei ole auttanut millään tavalla.
Ja siis mä luulin että sun lapsuus oli paska, mut nyt yhtäkkiä vasta 17v alkaen sua alettiin kohtelemaan huonosti? Mikset muuttanut pois?
Ei pysty arvostamaan muita ihmisiä, joiden mielestä mä olen vastuussa heidän tunteistaan niin, että jos mä sanon jotain, mistä he pahoittavat mielensä, niin heillä on muka lupa satuttaa mua. Varsinkin jos se mitä sanon ei liity heihin mitenkään, vaan on mielipide äidistäni.
ap
Ei sinusta voi pitää. Sinä et anna mitään. Et edes omille lapsille. Heiltäkin odotat vain jotain itsellesi. Olet paha
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti kirjoitti:
Minkä takia et hakenut apua jos lapsi arki oli raskasta? Missä oli miehen apua tai sukulaisten? Osaatko yhtään asettua lapsesi asemaan ja miettiä millainen HEIDÄN lapsuutensa sinun vittumaisuutesi takia oli? Nyyhkit vain miten sinua on kohdeltu huonosti lapsena ja omien lapsien taholta. Anteeksi vain mutta tuollainen narsistinne itsekyys saa näkemään punaista. "SUN RASITTAVA ARKES ON SUN LASTESI LAPSUUS!" ja se kuuluu olla täynnä rakkautta ja iloa! Välillä on tottakai väsy mutta silloin pitää osata pyytää apua eikä nakella niskoja ja esittää martyyria.
Olen hakenut ja mies tekee paljon jotta lapsilla ois hyvä ja sitähän mä nimenomaan mietinkin, miten äitini kusipäämäisyys josta kärsin vaikuttaisi mahdollisimman vähän lapsiini.
ap
Ei se siihen liity. Oma äitini on alkoholisti ja narsisti, osaa manipuloida ihmisiä. Lapsena minulla oli aina liian pienet vaatteet, tukka leikattiin keittiösaksilla ja ruoka oli vähissä. Olin tosi arka lapsi. Nyt kun on omia, en todellakaan ole samanlainen omilleni. Lapset tulevat minulle ykkösjuttuna. Huolehdin etteivät he koskaan joudu kokemaan samaa. Sinäkin tiedostat kyllä millainen äitisi oli, joten olisit voinut olla ihan erilainen äiti. Sitä sanotaan järjen käytöksi.
Sä jankutat vaan tota samaa kokoajan itsepäisesti, olet saanut hyviä neuvoja mutta et edes HALUA muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko kertoa millaisia eväitä olet saanut terapiasta jossa olet sanojesi mukaan käynyt vuodesta 1997? Kun nää tekstit nyt vaan näyttää siltä että terapia ei ole auttanut millään tavalla.
Ja siis mä luulin että sun lapsuus oli paska, mut nyt yhtäkkiä vasta 17v alkaen sua alettiin kohtelemaan huonosti? Mikset muuttanut pois?
Ei, vaan huonon kohtelun seuraukset alkoivat ilmetä kun en enää ollut lapsi. Ja voi vittu miten tyhmä sä olet, en tietenkään ole enää siinä samassa terapiassa, jossa olin 1997 kuutisen vuotta. Ei terapeutit ole mitään ruudinkeksijöitä, itse pitää itsensä parantaa. Vaikkei ole psykologista koulutusta saanut ikinä.
ap
Köyhä ja laiha nainen kaikkien hylkäämänä karussa yksiössä